Juutalaisille juutalainen, kreikkalaisille kreikkalainen. Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen pohjalta nouseva ajatus on kontekstualisoinnin klassikko. Yksinkertaistaen kyse on siitä, että tullakseen ymmärretyksi on puhuttava sitä kieltä, jota ihmiset ymmärtävät, ja sillä tavalla kuin tilanne, aika, paikka ja kuulijakunnan rakenne edellyttävät.
Yhdenkoon sukkahousut ovat myös klassikko, mutta niistäkään ei ole säännöksi kirkon työssä. Kirkollisia yhdenkoon julistuksellisilla sukkahousuilla ei yksinkertaisesti enää pärjää jäsenpitomarkkinoilla.
Yksi ratkaisu uudessa tilanteessa on kiinnostua yksityiskohtaisesti jäsenistöstä, sen erilaisuudesta ja kunkin alaryhmän, segmentin, erityispiirteistä. Kotimaa Oy:n tähän tarpeseen kehittämän työkalu on nimeltään Jäsen360
Kotimaa Pro:ssa julkaistiin 25.2. Pontus Salmen laaja artikkeli segmentoinnin teologisista ja käyttäytymistieteellisistä lähtökohdista.
Salmen artikkeli on nyt vapaasti luettavissa täällä
Aihetta käsiteltiin myös Helsingin Sanomien artikkelissa (16.4.) Iso data auttaa pappia saarnassa, joka on luettavissa täällä
Segmentointi sinänsä on markkinoinnin perustermistöä ja kaiken myymisien a ja o.
Miten kertoa pääsiäisen sanomaa niin, että se tulee ymmärretyksi samaan aikaan kahdessa segmentissä esimerkiksi ”irrallisten” ja ”uskollisten” parissa? Voi olla vaikeaa, muitta on pakko yrittää. Tämän ristiriitaisen odotushorisontin näkee edessään varmaan jokainen pääsiäisen aikaan saarnatuoliin kapuava.
Kannattaa lukea Salmen artikkeli!
Minä olen tullut siihen tulokseen, että kaikkein tuloksellisinta on kertoa niin pääsisäisen kuin muutkin Raamatun sanomat niinkuin ne on kirjoitettu. Silloin ei sorru muuttelemaan evankeliumin sisältöä sanavalinnoilla snoppailemalla.
No eihän sellainen kertominen tarvitse muuta kuin sisälukutaitoa. Ja sellainen on lähes kaikilla suomalaisilla. Onko Sanan saarna siis turha? Olemmeko me papit tehneet turhaa työtä saarnojamme valmistaessamme?
Paavali toimi monen kulttuurin, juutalaisen, hellenistisen ja roomalaisen, risteyksessä. Puhui tästä käsin, ja siksi sanoma muotoutui sellaiseksi. Ei sen kummallisempaa, niin kuin väitetään ”ylimääräistä” teologisointia. Samalla, tähän liittyen, olihan Paavali myös retoriikan taitaja, antiikin puhetaidollisessa mielessä, ja tajusi kohdennukset. Ehkä eletään maailmassa, jossa on yhtäläisyyttä paavalilaiseen.
Kiitos linkistä erittäin mielenkiintoiseen Salmen artikkeliin!
Antoi ajattelemisen ja pohtimisen aihetta.
Jos se olisi noin helppoa kuin Salme kirjoittaa, seurakunnat pullistelisivat uutta väkeä.
Kirjoitin juuri oman seurakuntani sivuille, että on löydettävä monenlaisia polkuja, jotka kaikki johtavat pääsiäisen Golgatalle ja tyhjän haudan ihmeeseen: Via Crucis, pääsiäisvaellukset, Matteus passiot, erilaiset messut ja saarnat.
Oman kuoropääsiäiseni kolmella saarnamiehellä on kaikilla hieman erilainen polku: lämmin ja pohdiskeleva, meditatiivinen kirjallisuussaarna ja ankarahko pikaista kääntymystä vaativa. Arvostan jokaista saarnaajaa. Heillä myös kaikilla hieman erilainen kuulijakunta: lohdutusta etsivät, lukeneet, ja ne, jotka jo ovat kääntyneet, ei siis mitään yhdenkoon sukkahousun sakkia. Tärkeintä lopputulema ora et labora.
Viestin lähettäjä on aina vastuussa viestin perille menosta, siitä, että arvioi kuulijansa oikein, peesaa, puhuu kuulijoiden kieltä. Tässä Paavali taitava.
Yhdyn Salme Kaikusalon mielipiteeseen, sillä Evankeliumi on Jumalan voima, sillä Pyhä Henki kirkastaa evankeliumissa Jeesuksen jokaiselle kaipaavalle ihmiselle, olkoon hän vaikka minkä ismin pauloissa. Paavali ei tietoisesti arvioinut, ei peesannut eikä puhunut kuulijoittensa kieltä, vaan Pyhä Henki, sydänten Tuntija, antoi Paavalille armossa ja totuudessa oikeat sanat: Rukoikaa ”minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta”(Ef.6:19). Evankeliumin salaisuus uskotaan nöyrille, puhdassydämisille todistajille.
”Vaikka olen vapaa ja kaikista riippumaton, olen ruvennut kaikkien orjaksi voittaakseni Kristukselle mahdollisimman monia. Voittaakseni hänen omikseen juutalaisia olen näille ollut kuin juutalainen; voittaakseni lain alaisina eläviä olen näille ollut kuin lain alainen, vaikka en olekaan lain alainen. Voittaakseni ilman lakia eläviä olen näille ollut kuin eläisin ilman lakia, vaikka en olekaan Jumalan lakia vailla — onhan minulla Kristuksen laki. Voittaakseni heikkoja olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia. Kaiken tämän teen evankeliumin vuoksi, jotta olisin itsekin siitä osallinen.” Kyllä tämä kuulostaa tietoiselta ja harkitulta. Pidän Paavalia hyvin ammattitaitoisena apostolina.
”tullakseen ymmärretyksi on puhuttava sitä kieltä, jota ihmiset ymmärtävät”
Minun täytyy tunnustaa, etten oikein ymmärrä tätä nykyistä ”kirkollista” kieltä! Olen kyllä ollut jo vuosikymmeniä irti kirkosta, ja pärjään edelleen mainiosti ilman sitä! Johtuneeko tämä tyhmyyteni siitä?
Olen 79 vuotta pärjännyt ilman sukkahousuja ja eikös ne ole etupäässä naisten vehkeitä ja tarkoitettu ratkaisuksi suojelemaan niiltä ”jäsenistöstä”, jotka ”uudessa tilanteessa” ovat yksityiskohtaisesti kiinnostuneet ”erilaisuudesta ja kunkin alaryhmän, segmentin (alapään?) erityispiirteistä”.
Itse tarvitsen välttämättä koko vartalon suojaa syntisyyteni peitteeksi enkä vain määrättyjen segmenttien peitteeksi. Tätä koko vanhurskauden vaatepartta on runsain määrin tarjolla täällä ”leirin ulkopuolellakin” Kristuksen evankeliumissa, jopa kaikkia kokoja!
Voisiko joku ystävällisesti antaa eksegeesiä (ei eisegeesiä) tästä nykykirkollisesta kielenkäytöstä?