Eivät ainoastaan muutamat meikäläiset vaan jo vanhat kristilliset kirkon opettajat ovat eri tavoin selittäneet sitä uskonkohtaa, jonka mukaan Kristus astui alas helvettiin. Niinpä me tässäkin kysymyksessä jäämme pitämään kiinni yksinkertaisesta kristillisestä uskostamme ”Minä uskon Herraan Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka on kuollut, haudattu ja astunut helvettiin.” Noudatamme näin tohtori Lutherin neuvoa, jonka hän meille antaa siinä Kristuksen helvettiin astumista käsittelevässä saarnassa, jonka hän v. 1533 piti Torgaun linnassa. Tunnustus erottaa Kristuksen hautaamisen ja helvettiin astumisen eri uskonkohdaksi. Siinä lausumme julki yksinkertaisen uskomme, jonka mukaan Kristuksen koko persoona, Jumala ja ihminen, on hautauksen jälkeen astunut alas helvettiin, voittanut Perkeleen, kukistanut helvetin vallan ja riistänyt Perkeleeltä koko hänen mahtinsa.
Me emme saa ”rasittaa itseämme yrittämällä syvällisesti ja terävästi pohtien saada selville, kuinka se oikein tapahtui”, sillä tämä uskonkohta ei ole ”järjen ja viisauden aistin” tajuttavissa. Yhtä huonostihan me ymmärrämme edellistä uskonkohtaa, sitä kuinka Kristus istuutui Jumalan kaikkivaltiaan voiman ja majesteetin oikealle puolelle. Meidän on määrä vain uskoa ja pitää kiinni sanasta. Niin säilytämme asian ytimen ja sen lohdun, että ”helvetti ja Perkele eivät saa vangikseen eivätkä pysty vahingoittamaan” meitä eivätkä ketään Kristukseen uskovaa.
Tunnustuskirjat/Yksimielisyyden ohje/9. Kristuksen laskeutuminen helvettiin (sivu 450)
Miksi Jumalan Poika tuli Taivaasta tänne maanpäälle?
Miksi Jumalan Pojan piti käydä Helvetissä?
Miksi Jumalan Pojan ylösnousemus ja Taivaaseen astuminen on meille tärkeää?
Miksi meidän on (tai ei ole) helppo uskoa Taivaan ja Helvetin olemassaoloon?
Pitääkö meidän pelätä Herraa vai Helvettiä vai molempia?
Kaikki julkaistut blogini:
Kiitos erinomaisista kommenteista, Jari. Voisiko sanoa, että Jumala on siunannut minua salliessaan minun masentua 6 vuotta sitten? Eipä tartte ylpeillä itsestäni, koska tiedän olevani heikko.
Kiitos hyvästä kommentista, Martti. Joo ei me voida olla ahdistuksista vapaina täällä maailmassa. Ahdistusten ja kiusausten voittaminen kasvattaa meitä.
Ari, lihallinen elämä ei pakosta pääty aikuiskasteeseen vaan se muuttaa muotoaan. Meidän on hyvä tutkia itseämme, että vaellammeko Hengen vai lihamme mukaan. Oikeaa uskoa seuraa aina Hengen hedelmät.
Juha Heinilä, vai siunaa Jumala masennuksella????
Mielenkiintoista kuinka teille on paha paha mörkö kun joku todistaa siitä mitä JUMALA on tehnyt omassa elämässä, eihän Jeesuskaan Sanonut itse tekevänsä vaan Jumalan tekoja teki Hän.
Sääli mikä kuva teillä on Jumalan voimasta, pitää möyriä kaikessa saastassa ja sairauksissa niin on mitä mahtavin jumalan todistaja, taitaa murhaaja olla ihanteenne, vau mitä hengen voimaa????
Möyrikö Jeesus saastassa ja synnissä, EI, meitä on kutsuttu Hänen seuraajikseen, siis möyriikö Jeesuksen seuraaja saastassa ja synnissä, EI, vaan saatanan valheen rakastajat sitä tekevät.
