Voi kuinka suuri on tuskani ja vaivani!
Voita se jalomielisesti.
Ole väkevä Herrassa ja kärsi vastoinkäymisesi kärsivällisesti kuin sankari. Sillä mitä raskaampi kärsimys on, sitä rohkeampi pitää sydämen olla ja sitä enemmän kärsivällisyyttä vaaditaan jokaiselta kristilliseltä sankarilta. Pakanatkin harjoittivat kärsivällisyyttään ja pitivät sitä hyvänä avuna, kerskaillen siitä monesti. En nyt tahdo mainita mitään stoalaisista, jotka kylmäverisesti tukahduttivat tuskansa, kerron ainoastaan vähän Aleksanteri Suuresta. Kun nuoli kerran lävisti tämän hallitsijan, antoi hän partaveitsellä ottaa pois nuolen jalastaan eikä yhtään valittanut, vaan oli iloinen ja tyytyväinen, aivan kuin olisi onnettomuus kohdannut toista henkilöä. Samanlainen oli hänen hovipoikansa, joka jumalille uhratessaan piti tulista hiiltä rohkeasti kädessään. Sillä kuningas Aleksanteri oli luonnostaan väkevä ja rohkea, sen tähden saattoi hän sisäisen voimansa vuoksi helposti voittaa kaikki ulkonaiset tuskat ja vastoinkäymisensä. Ole sinä taas väkevä Jumalan voimassa, niin kuin nuo pyhät marttyyrit, joiden kärsivällisyydestä voisimme monta esimerkkiä mainita. Ilman Jumalan apua ei sinun sydänraukkasi voi mitään, se vain pelkää ja valittaa. Mutta sano sinä: ”Oi laupias Jumalani ja Isäni, sinä elämäni Herra, auta minua pyhyydestäsi, lähetä minulle Pyhä Henkesi vahvistamaan sydäntäni ja lieventämään tuskaani! Herää, sinä Pyhä Henki, ja osoittaudu minussa jalona, kirkkaana ja voimallisena!”
Stefan Prätorius (1536-1603), Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, SLEY, 1925.
Paavin oma viikkolehti on hyvinkin yksiselitteinen esimerkko Franciscuksen tuomasta humaanisesti ihmiskäsityksestä katoliseen kirkkoon. ” Eettiset, uskonnolliset ja moraaliset kysymykset ” tulevat yhä selvemmin esiin katolilaisuudessa. Uskon, että tämä vauhdittaa katolisen kirkon opin muuttumista ihmisten samanarvoisuuden tunnustamiseen ja sen myötä kohti Jeesuksen vahvistamaa Jumalan tahtoa ihmisten tasa.arvosta. Rehellinen lähimmäisen rakkaus on mitä parasta tasa-arvoa ja koskee kaikki ihmisiä täällä planeetallamme.
Tässä on oppia myös luterilaisuudelle joka jatkuvasti eroarvoistaa meidät ihmiset.
Ja minä näin valtaistuimella istuvan oikeassa kädessä kirjakäärön, sisältä ja päältä täyteen kirjoitetun, seitsemällä sinetillä suljetun. Ilm. 5:1
Oi, kunpa minun olisi sallittu nähdä, mitä tämä merkitsee! Kaikki, mikä voi kohdata meitä, on kirjoitettu kirjaan, (Ilm. 13:8, 21:27) joka on istuimella istuvan oikeassa kädessä, niin kuin jo profeetta Daavidkin näki sen ja sydämensä lohdutukseksi lauloi: ”Sinun kirjaasi olivat kaikki minun elämäni päivät kirjoitetut, ennen kuin yksikään niistä oli tullut.” (Ps. 139:16) Meillä on yhä vielä sellainen uskollinen Isä taivaassa, joka niin hellästi huolehtii kaikesta, mikä koskee meitä, että hänellä on se kirjoitettuna kirjaansa, jota hän itse pitää oikeassa kädessään. Oi, jospa voisimme uskoa ja nähdä tämän Jumalan hellyyden ja huolenpidon meistä! Etkö uskoisi, että meillä silloin olisi autuas lepo ja rauha sydämissämme ja suuri rauha ja lohdutus kaikkina tulevina päivinäkin?
Carl Olof Rosenius (1816-1868). Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Uskon täytyy olla sen laatuista, että jokainen voi omalle kohdalleen omaksua Kristuksen ylösnousemuksen. Ei riitä usko siihen, että ylösnousemus on tapahtunut. Siitä ei seuraa rauha eikä ilo, voima eikä rohkeus. Sinun on uskottava, että hän on noussut ylös, ei itsensä takia, vaan SINUN TÄHTESI – voidakseen auttaa sinua ja kaikkia, jotka uskovat häneen – ja että synti, kuolema ja helvetti ovat hänen ylösnousemuksessaan voitetut ja voitto lahjoitetaan sinulle… Usko on luottamus Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Fredrik Wislöff, Raitis usko, s. 72-73, Kirjaneliö, 1973.
Tekstit on alun perin otettu joistakin Martti Lutherin teoksista. Tarkkaa lähdettä ei ole kerrottu.
Minä en Mika jaksa käsittää sitä suurta Jumalan rakkautta, jota hän päivittäin minulle jakaa. Se saa minussa aikaan iloa ja rauhaa. Olenhan Hänen rakas lapsensa. Yhtä rakas, kuin hänen ainoa Poikansa. Voinko käsittää ja uskoa sitä. En. Voin vain riemuita siinä valtavassa ilosta, jonka tämä tieto minussa saa aikaan. Usko ei ole vaatimusta uskoa, vaan lepoa ja rauhaa Jumalan pojan Jeesuksen uskossa, jonka hän meille lahjoittaa armossaan. En siis ole oman uskoni varassa, vaan hänen. Se kestää ihan varmasti ja riittää. Tämä usko tuo sen paljonpuhutun ilon sisimpään ja voiman elämän taisteluihin.
