Älä näe vaivaa rikastuaksesi, lakkaa käyttämästä ymmärrystäsi siihen. Kun silmäsi siihen lentävät, on rikkaus mennyttä; sillä se saa siivet kuin kotka, joka lentää taivaalle. (Sananl. 23:4-5)
Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää (Sananl. 30:8b); miksi Raamattu varoittaa rikkauden ja köyhyyden vaaroista?
Mikä merkitys rahalla on meille?
Miten raha tuo (tai ei tuo) onnea?
Miten seitsemäs käsky (älä varasta), liittyy rikkauteemme?
Neljäs käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että kauan eläisit ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa (5. Moos. 5:16); miten ymmärrät tässä käskyssä menestyksen?
Miten omaisuuden tavoittelu orjuuttaa meitä?
Mitä kaikkea voisi olla turha vaivannäkö?
Kaikki julkaistut blogini:
Jeesus vuorisaarnassaan (Matteus 6: 33, 34, vanha kirkkoraamattuk.) :”33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
34. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.”
1. Timoteuksen kirjeen 6. luku: ”5. alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen 6. Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. 7. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä;
8. mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.
9. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen.
10. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.”
Vesa, kiitos erinomaisista Raamatun kohdista. Ahkeroikaamme oppimaan tietämään Jumalan tahtoa, niin meiltä ei puutu mitään tarpeellista.
Miten seitsemäs käsky (älä varasta), liittyy rikkauteemme?
Me emme saa vääryydellä hankkia leipäämme tai omaisuuttamme; emme saa riistää toisen leipää itsellemme. Väitän, että mitä enemmän meillä on rahaa, sitä enemmän me himoitsemme lisää rahaa ja omaisuutta keinoja kaihtamatta. Toisaalta laiskat voivat elää toisten kustannuksella ja varastaa leivän ilman työtä.
Jos ei joku tahdo työtä tehdä, niin ei hänen syömänkään pidä. (2. Tess. 3:10 / Biblia)
Tuo Sananlaskujen kirjan kohta on muuten niitä, joissa mielestäni uusi käännös on epäonnistunut. On paljon kauniimpi tuo ”anna minulle ravinnoksi määräosani leipää” kuin nykykäännöksen ”anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen”. Nykykäännös kuulostaa ravintoterapeutin suositukselta entisen runollisen kauneuden rinnalla.
Silti olen sitä mieltä, että on hyväosaisten alentuvaa setämäisyyttä tulla köyhälle nillittämään, että ”raha ei merkitse kaikkea”. Tai ainakin pitäisi hyväksyä se asia, että sen puute merkitsee.
On käsittääkseni aika aukottomasti todistettu, että ihminen tarvitsee kyllä tietyn määrän maallista omaisuutta ja vaurautta elääkseen ja tiettyyn määrään asti se lisää onnellisuuttakin, mutta ei enää vaurastumisen saavutettua tietyn ’saturaatiopisteen’. Bill Gates ei siis automaattisesti ole tuhat kertaa terveyskeskuslääkäriä onnellisempi,jos näin voisi kahta hyvätuloista verrata…
Piti vielä sanomani, että jo Vanhan Testamentin kirjoittaja siis tiesi sen, mitä yhteiskuntatieteilijät ovat selvittäneet vasta tällä vuosituhannella.
Elias, kiitos hyvästä kommentista. Näin on. Jumala antaa riittävästi leipää, mutta kovalla vaivalla ja pikkasen epärehellisin konstein voimme saada rahaa enemmän kuin tarvitsemme.
”Älkäät tavaraa kootko maan päällä, kussa koi ja ruoste raiskaavat, ja kussa varkaat kaivavat ja varastavat; Vaan kootkaat teillenne tavaraa taivaassa, kussa ei koi eikä ruoste raiskaa, ja kussa ei varkaat kaiva eikä varasta. Sillä kussa teidän tavaranne on, siellä on myös teidän sydämenne. Silmä on ruumin valkeus; jos siis silmäs on yksinkertainen, niin koko ruumiis on valaistu. Mutta jos silmäs on paha, niin koko ruumiis on pimiä. Jos siis se valkeus, joka sinussa on, on pimeys, kuinka suuri on itse pimeys?” (Matt. 6:19-23 / Biblia)
”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.
Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?
Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.” (Mark.8: 34 – 37
Kun Jeesus kutsui Matteusta tullipöytänsä luota, silloin hän jätti väärin otetun rahakasansa. Kutsun kuulivat myöskin järven rannalla olevat kalastajat Jaakob,Johannes ja Pietari hekin jättivät venheensä ja verkkonsa. Kun ihminen todella kuulee Jeesuksen kutsun, siinä on mukana sellainen voima, joka pysähdyttää ja menee sydämmeeen.
Raamatussa kohtaamme myöskin rikkaan nuoren miehen, joka kuuli ja tunnisti kutsun, mutta sittenkin hän torjuu sen, koska hänen sanottiin olevan rikas, jolla oli paljon omaisuutta. Tämän nuori rikas halusi palata omaisuutensa pariin, niin kaikesta rikkaudestaan huolimatta hän lähti Jeesuksen luota rutiköyhänä.
Aivan samalla tavalla on asiat jokaisella, olipa esteenä raha tai jokin muu elämässä lähteä seuraamaan Jeesusta. Silloin on ennen muuta kysymys elämänsä ja kalliisti ostenun sielunsa kadottamista. Sen tähden Kristus kehoittaa meitäkin panostamaan iankaikkiseen elämään, sillä Helvetissä ei ole hyötyä hyvästä terveydestä, maallisesta omaisuudesta, eikä maineesta, jos hintana on Kristuksen kadottaminen ja kristityille luvattu iankaikkinen osa taivaasssa.
Kiitos hyvästä kommentista, Martti. Joo, maallinen omaisuudesta huolimatta rikas on köyhä, jos hänellä ei ole Jeesusta.
“Älkäät tavaraa kootko maan päällä,” Taloudelliset varat on tarkoitettu käytettäviksi. Kerääminen ja säilyttäminen on tyhmää ja väärin.
Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista. Erämaavaelluksella kansa keräsi päivän manna-annoksen, eikä sitä saanut säästää tuleville päiville.
Käyttäminen on tietysti eri asia kuin kuluttaminen. Tuhlata ei saa.
Sanotaan, mikä laulaen tulee, niin se viheltäen menee.
Tuhlata saa, jos tuhlaa Jumalan tahdon mukaisesti. Lähimmäistä voit auttaa vaikka kuinka paljon niin rahallisesti kuin ajallisesti. Tämä ei ole turhaa vaivannäköä.
Käytän sitten toista sanaa. Ei saa haaskata. En nyt ajattele rahaa, sehän on vain omaisuuden pelimerkki. Luonnonvarat ovat todellista rikkautta, jota pitäisi käyttää eikä kuluttaa.
Martti Pentti, kiitos erinomaisesta kommentista. Todellakin luonnonvarat ovat luomakunnan todellista rikkautta jota ei saa saastuttaa tai tuhlaten kuluttaa.
Tohtori Martti Luther kirjoittaa päivän mannassa murehtimisesta seuraavasti:
Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. (Fil. 4:6)
Tässä apostoli opettaa, millä tavoin murheemme on heitettävä Jumalan päälle. Hänen tarkoituksensa on seuraava: Älkää mistään murehtiko. Jos kuitenkin esiintyisi jotakin, joka pyrkii murehduttamaan teitä, niin suhtautukaa siihen siten ettette lainkaan käy käsiksi murheeseenne, vaan jättäen sen syrjään käännytte rukoillen ja anoen Jumalan puoleen ja rukoilette häntä tekemään kaiken sen, mitä aioitte saada aikaan murehtimisellanne. Tehkää tämä kiittäen siitä, että teillä on tällainen Jumala, joka pitää teistä huolen ja jolle voitte saattaa kaikki asianne tiettäväksi.
