Tunnustuskirjat – Yksimielisyyden ohje

Ari, nyt oli tarkoitus käsitellä pitkänperjantain ja pääsiäispäivän välistä aikaa, ei kastetta. Raamattu ja Tunnustuskirjat sisältää paljon muutakin kuin kaste ja parannus.

Juha Heinilä, miten voit ymmärtää mitään muuta jos et ymmärrä parannusta ja kastetta eli et ole saanut Pyhää Henkeä???

Kyllä perustuksen pitää olla kunnossa, hiekalle rakentanut joutuu kokemaan elämän romahduksen, toivottavasti mahdollisimman monen elämä romahtaa jo eläessä että voivat tehdä parannuksen eikä vasta viimeisellä tuomiolla tajua ettei seurannutkaan Jeesusta vaan saatanan valhetta.

Ari, viimeisiä päiviämme odotellessa on hyvä lukea mitä Paavali kirjoitti ja pohtia omaa elämää (ei kaverin):

Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat. (2. Tim. 4:6-

Niin, en minäkään ajattele Tunnustuskirjoja Raamatun rinnalle samanarvoisiksi vaan niitä tarkentamaan ja vastaamaan niihin asioihin, joihin silloin oli aiheellista vastata.

Sen verran vain vielä (sori Juha, mutta kasteasiasta), että ei lapsikaste suinkaan ole Tunnustuskirjojen keksintö. Luther liittyi katolisen kirkon 1500-vuotiseen perinteeseen tässä asiassa.

Elias Tanni, kuinka katolinen kirkko puolusti puhdasoppisuuttaan, eikö inkvisitio ollut käytössä, voiko sellainen olla missään tekemisessä Jeesuksen seuraamisen kanssa, ei voi joten juuri sieltä on tullut koko valheen juuri joka on vielä tänäpäivänäkin vallalla. Luther kritisoi kyllä aneita ym mutta ei juuri tätä puhdasoppisuuden puolustamista, no ei ihme kyllähän itsekkin puolustu rajusti näennäistä puhdasoppisuuttaan.

Tuossahan on juuri vastaus Juhan esittämään kysymykseen: ” Miksi Jumalan Pojan piti tulla taivaasta maan päälle?”.

Jumalan piti tulla ihmiseksi, koska ihminen ei tule Jumalaksi. Ei vaikka miten uudestisyntyisi. Jumala tuli Jeesuksessa pelastamaan vajavaisia, virheellisiä ja syntisiä ihmisiä. Niitäkin, jotka Hänen sanaansa väärällä tavalla levittivät silloin (inkvisitio ja aneet) ja niitä, jotka sitä väärällä tavalla levittävät nyt.

Johannes Arndtin Katekismus-Saarnoja (Viides saarna; käännös vuodelta 1853, joten kieliasu on vanha)

