Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: ”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä”; niin että me turvallisin mielin sanomme: ”Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?” (Hepr. 13: 5-6)
Miten huolehdit omasta ja perheesi turvallisuudesta?
Entä jos huomenna olisi viimeinen päivä; miten olet varautunut siihen?
Katekismuksessa opetetaan, että ihmisen jumala on se, jonka varaan hän rakentaa elämänsä; mikä on jumalasi (työ, raha, terveys, urheilu, auto tai muu omaisuus, vai elävä Jumala)?
Miksi on (tai ei ole) oikein varautua pahan päivän varaan?
Mitä mieltä olet päivän tekstistä (näetkö siinä mahdottomia vaatimuksia vai tärkeitä lupauksia); miksi Jumalaan on helpompi (tai vaikeampi) luottaa kuin omaan epäjumalaan?
Kaikki julkaistut blogini:
Jorma, kiitos hyvästä kommentista.
Tuomas sanoi Jeesukselle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani”. (Joh. 20:28)
Elias, kiitos hienosta Raamatunkohdasta. On hyvä osata ulkoa Raamatussa olevia lupauksia, joita voimme palauttaa mieleen hädän koittaessa. Tosin masennuksen kuopassa ehkä pitää lukea tai kuulla monia lupauksia ja silti ne voivat olla vaikea ottaa vastaan.
Oikeassa olet, siksi kirjoitinkin arjen pienistä vastoinkäymisistä…
.. eikun pienistä ahdistuksista…
Juuri näin. Pienet ahdistukset ovat hyväksi ja opimme turvautumaan Jumalaan. Suuret ahdistukset ja masennukseen apu tulee myös Jumalalta, mutta voimme olla niin eksyksissä, että tarvitsemme muiden apua, että näemme Jeesuksen, joka meitä etsii.
Eliaksen saama ”muistolause” on todella rohkaiseva. Kiitos!
Jokaiselle ihmiselle on turva evankeliumissa, niin tämän maan päällisen vaelluksen ajaksi kuin iankaikkisen elämänkin.
Jeesus julisti ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”.
Mitä tämä evankeliumi saa aikaan ihmisessä?
Tekointa vaikkuttavan rakkauden, siis evankeliumi tuottaa hyvää hedelmää ihmisessä Jumalan voimalla Pyhän Hengen kautta.
Voiko tämän puhtaan evankeliumin uskonut ihminen tehdä MITÄÄN pahaa lähimmäiselle, väkivaltaa?? EI VOI, vaan hänessä vaikuttaa Jumalan rakkaus niin uskon veljiä kuin vihollisiakin kohtaan, niin kuin Jeesus itse esimerkillään näytti ja Hänen seuraajiaan on puhtaan evankeliumin vastaan ottaneet.
Entä kirkko joka väittää julistavansa puhdasta evankeliumia ja jonka historiasta näemme väkivaltaa,miekalla on puolustettu omaa uskoa ja jopa levitetty sitä, maiden hallitsijat ovat pakottaneet kansalaisensa samaan uskoon kuoleman tai maasta karkoituksen uhalla, entä kun saman kansan ja kirkon jäsenet ovat nousseet toisiaan vastaan ja tappaneet ”uskonveljiä”, VOIKO tällainen kirkko julistaa puhdasta evankeliumia??? Voiko kirkko ”unohtaa” historiansa??
Vielä jokaiselle henkilö kohtaisesti, voitko turvata tällaisen kirkon julistukseen iankaikkisen elämäsi??
Jos sait piston sydämeesi niin Raamatun Sanassa on selkeä ohje kuinka toimia
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”.
(ap.t.2)
Ari, kiitos kommenteista. Oikeaa uskoa seuraa Jumalan tahdon mukaiset teot. Mutta koskaan meidän teot eivät ole täydelliset, emmekä tiedä jokaisen tekomme vaikutusta lähimmäisellemme. On tilanteita, joissa oikein toimiessa voi jokin lähimmäisemme kokea että teemme väärin; tärkeintä ettei tahallisesti toimi rakkaudettomasti. Pelastus on lahjaa, jonka voi kadottaa jos luotamme tekoihimme ja luulemme niiden ansiosta pelastuvan; tällöin uskomme itseemme Jeesuksen Kristuksen sijasta.
Voiko tämän puhtaan evankeliumin uskonut ihminen tehdä MITÄÄN pahaa lähimmäiselle, väkivaltaa??
Miksi Jeesus on opettanut meillekin Isä meidän rukouksen joka päiväiseksi rukouksemme, jossa joudumme pyytämään syntejämme anteeksi ? Vieläpä uskossa eläessämme.
Kuitenkin Raamattu jaTunnustuskirjamme opettavat asiaa toisella tavalla, kuin Ari miten edellä Raamattua tulkitsee: ”Me myös uskomme, opetamme ja tunnustamme, että vaikka oikein uskoviin ja todella uudestisyntyneisiin vielä jatkuvasti – hautaan saakka – on piintyneenä paljon heikkoutta ja vajavuutta, he älkööt kuitenkaan silti epäilkö vanhurskauttaan, joka heille uskon kautta luetaan, eikä sielujensa autuutta, vaan pitäkööt varmana sen, että heillä Kristuksen tähden, pyhän evankeliumin lupauksen ja sanan voimasta on armollinen Jumala.”
Me emme siis perusta uskoamme siihen, että ihminen muuttuu täydelliseksi tai edes paremmaksi. Emme perusta uskoamme myöskään omiin tunteisiimme, omaan kilvoitukseemme emmekä edes omaan uskoomme. Omasta sydämestämme ei löydy kestävää perustaa. Täytyy oppia rakentamaan Jumalan teoille. Silloin seisomme kalliolla. Pelastumme yksin Kristuksen tähden ilman minkäänlaista omaa osuuttamme ennen uskoon tuloamme, sen aikana tai sen jälkeen.
Martti, kiitos hyvästä kommentista. Näinhän se on. Jos meidän itsestämme pitäisi löytää se hyvä täydellinen uskova ihminen, joka ei kompastelisi ollenkaan, niin sellaista emme löydä. Sen sijaan meidän pitää elämämme rakentaa Kristus-kalliolle, jolloin rakennuksemme kestäisi kaikki tsunamit ja myrskyt.