Eräässä hiljattain olleessa some-keskustelussa tuli esille kysymys avioliiton määrittelystä. Joku osallistujista taisi esittää ajatuksen, että tuo määrittely on vaikeaa. Itse kommentoin asiaa toteamalla, että avioliiton määrittely empiiriseltä pohjalta on melko helppoa. Näin ainakin, jos pidämme rajauksena oman eurooppalaisen ympäristömme ja sen käytännöt.
Avioliitto on yksinkertaisesti empiiristen havaintojen pohjalta useimmiten kahden täysi-ikäisen aikuisen eli naisen ja miehen vapaaehtoinen, yhteiskunnassa rekisteröity liitto ja elämisen muoto. Ja avioliitto on myös joskus kahden täysi-ikäisen aikuisen, miehen ja miehen tai naisen ja naisen vapaaehtoinen, yhteiskunnassa rekisteröity liitto ja elämisen muoto.
Edellisen avioliiton määrittelyn voisi kirjoittaa kielellisesti vielä täsmällisemmin, mutta noin se on määriteltävissä melko helposti meidän omassa kulttuuripiirissä. Tuossa määrittelyssä termit ”useimmiten” ja ”joskus” on kirjattu kuvaamaan asian ilmenemistä yhteiskunnissa. Suuri osa aviopareista on pareja, joissa on nainen ja mies ja osa taas pareja, joissa on mies-mies tai nainen-nainen.
Tuollainen avioliitto myös meillä Suomessa on juridisesti ja asiallisesti. Kirkossamme asia on hyväskytty siten, että on todettu tämä asiantila. Lisäksi kirkossamme asia on hyväksytty siten, että samaa sukupuolta olevan parin toinen pariskunnan jäsen tai molemmat voivat olla sekä täysivaltaisia kirkon jäseniä että kirkon virassa.
Ajankohtaisessa ja pitkittyvässä ns. avioliittokiistassa asiaa voisi mielestäni lähestyä tästä näkökulmasta eli siitä, mikä avioliitto meillä on. Kun tunnustamme samaa sukupuolta olevien parien avioliiton niin se ei ole pois naisen ja miehen liitoista eikä niin ymmärrettävältä avioliitolta. Se on jotakin lisää siihen tai sen rinnalle.
Samaa sukupuolta olevien parien avioliittoa ei voi kuvata teologisesti kaikilta osin samoin kuin naisen ja miehen avioliittoa. Monilta osin myös ”perinteinen” teologinen avioliiton ymmärrys ja kuvaaminen sopivat myös samaa sukupuolta olevien parien liittoihin. Niitä piirteitä ovat vaikkapa keskinäinen rakkaus ja kunnioitus, elämän jakaminen yhdessä, toisen palveleminen, toiseen sitotuminen, uskollisuus ja muut vastaavat.
Samaa sukupuolta olevien parien avioliiton ongelma ja kipukohta lienee homoseksuaalisuus ja sen ymmärrys Raamatun ja kirkon tradition valossa. Nyt siinäkin olemme kirkossamme ajatelleet asian toisin kuin joskus aikaisemmin. Toki asian on edelleen kiistanalainen, mutta kirkkomme yleisen opetuksen ja ymmärryksen mukaan homoseksuaalisuus ei ole synti eikä ihmisen valitsema, elämää tuhoava käyttäytyminen. Se on osa joidenkin ihmisten ihmisenä olemista.
Jos ajattelemme homoseksuaalisuuden edellisellä tavalla, pitäisi miettiä, mitä asiasta seuraa ihmisten yhteiselämän ja myös avioliiton solmimisen kannalta. Toki näitä kirkkomme avioliittoasian työstämisessä on työstetty, mutta itse havaitsen kaiken kiikastavan tästä. Toinen kipukohta tähän liittyen on ajatus, että hyväksymällä myös nuo ”joskus” avioliitot täydesti, romuttuisi se perinteinen avioliitto. Olisiko todella näin? Monien mielestä ei, joidenkin mielestä kyllä.
Toivo Loikkanen. (PS. Kommentoijilta pyydän malttia ja ihmisten kunnioittamista. Tätä rikkovat kommentit joudun poistamaan.)