Alas-astunut helvettiin

Sotajoukon voitollinen ruhtinas, koska hän on vihollisensa voittanut, kukistanut ja allensa painanut, niin hän käskee ainakin nämät voitetut vihollisensa tuotaa etehensä, niin että he voittajansa näkisit, häntä Herranansa kumartaisit, ja hänen voimaansa pelkäisit: niinkuin me luemma Joos. 10., kuinka Josua voitti viisi kuningasta ynnä kaikki heidän sota-väkensä. Mutta ne viisi kuningasta pakeniit ja lymyit yhteen luolaan. Tästä tiedon saatua, sanoi Josua miehillensä’; ”vierittäkäät suuria kiviä luolan suulle, ja vartioitkaat heitä siihen asti, kuin minä olen koko heidän sota-joukkonsa lyönyt! ”Ja kuin Josua oli sen ylö-suuren tapon lopettanut, ja kaikki olivat leiriin jälleen kokoontuneet, sanoi hän: ”avatkaat luolan suu, ja tuokaat ne viisi kuningasta luolasta minun tyköni! ”Ja kuin nämät kuninkaat seisoit tässä Josuan edessä, sanoi hän päämiehillensä: ”tulkaat tänne, ja tallatkaat näiden kuningasten kaulat!” Ja he tulit, ja tallasit heiltä kaulat jalvollansa; Ynnä sanoi Josua miehillensä:” Älkää peljätkö, älkäät vavisko! vahvistakaat itsenne ja olkaat rohkiat! Sillä näin tekee Herra vihamiehillensä, joita vastaan te soditta! ”Ja Josua surmais heidät, ja ripusti heidät viiteen puuhun: ja niin he riipuit ehtoseen asti. Ja koska aurinko laski, otettiin ne viisi kuningasta alas riippumasta, ja heitettiin samaan luolaan johon he itsensä olit lymyttäneet, ja niin suljettiin luolansuu summattomalla kivi-roukiolla. Niinkuin nyt nähdään tässä tapahtuneen Israelin vihamiehille, samalla tapaa on se taivaallinen Josua, meidän Herramme Jesus Kristus, pyhällä kärsimisellänsä voiton voittanut, ja kaikki vihollisensa, nimittäen: synnin, kuoleman, perkeleen, helvetin ja maailman kukistanut; sen jälkeen on Hän, alas astuen helvettiin, niinkuin jalo voiton-sankari, itsensä osottanut kukistetuille vihollisillensa, että heidän piti julki näkemän ken heidän voittanut oli, ja Hänen edessänsä hirmu pelvosta vapiseman. Ja niinkuin Josua voiton jakoi kaiken Israelin kansan hyväksi, ja kutsui heidät kokoon ja käski heitä vihollisiltansa kaulat tallaamaan: niin on myös Kristus voittonsa meille jakanut, jonka Raamattu todistaa (1. Kor. 15:57): ” kiitos olkoon Jumalan, joka meille voiton antanut on meidän Herran Jesuksen Kristuksen kautta!” Hänessä ja Hänen kauttansa olemma me voittaneet; Hän on meidän allemme satanan ja kaiken hänen väkensä kukistanut jalvoillamme tallattaviksi. Ja niinkuin Josua ne viisi vihollistansa hirteen ripusti, kaiken kansan nähden; niin toi myös Kristus pimeyden vallat ja herraudet julki-ilmeihin, osottaaksensa, kuinka jalosti Hän oli heidät kukistanut. Niin on siis Kristus helvettiin alas-astunut niinkuin jalo sankari ja voiton ruhtinas; jaa – niinkuin Herra Sebaot, väkevä sodassa ja sangen voimallinen, joka siltä väkevältä haarniskoidulta kaiken helvetin vallan vie, ja saaliin häneltä ottaa pois. sentähden onkin tämä uskonkappale, Kristuksen alas-astumisesta helvettiin, sangen jalo ja lohdullinen, ynnä sangen tarpeellinen tulla oikein ymmärretyksi; jonka tähden nyt on aikomukseni, käydä sitä Jumalan avulla tutkimaan seuraavaisessa neljässä kysymyksessä:

1.

Kutka ne Raamatun lauseet ovat, joiden päälle tämä uskon-kappale perustaksen?

1-ksi. Ef. 4:9. ”Mutta se kuin Hän astui ylös ei ole mikään muu, kuin että Hän ennen tänne astui alas, alimmaisiin maan paikkoihin. Joka astunut on alas, Hän on se, joka kaikkein Taivasten päälle astui ylös, että Hän kaikki täyttäis.” Paavali tietä antaa näillä sanoilla, että Kristus meidän Herramme on alas-astunut alimmaisiin paikkoihin, jotka paikat Raamatussa helvettiä tarkoittaavat, niinkuin se nähdään 4. Moos. 16:32., kussa Koraan kapinoitsevalle seuralle ”Maa avais suunsa ja nieli heidät, ja he menivät elävänä helvettiin.” Näin sanoo myös Jes. 5: 14. ”Helvetti on sielunsa avannut, ja hänen kitansa on ammollansa ilman määrätä, mennä sinne alas sekä heidän rikkaansa että riemullisensa.” 5. Moos. 32:22. ”Herra sanoi: tuli on syttynyt Minun vihassani, ja polttaa alimmaiseen helvettiin.” Tänne astui Kristus alas tämän tulisen sankeuden vei, Hän fangiksi, ihmisille ijäisiä lahjoja jakaaksensa.

