Katselen joskus öisin TV7-kanavaa. Muinainen kaimani tapasi niin ikään yöllä Jeesuksen (Joh 3:1-21), joten voisi olettaa minunkin kohtaavan. Säädän aina telkkarista äänet pois, etten herättäisi koko taloa.
Kanavan tarjonta antaa varmaan aika hyvän kokonaiskuvan Suomen kristillisyyden konservatiivisen siiven kiinnostuksen kohteista. Tietenkin siihen vaikuttavat kanavan omistajien omat korostukset, mutta tarjonta vastannee kysyntää.
Kaksi aihetta on ylitse muiden. Sairaiden parantaminen ja Israel. Onhan siellä vähän muutakin, mutta nämä aiheet nousevat tarjonnasta selvästi esiin. Sitten on sellaisia yhden julistajan esiintymisiä valtavissa halleissa Amerikassa. Ne muistuttavat stand up –koomikoita, joita on öisin muilla kanavilla. Sananjulistaja kävelee edestakaisin lavalla ja rytmittää puheensa niin, että naurulle ja taputuksille on säännöllisin hetkin tauot.
Viime yönä tuli myös Leif Nummelan Café Raamattu. Sitäkin voi seurata usein ilman ääntä, koska Nummelan vieraat ovat ulkomaalaisia ja ohjelmissa on tekstitys. Viimeöinen vieras oli Uuden testamentin tutkija, ja keskustelu hyvin mielenkiintoista.
Mutta asiaan. Ruumiin parantuminen näyttää nousseen sielun pelastumisen kanssa tasaveroiseksi asiaksi. Etten jopa sanoisi, että ohittanut. Lausetta ”Jeesus pelastaa” ei sanota ilman jatkoa ”ja parantaa”. Monet ovat varmaan tottuneet siihen, mutta minua tuo hätkähdyttää.
Kun pelastus ja paraneminen sulautuvat lähes samaksi asiaksi, voi herätä vaikeuksia uskoa siihen pelastumiseen, jos ei parane sairauksistaan. Jos Matti ei parane, mahtaako pelastuakaan, jos paraneminen ja pelastuminen ovat yhtä ja samaa Jeesuksen toimintaa?
Mistä johtuu niin suuri kiinnostus parantamiseen ja paranemiseen? Eikö tavanomainen kristillisyys, jossa uskotaan ja kilvoitellaan, ole enää mitään ilman paranemisosiota?
Ovatko erot kristillisen ja uuspakanallisten parantamisilmiöiden välillä vain hiuksenhienoja? Kristillisessä puhutaan tietenkin Jumalasta ja varsinkin Pyhästä Hengestä, mutta maailmankuva ja näkemys elämästä on hyvin samanlainen.
Ongelma onkin paranemisjulistuksen ohut ja yksipuolinen kuva Jumalasta. Sen mukaan Jumalankin on vaikea sietää sairaita ihmisiä ja heidän sairauksiaan. Sellaiseen moderniin muotiajatteluun, jossa terveys, nuoruus, kauneus ja rikkaus ovat korkeimpia elämän arvoja, liitetään Jumalakin. Julistajille ei näytä tulevan mieleenkään, että sairaudella voisi olla sanoma.
Nyt moni lukija saattaa arvioida, ettei blogisti usko Jumalan mahdollisuuksiin. Siitä ei ole kysymys, vaan haluan sen sijaan lukijani pohtivan, millaiseen Jumalaan hän itse uskoo.
Jumalakuva ei toki saa olla toisinkaan päin yksipuolinen. Seurakunta ei tee väärin, kun se rukoilee sairaiden puolesta, eivätkä väärin tee ne sairaat, jotka tuovat esirukouspyyntöjään yhteiseen messuun. Jumala on varmasti parantanut Raamatun aikojen jälkeenkin epänormaalilla tavalla. Olen itsekin pappina rukoillut sairaiden puolesta ja kerran jättänyt pyynnön omasta puolestani, kun olin menossa silmäleikkaukseen, jota jännitin.
Ymmärrettävää ja luonnollistahan se on, että ihmiset haluaisivat olla terveitä. Kun saa tiedon vakavasta sairaudesta, menee maailma nurin. Kun Uudessa testamentissa kerrotaan Jeesuksen parantaneen sairaita, ei ihmeiden ainoa tarkoitus ollut olla vain tunnustekoja. Jeesus paransi sairaita myös siksi, että hän oli empaattinen näiden kärsimyksiin. Mutta itse hän suostui kärsimyksiin ja kuolevaisuuteen. Siinä on esikuvaa meillekin.
Jeesus kantoi meidän sairautemme. Siksi saamme turvallisin mielin sairastaa. Sairautemme takia meitä ei Jumala hylkää.
Inhimillinen elämä ei ole täydellistä. Tähän maailmaan kuuluvat epäonnistumiset ja pettymykset. Unelmien kartanon sijasta saakin hometalon, lahjakkaiden lasten sijaan ongelmanuoria. Raitistumisyritykset valuvat viemäriin, puoliso on kuin painajaisunista. Nuori ja kaunis vie kypsältä ja kokeneelta viran nenän edestä. Harmiton kysta paljastuukin pahanlaatuiseksi kasvaimeksi. Öiset pelkotilat eivät väisty, tuskat hellitä ja kamppailu katkeroitumista vastaan ei pääse edes alkuun. Toinen jalka klenkkaa, selkäkivut pahenevat, migreeni ei hellitä, vauvaa ei tule, opiskelupaikka ei avaudu useankaan yrittämisen jälkeen. Lapset eivät soita ja seurakunnassa on huono ilmapiiri, eikä kumpikaan pappi usko Jumalaan.
Jeesus ei pelasta meitä elämän epätäydellisyydeltä, vaan sen keskellä ja sen kautta. Tekisikö joku tästä aiheesta ohjelmasarjan TV7:ään?
Mietin tänään tähän ainakin jotenkin liittyviä juttuja. Aamulla katsoin televisiosta alun Tuomas-messusta, jossa tavan mukaan kerättiin rukousaiheita ja niiden puolesta rukoiltiin. Puoleltapäivin olin jumalanpalveluksessa, jossa saarnaan osallistumisen lisäksi sain lukea esirukouksen. Jumalanpalveluksen alussa minulle annettiin kaksi seurakuntalaisten esirukousta, jotka liitin yleiseen esirukoukseen.
Jäin miettimään, miksi tällaiset tavat rukoilla ovat näissä Kotimaa24:n keskusteluissa hyväksyttäviä, mutta jotkut muut tavat eivät. En keksinyt vastausta. Ihan samalla tavoin rukoiltiin sairaiden puolesta kuin muissakin esirukoustilanteissa.
Ihan toinen asia. Stand-up- esiintyminen on minullakin tullut mieleen joissain tilanteissa. Itse pidän toisenlaisesta, mutta taas, miksi toinen tapa puhua olisi parempi kuin toinen…
Taidan kuitenkin olla hyvin samaa mieltä Teemun kanssa näissä asioissa, mutta en ole ihan varma, miksi…
”Kanavan tarjonta antaa varmaan aika hyvän kokonaiskuvan Suomen kristillisyyden konservatiivisen siiven kiinnostuksen kohteista.”
Nyt kyllä vaadittaisiin jo konservatiivisuuden tarkempaa määritelmää. Pidän ihan iloisesti itseäni konservatiivina, ja olen katsonut tuolta linkitysten kautta pari ohjelmaa, mutta en todellakaan viihdy katsellen ohjelmia, joissa kerrotaan Konstantinuksen määränneen sunnuntain kristittyjen pyhäpäiväksi ja 40 päivän paaston ajan tulevan babylonialaisista tavoista. Pidän tuollaista äärimmäisen yltiöliberaalina kristillisyytenä.
