Tuntematon ensimmäinen Tuntematon

Kaksi sotilasta kahlaa hangessa kevyissä vaatteissa. Teloitusryhmä ampuu yhteislaukauksen. Miehet kaatuvat kasvoilleen lumeen.

Aku Louhimies sisällytti Linnan Sotaromaanin järkyttävän kohtauksen uusimpaan Tuntemattoman sotilaan filmatisointiinsa.
– – –
Louhimies ei arvannut joutuvansa itse pian samankaltaiseen tilanteeseen. Vastaaminen syytöksiin epäasiallisesta kohtelusta suorassa TV lähetyksessä voi merkitä uran loppua – sanoilla teloitusta. Tukholmalainen tetterin johtaja joutui syytösten kohteeksi ja teki itsemurhan.

Kyse ei ole siitä, etteivät jotkut miehet kuten Louhimies olisi tehneet raskaasti väärin. Esimerkit ihmisten alistamisesta tai ahdistelusta taidemaailmassa eivät ole hyväksyttäviä. Niihin piti puuttua.

Samalla on kysyttävä, oliko istuttaminen kansantuomioistuimen eteen oikein, ilman todellista puolustautumisen mahdollisuutta. Vääryyttä ei korjata vääryydellä. Rikostutkinta, sen mukainen syyttäminen ja vastaaminen oikeuden edessä kuulostaisi enemmän oikealta menettelyltä.
– – –
Itse asiassa kyse näyttäisi olleen kansainvälisestä formaatista, johon kuului naisten ahdistamiseen syyllistyneen ohjaajan nostaminen esiin palkintogaalan yhteydessä, mustat pitsipuvut protestin merkkinä ja aiheeseen liittyneet puheet laajalle julkisuudelle.
– – –
Monilta elämän alueilta voi vielä paljastua tuomittavaa seksuaalista hyväksikäyttöä. Eräässä TV:n dokumentissa nainen purki kokemustaan yli 40 vuoden takaa yhteiskunnassa tapahtuneen ”seksuaalisen vapautumisen” jälkeen. Naisen oli suostuttava partnerinsa toiveesta monen ihmisen kanssa seksiin, vaikkei sitä halunnut. Vasemmistonuorten parissa sanat ”porvarillinen pihtari” saivat vastaväitteet sammumaan alkuunsa.
– – –
Se porvarillinen pihtaaminen taas tarkoitti sitä, että tyttö tai poika saattoi aivan todella haluta säästää seksin avioliittoon, jossa molemmat puolisot tunsivat kiintymystä, luottivat toisiinsa sekä suhteen kestävyyteen.

Tämän kaltainen asenne tai vakaumus on viime vuosikymmeninä leimattu ahdasmielisyydeksi. Ehkä se on kuitenkin suojannut monia nuoria, jotka ilman tätä vakaumusta olisivat esimerkiksi taipuneet itseään vanhempien miesten tai naisten painostukseen ja voisivat nyt yhtyä #metoo-kuoroon.
– – –
Näiden vakavien aiheiden jälkeen lopuksi kevyempiin. Näin hiljattain TV:ssa Edvin Laineen Tuntematon sotilas – elokuvaa varhaisemman version. Onko siis Laineen, Mollbergin ja Louhimiehen filmatisointien lisäksi neljäs? On ja ei.

Laineen ohjaama Tuntematon Sotilas ilmestyi loppuvuodesta 1955. Sitä ennen, 28. heinäkuuta 1955 ilmestyi Aarne Tarkaksen ohjaama sotilasfarssi Sankarialokas. Se kertoo kirjailijan alusta Esko Sirolasta (Lasse Pöysti), joka haluaa kirjoittaa Tuntemattomasta Sotilaasta sankaritarinan. Hän kuvittelee kaukaisia aiheita, muukalaislegionalaisen ja sukellusvenematruusin sankaritöitä.

Hänet pudottaa maanpinnalle Jussi Jurkan esittämä ryhmänjohtaja, joka (tutulla Lammion äänellään) äkseeraa ryhmäänsä sotilaallisuutta.

Lopulta edessä on kova koitos, suunnistuskilpailu. Sirola saa johtaakseen partiota, joka on varma häviäjä. Siihen kuuluu sisäänpäin naureskeleva filosofi Antti Ojala (Kai Lappalainen) ja sympaattinen mustalainen, hyvä kauppamies Leo Lindblom (Leo Jokela).

Kirjailija Sirola tulee yllättäen tulokseen, ettei tuntemattomia sankarisotilaita tarvitse hakea kaukaa. He ovat itse, aivan omana itsenään tuntemattomia sankarisotilaita. Miehissä tapahtuu nopea muodonmuutos. Suupielessä palaa savuke, kenttälakin lippa on vinossa ja puseron ylänappi auki. Ase kulkee olalla piipusta kiinni pitäen.

Yllättävintä on, että nämä äsken syntyneet jermut, suomalaiset korpisoturit, alkavat puhua Linnan Tuntemattoman sotilaan repliikkejä. Antti Ojala hihittelee ja puhuu Vanhalan sanoin. Leo Lindblomilta olen erottavinani Rokan tai Rahikaisen lauseita.
– – –
Sankarialokas-elokuva on saanut penseitä kritiikkejä. Minusta siinä on kuitenkin hieno Tapio Ilomäen säveltämä musiikki, erityisesti marssi, jota soittokunnat joskus vieläkin soittavat.

Ennen kaikkea Sankarialokasta kannattaa katsoa metaelokuvana Tuntemattomasta sotilaasta. Esko Sirola on siten työläiskirjailija Väinö Linnan alter ego.

Elokuva ottaa kantaa Linnan Tuntemattoman sotilaan saamiin penseisiin kritiikkeihin, joissa paheksuttiin sotilaiden jermuilua ja kurin puutetta – samoin kuin August Ahlqvist teilasi Kiven Veljekset eläimellisinä metsäläisinä, mikä ei vastannut kriitikon korkeaa ajatusta sivistyneistä pystypää-suomalaisista.

Mutta juuri korpien jermuina Linnan Tuntemattomat pääsivät hyvänä kakkosena maaliin ja Kiven pöllöpääveljekset yhteiskunnan ohjaksiin. Sankarialokas Esko Sirolan jermupartio taas voitti suunnistuskilpailun. Aika velikultia.