Helsinkiläinen kirkkoherra oli tänään (ma 19.2.18) poliisilaitoksella ns. kirkkoturvan saaneen turvapaikanhakijan kanssa ilmoittautumassa. Yllättäen kyseinen henkilö otettiinkin kiinni, laitettiin turvasäilöön ja aiotaan karkottaa maasta jo heti tiistaina. Kuitenkin piti olla 21 päivää aikaa valittaa. Kirkkoherran mukaan seurakunta on koko ajan pyrkinyt toimimaan yhteistyössä poliisin kanssa. Ja tämä on tulos. ”Helvetti!” päräytti pappi poliisille. Johon poliisi: ”Oho, pappi, joka kiroilee! Enpä ole ennen nähnyt.” Viimeisen sanan saa kirkkoturvan antaja: ”Enkä minä poliisia, joka valehtelee!”
Tapauksesta kertoi ensin tuohtunut kirkkoherra itse sosiaalisessa mediassa ja sen jälkeen mm. verkkolehti Demari ja Kirkko ja kaupunki https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/poliisi-otti-kiinni-ja-aikoo-karkottaa-kirkkoturvan-piirissa-olleen-miehen-kirkkoherra-kanala-en-ole-ennen-nahnyt-poliisia-joka-valehtelee- , joten bloggaaja tyytyy tässä vain ottaman tapauksesta pelkät rusinat pakkopullasta eli kiinnittää huomionsa vain tuohon mainittuun outoon sananvaihtoon virkamiesten kesken. Siinä ei käytetä virkavallalle tyypillistä kapulakieltä, vaan sanotaan suoraan niin kuin asiat ovat. Tai ainakin se, miltä ne tuntuvat, hitto vie!
Uuden tutkimuksen mukaan kiroilu auttaa aitojen tunteitten sanoittamista. Tutkija David Stilwell Cambridgen yliopistosta kertoo Independent-lehdelle, että sellaiset ihmiset, jotka suodattavat tarkasti kaiken sanomansa, ajattelevat hyvin tarkasti sitä, mitä muut ihmiset tästä sanomastani ajattelevat ja mitä muut mahdollisesti haluavat kuulla. Sen sijaan hanakasti kiroilevat sanoa tärskäyttävät ilmoille juuri sen, mitä oikeasti ajattelevat ja tulevat siten olleeksi melkoisen rehellisiä.
Kirkkoherra olisi saanut vielä lisää tehoa helvetilleen, jos olisi samaan aikaan lyönyt nyrkkiä pöytään niin että pamahtaa! Vaan hyvinhän tuo näytti pelkkä kirosanakin hengenmiehen suusta käsin päin ilmaistuna ilman demonstraatiotakin saattaneen perinteisen väkivaltaorganisaation (miekka hihamerkissä) edustajan pois tolaltaan. Sen verran regressiivinen on hänen reaktionsa: Kiroileva pappi, voi kauhistus!
Toivotaan, että kirkkoherra ei saa rangaistusta virkavallan vastustamisesta tai siitä, että sätti poliisia valehtelijaksi. Jatkossa annan kirkonmiehelle ohjeeksi, että jos sanojen painoarvoa pitää vahvistaa ja tunteita voimallisemmin julkituoda, niin paree käyttää muotoa Helvetin kuustoista. Se sopii kuin nyrkki silmään tähän sisällissodan kauheuksia muistelevaan maailmanmenoomme. Sanonnalla on näetsen seuraavanlainen etymologia:
Toukokuun 16. päivänä v. 1918 sotamarsalkka Mannerheim ratsasti valkokaartin kärjessä Helsinkiin nykyistä Mannerheimintietä pitkin. Tästä ratsastuspäivästä tuli ensiksi armeijan lippupäivä ja vähitellen yleinen palkaton vapaapäivä. Tuntipalkkainen työväki menetti näin yhden päivän liksan, joten päivää alettiin kirota, manata ja noitua julmetulla voimasanalla Voi helevetin 16!