2-ksi. 1. Piet. 3:18-20. ”Kristus on tosin lihan kautta kuoletettu, mutta Hengen kautta eläväksi tehty. Jossa Hän myös meni pois, ja saarnais hengille fankeudessa; jotka ei muinen uskoneet, koska Jumal kerran Noan aikana odotti ja kärsiväinen oli.” Ehkä tämä Raamatun paikka suljeksen liian syvälle, ja on niin-muodoin vaikea oikein ymmärtää, missä tämä fankeus oli, ja millä tapaa Herra nille fangituille hengille mahtoi saarnata, jota ainakaan emme voi käsittää; niin kuitengin on se tässä selvää, että Herra, kuoltuansa ja eläväksi jälleen tultuansa, hengille saarnais fankeudessa, nimittäen: niille uskottomille sieluille, jotka Noan aikana täällä elivät, eivätkä tahtoneet parannusta tehdä: niille ilmoitti Herra itsensä eläväksi; niiden nähden vahvisti Hän sen kuin Noah oli Herran Nimessä saarnannut; jaa – Hän julisti, olevansa kaikkein uskottomain Tuomari ja Kostaja, niin että kaikki, jotka epäuskossa makaavat ja siihen nukkuvat, niiden pitää ijankaikkiseen kadotukseen tuomittaman, jota ne uskottomat sielut eläissänsä eivät uskoneet eivätkä vieläkään uskoa tahdo. Niin on siis tämä Kristuksen saarnuu hengille fangeudessa semmoinen saarna, jonka kautta Hän heidän tuomionsa oikiaksi julisti, ja vahvisti purkamattomaksi; niin kuin se jo vanhastaan on Kristuksen Seurakunnan Isiltä opetettu: “Joka ei usko Messian päälle, se on ainakin tuomittu, ja hänen tuomionsa on sangen oikia.”

3-ksi. Ps. 16:10. “Sinä et hyljää Minun sieluani helvetissä; etkä salli Sinun Pyhäs näkevän turmelusta!” Ja että nämät sanat tarkoittaavat Kristuksen voitto-kunniaan, ylitse kuoleman ja helvetin, sen todistaavat ne edellä-seisovaiset sanat: “Minun sydämeni riemuitsee, ja Minun kunniani on iloinen, ja Minun lihani leväjää toivossa!”

2.

Tämä uskon-kappale Kristuksen alas-astumisesta helvettiin, – mitenkä on se ymmärrettävä?

Muutamat ymmärtäävät sitä siksi helvetin tuskaksi, jonka Kristus kärsimisensä ajalla kantoi ja ulos-seisoi, erinomattain niinä hetkinä, joina Hän kuoleman kipu-maljan kallisti, ja huusi rististä korkialla äänellä: ”Minun Jumalani, Minun Jumalani! miksis Minun ylön-annoit!” Toiset taas meinaavat tämän sitä merkitsevän, että kuoleman, ja kuoleman tuskain piti Hänen pyhää ruumistansa kolme päivää fankeudessansa pitämän. Muutamat ymmärtäävät tällä Hänen kaikkivaltiaisuuttansa, jolla Hän helvetin voitti ja kukisti. Mutta ainakin tulee meidän se tietää, että tämä Herran alas-astuminen tapahtui koko Hänen Personassansa, ja siihen meillä on kolme perustusta: 1-ksi on se ainakin tietty, että Herramme alas-astuminen helvettiin kuuluu Hänen pyhään Lunastus-virkaansa. Mutta kaikki Lunastuksen toimet pitää tapahtuman kumpaistenkin luontoin avulla: Niinpä on siis tämäkin toimi kokonaiselle Kristuksen personalle omistettava eli luettava, personaa kuin ei sovi yhdessäkään lunastuksen toimessa jakaa eli eritellä. 2-ksi Sanoo meidän usko, että, niin kuin Kristus on koko personassansa, joka on Jumala ja ihminen yhtenä, kärsinyt, kuollut ja haudattu; samana personana on Hän myös helvettiin astunut alas. 3-ksi sanoo Paavali (Ef. 4:10): ”joka astui alas, Hän on se joka kaikkein Taivasten päälle astui ylös.” Kristus on nyt astunut ylös Taivaasen, Jumala ja ihminen yhdessä personassa: sentähden piti Hänen samana personana sitä ennen astuman alas. Mutta kuinka tämä mahtoi tapahtua, sen meille neuvoo tämä kallis sana: minä uskon. Uskolla meidän tulee tämä asia käsittää, eikä uupuvaisen järjen avulla.

