Tuomiolla on paha olla

Se alkoi ihan viattomasta heitosta. Veli Stiven piipahti tammikuun pakkasilla hakemaan unohtuneen saunakassin ja sanoi:” Pitäiskös kirkossa joskus tehdä jotain repäisevää?” Innostuin saman tien ja kyselin, mitä miehellä oli mielessä. ”Niin siis, pitäiskös seurakuntalaisia oikeasti haastaa ajattelemaan? Otetaan vielä Päivi ja Arpad mukaan, niin saadaan hommaan syvyyttä.” Paiskattiin kättä päälle ja lyötiin agnostikkoiltojen teemat kalenteriin. 

Puoli vuotta myöhemmin kirkon opinkappaleet saivat kunnon tuuletusta. Agnostikkoilloissa uskallettiin kysellä ja kyseenalaistaa kirkon keskeisimmät opinkappaleet. Ajateltiin ääneen, laulettiin virsiä ja varottiin opettamasta ketään. Puhuttiin uskosta ja vihattiin uskottelun syntiä. Tuloksena oli keitos, josta vielä tänäkin kesänä olen saanut puhua ventovieraiden kanssa kassajonossa ja terasseilla.

Kuka vielä väittää, etteivät perimmäiset kysymykset kiinnosta ihmisiä? Tietenkin kiinnostavat, koska ihmisrotuumme kuuluu luontainen kaipuu kohti näkymätöntä todellisuutta, selittämätöntä pyhää. Ihmiset ovat vain kyllästyneet kirkon tapaan julistaa ja esittää yksisilmäisiä totuuksia. Kirkko väittää olevansa vuoropuhelun kirkko, vaikka saarnaan jälkeen ei kommenteille ole koskaan varattu aikaa. 

Tällä hetkellä odotan tuomiota. Tuomiokapituli antaa päätöksensä 14.8., jolloin ratkeaa olenko syyllistynyt pappisystävieni kanssa kirkon vastaiseen opetukseen. Jotenkin absurdia. Kirkossa ei näytä olevan ongelmaa siinä, ettei tee mitään. Ukkospilvet leijuvat vain niiden yllä, jotka haluavat tuoda kirkon vuorovaikutukseen jotain uutta.

Kirkko elää tällä hetkellä etsikkoaikaansa. Jos se ei ota vakavasti jäsentensä kysymyksiä ja palvelee vain pieneksi kutistunutta uskovaisten joukkoa, sen loppu on käsillä. Kuten viime sunnuntain evankeliumiteksti sanoo:” Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.” 

Kirkkoa ei tänä päivänä turmele kristinopin uudet tulkinnat tai homoavioliitot vaan sinnikäs takertuminen valtaan ja rahaan. Haluaisinkin tulevaisuudessa nähdä armollisen kirkon, joka ei jakelisi enää oppituomioita, vaan puuttuisi yhteiskunnan ja kirkon piirissä tapahtuvaan vallan väärinkäyttöön, välinpitämättömyyteen ja julmuuteen.

  1. Jusa,

    Tulihan se sieltä, nimittäin reformoitu tunnustuksesi.

    Luterilaisen käsityksen mukaan äärellistä ei tarvitse yrittää korottaa äärettömäksi, kokska ääretön on tullut äärelliseen ja on kohdattavissa äärellisessä ja vain siinä. Juuri se on evankeliumi. Ja juuri se on myös historiallisuutta, myös kirkon opin ja regimenttiopin yhteydessä.

  2. Kimmo Saastamoinen,
    Kaikkien uhkana on korottaa äärellinen äärettömäksi, ja se lauseeni oli vain ajatus siitä, että fundamentalismi on harhaoppia, epäjumalanpalvontaa, ja lauseeni oli vain hölmösti yhtä pötköä sen kanssa, mitä ennen sitä sanoin. Äärellisen korottaminen äärettömäksi on samalla tavalla Kimmo Saastamoisen kuin jokaisen kansanlähetysläisen, ituhipin, mormonin ja reformoidun uhka. Historiattomuutesi sellaisena kuin se minulle on näyttäytynyt, koskee yhteiskuntaoppia. Voin aivan hyvin ymmärtää sinut väärin, mutta tämä käsitykseni on syntynyt vain siitä, kun jankkaat tuota autonomialausettasi joka paikassa, missä näet nimeni samassa yhteydessä, kun joku muu ehkä on sanonut jotain politiikasta. Olen samaa mieltä siitä, että ääretön kohdataan ainoastaan äärellisessä. Se oli nätisti muotoiltu.

  3. Jusa,

    Olen muutamia kertoja vihjannut sinulle siitä, että regimenttiopin omalakisuustulkinta, jota olet selvästi suosinut, on regimenttiopin väärä tulkinta, jos kriteeriksi hyväksytään suomalainen akateeminen luterilaisuuden tulkinta (Haikola, Hakamies, Laulaja, Mannermaa, Martikainen, Raunio jne.).

    Jos vaivaudut lukemaan E. Martikaisen pienen artikkelin kirjasta Doctrina evangelii, niin huomaat samalla, miksi minunkaan edustamani regimenttiopin tulkinta ei ole epähistoriallinen eikä sidottu 1500-luvun yhteiskunnalliseen tulkintaan. Regimenttiopin ydin on sovellettavissa myös nykyiseen poliittiseen ja yhteiskuntajärjestykseen, koska siinä on kysymys lopulta siitä, kuinka Jumala toteuttaa hyvää ja kuinka se jäsentyy ns. lain ja evankeliumin erottelun suhteen. Siinä jaottelussa ei ole väliä, onko maallisen regimentin piiri poliittisesti esim. monarkkinen vai demokraattinen.

  4. Jusa,

    Vielä harhaopista. Toistat, että fundamentalismi on harhaoppia. Ajatuksesi on retorisesti paksu, mutta sisällöllisesti ohut. Heittelet ajatustasi herkästi milloin mihinkin yhteyteen, mutta jatkuvasti jää epäselväksi, mitä tarkoitat fundamentalismilla, nimenomaan kristillisellä fundamentalismilla.

  5. Salmi ” Tietenkin kiinnostavat, koska ihmisrotuumme kuuluu luontainen kaipuu kohti näkymätöntä todellisuutta, selittämätöntä pyhää. Ihmiset ovat vain kyllästyneet kirkon tapaan julistaa ja esittää yksisilmäisiä totuuksia. ”
    Itse asiassa kyllästynyt moneen muuhunkin ja tämä blogikin on aika yksipuolista. Yksi tulee ja heittää vakio herjansa ottamatta mitään vastuuta siitä jne. Tilanteessa , johon blogisti ei koske tikullakaan. Kiitos ja näkemiin.

  6. Järjestelmä, jossa kahden ihmisen tekemä valitus voi tuhota viidenkymmenen haluaman uudistuksen on vain mielestäni lähtökohtaisesti väärin… Lähentelee hengellistä väkivaltaa. Kirkolta sitäpaitsi puuttuu aktiiveja eikä heitä ole mitenkään liikaa. Ajatus yleisön kosiskelusta pahana on juuri tuota väkivaltaa!