Toisaalta ainakin Leif Nummelan Cafe Raamattu on ajoittain hyvä keskusteluohjelma. Varsinkin haastattelusarja Tapio Puolimatkasta on ihan mielenkiintoinen.
Maija tekee aina hyviä kysymyksiä. Itse vastaisin niin, että messussa Jeesuksen kohtaaminen on pääruoka ja esirukoukset mauste. Parantamiskokouksissa saattaa asetelma kiepsahtaa päälaelleen.
Totta puhut, Markku. Nimitykset ovat kiistanalaisia ja tuo, mitä kirjoitat, on ihan totta. Ääriprotetanttinen ehkä sopisi, mutta ”ääri” on etuliitteenä taas toisella tavalla kiistanalainen.
Stand-up koomikot eivät yleensä ravaa lavalla vaan esittävät paikaltaan pokerinaamaisia juttujaan: nuo amerikalaistyyliset päälleliimattuja ilmeitä ja eleitä ynnä tekohymyjä harjoitelleet rahankerääjät matkivat lavaravaamisella lähinnä rock-muusikoita, joilta tapa on adoptoitu.
En ole aikaisempina vuosina juuri katsonut TV7:aa. Tänä vuonna olen katsonut sitä, tai oikeastaan sen arkistosta ohjelmia, enemmän kuin edellisinä vuosina yhteensä. Ohjelmistosta löytyy helmiäkin. Viimeksi katsoin luterilaisen Maija-Liiisa Kallion (ent. Heiskanen) Puhetta Pyhästä Hengestä. Erittäin hyvä, rauhallisesti ja asiallisesti Pyhän Hengen toimintaa ja armolahjoja käsittelevä ohjelmasarja. Suosittelen. Myös monet suomalaiset keskusteluohjelmat ovat hyviä.
Seppo. Huomaan, että olen seurannut noita juttuja lähinnä vain ruudulta, koska edelleen (nyt juuri katsottuani useita standuppeja YouTubeltakin ) näen ne hyvin samanlaisina. Tuo rokkipuoli on minulle oudompaa, joten siitä en tiedä oikein mitään
Jarille. Olen samaa mieltä, että siellä on paljon hyvää ohjelmaa myös, vaikka nuo ulkomaiset versiot eivät aina sytytäkään. Sitä puolta näki tarpeeksi maailmalla kulkiessaan.
Kiitos erinomaisesta kirjoituksesta. Hienoa tekstiä kokonaisuudessaan!
”Kanavan tarjonta antaa varmaan aika hyvän kokonaiskuvan Suomen kristillisyyden konservatiivisen siiven kiinnostuksen kohteista.”
Taitaa olla niin, että konservatiivinen ei tarkoita samaa kuin karismaattinen. Karismaattinen eri etuliitteineen (ääri, yltiö, jne.) painottaa erityisesti armonlahjojen esiintymistä ja esim. tuota sairaiden parantumista. Konservatiivisella ainakin itse ymmärrän raamattunäkemyksestä lähtevää tulkintaa. Konservatiivi uskoo, että Raamattu on Jumalan sanaa. Kaikki konservatiivit eivät ole karismaatikkoja eivätkä kaikki karismaatikot konservatiiveja…
Blogisti kirjoittaa täyttä asiaa. Toiseksi viimeisen kappaleen kuvaus elämästä olisi vain humoristinen, jos se ei olisi tosi.
En ole katsonut TV7:aa, pitää tehdä pikainen parannus. Seuraan suurella mielenkiinnolla mitä Leif Nummela/Juha Ahvio/Tapio Puolimatka jne. sanovat/kirjoittavat. ”Liberaali”teologia on paljon tylsempää.
Joo. Esimerkiksi Amerikassa on suuri konservatiivinen oppositio karismaattisuudelle. Meillä usein niputetaan kaikki amerikkalaisuus yhteen.