3.

Mutta mitä varten astui Kristus alas helvettiin?

1-ksi. Että Hän siellä itsensä eläväksi osottais, niinkuin se Herra, joka kaikki on jalkainsa ja valtansa alle voittanut: synnin, kuoleman, perkeleen, helvetin, ynnä kaikken pimeyden voiman ja herrauden, ja että Hän järkiään julki-näyttäis, kukistaneensa sekä omat että meidän vihollisemme. Ja senpä tähden ”pitää Jesuksen Nimehen kaikki polvet heitänsä kumartaman, jotka Taivaassa, ja maan päällä, ja maan alla ovat.” – se on: heidän pitää Häntä herraksensa tunnustaman; johon myös Raamattu sanoo: ”perkeleet myös uskoovat, ja vapiseevat.” Sentähden huusivat he myös niistä riivatuista, joita mainitaan Matt. 8:29 ”Jesu! Jumalan Poika! mitä meidän on Sinun kanssas? Oletkos tullut tänne meitä vaivaamaan ennen aikaa?” Ja pirut rukoilit Häntä, ett’ei Hän heitä käskis syvyyteen menemään. Tässä, näette-sen, mainitaan helvettiä syvyydeksi.

2-ksi. Koska Jesus meidä Herramme, jo alennus-tilassansa, perkeleille niin hirmuiselle tuntui, että he peljästyksestä paruit ja vapisit Hänen nähdessänsä: jopa sitten, koska Hän, kunnialla puettu, astui alas helvettiin, piti hirmun kahta kauheamman oleman, Hän kuin tahtoi helvetin valloille itsensä näyttää voiton-sankarina ja pimeyden polkiana, niin että heidän täytyi tuta ja vapista Hänen voimaansa, valtaansa, voittoansa ja kunniaansa. Sen tähden on myös Kristuksen alas-astuminen helvettiin sulaa voittoa ja voitto-kunniaa, niin kuin sen Raamattu todistaa (Hoos. 13:14): ”Minä tahdon heitä päästää helvetin vallasta, ja vapahtaa heitä kuolemasta; kuolema, Minä tahdon olla sinulle myrkky; helvetti, Minä tahdon olla sinulle surma!” 1. Kor. 15:55. ”Kuolema, kussa on sinun otas? helvetti, kussa on sinun voittos? Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on Laki. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka meille voiton antanut on meidän Herran Jesuksen Kristuksen kautta!” Kol. 2:15. ”Hän on ryöstänyt pimeyden vallitukset ja väkevyydet, ja toi heidät näkyviin, ja sai heistä voitto-kunnian itse kauttansa.”

4.

Mikä meillä on lohdutus Kristuksen meidän Herramme alas-astumisesta helvettiin?