Pekka Veli, koetko sinä tämän Luther-sitaatin ankarana vaatimuksena? Onhan siinä evankeliumi ”sinun tähtesi” oikein korostettuna ja sanotaan ”synnin, kuoleman ja helvetin olevan Jeesuksen ylösnousemuksessa voitetut.” Tämän me saamme heti paikalla uskoa ja omistaa itsellemme. Ja uskohan on Jeesukseen luottamista ja turvaamista. Emme katso itseemme, vaan Jeesukseen ja Hänen sovitustyöhönsä. Varmana laulaa Herrasta saan.
Vain Jumala on siinä asemassa, että voi katsoa jotakuta ylhäältä alaspäin.
Valitut Palat
Eräs kaveri Facebookissa vitsaili, että koripallon ja lentopallon pelaajat. No, ainoastaan pituuskasvun puolesta. Ei muuten!
Uskontaistelu ei ole turhaa. Se on joskus kovempaa ja joskus helpompaa, mutta se jatkuu kuolinhetkeen asti. Meitä Pyhä Henki rohkaisee tänäänkin jatkamaan tätä kamppailua. Me saamme nimittäin juosta niin kuin se, joka voittaa. Se ei ole vain velvoitus, vaan myös lupaus. Yhtäkään Jeesukseen uskovista ja Hänen sanaansa turvaavista ei diskata!
Sakari Korpinen, joka kirjoitti näin muistaakseni Länsi-Suomen Herännäislehdessä joitakin vuosia sitten.
JOS VASTAUS VIIPYYKIN
Jumala älä enää vaikene! Älä katso ääneti, älä ole niin hiljaa! Ps. 83:2
On innostavaa kuulla, miten Jumala on vastannut rukouksiin. Lukemattomat kerrat olemme saaneet kuulla, kuinka Jumala tuli hädän keskelle ja auttoi. Milloin ongelmat yllättäen ratkesivat, milloin jokin sairaus parani, milloin Jumala antoi rauhan vaikeiden tilanteiden keskelle.
Jumala, älä enää vaikene, älä katso ääneti, älä ole niin hiljaa, huutaa jokainen kristitty vuorollaan omien ahdinkojensa keskeltä. Ja saa huutaakin, sillä Jumala on luvannut vastata rukouksiimme. Hän on itse kehottanut meitä pyytämään suuria rohkeasti.
Mutta jos Jumala tällä hetkellä rakastaa sinua vaikenemalla, antamatta selkeää vastausta, ota se kunniana vastaan. Koska hän rakastaa sinua niin paljon, hän vaikenee. Ehkä rukouksesi saa muuttua pikkuhiljaa levolliseksi luottamukseksi, sillä Pyhä Henki kyllä annetaan kaikille murheellisille lohdutukseksi, vaikka vastaus tuntuisikin viipyvän.
Juha Vähäsarja, Joka päivä elävää vettä, s. 185-186, Symbolum Oy, 2021.
Kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi. 2. Sam. 22:36
Kristuksen lempeys on kaunein ja suurin koristus, jota kristitty voi kantaa.
William Arnot, Hiljaisiin hetkiin.
Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Fil. 4:5. Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa. Sananlaskut 19:22
Hän on omalla verellänsä ansainnut itselleen seurakunnan. Ap. t. 20:28
Eihän minun tarvitse teille sanoa, mitä Raamattu tarkoittaa Kristuksen verellä. Se ymmärtää sillä Kristuksen veren vuodattamista, Kristuksen kärsimistä ja kuolemaa meidän tähtemme, sitä rangaistusta, minkä hän kärsi meidän sijastamme, hänen veristä uhrikuolemaansa, jolla hän tyydytti tuomitsevan Jumalan vanhurskauden. Juuri siinä on pelastus, ja juuri siitä vuotaa syntisraukkojen elämä. Punaiseksi punatkaamme lippumme; punainen olkoon kokardimme, punainen kypärin töyhtömme. Sillä punainen on aateliskirjamme, meidän vapaalippumme, ja kuinka erinomaisia sitten olemmekin, olemme erinomaisia kuitenkin ainoastaan veressä ja veren kautta.
FRIEDRICH WILHELM KRUMMACHER, Armoa armosta.
llmaiseksi teidät myytiin, rahatta teidät lunastetaan. Jes. 52:3
Kun Jeesus kuoli, oli koko ihmissuvun koko syntivelka täysin maksettu ja sovitettu. Ei ainoakaan synti, joka on tehty tai tullaan tekemään, ole tässä Jeesuksen kuolemassa jäänyt lukuun ottamatta. Se on totuus, joka pysyy iankaikkisesti, että käsikirjoitus on naulittu Kristuksen ristiin. (Kol. 2:14, 1. Piet. 2:24) Velkakirja ei ole enää voimassa, sillä Jeesus on täydellisesti maksanut koko syntivelan meidän sijastamme, joten lailla ei enää ole ihmiseltä mitään vaadittavaa, kun hän laista pakenee armoon ja uskossa kietoutuu Kristuksen vanhurskauteen.
Julius Engström (1863-1942), Armoa armosta, s. 235, SLEY, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Herra Jumala! anna meille aina sinun Henkes, että me sitä taitaisimme ajatella ja tehdä, kuin oikia on, että me, jotka emme taida ilman sinutta olla, eläisimme myös sinun pyhän mieles jälkeen. Sinun Poikas Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Amen.
Vanha Suomalainen Virsi- ja Evankeliumikirja, s. 566, Raumalla 1963.