Katselen joskus öisin TV7-kanavaa. Muinainen kaimani tapasi niin ikään yöllä Jeesuksen (Joh 3:1-21), joten voisi olettaa minunkin kohtaavan. Säädän aina telkkarista äänet pois, etten herättäisi koko taloa.
Kanavan tarjonta antaa varmaan aika hyvän kokonaiskuvan Suomen kristillisyyden konservatiivisen siiven kiinnostuksen kohteista. Tietenkin siihen vaikuttavat kanavan omistajien omat korostukset, mutta tarjonta vastannee kysyntää.
Kaksi aihetta on ylitse muiden. Sairaiden parantaminen ja Israel. Onhan siellä vähän muutakin, mutta nämä aiheet nousevat tarjonnasta selvästi esiin. Sitten on sellaisia yhden julistajan esiintymisiä valtavissa halleissa Amerikassa. Ne muistuttavat stand up –koomikoita, joita on öisin muilla kanavilla. Sananjulistaja kävelee edestakaisin lavalla ja rytmittää puheensa niin, että naurulle ja taputuksille on säännöllisin hetkin tauot.
Viime yönä tuli myös Leif Nummelan Café Raamattu. Sitäkin voi seurata usein ilman ääntä, koska Nummelan vieraat ovat ulkomaalaisia ja ohjelmissa on tekstitys. Viimeöinen vieras oli Uuden testamentin tutkija, ja keskustelu hyvin mielenkiintoista.
Mutta asiaan. Ruumiin parantuminen näyttää nousseen sielun pelastumisen kanssa tasaveroiseksi asiaksi. Etten jopa sanoisi, että ohittanut. Lausetta ”Jeesus pelastaa” ei sanota ilman jatkoa ”ja parantaa”. Monet ovat varmaan tottuneet siihen, mutta minua tuo hätkähdyttää.
Kun pelastus ja paraneminen sulautuvat lähes samaksi asiaksi, voi herätä vaikeuksia uskoa siihen pelastumiseen, jos ei parane sairauksistaan. Jos Matti ei parane, mahtaako pelastuakaan, jos paraneminen ja pelastuminen ovat yhtä ja samaa Jeesuksen toimintaa?
Mistä johtuu niin suuri kiinnostus parantamiseen ja paranemiseen? Eikö tavanomainen kristillisyys, jossa uskotaan ja kilvoitellaan, ole enää mitään ilman paranemisosiota?
Ovatko erot kristillisen ja uuspakanallisten parantamisilmiöiden välillä vain hiuksenhienoja? Kristillisessä puhutaan tietenkin Jumalasta ja varsinkin Pyhästä Hengestä, mutta maailmankuva ja näkemys elämästä on hyvin samanlainen.
Ongelma onkin paranemisjulistuksen ohut ja yksipuolinen kuva Jumalasta. Sen mukaan Jumalankin on vaikea sietää sairaita ihmisiä ja heidän sairauksiaan. Sellaiseen moderniin muotiajatteluun, jossa terveys, nuoruus, kauneus ja rikkaus ovat korkeimpia elämän arvoja, liitetään Jumalakin. Julistajille ei näytä tulevan mieleenkään, että sairaudella voisi olla sanoma.
Nyt moni lukija saattaa arvioida, ettei blogisti usko Jumalan mahdollisuuksiin. Siitä ei ole kysymys, vaan haluan sen sijaan lukijani pohtivan, millaiseen Jumalaan hän itse uskoo.
Jumalakuva ei toki saa olla toisinkaan päin yksipuolinen. Seurakunta ei tee väärin, kun se rukoilee sairaiden puolesta, eivätkä väärin tee ne sairaat, jotka tuovat esirukouspyyntöjään yhteiseen messuun. Jumala on varmasti parantanut Raamatun aikojen jälkeenkin epänormaalilla tavalla. Olen itsekin pappina rukoillut sairaiden puolesta ja kerran jättänyt pyynnön omasta puolestani, kun olin menossa silmäleikkaukseen, jota jännitin.
Ymmärrettävää ja luonnollistahan se on, että ihmiset haluaisivat olla terveitä. Kun saa tiedon vakavasta sairaudesta, menee maailma nurin. Kun Uudessa testamentissa kerrotaan Jeesuksen parantaneen sairaita, ei ihmeiden ainoa tarkoitus ollut olla vain tunnustekoja. Jeesus paransi sairaita myös siksi, että hän oli empaattinen näiden kärsimyksiin. Mutta itse hän suostui kärsimyksiin ja kuolevaisuuteen. Siinä on esikuvaa meillekin.
Jeesus kantoi meidän sairautemme. Siksi saamme turvallisin mielin sairastaa. Sairautemme takia meitä ei Jumala hylkää.
