Usko ei ole kenenkään lahja, vaan ihmisen oma valinta ja päätös. Se herää Jumalan sanoman kuuntelusta – tai sitten ei. Suuri osa suomalaisista ei enää usko mihinkään – eikä se ole minkään lahjan antajan vika, vaan syypää on peilin edessä. On aika uudistaa kristillistä teologiaa ja ottaa siinä tiede huomioon. On aika tulkita uudelleen kolminaisuutta ja myöntää, että Rooman keisari saneli ratkaisut ensimmäisessä kirkolliskokouksessa. Pyhä Henki ei ole mikään Jumaluuden kolmas persoona eikä kristinusko mikään monijumalainen uskonto isineen ja poikineen. Vanhan kirkon isät tiesivät meitä paremmin, vaikka moni heistä hävisi kirkon jouduttua valtataisteluun 300-luvulla ja harhaoppisuusväittelyihin. Vanhat opit eivät ole väärin, mutta ymmärrys myös pyhästä kolminaisuudesta voi kasvaa ja kehittyä. Hyvä alku olisi lukea Basileioksen evankeliumi ja tunnustus.
Usko ei ole kenenkään lahja, vaan ihmisen oma valinta ja päätös
Mikä Sadinmaan trendikkäissä mielipiteissä on radikaalia?
Ensin Marx nyysi Jeesukselta päällimmäiset ideat kommunismiinsa ja myi ne massoille. Sitten vapautuksen teologia pölli ne Marxilta takaisin ja myi kierrätettyinä uudestaan. Ylösnoussut Kristus on kuitenkin jotakin aivan muuta; mysteeri, joka sydämen hiljaisuudessa salatulla tavalla parantaa, vapauttaa ja pelastaa. Kristus ei koskaan räyhää toreilla eikä agitoi joukkoja taakseen.
”Kristus ei koskaan räyhää toreilla eikä agitoi joukkoja taakseen.”
Taidat Kari unohtaa Jeesuksen järjesteämän tempelimellakan ruoskanheilutuksineen ja rikkaiden suomimiset.
Seppo, puhuin Paavalin ilmoittamasta ylösnousseesta Kristuksesta, en evankeliumien vuosikymmeniä myöhemmin luomasta juutalaiseen pyhiä kirjoituksia havainnollistavaan ns. midrash-traditioon kehitetystä Jeesus Nasaretilaisesta.
Tuo olikin mielenkiintoista Kari, että Jeesus olisi Ut:sa vain kehitelmä Midrash-traditiota varten. Kuka on noin opettanut tai mistä asia on luettavissa? Sattumalta juuri tulin Aryen Kaplanin kautta johtopäättelemään, että historian Jeesus on saattanut olla Emmauksen esoteerisen koulukuntaan kulunut rabbi Jehoshua ben Chanayel.
Seppo, Paavali ei puhu Jeesuksen elämänvaiheista mitään. Paavali ei ole ikinä kuullutkaan Golgatan tapahtumista, Pilatuksen tuomiosta tai neitsyt Mariasta. Paavalin Kristus on Jumalan Poika, jonka henkivallat (demonit) häntä tuntematta surmasivat, ja jonka Jumala suunnitelmansa mukaan herätti sitten henkiin. Raamattu on kuitenkin kokonaan totta, evankeliumit myös, mutta tavalla, jota historiallis-kriittinen metodi ei voi paradoksaslista kyllä tavoittaa. Raamatun ydin ei myöskään ole sen eettisessä tai moraalisessa opetuksessa, niin arvokas kuin se sinänsä onkin, vaan ylösnousseessa Jeesuksessa Kristuksessa, joka ristiinnaulittiin meidän syntiemme tähden, ja joka nousi kolmantena päivänä kuolleista. Ei vertauskuvallisesti, vaan historiallisena faktana ruumiineen sieluineen.
Kuule Kari, minä ole lukenut teologian apron ja muutenkin ainakin kymmene tuhatta sivua eksegetiikkaa, dogmatiikkaa ja kirkkohistoriaa jne. pitkänelämän aikana,että kyllä minä kreerygman Jeesuksen tiedän. Mutta et vastannut kysymykseeni historian Jeesuksen (luodusta) roolista suhteessa Midrashiin, jonka itse otit esille.