Se taas, joka jonkin häntä kohdatessa yrittää etukäteen järjellään mittaillen johtaa asiat omin neuvoin ja ottaa murheensa kannettavakseen, takertuu moneen surkeuteen ja kadottaa ilon ja rauhan Jumalassa. Hän ei saa kuitenkaan mitään aikaan: hän vain kaivaa hiekassa vajoten siihen yhä syvemmälle ylös pääsemättä, niin kuin oma kokemuksemme ja toisten kokemus meitä joka päivä opettaa.
Martti Luther; Mannaa Jumalan lapsille
Vanha viisaus sanoo: Ei se ole köyhä jolla ei ole mitään, vaan se, joka haluaa paljon.
Tuossa on samaa viisautta, mistä Paavali sanoo:
”Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.
Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.” 1.Tim.6:6-8
Rikkaus tai köyhyys, ei ole ihmisen vallassa, moni luulee omistavansa omaisuutensa oman käden kautta saatuna, mutta kuitenkin lopulta kaikki on Jumalalta saatua. Toinen kysymys on kokonaan, miten ihminen käyttää lahjoja, joita Jumala jakaa. Yhdelle on lahjaksi saatu omaisuus koituu turmioksi, toiselle taas iloksi ja siunaukseksi.
Lopulta sydämen asenne ratkaisee, missä on aarteesi, siellä on sydämesi.
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Voisiko ajatella, että epärehellisin keinoin hankittu omaisuus ei ole siunaukseksi?
Miten raha tuo (tai ei tuo) onnea?
Raha harvemmin tuo pysyvää iloa ja onnea, vaan me alamme helposti keskittymään vääriin asioihin ja eksymme oikealta tieltä.
Mitä sanoisimme menestyksestä ?
Raamatun mukaan Jumala on kiivas Jumala ( Matt.3:7,Room.1:18, Hebr.3:11 ), joka rankaisee synnit ja lupaa siunauksensa tahtonsa noudattajille. Mitä me tähän sanomme ? Tämän johdosta löytyy paljon sellaisia, jotka tekevät tästä johtopäätöksen, että raha,terveys ja menestys ovat palkkioita hyvästä ja hurskaasta eämästä.
Jos nämä edellytykset puuttuvat, jossakin täytyy olla vika ? Kun elämässä ei ole menestystä, vaan epäonnea sairautta ja köyhyyttä. Tällä tavalla ns. menestyksen teologia pääpiirteiltään ja kärjisten opettaa, että sairaudella,köyhyydellä ja heikkoudella täytyy olla syynsä.Kristityn tulee korjata elämäänsä, kunnes Jumala osoittaa ottaneensa hänet omakseen ja täyttää hänet lahjoillaan ?
Tällainen opetus on tuontitavaraa Ameriikasta, joka on rantautumassa myöskin vanhalle mantereelle. Mutta tällainen asenne ja opetus on ankara ja säälimättömän kova ja armoton kaikkia niitä kohtaan, jotka joutuvat kärsimään vaivoissaan vaikkapa koko elämänsä ajan, eikä kaikki sairaudet hellitä otteestaan.
Tällainen opetus ei ole Raamatun opetuksen mukainen vaan on kaukana siitä, sillä Jeesus ei luvannut uskovilleen hyviä päivä, vaan sanoi: ” Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä minä ole voittanut maailman” ( Joh.16:33) ja Apt.14: 22 sanotaan ” Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemään Jumalan valtakuntaan”
Martti, kiitos erinomaisesta kommentista. Harvemman pääkoppa kestää menestystä, koska Jumalaa ei enää tarvita. Ahdistuksissa, tulee Jumala mieleen, jolloin Häntä huudamme apuun.
Herra, kuule minun ääneni, kun minä huudan, armahda minua ja vastaa minulle. Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: ”Etsikää minun kasvojani.” Herra, minä etsin sinun kasvojasi. Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet minun apuni, älä minua jätä, älä minua hylkää, pelastukseni Jumala. Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa. Neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua minun vihamiesteni tähden. Älä anna minua alttiiksi ahdistajaini vimmalle, sillä väärät todistajat nousevat minua vastaan ja puuskuvat väkivaltaa. Mutta minä totisesti uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa. Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa. (Ps. 27:7-14)
Rehellisin keinoin ja lain tulkintojen mukaan, ovat monet ns. valkokaulus rikolliset keränneet ahneutensa hedelminä maat ja mannut, kaataen pian valtioita ja sytyttäen pian maailman taas palamaan.
