Tunnustuskirjat – Yksimielisyyden ohje

Eivät ainoastaan muutamat meikäläiset vaan jo vanhat kristilliset kirkon opettajat ovat eri tavoin selittäneet sitä uskonkohtaa, jonka mukaan Kristus astui alas helvettiin. Niinpä me tässäkin kysymyksessä jäämme pitämään kiinni yksinkertaisesta kristillisestä uskostamme ”Minä uskon Herraan Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka on kuollut, haudattu ja astunut helvettiin.” Noudatamme näin tohtori Lutherin neuvoa, jonka hän meille antaa siinä Kristuksen helvettiin astumista käsittelevässä saarnassa, jonka hän v. 1533 piti Torgaun linnassa. Tunnustus erottaa Kristuksen hautaamisen ja helvettiin astumisen eri uskonkohdaksi. Siinä lausumme julki yksinkertaisen uskomme, jonka mukaan Kristuksen koko persoona, Jumala ja ihminen, on hautauksen jälkeen astunut alas helvettiin, voittanut Perkeleen, kukistanut helvetin vallan ja riistänyt Perkeleeltä koko hänen mahtinsa. 

Me emme saa ”rasittaa itseämme yrittämällä syvällisesti ja terävästi pohtien saada selville, kuinka se oikein tapahtui”, sillä tämä uskonkohta ei ole ”järjen ja viisauden aistin” tajuttavissa. Yhtä huonostihan me ymmärrämme edellistä uskonkohtaa, sitä kuinka Kristus istuutui Jumalan kaikkivaltiaan voiman ja majesteetin oikealle puolelle. Meidän on määrä vain uskoa ja pitää kiinni sanasta. Niin säilytämme asian ytimen ja sen lohdun, että ”helvetti ja Perkele eivät saa vangikseen eivätkä pysty vahingoittamaan” meitä eivätkä ketään Kristukseen uskovaa.
Tunnustuskirjat/Yksimielisyyden ohje/9. Kristuksen laskeutuminen helvettiin (sivu 450) 

b2ap3_thumbnail_Jeesus-polki-rikki-krmeen-pn.jpg

Miksi Jumalan Poika tuli Taivaasta tänne maanpäälle?

Miksi Jumalan Pojan piti käydä Helvetissä?

Miksi Jumalan Pojan ylösnousemus ja Taivaaseen astuminen on meille tärkeää?

Miksi meidän on (tai ei ole) helppo uskoa Taivaan ja Helvetin olemassaoloon?

Pitääkö meidän pelätä Herraa vai Helvettiä vai molempia?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Juha Heinilä, mistä lohkaisit tuon kaste iän, lue kastoiko Jeesus yhtään lasta ja nöyrry ymmärtämään mitä se tarkoittaa???

    Ei se mitä minä sanon tai teen mitään merkitse mutta se mitä Jeesus Sanoi ja teki ovat iankaikkinen elämä sille joka ne uskoo ja seuraa Häntä eli tekee mitä Hän opetti ja teki.

  2. Ei kaste minulle ole ongelma eikä varsinkaan rauhattomuus ole minulla, lepoa ja rauhaa Pyhässä Hengessä, kiitos kysymästä.

    Siis jos ei löydy Raamatun Sanan kautta mitään kritisoitavaa kaste näkemykseeni niin eikö se silloin ole oikea, siis kun pitäydytään Raamatun Sanassa eikä tunnustuskirjoista oteta jonkun ihmisen tulkintoja.

  3. Onko logiikka kiellettyä? Jos ei, suostutteko seuraavaan ajatuskehitelmään:
    1) Raamattu on ihmisten kirjoittama. Tästä ei kenelläkään liene vastakkaista mielipidettä.
    2) Jumalan Pyhä Henki on ohjannut Raamatun kirjoittamista. Tämän ohjauksen tapa ja sisältö lienee se kiistojen aiheuttaja.
    3) Sama Pyhä Henki on se, joka vaikuttaa seurakunnassa tälläkin hetkellä ja herättää ihmisissä uskon. Hän on toiminut samalla tavoin (ainakin) kristillisen seurakunnan alusta lähtien.
    Eikö siis ole mahdollista, että
    4) sama Pyhä Henki on vaikuttanut myös Tunnustuskirjojen syntyyn, vaikka niidenkin takana ovat olleet ihminen/ihmiset?
    Lutherissakin Jumala käytti epätäydellistä ihmistä työnsä toteuttajana.

  4. Juha Heinilä, rajaat kasteen pois aiheena vaikka juuri otsikkosi o:”Tunnustuskirjat – Yksimielisyyden ohje” ja juuri tunnustuskirjat ovat täysin eri kannalla Raamatun sanan kanssa kasteesta, kumpaa uskoa???

    Eliakselle että juuri tämä kasteeseen liitetty Pyhän Hengen saanti on suuri harha eli jos se saataisiin jo kasteessa niin miten voi olla mahdollista kaikki näm eriseuraisuudet ja lahkot, eikö PH johdata vain ja ainoastaan yhteen Totuuteen Jeesukseen???

    Nyt nämä tunnustuskirjat on kirjoitettu ilman Pyhää Henkeä ja sen hedelmän näkee jokainen joka rehellisesti katsoo ympärilleen ja sitä menoa mikä kirkossa vallitsee???

  5. Elias, kiitos hyvästä pohdinnoista ja ajatuskehitelmästä. Itse ajattelen niin, että meillä on täydellinen Jumalan ilmoitus Pyhässä Raamatussa. Tämä pitää meille riittää täällä armon ajassa, kunnes Jeesus tulee takaisin. Ajattelen myös niin, että oikea ymmärrys Raamattuun on sama aina ja iankaikkisesti. Me kuulumme luterilaiseen kirkkoon ja jokainen kirkkomme pappi on luvannut puhtaasti pysyvä Jumalan pyhässä sanassa, joka on ilmoitettu Vanhan ja Uuden Testamentin profeetallisissa ja apostolisissa kirjoissa ja kirkkomme tunnustuksessa. En usko, että mikään uusi tulkinta Jumalan sanasta, joka poikkeaa siitä, mitä aikaisemmin kirkkoisämme on siitä ymmärtänyt, olisi oikea.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.