Ari, Pyhä Henki uudistaa uskovaa kohti Kristusta ja lähimmäisiämme. En usko, että Pyhä Henki muuttaisi meitä itserakkaiksi, omavanhurskaiksi ja muita paremmaksi. Hienoa, jos pystyt elämään elämäsi loppuun asti terveenä ilman sairauksia ja ilman mitään vääriä tekoja.
Juha mielenkiintoisia kommentteja ja keskustelua sinun hienossa ja hyvässä blogissasi. PS. Näyttää joukkoon mahtuvan yksi lähes täydellinen ja synnitönkin.
Kiitos Eero kommentista.
Paavali oli täynnä Jumalan voimaa, vaikka hänen lihansa oli heikko.
”Mielenkiintoinen ajatus, itselle tapahtui että omassa voimassa menin täydelliseen toivottomuuteen ja sieltä Jumala nosti ja sen jälkeen elämä on ollut luottamusta Jumalan huolenpitoon tyytyväisyydessä ja levossa.” Toivottomuus, jonka koit eläessäsi omien voimiesi varassa, oli hyvinkin Jumalan teko. Se johdatti sinut Hänen luokseen luottamukseen, huolenpitoon, tyytyväisyyteen ja lepoon.
”Voisiko sanoa, että Jumala on siunannut minua salliessaan minun masentua 6 vuotta sitten?”
Tähän liittyen tuli mieleeni Joni Eareckson Tadan todistus. Hän halvaantui sukellusonnettomuudessa 17- vuotiaana tyttönä ja on siitä lähtien elänyt pyörätuolissa. Kun hän kävi Jerusalemissa Betesdan altaalla, hän muisti miten oli kolmekymmentä vuotta aikaisemmin rukoillut Jumalaa parantamaan hänet kuten Jeesus teki halvaantuneelle miehelle tuolla samalla paikalla. Sinä päivänä Jerusalemissa hän kiitti Jumalaa siitä, että tämä oli vastannut ylevämpään rukoukseen. Nyt Joni näkee pyörätuolinsa rukousistuimenaan ja koettelemuksensa siunauksenaan.
”Kaikki olosuhteet olivat Jumalan kädestä lähtöisin. Hän osoitti niiden avulla todellisuutensa ja koetteli minun uskollisuuttani. Kaikki eivät olleetkaan niin etuoikeutetussa asemassa. Jumala rakasti vain harvoja niin paljon, että antoi heille sellaisen kohtalon kuin minulle, ajattelin. Tajuttuani tämän minulle tuli hyvä ja turvallinen olo ja elin Jumalan rakkauteen turvaten juuri oppimani luottamuksen varassa. Ymmärsin, ettei halvaantumiseni ollutkaan kaiken loppu vaan Jumalan lahja, jonka avulla hän muokkasi minua Kristuksen kaltaiseksi.”
Mielestäni todellisen menestysteologian salaisuus löytyy tästä.
Tuntuu että täällä on oikein kirosana täydellinen ja synnitön, eikö Jeesus ollut juuri sellainen ja meidän tulisi seurata Häntä???
Jeesus kantoi meidän sairaudet ja nyt joku väittää että Jumala siunaa sairauksilla????
Tää on mielenkiintoista kun saatana on vieny maailmassa vuosia narussa vaikkapa alkoholin kautta ja kun huutaa Jumalan puoleen ja Jumala vapauttaa alkoholista niin sitten käännytään siihen vanhaan voimattomaan uskontoon joka ei antanut voimaa elää, siis ei ymmärretä että taas uudestaan saatana sitoo ja vie narussa hengellisessä valheessaan???
Jeesus selkeästi Sanoo ettei uutta voi laittaa vanhaan eli ei Jeesusta voi laittaa vanhaan voimattomaan uskonnolisuuteen vaan tulee olla katsomatta taakse ja alkaa seurata Jeesusta eikä kuunnella saatanan valhe opetajia.