Monesti ulospäin hurskaat keräävät omaisuutta ja näyttävät kunnollisuutensa hyvällä käytöksellä ja täyttävät etiketin, mutta kuinka ovatkaan silmänsä sulkeneet köyhän asialta. Silmän palvonta on tekopyhyyttä ja monet kumartavat rahaa ja himoitsevat sitä peittelemättä. Yksi suurin aikamme vitsauksista on juuri rahan palvonta, sillä kuvitellaan ratkaistavan kaikki asiat.
Tosiasiassa yhteiskunta on ajanut karille juuri sen tähden, että päättäjät eivät ymmärrä, että MORAALIA ei voi ostaa rahalla. (Yhteiskunnan Individualistinen ja yksilökeskeinen filosofia ja koulutus on hylännyt yhteisöllisen ja Kristillisen arvopohjan pian kokonaan. Terveisiä eduskunnalle ja päättäjille.)
Juutalaisilla oli Jeesuksen päivinä selvä käsitys siitä, että sairaus ja köyhyys ovat Jumalan rangaistus.
Jeesus kumosi nämä käsitykset selvin sanoin ja myös kertomus Jobista, osoittaa, kuinka Jobin ”ystävät” (saatanan apurit) ”lohduttivat” Jobia kertomalla, että Job on elänyt kelvottomasti ja kiukuttelee aiheetta, koska Jumala on lyönyt Jobia kovilla tuskilla Jobin tekojen tähden. Tämä on yleinen syyn ja seurauksen laki, jossa ihminen ansaitsee teoillaan paratiisia.
Jos jotain voimme oppia Jobilta, niin se on kuuliaisuus, siitä on lopulta kysymys myös meillä Kristityillä, satoi tai paistoi, niin otamme kaiken vastaan mitä Jumala antaa, kiitoksella ja kumarruksella. Saatana jää soittelemaan oksalle, kun uskallamme luottaa Jumalan lupauksiin ja kiiruhtaa hengellisessä mielessä Herran huomaan. Kuka voi ottaa mitään mitä, ellei anneta? Kuka voi iloita murheen keskellä, ellei Jumalan anna Iloa ja Rauhaa? Jeesuksessa on Suoja.
Maailma on pahan vallassa ja me olemme myös tässä maailmassa, mutta koska olemme Kristuksessa, niin me säilymme Hänessä turvallisin mielin, eikä ryhdy meihin se paha, koska Jeesus on voittanut maailman. Jos me Hänessä olemme, niin Hän on Voimallinen ja osoittaa meille kuinka meidän tulee vaeltaa, olemme omaisuudessa rikkaat tai köyhät.
Lahjaksi olemme saaneet ja lahjaksi antakaa, älkää pitäkö mitään omananne, vaan kaikessa vaeltakaa kiitollisin mielin, hyvää tehden, pitäen pyhien tarpeet ominanne.
Jokainen vaeltakoon sen mukaan mitä on saanut, eikä sen mukaan mitä ei ole saanut.
Kadehdimmeko toistemme osaa? Jumala suojelkoon kaikkia Kristittyjä kateudelta, sillä se lisää pahaa maailmassa, paitsi jos kadehdimme, toistemme hyvyyttä, sillä siinä sopii jokaisen kilpailla keskenään, toinen toistaan kunnioittaen.
Ei rikkaus itsessään ole väärin, mutta ahneus ja kateus on vääryyttä, sitä on maailman oksat väärällään.
Ismo, kiitos erinomaisesta kommentista. On hienoa, jos voi olla tyytyväinen omaan tilaan ja kiittää siitä Jumalaa. Kaikki on Jumalalta lahjaksi saatua, kuten kirjoitit. Vai voisiko ajatella, että olemme kaiken saaneet Jumalalta kaiken lainaksi?