Avioliitolla on jo muinaisten sumerilaisten ajoista (n. 3500 eaa) aina 1900-luvun loppupuoliskolle asti aina ja kaikkialla ymmärretty yksinomaan semmoista julkisesti vahvistettua liittoa, jonka osapuolina ovat mies ja nainen. Joissakin miesvaltaisissa kulttuureissa on miehelle hyväksytty myös useamman puolison yhtäaikainen pitäminen, mutta tällöinkin näiden kaikkien on edellytetty olevan naisia. Tällaisen liiton olennaisena piirteenä on pidetty myös uuden elämän syntyyn potentiaalisesti johtavaa yhdyntää. En tiedä tarkkaan, milloin ensi kerran on esitetty ajatus siitä, että myös kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä voisi solmia keskenään avioliiton, mutta olen varma siitä, että tämä on tapahtunut vasta minun elinaikanani. Siksipä kaikki avioliittoa koskevat kannanotot niin uskonnollisissa kuin maallisissakin yhteyksissä, siis mm. raamatussa ja tunnustuskirjoissa, kirkkokäsikirjassa sekä maallisessakin laissa, ennen nykyistä avioliittolakia ovat tarkoittaneet yksinomaan miehen ja naisen välistä avioliittoa. Nykyinen avioliittolaki on laajentanut avioliittokäsitettä kattamaan myös sellaisia sukupuolisuhteita, joissa varsinainen yhdyntä on fysiologinen mahdottomuus. Tämä ei kuitenkaan oikeuta aiemmin tehtyjen avioliittoa koskevien ratkaisujen soveltamista semmoisiin säädöksiin, jotka on laadittu aiemman, suppeamman, avioliittokäsityksen vallitessa.
Komenttini viimeinen lause on jäänyt niin epäselväksi etten itsekään ymmärrä sitä. Olen siis tarkoittanut sitä, että ennen nykyistä avioliittolakia tehdyissä ratkaisuissa, kuten kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa (joka on vuodelta 2003) on avioliitto tietenkin ymmärretty tuolloin voimassa olleen, ns. perinteisen avioliittokäsityksen mukaisena ja esim. kirkossa on tämän mukaisesti toimittava ellei muuta kirkolliskokouksessa päätetä laillisessa järjestyksessä, so. määräenemmistöllä.
Avioliiton salaisuus liittyy sanan ja sielun, eli ihmisen ja sanan väliseen liittoon. tätä yhtymistä kutsutaan morsiushuoneeksi. Syyrian kielellä sanat Mor ja Mar ovat herraa tarkoittavia sanoa, joten Mosiushuone olisi yhtä kuin herranhuone.
Sielu ajateltiin femiksi ja sana maskuliiniseksi Jumalan lähettäksi sulhaseksi sielumorsiammelle.
Tottakai oli vastaansanomista, se ilmeni muodossa; ’ Naisella ei ole sielua,’ joten sielu siiryi miehelle, tai se muutti sukupuolta ja naiset jäivät ulkopuolelle. Miehistä tuli sekä morsiamia, että sulhasia ja huoneesta herrain huone. monikossa.
Toinen tai kolmas juttu on sitten se, että sanasta tuli Jeesus.
Avainsana tässäkin keskustelussa on kuitenkin mies ja nainen toisin kuin asian käsittää ranskalainen postmodernisti Foucault, joka ei ollut turhan tarkka seksuaalisuuden eri muodoista. Kaikki sen eri muodot olivat hänen mielestään samanarvoisia, toisin kuin Raamattu antaa ymmärtää.
Postmodernisteille Raamattu on lähinnä kuollutta mytologiaa, jonka arvot edustavat mennyttä aikaa. Parasta ennen – päivä on mennyttä myös evlut.kirkossa.