Kokonaan toinen kysymys on se, mitä lisäarvoa pappi kiroilemalla voisi saada puheilleen. Tästä tuomiokapitulikin voisi pappejaan ohjeistaa: Käännytään ensin oman työnantajan puoleen, ei sen Vanhan vihtahousun, jonka loppusijoituspaikka helvetti on. Älkäämme toivottako itseämme sen paremmin kuin muitakaan ihmisiä sinne kuumaan paikkaan. Sauno mieluusti jo täällä maan päällä, sillä kyseistä hikihuonetta tuskin taivaasta löytyy.
Mens sana in corpore sano. Mene saunaan, kun kroppasi sanoo.
Kirosanan voimahan on juuri siinä sen kiellettyydessä: sanotaan sana, jossa on voimaa siksi, että a)sitä käytetään harvoin, silloin kun on tosi kyseessä ja b)sillä on sisältö, jonka merkitys tiedetään ei-sopivaksi. Jos kirkkoherra olisi sanonut ”Kerrassaan toki, senkin tuhmeliini”, ei sanomisella olisi ollut mitään valtaa. Nyt tuo ilmeisesti laiton – tai ainakin lain hengen vastainen – maastapoistaminen sai asian tarvitsemaa julkisuutta.
Koko pakolaistilannehan sinänsä on seurausta saatanan huonosta ideasta.
Elias: Varmasti noin on. Tehokeinona puhutussa kielessä vastaa varmasti kirjoitetussa kielessä tätä: !!!
Muistan, miten joskus 80-luvun alussa riparilainen kysyi iltaohjelman kyselytunnilla, että miten on, sopiiko kristityn kiroilla. Muuan isonen vastasi hänelle mielestäni vallan mainiosti: Ihmisen, joka on onnellinen, ei tarvitse kiroilla.
No, kirkkis ei varmastikaan ollut tänään onnellinen poliisilaitosepisodin aikoihin…
Ehkä kirkonmiehen olisi kannattanut huutaa ”Jeesus auta”. Hän taisi unohtaa mistä apu tulee. Apu ei tule alhaalta helvetistä vaan ylhäältä. Apu tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
Salme: Se ei olisi ylittänyt uutiskynnystä. Eivät myöskään nämä:
– Varjele, vakainen Luoja!
– Piupali, paupali paimenpoika!
Mitä muita voimasanoja voisimme pistää julkkiskirkkiksen suuhun?
No, sopisivatko vaikka seuraavat sanonnat?
– Herttilettas sentään!
– Jumanklauta! Tässä sanonnassa olisi jotain viittausta kirkkismiehen uskonnon suuntaan.
Salme: Äitini isä käytti voimasanana tällaista: Voihan hylky sentään!
Ihmettelin aina lapsena, että miksi uki uponneita laivoja muistelee.
Eikö sodat käynyt mies muka parempaan pysty?
Kirkkoturvaherran suuhun tuo olisi poliisikamarilla sopinut hyvin sikäli,
että hylky eli hylkääminenhän siinä oli asioimisen lähtökohtana.
Mutta jos puhun käännytyksestä tässä yhteydessä, en tarkoita sillä mitään uskonnollista…
”Helvettiä” ei ”päräytetä”, perkele päräytetään. Helvetti on kiltti sana, saatana on sanana kaunis. Nämä sanathan kuuluvat papin työkieleen. Millä sitä muuten ihmisiä peloteltaisiin.
Edellä mainitut ”kirosanat” ovat menettäneet täysin voimansa ja jopa merkityksensä. Niiden viljely kertoo korkeintaan puhujan tyhmyydestä.
Charlotta: No jaa, päräyttää on slangi-ilmaisu. Päräyttämisellä on tarkoitus tehdä suuri, ravisuttava vaikutus.