Meillä on siitä sangen voimallinen lohdutus:

1-ksi. Koska kaikki, mitä Kristus teki, meille on hyväksi tapahtunut ja meidän lunastukseksemme, niin siitäpä, että Hän voiton-sankarina alas-astui helvettiin ja kaiketi kukisti pimeyden vallat, tulen minä vakuutetuksi, että Hän on myös minunkin pimeydestä ja helvetin valloista pelastanut, niin-kuin Raamattu sanoo: ”Minä tahdon heidät kuolemasta vapahtaa, ja päästää heidät helvetistä.” Ja niinkuin meidän Herramme itse sanoo: ”Minulla on helvetin ja kuoleman avaimet!” se on: Minä ainoa se olen, joka voin kuolemasta ja helvetistä vapahtaa. ja paitsi Minua toinen ei yksikään; sillä Minulla on avaimet helvetin ja kuoleman: niin kuin siitä jo Profeta ennustaa Sak. 9:11: ”Sinä lasket myös ulos Sinun liittos veren kautta sinun fankis siitä vedettömästä kuopasta.” Ja mikä kuoppa tämä on, sen selittää Jes. 30:32: ”Se kuoppa on jo eilen valmistettu, kyllä syvä ja leveä. Siellä on asumus, tuli ja paljon puita; Herran Henki on sen sytyttävä niinkuin jonkuun tuli-kivisen virran.” Vastoin tämän kuopan kauhistusta lohdutan minä itseäni Kristuksen alas-astumisella helvettiin ja sen ylitse voittamisella, ja uskon vahvana sen päälle, että minun ruumiini ja sieluni ei pidä helvettiin syöstettämän, niin kuin Kore, Datan ja Abiram, joiden alla maa avais suunsa ja nieli heidät syvyyteensä, niin että he elävänä menivät alas helvettiin. Niin olen minä myös siitä luja, että pääsen välttäneeksi Jumalan vihan ja sen tulen, joka polttaa alimmaiseen helvettiin asti, niin ett’en minä niiden joukossa ole, joista Raamattu sanoo Ps. 49:15: ” He makaavat helvetissä niin kuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; ” Ps. 55:16. ”Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin!” – Jes. 66:24 ”Heidän matonsa ei pidä kuoleman, eikä heidän tulensa sammuman!” Niin pyydän myös siinä toivossa lujana pysyä, ett’ei minun se oleman pidä, josta Herra sanoo (Matt. 22:13): ”Sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkonaiseen pimeyteen! Siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys!” Matt. 25:41. ”Menkäät pois Minun tyköäni, te kirotut! siihen ijankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on perkeleelle ja hänen enkeleillensä.” Niin tunnusta siis, o ystäväni! tämä suuri hyvän-teko, ja kanna kiitos meidän kaikkivaltiaalle Lunastajallemme, joka meidät pelasti helvetistä ja ijankaikkisen pimeyden synkeydestä. Ystäväni! jos joku suurella raha-summalla sinun lunastais ilkivaltaisen vihollisen orjuudesta, jossa sinun olis ijan-kaiken pitänyt haikeaa katkeruutta kärsimän, hänelle sinä totisesti ijäisen kiitoksen kantaisit! Mutta se hyvän-teko, mitä on se, siihen nähden, kuin Jumalan Poika omalla verellänsä sinut lunasti helvetin tuskan ijankaikkisista kahleista? Totisesti pitäis palavat kyyneleet silmistämme vuotaman Häntä siitä kiittäessämme!

Ehkä nyt siis, Rakas Sanankuuliani! helvetti sinua vaikka kuinka suurella ahdistuksella peljättäis, niin että mitt’et jo vaan luule olevas kärsimässä helvetin ahdistuksia; – Niin ole kuitengin hyvässä turvassa! Kristus meidän Herramme on meidät helvetin hirmusta ja kauheista ahdistuksista vapahtanut, niin ett’ei ne meitä voittaa voi, eikä epätoivon synkeyteen syöstä. Kristus on ne omassa pyhässä ruumiissansa kärsinyt, niin ett’ei pimeyden vallat voittoa meistä saaman pidä. Ja vaikka kohta Herra välistä antaa sinun koetella helvetin tuskan makua, niin Hän ei kuitenkaan siihen sinua jätä, vaan vetää sinut voiman kädellä syvyydestä ylös turvansa varjoon. Se on ainoastaan sentähden kuin Hän antaa sinun tuta kovaa helvetin kiusausta, ettäs tietäisit, mikä hirmuinen kadotus se on, josta Hän sinut tempais, ja ettäs Hänelle sitä kauniimman kiitoksen sydämessäs kantaisit. Jaa – ole kiitetty ijäisesti, Herra Jesu! minunkin pelastukseni edestä!