Avioliittokeskustelua vaikeuttaa sekin, että samoilla sanoilla tarkoitetaan usein eri asioita. Hyvin usein keskustelijat eivät määrittele – edes itselleen – käyttämiensä käsitteiden sisältöä. Suomessa on vain yksi juridisesti olemassa oleva avioliittoinstituutio. Se määritellään avioliittolaissa ja pelkistäen se on kahden täysi-ikäisen ihmisen välinen määrämuotoisesti solmittu rekisteröity liitto, jolle lainsäädäntö antaa liiton osapuolia koskevia oikeuksia ja velvollisuuksia. Rekisteröintitoimitusta kutsutaan vihkimiseksi ja se voidaan toimittaa valtion viranomaisen edessä tai kirkollisella vihkimisellä, jonka voi toimittaa ev.-lut. ja ortodoksisen kirkon pappi tai sellainen muun uskonnollisen yhdyskunnan toimihenkilö, jolle valtion viranomainen on antanut vihkimisoikeuden. Muunlaista avioliittoa ei ole. Ei ole juridisesti merkittävänä asiana olemassa esim. kristillistä avioliittoa eivätkä kirkkojen papit vihi kristilliseen avioliittoon vaan avioliittolain tarkoittamaan ”maalliseen” avioliittoon. Niinpä kirkkojen kieltäessä pappejaan vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja, kysymys ei ole siitä, etteivätkö nämä kirkot hyväksyisi samaa sukupuolta olevien avioliittoja laillisiksi avioliitoiksi. Kysymys on nimenomaan siitä, että ne eivät hyväksy sitä, että ne katsottaisiin kristillisiksi avioliitoiksi. Voi siis myös sanoa niin, että kirkot sallivat kirkollisen vihkimisen niille jäsenilleen, joiden avioliiton ne katsovat kristilliseksi avioliitoksi ja torjuvat sen niiden jäsentensä osalta, joiden avioliittoa ne eivät pidä kristillisenä avioliittona. Tästä pohjimmiltaan on kysymys.
Seuraavaksi pitääkin määritellä, mitä kristillinen tarkoittaa. Nykysuomen sanakirjasta 1978 löytyy tällaista: 1. kristinuskoon tai sen piiriin kuuluva, sen oppien mukainen, sille ominainen, 2. kristinuskon hengen mukainen, kristitylle sopiva; joskus: hurskas, jumalinen, 3. laajentuneessa merkityksessä: oikeudenmukainen, kunniallinen, sovelias, säädyllinen, siivo.
Martille: Tässä yhteydessä kristillinen tarkoittaa kristinuskoon kuuluvaa, sen oppien mukaista ja sille ominaista.
Vaihtoehdoissa 1 ja 2 voi nähdä jaon kirjaimeen ja henkeen. Avioliitosta kyseen ollen katsot siis kirjaimen menevän ohi kristillisyyden hengestä, Yrjo Sahama. Voisiko jaon nähdä myös muodon ja sisällön välillä? Silloin ollaankin jo vakavien asioiden äärellä. ”He ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman.”
Risto, Noin se on tai näinkin. Kirkossa suuri osa kirkon väestä hyväksyy samaa sukupuolta olevien avioliitot ainakin juridisesti avioliitoiksi – eikä siinä muuta vaihtoehtoa olekaan koska asia on maamme lakien mukaan. Osa kirkon väestä ei hyväksy, että tällainen laillisesti solmittu avioliitto voitaisiin kirkossa siunata. Hurjimmat uskaltavat väittää, että sellaisella liitolla ei ole Jumalan siunausta. Mene ja tiedä, onko Jumala heille tuon kertonut…
Raamattu kertoo sen hyvin selkeästi.
Raamattu ’kertoo selkeästi’ monia asioita, jotka eivät enää koske meitä, oman aikamme kristittyjä. Tuttuja esimerkkejä ovat rapujuhlat ja joulukinkku, jotka ovat Mooseksen lain mukaan Jumalalle samanlainen kauhistus kuin miesten välinen erotiikka.
Rapuja ja sikoja ei Jumala ole erikseen siunannut, mutta Jumala on siunannut miehen ja naisen välisen suhteen. Jeesus on vahvistanut tämän Jumalan valinnan sekä luomisen yhteydessä että UT:n puolella.
Rovasti Loikkanen: ”Osa kirkon väestä ei hyväksy, että tällainen laillisesti solmittu avioliitto voitaisiin kirkossa siunata. Hurjimmat uskaltavat väittää, että sellaisella liitolla ei ole Jumalan siunausta. Mene ja tiedä, onko Jumala heille tuon kertonut…”
Rovasti uskaltaa väittää, että homoparin liitolla on Jumalan siunaus?
Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, heteroja ja homoja jne. Kaikkien liittojen Jumalan siunaukselle ei löydy Raamatusta pohjaa, vaikka hurjimmat Rovastit uskaltavat näin uskoa? Mene ja tiedä onko Jumala tämän Rovastille kertonut…Minä en tiedä.
”Hurjimmat uskaltavat väittää, että sellaisella liitolla ei ole Jumalan siunausta.” Hurjaa on väittää, että tietää Jumalan siunaavan tuon ja jättävän tämän siunaamatta. Meidän asiamme ei ole tietää Jumalan ajatuksia. Siunausta voimme aina pyytää itsellemme ja toivottaa toisille.
”Jumala on siunannut miehen ja naisen välisen suhteen.” Tarkoitatko kenties tätä siunausta: ”Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.'”? Tämä siunaus on 1. Moos. ensimmäisessä luvussa. Miehen ja naisen suhde luodaan toisessa luvussa. En pysty näkemään, että ihmislajin siunaaminen hedelmälliseksi viittaisi vielä avioliittoon tai edes kestävään parisidokseen.
Martti Pentti: ”En pysty näkemään, että ihmislajin siunaaminen hedelmälliseksi viittaisi vielä avioliittoon tai edes kestävään parisidokseen.”
Näkeminen miehen ja naisen suhteen voi tuottaa sinulle vaikeutta? Näyttää siltä, että tämä asia tuottaa sinulle kommenttiesi perusteella jatkuvasti vaikeutta, vaikka muiden teemojen äärellä vaikutat ihan ymmärtävältä ihmiseltä? Tämä teema on sinun ymmärryksellesi ylitsepääsemätön? Toivon, että näkemyksesi voisi vielä laajentua!
Martti Pentti. Vastaat innolla, olet aktiivinen! Osoitin kysymykseni Rovasti Toivo Loikkaselle. Ehkä Rovastilla on myös aikaa vastata jossain vaiheessa?
Martti Pentti. MIten rinnastat ravut ja siat miehen ja naisen välisen suhteen kanssa samanarvoisiksi ja rinnakkaisiksi?
”MIten rinnastat ravut ja siat miehen ja naisen välisen suhteen kanssa samanarvoisiksi ja rinnakkaisiksi?” Tarkoitin Vanhassa testamentissa olevaa rinnastusta. Epäpuhdas ruoka ja sukupuolielämän poikkeukset määritellään suunnilleen samoilla sanoilla: ’Herralle iljetys’.
”Näkeminen miehen ja naisen suhteen voi tuottaa sinulle vaikeutta?” 1. Mooseksen kirja ensimmäisessä luvussa puhutaan ihmisestä lähinnä samanlaisena luontokappaleena kuin eläimetkin. Erotuksena on, että hänet on luotu Jumalan kuvaksi ja kutsuttu toteuttamaan vastuullista tehtävää ’viljelijänä ja varjelijana’. Tähän tehtävään liittyy myös siunaus. Vasta toisessa luvussa puhutaan puolisoiden välisestä kiinteästä siteestä, joka selitetään sillä, että heidät on erotettu ’yhsestä lihasta’ ja heillä sen vuoksi on tarve jälleen liittyä ’yhdeksi lihaksi’.
Kari Paukkunen: Laita sanoja minun suuhuni kun ilmaiset, että väitin Jumalan siunaavan samaa sukupuolta olevan parin suhteen. Jotkut kyllä sanovat suoraan, että Jumala ei siunaa. Itse ajattelen, että siunaaminen ja siunaamatta jättäminen jää pyhän JUmalan asiaksi emmekä me ihmiset kykene sitä arvioimaan emmekä ainakaan päättämään. Siten en uskalla väittää, että Jumala ei siunaisi. Itse haluan siunata kaikkia pareja yleisellä tasolla vaikka emme voikaan vielä vihkiä kaikkia pareja tai toimittaa kaikkien parien kirkollista avioliiton siunaamista. Raamatun viittaukset miehen ja naisen yhteiselon siunaamiseen liittyvät sen ajan maailmankuvaan ja ovat ihan paikallaan. Sen rinnalla voi olla muutakin. Sinulla, Kari, on hieman taipumusta osoitella minua ja mm. Martti Penttiä siitä, miten väärässä olemme. Itse lähestyn asioita hieman toisin.