Oheisessa jutussa kerrotaan kiroilun ”tehosta” urheilusuorituksiin:
https://www.is.fi/jalkapallo/art-2000005208802.html
Tekstissä sanotaan, että almentaja Antti ”Muurinen on joskus puuttunut juniorileireillä kiroamiseen määräämällä ärräpäästä etunojapunnerruksen. Mutta yleisesti hänellä ei ole mitään kiroilua vastaan.
– Ei muuta kuin kiroa päräyttää niin helvetisti, jos se tuntuu oikealta.”
Ei papin kuulu pelotella ihmisiä. En ollenkaan usko kenenkään kääntyvän pelottelemalla. Pikemminkin on kehuttava Jeesusta.
Yrjö: Luterilainen pappi ei ole manaaja. Katolisessa kirkossa sellaista siellä, täällä kenties harjoitetaan, mutta silloinkin on tarkoitus häätää paha pois eikä kutsua luokse.
Jos me huudamme Herraa avuksi, hän tulee ja auttaa. Jos me huudamme hänen vastujaansa nimeltä, niin toki Vanha kehnokin saapuu paikalle palveluksiaan tarjoamaan. Se palvelu saattaa olla nopeaakin, mutta kalliiksi se tulee… ?
Mutta miten itse asia edistyi?Tarttua nyt yhteen tunteenpurkaukseen kun ollaan elämän ja kuoleman asialla. Hyvin kirkoili ja hämmästyi itseään että niin teki, kun siitä piti mennä kertomaan,mutta auttoiko se asiakasta?
Olematton pikkujuttu jos löytää itsestään kiihtyneen puolen ja kirosanan verrattuna tilanteen vakavuuteen. Se oli niinkuin pitikin ja vielä paljon upeampaa että noin teki itseään tärkeämmän asian takia.
Kunnon asialla oleva kirkkoherra viis välittää siitä jos jollaiset sakot saa tällaisen asian johdosta. Jokaisen, joka lähtee etsimään oikeutta epäoikeuden hallitsemassa maaimassa ,on tehtävä itsellen selväksi se että seurauksia voi tulla.
Markku: Viisaasti kirjoitat taas. Kyllä, elämästä ja kuolemastahan siinä mitä todennälöisimmin on kysymys. Kenties kirkkoherra laski, että tällaisella hämmennyksen tuottamisella saadaan äkkiä julkisuutta itse asialle. En tiedä, miten parkkiintunut poliisihenkilö tuossa oli kyseessä, mutta luotiliivitkään eivät näemmä olisi estäneet pappishenkilön kovan kudin osumista suoraan poliisisydämeen.
”… lähtee etsimään oikeutta epäoikeuden hallitsemassa maaimassa …”
Ja oikeudenmukaisuus siis löytyy siten, että jokainen saa toteuttaa omaa oikeuttaan? Oletko ihan tosissasi, että antaisit kirkon toimihenkilöille vallan päättää mikä on lainmukaista mikä ei? Miksi kuka tahansa ei samantien voisi päättää mitä lakeja noudattaa?
’Helvetti’ totesin poliisille. ’Oho, pappi, joka kiroilee. Enpä ole ennen nähnyt.’ ’Enkä minä poliisia, joka valehtelee.'”
Mitä se poliisi valehteli?
Salme: Sitä ei tarina kerro, mutta kontekstista voisi päätellä, että kyseessä on juuri tämä ilmoittautumisen muuttuminen yllättäen säilöönotoksi.
Aha, mahtoiko se poliisi siinä ihan yhtäkkiä keksiä sen säilöönoton eli oliko hän ollenkaan syyllinen siihen, että näin piti toimia?
Salme: Kun en tiedä tilanteen taustoista sen enempää, niin en tohdi jatkaa spekulointia, etten antaisi väärää todistusta lähimmäisistäni.
Kannattaa miettiä kaksi kertaa ennen kuin alkaa haastaa yhteiskunnan voimankäyttökoneistoa.