Inhimillinen elämä ei ole täydellistä. Tähän maailmaan kuuluvat epäonnistumiset ja pettymykset. Unelmien kartanon sijasta saakin hometalon, lahjakkaiden lasten sijaan ongelmanuoria. Raitistumisyritykset valuvat viemäriin, puoliso on kuin painajaisunista. Nuori ja kaunis vie kypsältä ja kokeneelta viran nenän edestä. Harmiton kysta paljastuukin pahanlaatuiseksi kasvaimeksi. Öiset pelkotilat eivät väisty, tuskat hellitä ja kamppailu katkeroitumista vastaan ei pääse edes alkuun. Toinen jalka klenkkaa, selkäkivut pahenevat, migreeni ei hellitä, vauvaa ei tule, opiskelupaikka ei avaudu useankaan yrittämisen jälkeen. Lapset eivät soita ja seurakunnassa on huono ilmapiiri, eikä kumpikaan pappi usko Jumalaan.
Jeesus ei pelasta meitä elämän epätäydellisyydeltä, vaan sen keskellä ja sen kautta. Tekisikö joku tästä aiheesta ohjelmasarjan TV7:ään?
Juu juu Salme hyvä. En minä katsojamääristä puhunutkaan. Voi olla enemmänkin kuin ”Kauniilla ja rohkeilla”, jonka aikana myös luen hyvää kirjaa. Tarkoitin vain kysyä, mistä sen tietää, että se on ”Jumalan johdatuksessa”. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, jos niin on. Mutta mistä sen tietää?
En usko tai ainakaan en toivo, että kukaan kommentoijista vastustaa sitä, että ihmiset tuovat huolensa rukouksessa Jumalan eteen. Niinhän meitä on opetettu. Suorastaan pelottaa, jos joku pappi rukoillessaan jumalanpalveluksessa yleistä esirukousta (tai niihin nykyisin usein liitettyjä yksityisiä esirukouspyyntöjä) pitäisi niitä ”ylikorostettuina” merkityksettöminä pyyntöinä. Ymmärrän, että rukous on täysin luvallista ja suotavaa, vaikka tietäisimme, että Isä tietää kaiken.
Eilistä varten valmistelin mm seuravaa:
Tulen muistamaan Aristoteleen, kun seuraavan kerran koen ärsytystä puhujan kuljeskelusta
En minä ainakaan aliarvioi rukousta. Rukoilen itse päivittäin. Esirukousta kirkossa toimittaessani olen myös siinä mukana sydämestäni, enkä vain pöpötä jotain sisälukua. Uskon, että kaikki papit ovat. En pidä siitä, että pappeja luokitellaan uskoviin ja ei-uskoviin. Uskon, ettei papiksi tulla ilman Jumalan johdatusta.
Eihän kukaan ole luokitellut täällä pappeja uskoviin ja ei-uskoviin.
Aivan samoin kuin papiksi tullaan Jumalan johdatuksen tuloksena niin samoin TV7 on perustettu ja pysyy voimassa Jumalan johdatuksen tuloksena.
Kukaan toinen ei osaa selittää miten tuo johdatus toimii itsekunkin kohdalla, sen tietävät he, jotka kulkevat rukoillen Jumalan johdatuksessa.
Salme. Ei nyt ehkä ihan tässä kommenttiketjussa. Mutta valitettavasti sellaista luokittelua tapahtuu koko ajan, eikä vähiten sellaisten ihmisten toimesta, jotka pitävät itseään kristiittyinä. Minä jättäisin sellaisen luokittelun lähettäjälle, Herrallemme, joka sen tekeekin kerran viimeisellä tuomiolla Matt. 25 mukaan. Vain Herra näkee sydämeen. Sen sijaan joku TV-kanava ei ole ihminen. Kyllä siitä voi ja saa olla erilaisia näkemyksiä ihan julkisestikin.
Osmo, tottakai saa olla erilaisia näkemyksiä, kuten täälläkin on.
Kaikki näkemykset ovat yhtä arvokkaita riippumatta siitä, sopivatko ne minun mertaani.
Oikeastaan on vain hyvä, että on erilaisia näkemyksiä. Totuus löytää aika usein sieltä näkemyksien keskivaiheilta.
On tietysti myös luovuttamattomia näkemyksiä kuten vaikkapa miten pelastumme kristinuskon mukaan. Siihen on vain yksi vastaus ”Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut.”
Ps. TV-kanava ei ole ihminen, mutta sen ovat perustaneet rukoilevat ihmiset sen mukaan miten he ovat kokeneet Jumalan heitä johdattaneen.
Nämä ihmiset rukoilevat edelleen johdatusta miten mennä eteenpäin. Näin asian ymmärrän.
Niin Salme. ”Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut”. Luulenpa, että siihen kaikki kristityt voivat yhtyä.
Mutta siihen en yhdy, että totuus yleensä löytyy näkemysten keskivaiheilta. Silloinhan esimerkiksi politiikassa keskustapuolue olisi kaikissa asioissa oikeassa.
Osmo, no, puoluepolitiikasta en sano mitään
Aihe on sellainen, että koetan pitää henkilökohtaisuuden poissa. Olen saanut istua sairauden koulunpenkillä yli suositusten ja keskiarvojen, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Eikä minulla ole kielteistä suhtautumista parantumisiin, vaan parantamiseen. Ja oikeastaan siihen, että parantaminen on noussut pääasiaksi.
Jehovantodistajatkin on olemassa ja kasvanut. Ei sitä siitä huolimatta pidetä Jumalan siunaamana ilmiönä.