Maailma ympärillämme muuttui perusteellisesti puolitoista viikko sitten 24.2. Ukrainan sota on pakottanut arvioimaan uudelleen Suomen turvallisuustilannetta, samalla kun seuraamme uutisia Ukrainan puolustustaistelusta presidenttinsä Volodymyr Zelenskyin johdolla.
Ukrainan 18-60-vuotiaat miehet ovat astuneet palvelukseen kotimaasta ja ulkomailta. Kuvat pommituksissa haavoittuneista siviileistä ja Kiovan metroasemilta suojaa hakeneista äidestä lapsineen muistuttavat inhimillisen kärsimyksen mittakaavasta. Yli miljoona ukrainalaista on paennut maasta. Muu Eurooppa on avoinna saapuville pakolaisille. Tilanne on toinen kuin edellisessä pakolaiskriisissä 2014-2015. Myös suomalaiset ovat osoittaneet auttamishalua ja avustusjärjestöt ovat saaneet lyhyessä ajassa ennätysmäärän lahjoituksia.
_ _ _
Venäjän johto on varmaankin yllättynyt sen hyökkäysarmeijan kohtaamasta vastarinnasta. Hyökkääjää ei otettu vastaan ”vapauttajana”, vaan ase kädessä. Yhtä lailla Euroopan järkkymätön tuki Ukrainalle lienee tullut yllätyksenä. Järeät talouspakotteet ovat merkinneet Venäjälle valuuttapakoa, ulkomaisten yritysten vetäytymistä maasta ja ruplan kurssin romahdusta. Inflaatio nostaa hintoja ja vaikeuttaa kansalaisten elämää. Tyytymättömyys kasvaa paineena hallintoa ja sen sotapolitiikkaa kohtaan.
Tilanne Ukrainassa muistuttaa Suomen talvisodasta, jonka päättymisestä tulee viikon kuluttua 82 vuotta. Lyhyeksi kaavaillusta erikoisoperaatiosta tuli 105 päivän sota, joka merkitsi hyökkääjälle suuria tappioita, noin 200 000 kaatunutta ja 600 000 haavoittunutta. Silloinkin hyökkääjän tilannekuva oli väärä ja voitonmarssi muuttui kuolonmarssiksi esimerkiksi Tolvajärvellä ja Raatteen tiellä. Suomalaiset tuhosivat talvisodassa satoja venäläisten panssarivaunuja, suurelta osin tilapäisvälineillä, polttopulloilla ja jopa tunkemalla koivuhalon telojen väliin. Taistelutahto ja rohkeus korvasivat sotamateriaalin puutteita.
Suomi sai 1939 aseapuna Ruotsista panssarintorjuntatykkejä. Nyt Suomi on puolestaan luovuttanut vastoin aiempaa periaatettaan aseapua sotaakäyvälle Ukrainalle 2500 rynnäkkökiväärin ja 1500 kertasingon muodossa, muun materiaaliavun lisäksi. Saksasta on tulossa panssarin- ja ilmatorjuntaohjuksia.
_ _ _
Venäjän ylivoima on suuri, ja se voi onnistua miehittämään Ukrainan osittain tai kokonaan. Seuraava kysymys on, mitä Venäjä tekee voitollaan? Maan valtaus voi onnistua, mutta maan pitäminen vallattuna on kokonaan toinen asia. Taistelutahtoinen, yli 40 miljoonan asukkaan Ukraina valmistautuu tarvittaessa epäsymmetriseen sotaan. Silloin Venäjä joutuu ottamaan huomioon, että jokaisesta kerrostalon ikkunasta voi tähdätä kivääri ja jokaista ajoneuvoa voi uhata etälaukaistava tienvarsipommi, joka on koottu esimerkiksi lannoitteista muovikanisteriin. Afganistan muistutti Venäjälle ja sittemmin USA:lle, että taistelutahtoisen, epäsymmetrisen vastustajan voittaminen voi olla tekemätön paikka.
_ _ _
Jälkikäteen katsoen nykyinen rauhattomuuden aikakausi alkoi islamistien terrori-iskuista New Yorkin Kaksoistorneihin 11. syyskuuta 2001. Sen jälkeen rauhan ja sodan raja on hämärtynyt veteen piirretyksi viivaksi. Mitä erilaisimpia keinoja voidaan aseellistaa ja käyttää toisen osapuolen horjuttamiseen, kuten disinformaatiota, energiaa, teknologiaa, taloutta ja sosiaalista mediaa. Vieraan vallan kybertoimijat voivat polarisoida yhteiskuntia ja aiheuttaa sisäisiä levottomuuksia, vaikuttaa vaaleihin ja haitata yhteiskunnan perustoimintoja, kuten polttoaineen, lämmön, veden, sähkön ja ruoan jakelua sekä maksuliikennettä.
