Katselen joskus öisin TV7-kanavaa. Muinainen kaimani tapasi niin ikään yöllä Jeesuksen (Joh 3:1-21), joten voisi olettaa minunkin kohtaavan. Säädän aina telkkarista äänet pois, etten herättäisi koko taloa.
Kanavan tarjonta antaa varmaan aika hyvän kokonaiskuvan Suomen kristillisyyden konservatiivisen siiven kiinnostuksen kohteista. Tietenkin siihen vaikuttavat kanavan omistajien omat korostukset, mutta tarjonta vastannee kysyntää.
Kaksi aihetta on ylitse muiden. Sairaiden parantaminen ja Israel. Onhan siellä vähän muutakin, mutta nämä aiheet nousevat tarjonnasta selvästi esiin. Sitten on sellaisia yhden julistajan esiintymisiä valtavissa halleissa Amerikassa. Ne muistuttavat stand up –koomikoita, joita on öisin muilla kanavilla. Sananjulistaja kävelee edestakaisin lavalla ja rytmittää puheensa niin, että naurulle ja taputuksille on säännöllisin hetkin tauot.
Viime yönä tuli myös Leif Nummelan Café Raamattu. Sitäkin voi seurata usein ilman ääntä, koska Nummelan vieraat ovat ulkomaalaisia ja ohjelmissa on tekstitys. Viimeöinen vieras oli Uuden testamentin tutkija, ja keskustelu hyvin mielenkiintoista.
Mutta asiaan. Ruumiin parantuminen näyttää nousseen sielun pelastumisen kanssa tasaveroiseksi asiaksi. Etten jopa sanoisi, että ohittanut. Lausetta ”Jeesus pelastaa” ei sanota ilman jatkoa ”ja parantaa”. Monet ovat varmaan tottuneet siihen, mutta minua tuo hätkähdyttää.
Kun pelastus ja paraneminen sulautuvat lähes samaksi asiaksi, voi herätä vaikeuksia uskoa siihen pelastumiseen, jos ei parane sairauksistaan. Jos Matti ei parane, mahtaako pelastuakaan, jos paraneminen ja pelastuminen ovat yhtä ja samaa Jeesuksen toimintaa?
Mistä johtuu niin suuri kiinnostus parantamiseen ja paranemiseen? Eikö tavanomainen kristillisyys, jossa uskotaan ja kilvoitellaan, ole enää mitään ilman paranemisosiota?
Ovatko erot kristillisen ja uuspakanallisten parantamisilmiöiden välillä vain hiuksenhienoja? Kristillisessä puhutaan tietenkin Jumalasta ja varsinkin Pyhästä Hengestä, mutta maailmankuva ja näkemys elämästä on hyvin samanlainen.
Ongelma onkin paranemisjulistuksen ohut ja yksipuolinen kuva Jumalasta. Sen mukaan Jumalankin on vaikea sietää sairaita ihmisiä ja heidän sairauksiaan. Sellaiseen moderniin muotiajatteluun, jossa terveys, nuoruus, kauneus ja rikkaus ovat korkeimpia elämän arvoja, liitetään Jumalakin. Julistajille ei näytä tulevan mieleenkään, että sairaudella voisi olla sanoma.
Nyt moni lukija saattaa arvioida, ettei blogisti usko Jumalan mahdollisuuksiin. Siitä ei ole kysymys, vaan haluan sen sijaan lukijani pohtivan, millaiseen Jumalaan hän itse uskoo.
Jumalakuva ei toki saa olla toisinkaan päin yksipuolinen. Seurakunta ei tee väärin, kun se rukoilee sairaiden puolesta, eivätkä väärin tee ne sairaat, jotka tuovat esirukouspyyntöjään yhteiseen messuun. Jumala on varmasti parantanut Raamatun aikojen jälkeenkin epänormaalilla tavalla. Olen itsekin pappina rukoillut sairaiden puolesta ja kerran jättänyt pyynnön omasta puolestani, kun olin menossa silmäleikkaukseen, jota jännitin.
Ymmärrettävää ja luonnollistahan se on, että ihmiset haluaisivat olla terveitä. Kun saa tiedon vakavasta sairaudesta, menee maailma nurin. Kun Uudessa testamentissa kerrotaan Jeesuksen parantaneen sairaita, ei ihmeiden ainoa tarkoitus ollut olla vain tunnustekoja. Jeesus paransi sairaita myös siksi, että hän oli empaattinen näiden kärsimyksiin. Mutta itse hän suostui kärsimyksiin ja kuolevaisuuteen. Siinä on esikuvaa meillekin.
Jeesus kantoi meidän sairautemme. Siksi saamme turvallisin mielin sairastaa. Sairautemme takia meitä ei Jumala hylkää.
Inhimillinen elämä ei ole täydellistä. Tähän maailmaan kuuluvat epäonnistumiset ja pettymykset. Unelmien kartanon sijasta saakin hometalon, lahjakkaiden lasten sijaan ongelmanuoria. Raitistumisyritykset valuvat viemäriin, puoliso on kuin painajaisunista. Nuori ja kaunis vie kypsältä ja kokeneelta viran nenän edestä. Harmiton kysta paljastuukin pahanlaatuiseksi kasvaimeksi. Öiset pelkotilat eivät väisty, tuskat hellitä ja kamppailu katkeroitumista vastaan ei pääse edes alkuun. Toinen jalka klenkkaa, selkäkivut pahenevat, migreeni ei hellitä, vauvaa ei tule, opiskelupaikka ei avaudu useankaan yrittämisen jälkeen. Lapset eivät soita ja seurakunnassa on huono ilmapiiri, eikä kumpikaan pappi usko Jumalaan.