Amen!

Kun on inhimillistetty Raamattu, se on mielestäni johtanut tottelemattomuuteen ja pöyhkeyteen Jumalan edessä, kuten kirkkomme kriisi osoittaa. Samalla se on vienyt kovuuteen ja rakkaudettomuuteen, kun Pyhää Henkeä ei ole. Tämä rakkaudettomuus ilmenee armottomuutena ja vainona raamatullisia uskovia kohtaan.

Jos ymmärrän oikein, Pyhä Henki toimii vain Jumalan sanan ja sakramenttien kautta.

Articuli Schmalkaldi:
Meidän täytyy siis pitää kiinni siitä, että Jumala ei tahdo olla tekemisessä meidän ihmisten kanssa muulla tavalla kuin ulkonaisen sanansa ja sakramenttien välityksellä. Kaikki se, mitä ilman tätä sanaa ja sakramentteja Hengestä kerskaillaan, on perkeleestä.”

Mielestäni J. Heinilä on oikealla tavalla puolustanut Raamatun arvovaltaa. Uskon, että tuollaisella totuudellisuudella on mukanaan siunaus. Meidän ei tarvitse ymmärtää kaikkea, eikä tietää kaikkea, mutta totuudellisuus tuo mukanaan siunauksen. Sen sijaan sellainen ajatus: ”onko Jumala todella sanonut niin” voi lopulta viedä eroon Jumalasta.

”Raamattu on Jumalan sanaa, tai ´Pyhän Hengen oma erityinen kirja, kirjoitus ja sana´” (WA 54, 474:42,2)

”Siispä Pyhän Hengen tiliin luetaan koko Raamattu” (WA 54,35)

”Pyhä Raamattu on Pyhän Hengen puhetta” (WA 54,39)

Luther nimittää Raamattua ”Pyhän Hengen kirjaksi” (WA 48,43) ja kutsuu sitä myös ”Jumalan kirjeeksi ihmisille”. (WA 42, 629). Samanlaisia viittauksia Raamattuun on sadoittain Lutherin kirjoituksissa.

Eräs seuraus siitä, että Raamattu on Pyhän Hengen synnyttämää/innoittamaa on, että silla on jumalallinen auktoriteetti. Raamatun jumalallinen auktoriteetti on Lutherille itsesäänselvä asia.

(Leif Erikssonin artikkelista katkelma)

Miikka Ruokanen:”´Näin Lutherin mukaan sekä kirjallinen että äänellinen sana ovat ´Pyhän hengen ajoneuvo´. Jumalan sana voidaan siis sekä lukea että kuulla. Mutta uskonpuhdistaja antaa kuitenkin kirjoitetulle raamatulliselle sanalle etusijan profeetallis-apostolisen ilmoitussanoman välittäjänä ja ´ajoneuvona´.” (Ruokanen, Lutherin raamattukäsitys, 1986, s. 67)

Suomalaisten kristittyjen, ja tekisi mieleni sanoa, varsinkin luterilaisten, suhtautuminen Raamattuun ei ole koskaan niin ristiriitainen ja ääripäät kaukana toisistaan kuin se on tällä hetkellä: Toisella puolella Raamatun sanaa turhennetaan, lähes revitään, toisella puolella sille annetaan sille kuuluva arvo ja siihen suhtaudutaan sille kuuluvalla arvokkuudella ja pyhällä pelolla. Tämä suhtautuminen näkyy monien tännekin kirjoittavien kommenteista. Juhan, Jorman ja monien muiden arvostavaa suhtautumista Raamattuun on ilo seurata, vaikkei heidän kanssa aivan kaikesta olisikaan aina samaa mieltä. Toki suuremmasta osasta olenkin samaa mieltä heidän kanssaan.