Vastavaikutuksena kybertoiminnalle on psykologinen puolustus ja maanpuolustustahdon ylläpitäminen. Erityisesti sotilaspapiston ja kirkkojen tehtävänä kriisien keskellä on vahvistaa toivoa, henkistä kriisinkestävyyttä ja uskoa oman puolustustaistelun oikeutukseen. Ukrainan sota on antanut siitä hyvän osoituksen: yhteinen rukous sekä kaatuneiden hautaaminen omaisten haluamalla tavalla vahvistavat toivoa ja puolustajien selkärankaa.
_ _ _
Ukrainan sodassa myös uskonnolla on merkitystä. Vladimir Putin on perustellut Ukrainan kuulumista Äiti-Venäjään sillä, että ruhtinas Vladimir Kiovalainen otti kasteen vuonna 988, mistä Venäjän ortodoksinen kirkko sai alkunsa. Moskova katsoo, että Ukraina on ”ikiaikainen osa” Venäjää ja sen pyhää maata. Putinille Valkovenäjä ja Ukraina ovat osa Venäjää. Mitkä muut maat hän katsoo Venäjälle kuuluviksi? Tämänkaltaiset perusteet sivuuttavat täysin kansainvälisen oikeusjärjestyksen ja suvereenin valtion oikeudet.
Moskovan patriarkka Kirill on siunannut presidentti Putinin hyökkäyksen Ukrainaan. Taustalla on osaltaan Moskovan patriarkan ja Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan välinen skisma, joka seurasi Konstantinopolin myönnettyä aiemmin Moskovalle kuuluneelle Ukrainan ortodoksiselle kirkolle itsenäisyyden loppuvuodesta 2018 ja tunnustettua Kiovan patriarkan.
Eri kirkot ovat tuominneet sodan ja antaneet tukensa Ukrainalle. Myös Venäjän ortodoksisen kirkon sisällä on laajasti tuomittu presidetti Putinin hyökkäys Ukrainaan. Tilanne on täysin ennen kokematon, että kaksi itäslaavilaista, ortodoksista veljeskansaa sotii keskenään. Se syö varmasti monien hyökkääjien moraalia. Uskonto näkyy myös Ukrainan puolustustaistelussa siten, että rukous ja usko ovat tuoneet toivoa ja rohkeutta lisäten yhtenäisyyttä ja maanpuolustustahtoa.
_ _ _
Mitä mahdollisia vaikutuksia Ukrainan sodasta on Suomelle? Jo nyt on käynyt selväksi, että elämme entistä paljon turvattomammassa maailmassa. Suomella on 1340 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa arvaamattomasti ja brutaalisti toimivan Vladimir Putinin naapurina. Venäjän hyökkäykselle Ukrainaan ei tunnu löytyvän järkiperusteita. Siksi sama voisi toistua myös Baltian maiden tai Suomen kohdalla. Tosin nyt Venäjä on keskittänyt joukkonsa Suomen lähialueilta Ukrainan suuntaan, eikä Suomea tällä hetkellä uhkaa mikään.
Tilanne voi olla myöhemmin toinen, mikäli Venäjä saavuttaa tavoittelemaansa menestystä Ukrainassa. Suomen puolustusvoimat ja maan johto seuraavat tarkasti tilannetta ja valmiutta säädetään sen mukaan. Suomen vahvuuksia ovat hyvin hoidettu ulkopolitiikka ja puolustusyhteistyö eri maiden kanssa sekä uskottava puolustuskyky ja vahva maanpuolustustahto. Ne muodostavat vahvan pidäkkeen, kun vastustaja punnitsee menestymisen mahdollisuuksia. Karhukaan ei käy siilin kimppuun, kun sen hinnaksi tulisi piikkejä käpälät ja suu täyteen.
Hyvä Pekka S,
Moskovan patriarkaatin alainen Ukrainan ortodoksinen kirkko on tietääkseni lakannut muistelemasta Moskovan patriarkka Kiriliä palveluksissaan.
Kirill kuvittelu demonisessa vallanhimossaan voivansa alistaa ukrainalaiset hengelliseen valtaansa Putinin sotavoiman avulla. Tämä ei onnistu, ja sokeudessaan ja ylpeydessään Kirill tekee suurta vahinkoa myös venäläisille uskoville. Tilanne muistuttaa Saksaa 1930-luvulla, jolloin osa ev.lut ”kirkkoja” kannatti Hitleriä.