Jeesus ei pelasta meitä elämän epätäydellisyydeltä, vaan sen keskellä ja sen kautta. Tekisikö joku tästä aiheesta ohjelmasarjan TV7:ään?
Kun usko loppuu niin konstit alkaa.
Teemu itsepä tuon todistit miksi olet blogisi kirjoittanut. Lienee blogin avainsana ”kerran jättänyt (esirukous) pyynnön omasta puolestani”.
Selitä tarkemmin, mitä ajattelet.
Mielenkiintoinen tuo joidenkin viljelemä jumalakuva. Jumala toimii poikkeuksellisessa, ihmeellisessä, siinä mikä on vastoin luonnonlakeja: parantaa, pelastaa hätätilanteesta, antaa ennakkoaavistuksen jne. Eivätkö luonnonlait ole silloin Jumalan yläpuolella. Jumala ehtii vain joitakin poikkeuksia tekemään. Jumalasta tehdään kovin pieni ja pikkumainen. Eikö tavallinen ja luonnonlakien olemassaolo riitä kertomaan Hänestä?
Sairaudet ja vastoinkäymiset eivät kerro Jumalan hylkäämisestä. Ne kohtaavat meitä yksinkertaisesti siksi, että olemme syntyneet ihmisiksi. Tämän hauraan elämän alaisuuteen. Jumalalla on sairaitakin lapsia.
Vierastan joidenkin hurskaiden piirien osoittelevaa rukoustyyliä. Jumalalle viestitetään aivankuin hän ei tietäisi. Kirkkoonkuulumaton serkkupoika oli sitä, mieltä että rukous on vain ihmisen omiin psyykkisiin voimavaroihin vetoamista. Ihminen hakee voimia kestää tilanteensa. Mutta en näkisi rukouksen kuitenkaan tyhjenevän kokonaan tuohon. Kun sanat loppuvat, silloin alkaa rukous.
Taitaa olla niin, että TV7:n kohdalla toimii samanlaiset lainaalaisuudet kuin muidenkin TV-kanavien kohdalla. Kaikki ohjelmat eivät ole kaikkien mieleen. Mutta onneksi jokaisessa TV:ssä on on-off-nappula.
Kaikesta arvostelusta huolimatta TV7 on menestynyt, katsojia riittää ja se lähettää ohjelmia jo useampaan maahan. Voinemme sanoa, että TV7 on syntynyt ja toimii Jumalan johdatuksessa ja se toimii niin kauan kuin Jumalan siunaus lepää toiminnan yllä.
Jos pitäisi lakkauttaa joku TV-kanava sen tuottaman huonon ohjelman perusteella, niin TV7 ei olisi ensimmäisenä eikä edes kymmenentenä listalla. Siis minun listallani.
Teemu no minäpä yritän selittää vaikka tuskin se päivääsi ilahuttaa jos pelastaakaan tai ei varmaan hetkauta länteen eikä ittään.
No kun olet vain kerran elämässäsi pyytänyt esirukousta omien sairauksiesi puolesta niin se kyllä vakuuttaa miksi sinulla on noin kielteinen suhtauminen parantumisiin.
Ps. Tietenkään en vältämättä usko, että et ole useamminkin pyytänyt esirukousta kolotuksiin.
”Selitä tarkemmin, mitä ajattelet.”
Lavalla ravaajia oli jo kauan ennen rockmuusikkoja. Itse Aristoteleella oli tapana kävellä ympäriinsä luennoidessaan.
En oikein usko, että kävelevä saarnaaja olisi mikään todellinen ongelma. Paljon haitallisempaa on, että kuulijat joutuvat istumaan paikallaan – joko siksi, että sali on täpösen täynnä (kuten Tuomasmessuissa tai suurten karismaattisten profeettojen kokouksissa) tai siksi, että niin on tapana.
Karismaattisissa kokouksissa on onneksi mahdollisuus seistä ylistyslauluja laulettaessa, minkä lisäksi saattaa päästä eteen ”rukoiltavaksi”. Messussa saa aina välillä nousta seisomaan, ja kävelemäänkin pääsee, kun menee ehtoolliselle, Selän kannalta pahimpia ovat perinteiset matalakirkolliset tilaisuudet pitkine saarnoineen.
Hyvä kirjoitus. Eihän se niin voi mennä, että ”kipujen mies ja sairauden tuttava” meni ristille pelastaakseen vain vahvat ja menestyvät. ”Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Ruumiillinen terveys ja sairaus kuuluvat ihmisenä elämisen osaan. Tottakai jokainen haluaisi olla ruumiillisesti tai henkisesti terve, mutta ei sillä pelastuksen asiassa ole merkitystä. Vahvasti ylikorostetettu asia terveys on näiden ihmeparantajien kokouksissa.
Miten voi tietää, että jokin TV-kanava toimii ”Jumalan johdatuksessa”. Minusta se kanava on niin yksipuolinen ja ”kaikkitietäväinen”, että onneksi sen voi kytkeä päältä.
Osmo, sen tietää siitä, että TV7 on edelleen olemassa/toiminnassa, se ei ole tyhjiin rauennut vaan kasvanut vuosien saatossa ja kanavalla on paljon katsojia. Ne TV7 katsojat eivät taida lukea tai kirjoitella tänne…
Minä olen erittäin iloinen, että Suomessa on kristillinen TV-kanava samoin kuin kristillinen radiokanava, Radio Dei.
Monet ihmiset ovat löytäneet pelastajansa Jeesuksen Kristuksen näiden kanavien välityksellä ja sitä vartenhan ne ovat olemassakin, että sielut pelastuisivat. Kuten Pietari sanoo kirjeessään ”uskon päämäärä on sielujen pelastus”. Ko. kanavat toteuttavat tuota tehtävää omalla sarallaan.