Hyvä Toivo, kiitos asiallisesta vastauksesta. Sekä sinä, että Martti Pentti annatte ymmärtää, että näitä pareja tulisi siunata. Kuitenkin kerrotte, että ette ole puoltanne valinneet, vaikka eri blogeilla ette tunnu ”täysin” ymmärtävän heitä, jotka ovat vanhojen kirkkojen opetuksen kannalla.
Toivo, minusta olisi reilua, että sanoisit suoraan kantasi vaihtuneen? Mitä muuta tämä ”hieman toisin asiaan lähestyminen” tarkoittaa? Martti Pentti on myös minulle vastannut, että hän ei ole vielä kantaansa täysin päättänyt.
Toivolle ja Martille kiitos rakentavasta keskustelusta. Te olette selvästi ilmaisseet, että olette ”molemmille puolille kallellaan” Kommenteista huokuu sympatiat enemmän niille, jotka haluaisivat vanhan käytännön muuttaa.
Omalle ”vanhoilliselle” näkemykselle en juuri ole teiltä tukea saanut.
Kristilliseen avioon vihkimiseen katsotaan kuuluvan Jumalanpalvelusluonteista asiaa toimituksen substanssissa sen katsoessa edellistä kirkon statuksessa huomata edellinen vain miestä ja naista koskevaksi.
Tästähän oli hyvää asiaa yhden Piispamme julkituodussa koonnissa.
Piispamme oli tässä ajatusten ryhmässä puheenjohtaja kun oikein muistan. Toisin muistaessani pyydän anteeksi, ja samoin Tampereelle päin.
Martti Pentti 2.10.2020 klo 08:17. Ei meidän tarvitse eikä pidä palata sellaisiin ruokasäännöksiin, jotka eivät koskaan ole kristittyjä koskeneet (Mark. 7:19). Mitä siunaamiseen tulee, tuolla termillä on käsittääkseni Raamatussa useita eri merkityksiä. Niistä riippumatta tässä on kysymys siitä, että spn-avioliiton kirkollisella vihkimisellä/siunaamisella viestitettäisiin, että asia, mikä niin Vanhan kuin Uuden testamentin mukaan suht yksiselitteisesti on Jumalan tahdon vastaista olisikin täysin hyväksyttävää ja jopa Jumalan siunaamaa. Ihmisiä voimme aina lähtökohtaisesti siunata ja rukoilla Jumalan hyvän tahdon toteutumista kaikkien elämässä. Jumalan tahdon vastaisia asioita eli syntejä meidän ei ole lupa siunata. Rajatapauksia tulee toki aina vastaan.
”Jumalan tahdon vastaisia asioita eli syntejä meidän ei ole lupa siunata.” Mille oikeastaan avioliittoon vihittäessä pyydetään siunausta? Mitä siunauksella tarkoitetaan? Kannattaa perehtyä vihkitoimituksessa käytettäviin teksteihin ja rukouksiin. Nähdäkseni niissä ei juri viitata niihin ’asioihin’, jotka lienevät Marko Sjöblomin mielessä.
Mikä on kirkko? Ovatko homoja siunaavat kirkon jäseniä vain nimellisesti? Vai myös todellisesti?
Mikä on kirkko luento Leif Erikson
https://youtu.be/6gQvhmjNRso
Saman sukupuolisten avioliiton on luvannut vähän yli sata syntiä rakastavaa kansanedustajaa. Ja heistäkin jo moni on vaihtunut. Heiltä pitäisi nyt vaatia käytännön toteutusta ja vastuuta ei kirkolta.
”…on luvannut vähän yli sata syntiä rakastavaa kansanedustajaa. ”
Näyttää joku muukin rakastavan ainakin tyhmyyden syntiä.