Viimeisten tietojen mukaan Suomi hakee Yhdysvalloilta hyväksyntää niin sanotulle Major non-NATO ally-statukselle, jonka Usa:n kongressin pitää vielä hyväksyä. Sen seurauksena Suomi saisi Yhdysvalloita mm. poliittisen turvatakuun.” Mitähän tuo ”poliittinen turvatakuu” sitten käytännössä merkitsisi? Olihan myös Afganistanilla ”a Major Non-NATO ally,” mutta sieltä tuli Bidenille lähtö. Nyt myös Suomi saisi saman statuksen kuin Qatar Joe Bidenin nimeämänä.
HS 5.3. 22 Essee
”Venäjä palautti Euroopan kauas menneisyyteen. Vain harvoin on yhteenottoja, joissa ovat näin selväpiirteisesti vastakkain hyvä ja paha.”
Voi olla myös, että harvoin on saatu lukea esseetä, joka on kirjoitettu noin selväpiirteisesti mutkat suoriksi vetäen koskien hyvää ja pahaa.
Kuka tahansa, joka aloittaa sodan on ”hullu”. Sota on rikos ihmisyyttä kohtaan, mutta se on myös äärimmäisen tyhmää. Mennä nyt toiseen maahan tappamaan ihmisiä ja tuhoamaan infastruktuuria.
Ja ”koronapsykoosi” vaivaa edelleen ?
Mikä on ”jumalaton arvotyhjiö” ? Jos ei tunnusta mitään jumaluuksia (joita on tuhansia), ei se tarkoita että on jonkinlainen tyhjiö arvoissa. Nytkin uskonnot ovat mukana sodassa. Itse en lähtisi arvojeni takia tappamaan ketään.
Minä näen tässä suuresti ylistetyn uuden maailmanjärjestyksen, eli Globaalin markkinatalouden totaalisen romahduksen. Minulla oli siitä aavistus jo kauan sitten, eli silloin, kun myös presidentti puhui uudesta maailmanjärjestyksestä. En muista mikä vuosi se oli.
Romahdus ei niinkään johdu Ukrainan sodasta vaan pakotteista, jotka nyt pysäyttävät kaiken ja joudutaan palaamaan omiin poteroihin ja miettimään asioita uudelleen omista lähtökohdista.
Taloussota, jos sen nyt uskotaan kiduttavan vain venäläisiä, tulee koskemaan myös meitä itseämme. Vaikka Venäjä olisi niin armollinen, että ei aseta vastapakotteita, jo nämäkin, millä länsi nyt ampuu, osuvat myös omaan nilkkaan, kuten on sanottukin.
Edelleenkään minä en usko, että Venäjä uhkaa Suomea, mutta en kiellä ketään pelkäämästä, jos muuta ei voi.
Kärkkäisen Magneettimedia kirjoittaa ”puolustushyökkäyksestä” , jota länsimainen ”sionismi” lietsoo. Paras valhe tähän asti.
Meillä on paremmat mahdollisuudet kestää ”vastapakotteet” kuin köyhillä venäläisillä.
Niin Charlotta, ”jumaluuksia voi olla tuhansia”, mutta Jumala on yksi kolmessa (1Mo1:1-3) Kun kerran muita jumalia ei ole olemassa, sekä hyvä että paha tulevat yhden ja saman Herran kädestä – sen mukaan, kuinka Hän haluaa. Kuitenkin Raamattu ilmoittaa Jumalan olevan pelkästään rakkaus ja hyvyys, eikä Hänessä ole mitään vääryyttä eikä pahuutta. Onko (Val3:38) kenties loogisessa ristiriidassa edellisen kanssa, kun se todistaa Jumalasta: ”Eikö lähde Korkeimman suusta hyvä ja paha?”
Kiitoksia kenttäpiispalle hyvästä erittelystä. Pieni täsmennys. Ortodoksit ja slaavilaiset kansat ovat sotineet keskenään ennenkin, vaikka siitä on aikaa. Tuoreimmat esimerkit lienevät Bulgarian suorittama Pohjois-Kreikan ja eräiden Pohjois-Makedonian alueiden miehitys 1941 – 1944 sekä erityisesti II Balkanin sota 1913, jossa Bulgaria sai kimppuunsa Kreikan, Romanian ja Osmanivaltakunnan. Nykyisen Venäjän ja Ukrainan alueella oli keskinäisiä ja sisällissotia myös 1700-luvulla. Venäjä oli 1500- ja 1600 -lukujen taitteessa pitkään ns. suuren hajaannuksen vallassa, kunnes Mihail Romanov tuli valtaan 1613.
Moni mietti, miksi Neuvostoliitto ryhtyi 1939 Suomea vastaan sotaan talvea vasten? Professori Osmo Jussila vastasi joskus: Siksi, että sotaan ei ryhdytty.” Venäläiset kuvittelivat marssivansa riemusaatossa vapauttajina Helsinkiin.
Samoin nyt. Sota ja hyökkäys Ukrainaa vastaan on venäläisille ”erityisoperaatio.” Eikä eteneminen Kiovaan ole ollut varsinainen riemusaatto sekään.
Väinö Tanner kirjoitti heinäkuussa 1939 Paasikivelle: ”Minä en usko sotaan, niin järjettömäksi ei maailma voi tulla.”
Suomella on erinomaiset puolustusvoimat. Ilmavoimat Euroopan huippua. Erittäin nopeasti saadaan mobilisoitua 280 000 sotilasta. Silti alan kallistua läntisen sotilasliiton suuntaan. Maailma voi tulla järjettömäksi.
Kari-Matti. Opettajani Osmo Jussila oli tunnettu mehevistä ja vähän ilkeistä lohkaisuistaan, jotka kokonaisuudesta irrotettuina voivat olla harhaanjohtavia. Hän totesi myös, että ”kaikki valta nojaa viime kädessä pistimiin”. Stalin tiesi hyvin, että suomalaiset tekisivät aseellista vastarintaa, mutta aliarvioi vastustajansa päättäväisyyden sekä armeijansa suorituskyvyn.
Marko. Ikävä tulee vanhoja professoreita Osmo Jussila, Matti Klinge jne. (Puhumattakaan teologisesta tdk:sta).
Olen viime aikoina seurannut tohtori, ex-tiedustelueversti Martti J. Karin lausuntoja ja luentoja. Niissä viileä analyysi yhdistyy syvälliseen Venäjän historian ja nykyhallinnon luonteen ymmärtämiseen ihan toisella tavalla kuin ulkopoliittisen instituutin julkkisdosenteilla. Kari korostanut, että Venäjän hybridivaikuttaminen jakaantuu toisaalta ”tökeröön” ja toisaalta ”taitavaan.”
Tökeröä, jonka yhtenä tehtävänä kiinnittää huomio ja piilottaa ”taitava”, epäilemättä Suomessa löytynyt viime aikoina ennen muuta koronadenialistien ja rokotekriittisten parista. En tietenkään tarkoita, että kaikki rokotekriittiset olisivat Putinin toiminnan arveluttavan pitkälle meneviä ymmärtäjiä. Samasta melko hämärästä nurkasta löytyy myös osa konservatiivikristityistä, jotka jakavat etenkin ”putinin” (ja Puolan ja Unkarin) seksuaali-eettiset arvot.
Äärimmäinen vasemmisto tuomitsee Putinin, mutta tukehtuu Natoon.
Kiitokset Pekka Särkiölle keskustelun avauksesta. Nyt ei ole kulunut vielä edes 12 tuntia, mutta Suomen tilanne näyttää jo aivan toisenlaiselta. Presidentti Niinistön USA:n matka ja Ruotsin pääministerin ja puolustusministerin Suomen matka ovat osoittaneet, että Suomi etsii Naton hitaaksi arvioidun jäsenhakemuksen sijaan nopeasti solmittavia vahvoja kahdenvälisiä turvatakuita ainakin USA:n, Saksan ja muiden Pohjoismaiden kesken. Voi olla, että Niinistö haluaa tässä vaiheessa välttää Venäjän ärsyttämistä Nato-hakemuksella, kun lähes samat aseteknologian, tiedustelutietojen ja materiaaliavun elementit on saavutettavissa kahdenvälisillä valtiosopimuksilla, jotka eivät vaadi kaikkien Nato-maiden hyväksyntää. Nato-hakemus saa siten lisää harkinta-aikaa.
Toisaalta ei voi välttyä siltäkään ajatukselta, että Nato tarvitsee enemmän Suomea kuin Suomi Natoa. Ainakin Viron puolustamisessa Nato tarvitsisi kipeästi suomalaisia satamia ja lentokenttiä. Naton 5. artiklan turvatakuut eivät myöskään sitoisi meitä Naton ulkopuolella.