Seppo, tutkimus tulee väistämättä (tähän voi kuitenkin mennä vielä satoja vuosia!) päätymään johtopäätökseen, että historian Jeesusta ei ole koskaan ollutkaan. Tällöin evankeliumit (eli Markus, josta muut jatkavat) nähdään vain ns. Midrash-tarinoina. Tämä ei kuitenkaan ole lopullinen totuus, sillä Raamattu on kokonaan totta, alusta loppuun. Historiaa tulee siis lukea Raamatun kautta, ei päinvastoin. Wolhart Pannenberg puhuu modernissa systemaattisessa teologiassaan juuri tästä. Ensin meidän tulee kuitenkin viedä historiallis-kriittinen Raamatun tutkimuksen metodimme johdonmukaiseen päätökseensä. Sillä se on Jumalan tahto. Ja se ottaa monille koville. Kristuksen on jälleen kuoltava. Oikotietä ylösnousemukseen ei yksinkertaisesti ole.
Tieteiskirjailija Philip K. Dick kuvaa teoksessaan A Scanner Darkly (1977) huumepoliisia, joka on itse narkomaani. Tämä ei sinänsä vielä niin tavatonta ole, mutta kaverilla on lisäksi myös totaalisen jakaantunut persoonallisuus. Hän nimittäin varjostaa itseään tajuamatta omaa tilaansa. Asetelma ei juurikaan poikkea apostoli Paavalin tilanteesta ennen kääntymystä. Ja tästähän on itse asiassa koko ihmisenä olemisessa kyse. Siksi ymmärryksen ja parannuksen on tultava kokonaan ulkoapäin, Jumalasta Kristuksen kautta. Mikään laki, edes Mooseksen, ei itsessään auta.
Sadinmaa voisi keskittyä pelkästään radikaaliin yhteiskunnalliseen saarnaan ja hylätä keskiluokkainen, kirkollispoliittisesti liberaali pehmoporno.
Vähän siihen tapaan kuin professori Tiillilä vuonna 1959 ehdotti:
”Ns. sosiaalinen saarna näyttää kuitenkin varsin harvoin olevan todella sosiaalista saarnaa. Tarkoitan saarnaa, jonka sisällystä ei muodosta vain pelko siitä, että kirkko keskittyisi liian yksipuolisesti tuonpuoleisiin, vaan jossa on vereen ja henkeen asti hätää hädässä olevien lähimmäisten puolesta, jotakin Vt:n profeettojen pelkäämättömyydestä ja rakkaudesta.”
Hyvin kirjoitettu arvio Sadinmaan teeseista ja kirjasta ja myös hänen ”ulostuloistaan” ja esiintymisestään.
Kristusta runnellaan nyt monella eri taholla. Ateistit häpäisevät häntä jo avoimesti, ja monet oman etunsa tavoittelijat heittävät arpaa hänen vaatteistaan, sillä Kristuksesta on kuitenkin monenkarvaisille humanisteille ja hiipuville vasemmistohenkisille poliittisille intoilijoille vielä jonkin verran hyötyä. Siksi häntä vielä osittain siedetään. Mutta ei kauaa. Pahempaa on vielä luvassa. Paljon pahempaa.
Muistan erään ihailemani Inkerin kirkon diakonin Eero Halmeen saarnasta:
”Heittäkää arpaa Kristuksen hameesta, kaikki te entiset sotamiehet………”.
Siinä oli paljon sisältöä, mietin…………….. Onnellinen on hän, joka sen itselleen saa!
Kari,ei kukaan ole minusta Kristusta häpäisemässä, nuolia kylläkin ammuskelaan häntä tulkitsevia ja taloudellisesti hyödyntäviä nykyajan etenkin rahasta-saaraajia kohti. Heidän joukossaan liene miljonäärejä.
Sadinmaa kirjoittaa messusta: ”Messu on kirkollisen magian päätuote, lippulaiva, joka on kuihtunut Jumalan läsnäolon demonstraatioksi, ei sen todeksi elämiseksi.”
Juuri näin.
Kari-Matti, messussa jaettava ehtoollinen on toki täydellinen mysteeri, mutta magiaa se ei ole. Ja Kristuksen ruumiin vastaanottaminenhan juuri on Jumalan läsnäolon todeksi elämistä. Mikä muukaan?
Ymmärretäänkö lainkaan, mistä ehtoollisessa on kyse? Jos ei, voin kyllä mielelläni selittää.
Toimin helatorstaina 29.5. klo 12:00 Mikael Agricolan kirkossa suoritettavassa ehtoollisjumalanpalveluksessa pastori Matti T. Amnellin ehtoollisavustajana. Kutsun teidät kaikki tuolloin ehtoollisen mysteerin äärelle omakohtaisesti kokemaan yhteyden ylösnousseen Kristuksen ruumiiseen. Kun pyhitetyt ehtoollisaineet, leipä ja viini siis, lähestyvät ajassa ja tilassa kehoanne, kiinnittäkää tarkasti huomiota hetkeen, jolloin nuo aineet teitä lähestyessään muuttuvat ensin vähitellen ääriviivoiltaan epäselviksi, sitten lähes hahmottomiksi, kunnes kokonaan katoavat. Mistä on kyse? Tunnette kyllä uuden aistimuksen, makuaistimuksen, mutta näköaistimusta ei enää ole! Mitä on tapahtunut? Minäpä kerron. Katoavainen on juuri yhdistynyt katoamattomuuteen. Kaikki on nyt toisin. Olette saaneet uuden ruumiin, ja olette näin nyt itse osa ylösnousemuksen mysteeriä. Ja näin enää ette elä te, vaan Kristus teissä.
Suurinpiirtein siinä ainoassa asiassa, missä Luther ja Zwingli olivat erimieltä (olivatko leipä ja viini todella Kristuksen ruumis vai ei) on sympatiani yhä enemmän kallistunut Zwinglin suuntaan.
Kari Peitsamo, voit fiksuna miehenä vapaasti käyttää sanaa RUUMIS, jonka
suomalaiset ovat nyt peloissaan ja muodin mukaisesti vaihtaneet sanaan KEHO.
Emme tarvitse tuota Lönrrotin keksimää, koska uskovalle kuolema on voitto!!!
Meillä on ruumis, terve toivottavasti……….. ja terveeltä se sinullakin näytti kun tulit Viiskulmassa vastaan!!!
Siunauksin,
Jorma O.
Jorma O. tervehdys,
Muistan tuon tapaamisen, ja kiitän sinua silloin lausumistasi viisaista ja kannustavista sanoista. Vartalo-auton kyydillä meidät kaikki viimeiselle maalliselle matkallemme täältä kerran viedään, sen toki tiedän, mutta ennen sitä meidän pitää kääntyä ja tehdä parannus. Ja näinhän me pojat teemme. Eihän tässä show’ssa muuten mitään tolkkua olisi.
Siunattua jatkoa ja hyvää kesää Sinulle!
Liberaali vasemmisto radikaali. Tuulahdus 60-luvulta. Ei sen enempää.
Tässä tulee jälleen todistettua se että ankarimmat tuomiot tulee niiltä jotka eivät ole kirjaa edes lukeneet. Lieneeköö kukaan teistä lukenut muuta kuin otsikoita vai oletko sinä Toivo Loikkanen lukenut kirjan? Jos et ole niin kuinka voit noin varmana sanoa: ”Hyvin kirjoitettu arvio Sadinmaan teeseista ja kirjasta ja myös hänen “ulostuloistaan” ja esiintymisestään.”
Tai oletko sinä Mauno Mattila lukenut kirjan? Tai Peitsamo? Oletko muuten Peitsamo vaihtanut fundamentalismikommunismin uskonnolliseen fundamentalismiin? Siltä noi sun jutut kuulostaa.
Vetäkää nyt vähän henkeä ja antakaa mun teksteille ja ajatuksille edes joku mahdollisuus. Miettikää myös sitä miksi mun kirja on saanut niin valtavasti vastakaikua ja varsinkin sellaisten parissa jotka eivät ole leikkimässä siinä teidän hiekkalaatikossanne eikä välttämättä kirkon inside-porukoissa muutenkaan. Älkää kuvitelko että totuus on teidän omaisuuttanne.
*kuolee nauruun* Hyvä Sadinmaa! Anna palaa. Pidän tyylistäsi ja asenteestasi. Itse olen tosiaankin sekä fundamentalistikommunisti että fundamentalistiuskovainen, ja siksi koen ulostulosi paikoitellen hieman löysiksi. Mutta eipä hätää. Tärkeintä on, että avaamme suumme, ja sydämemme. Kunnioitan Sinun rohkeuttasi ja passiotasi. Keep on rocking!
Luterilaisella kirkolla ei ole oikein traditiota sosiaalisen radikalismiin. Katolisella kirkolla on tässä vaikuttava perinne. Sunnuntaina tulee päivälleen 40 vuotta isä Carlos Mugican murhasta Argentiinassa. http://en.wikipedia.org/wiki/Carlos_Mugica
Isä Mugicalta jäi jälkeen muutamia vaikuttavia rukouksia (espanjaksi):http://www.elhistoriador.com.ar/frases/la_resistencia/padre_mugica.php