Rovasti Toivo Loikkanen/ kommentti 1.10. klo 20.48: ”Osa kirkon väestä ei hyväksy, että tällainen laillisesti solmittu avioliitto voitaisiin kirkossa siunata. Hurjimmat uskaltavat väittää, että sellaisella liitolla ei ole Jumalan siunausta. Mene ja tiedä, onko Jumala heille tuon kertonut…”
Rovasti Toivo Loikkanen, ajattelet, että homoparin liitolla on Jumalan siunaus, kyselen kommenttisi perään?
Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, heteroja ja homoja jne. Kaikkien liittojen Jumalan siunaukselle ei löydy Raamatusta pohjaa, vaikka jotkut hurjimmat (Toivo) uskaltavat näin uskoa? Mene ja tiedä onko Jumala kuitenkin tämän Toivolle kertonut?…Minä en tiedä. Toivon Rovasti Toivo sinun vastaavan, miten ajatuksesi perustelet?
Siunaako taivaan ja maan herra muutkin suhteet kuin naisen ja miehen välisen suhteen? Sinä voit vastata. Minulla ei ole ymmärrystä tällaiseen kysymykseen vastata.
Kari Paukkunen: Laita sanoja minun suuhuni tai tekstiini, kun ilmaiset, että väitin Jumalan siunaavan samaa sukupuolta olevan parin suhteen. Jotkut kyllä sanovat suoraan, että Jumala ei siunaa. Itse ajattelen, että siunaaminen ja siunaamatta jättäminen jää pyhän JUmalan asiaksi emmekä me ihmiset kykene sitä arvioimaan emmekä ainakaan päättämään. Siten en uskalla väittää, että Jumala ei siunaisi. Itse haluan siunata kaikkia pareja yleisellä tasolla vaikka emme voikaan vielä vihkiä kaikkia pareja tai toimittaa kaikkien parien kirkollista avioliiton siunaamista. Raamatun viittaukset miehen ja naisen yhteiselon siunaamiseen liittyvät sen ajan maailmankuvaan ja ovat ihan paikallaan. Sen rinnalla voi olla muutakin. Sinulla, Kari, on hieman taipumusta osoitella minua ja mm. Martti Penttiä siitä, miten väärässä olemme. Itse lähestyn asioita hieman toisin.
Hyvä Toivo, kiitos asiallisesta vastauksesta. Sekä sinä, että Martti Pentti annatte ymmärtää, että näitä pareja tulisi siunata. Kuitenkin kerrotte, että ette ole puoltanne valinneet, vaikka eri blogeilla ette tunnu ”täysin” ymmärtävän heitä, jotka ovat vanhojen kirkkojen opetuksen kannalla.
Toivo, minusta olisi reilua, että sanoisit suoraan kantasi vaihtuneen? Mitä muuta tämä ”hieman toisin asiaan lähestyminen” tarkoittaa? Martti Pentti on myös minulle vastannut, että hän ei ole vielä kantaansa täysin päättänyt.
Toivolle ja Martille kiitos rakentavasta keskustelusta. Te olette selvästi ilmaisseet, että olette ”molemmille puolille kallellaan” Kommenteista huokuu sympatiat enemmän niille, jotka haluaisivat vanhan käytännön muuttaa.
Omalle ”vanhoilliselle” näkemykselle en juuri ole teiltä tukea saanut.
”Martti Pentti on myös minulle vastannut, että hän ei ole vielä kantaansa täysin päättänyt.” Olenko? En ole pitänyt tarpeellisena ilmaista kantaani. Se, olenko sen päättänyt, on siis oma asiani. Asiallinen keskustelu on mielestäni sitä, että avataan mahdollisuus eri ratkaisuille ja pohditaan avoimesti niiden eri puolia. Millä eri näkemykset perustellaan? Mitä niistä jatkossa seuraa? Voidaanko löytää vastakkain asetetuille mielipiteille uusi, sovinnollinen vaihtoehto vai ei?
Kari, Olen selvästi ilmaissut, että pidän tärkeänä miehen ja naisen avioliittoa ja vihkimisiä parien siunaamisineen. Ja toiseksi pidän tärkeänä ihmisten yhdenvertaista kohtelua Jumalan luomina ja lunastamina ihmisinä. Olen sillä kannalla, että myös samaa sukupuolta oleville pareille kuuluu kirkon välittämätä Jumalan siunaus. Asian toteuttamismahdollisuus kirkollisten toimitusten osalta on vain ”vaiheessa” kirkossamme eli tällä hetkellä se ei ole toimituksina mahdollinen.
Martti Pentti. Kristillinen kirkko ja Raamattu eivät käsittääkseni tunne mitään muuta avioliittoa kuin miehen ja naisen (eräissä kulttuureissa myös yhden miehen ja useiden naisten) välisen liiton. Sukupuolien välinen ero on siis tässä kohden konstitutiivinen eli perustavan laatuinen vaikka avioliittoon toki sisältyy paljon, paljon muuta. Lisäksi on kysymys luomisjärjestyksestä. Kahden samaa sukupuolta olevan liitto voitaisiin ehkä siunata, jos se eritysesti tukisi heidän selibaattiaan tai sukupuolisen identiteettinsä muutosta (mikäli se olisi mahdollista ja yleisesti hyväksytty tavoite) tms. Kirkkokäsikirja käsittelee vain ja ainoastaan miehen ja naisen välistä avioliittoa. Vihkikaavoista puheen ollen kannattaa tutustua myös siihen, mitä Luther sanoo Tunnustuskirjojen liitteenä olevassa vihkikaavassa ”tavallisille papeille”. Koko tämä keskustelu on sikäli älytöntä, että aikamme todellinen riesa ovat sekavat heteroparisuhteet avoliittoineen ja jatkuvasti paheneva avioeroepidemia. Yhdessä kirkollisten vihkimisten laskusuunnan kanssa.
”Kirkkokäsikirja käsittelee vain ja ainoastaan miehen ja naisen välistä avioliittoa.” ’Käsittelee’ on mielestäni tässä yhteydessä outo sanavalinta. Emmekö me puhu siunauksesta, jota pyydämme Jumalalta ja jonka Hän antaa, jos hyväksi näkee?
Rekisteröinti on tuossa määritelmässä ylimääräinen osa. Yhdysvaltain tietyssä osavaltioissa, Britannian joissain siirtomaissa ja kenties joissain muissakin tapaoikeusjärjestelmän piiriin kuuluvissa maissa tunnetaan ns. Common Law -avioliitto:
https://en.wikipedia.org/wiki/Common-law_marriage
Tällainen avioliitto on määritelmänmukaisesti rekisteröimätön. Sitä ei rekisteröidä, se ’tunnistetaan’ tai ’löydetään’ parin tosiasiallisen yhteiselämän perusteella ja sen, että he katsovat elävänsä avioliitossa.
Ennen 1700-lukua Suomessakin pidettiin tällaisia avioliittoja pätevinä, vaikka niistä saattoi jo keskiajalla joutua kirkkokurin kohteeksi. Varhaismodernilla ajalla valtion ekspansion myötä myös Ruotsi-Suomessa kirkollinen vihkimys tehtiin pakolliseksi 1700-luvulla, eikä tällaisia avioliittoja enää tunnustettu, vaan niistä rankaistiin. Tämä oli osa pitkää kehitystä, jossa yhteisön ja suvun kontrollin piiriin kuulunut asia siirtyi vähitellen valtiolle, samoin kuin seksuaalimoraalin valvonta. Tämä yhdessä sen kanssa että valtio 1900-luvulla luopui valvomasta salavuoteutta loi pohjan avoliitto -käsitteen synnylle.
On tietenkin teologinen itsestäänselvyys, että myös yhteisöissä, joissa valtioita ei edes tunneta eikä mitään rekistereitä ole, voi silti olla avioliittoja.
Kiitos, Ilmari, hyvästä täsmennyksestä. Itse kuvasin nykytilannetta meidän oloissamme. Tosiaankin avioliitto tai parien yhteiselämä on muodostunut seuraavista 2-3 tekijästä: osapuolet löytävät toisensa ja haluavat mennä yhteen (”perustaa perheen”), he saavat perheittensa/yhteisönsä hyväksynnän, menevät yhteen (avioelämä, seksi) + mahdollinen seremonia asian vahvistamiseksi tai esille tuomiseksi. Avioliitto on siis muotoutunut hyvin käytännöllisesti ja vihkimiset ovat tulleet sen jälkeen.