Oman egonsa lumoama TV:stä tuttu kirkkoherra tuntui kuvittelevan, että maailma pyörii hänen mielihalujensa mukaan. Kun ei nyt pyörinytkään ,alkoi toivotella virkamiestä kadotukseen ja syyttä valehtelijaksi. Etsi toimintatavasta kaksi kristitylle sopimatonta piirrettä.
Sinäpä sen sanoit, Jari (en siis minä)! Pari hajamielistä reunahuomautusta:
– Tilanne olisi voinut mennä toisin, jos kirkkoherra olisi päräyttänyt, että Johan NYT on helvetti! Moni ihminen näet kokee helvettinsä jo täällä maan päällä. Elämä voi ainakin joskus ihan sananmukaisestikin tuntua helvetiltä.
– Jos se NYT olisi tullut helvetin yhteydessä, niin poliisi olisi voinut rauhoitella kiihtynyttä kirkonmiestä, että So, so, otetaanpa nyt vähän rauhallisemmin! Näin poliisivirkailijan ei olisi tarvinnut ottaa tuota tölväisyä itseensä ja mahdollisesti loukkaantua. Vai oliko tuossa tilanteessa sitten kyse kahdesta loukkaantujasta, mene, tiedä.
– Julkisuuden kiroista on kautta aikain puhuttu paljon. Nyt sitten puhutaan julkimon kiroilusta. Kirkon kiroukseen joutuminen taitaa onneksi olla taakse jäänyttä elämää?
– Jos liian usein järjestää treffejä julkisuuden kanssa, joutuu helposti vaikeuksiin. Se sinun varsinainen agendasi ei välttämättä kiinnostakaan mediaa, mutta sinut itsesi voidaan ottaa muuten vain riepoteltavaksi. Julkisuudella ja julkisuudesta ei voi elää. Arkielämä on se, mihin meidät on kutsuttu. Sinne tavisten joukkoon vaan! Ei meidän tekemistemme tarvitse aina olla julkisuuden valokeilassa. Riittää, että Isä taivaassa näkee. Ja hyväksyy!
”Helvetti!” päräytti pappi poliisille. Johon poliisi: ”Oho, pappi, joka kiroilee! Enpä ole ennen nähnyt.”
Mielestäni tuossa tulee ilmi se, että maassamme on edelleen käsitys/toive/luulo, että papit käyttäytyvät ”saamansa kutsun arvon mukaan” eli eivät ainakaan kiroile. Jopa kaikkeen tottunut poliisi ihmettelee moista.
Salme: Lieneekö sillä päräytyksellä onnistuttu lyömään luu poikittain poliisihenkilön kurkkuun? Olisiko tuossa mahdollisesti ollut anteeksipyynnön paikka vai miten mahtoi kokous päättyä, sekasortoisestiko?
Tässä esikuva kristityn marttyyrikilvoituksesta.
”Akateemisen koulutuksen saaneena Hristofor Varfolomejeff otti papillisen arvon, työn ja vastuun päivinä, jolloin se tuskin enää lupasi hyvää toimeentuloa ja rauhallista elämää. Hänelle se toi ristin ja kuoleman Kristuksen puolesta.”
https://ort.fi/uutishuone/2018-02-20/julmien-vainojen-aikana-vihkiydyit-papiksi
Jari: Tuohon on vaikea ottaa mitään kantaa, koska kun kerran tapaukset eivät ole yhteismitallisia. Ne ovat kuin eri planeetoilta. Eikäpä kirkkoherraa tässä miksikään marttyyriksi sovi nimittää. Sellaiseksi voi kuitenkin joutua tuo säiliöity mies, jos hänet pakkopalautetaan…
Mies on laittomasti maassa, ei Suomeen voi tuosta vain tulla ja ilmoittaa jäävänsä. Tätäkään henkilö tuskin vainotaan uskonsa vuoksi.
Jatkan vielä noita kirkkoherran suuhun sijoitettavia repliikkiehdotuksia. Mitähän miekkahihainen henkilö olisi tuumannut tästä: Ken miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu…