Eivät ainoastaan muutamat meikäläiset vaan jo vanhat kristilliset kirkon opettajat ovat eri tavoin selittäneet sitä uskonkohtaa, jonka mukaan Kristus astui alas helvettiin. Niinpä me tässäkin kysymyksessä jäämme pitämään kiinni yksinkertaisesta kristillisestä uskostamme ”Minä uskon Herraan Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka on kuollut, haudattu ja astunut helvettiin.” Noudatamme näin tohtori Lutherin neuvoa, jonka hän meille antaa siinä Kristuksen helvettiin astumista käsittelevässä saarnassa, jonka hän v. 1533 piti Torgaun linnassa. Tunnustus erottaa Kristuksen hautaamisen ja helvettiin astumisen eri uskonkohdaksi. Siinä lausumme julki yksinkertaisen uskomme, jonka mukaan Kristuksen koko persoona, Jumala ja ihminen, on hautauksen jälkeen astunut alas helvettiin, voittanut Perkeleen, kukistanut helvetin vallan ja riistänyt Perkeleeltä koko hänen mahtinsa.
Me emme saa ”rasittaa itseämme yrittämällä syvällisesti ja terävästi pohtien saada selville, kuinka se oikein tapahtui”, sillä tämä uskonkohta ei ole ”järjen ja viisauden aistin” tajuttavissa. Yhtä huonostihan me ymmärrämme edellistä uskonkohtaa, sitä kuinka Kristus istuutui Jumalan kaikkivaltiaan voiman ja majesteetin oikealle puolelle. Meidän on määrä vain uskoa ja pitää kiinni sanasta. Niin säilytämme asian ytimen ja sen lohdun, että ”helvetti ja Perkele eivät saa vangikseen eivätkä pysty vahingoittamaan” meitä eivätkä ketään Kristukseen uskovaa.
Tunnustuskirjat/Yksimielisyyden ohje/9. Kristuksen laskeutuminen helvettiin (sivu 450)
Miksi Jumalan Poika tuli Taivaasta tänne maanpäälle?
Miksi Jumalan Pojan piti käydä Helvetissä?
Miksi Jumalan Pojan ylösnousemus ja Taivaaseen astuminen on meille tärkeää?
Miksi meidän on (tai ei ole) helppo uskoa Taivaan ja Helvetin olemassaoloon?
Pitääkö meidän pelätä Herraa vai Helvettiä vai molempia?
Kaikki julkaistut blogini:
Juha Heinilä, mitä nämä kauniit sanat todistavat kun teot todistavat muuta eli kyllä luterilaisuuden historia todistaa aivan muusta kuin Jumalan hengen työstä.
Saatana käytti ja käyttää tänäänkin Raamatun Sanaa eksyttämään ihmisiä ja siihen ei ole muuta lääkettä kuin Jeesus, uskoa Häntä ja kun Jeesus selkeästi Sanoo että kavahtakaa huonoa hedelmää tuottavaa niin kun Jumala kutsuu ja saa piston sydämeen ettei pystykkään elämään Jumalan Sanaa niin silloin tekee parannuksen ja uskoo evankeliumin ja ottaa kasteen niin saa synnit anteeksi ja Pyhän Hengen. Tämä on sinulle ja sinun lapsille kun Jumala kutsuu.
>>>Jorma Ojala, mikä on riittävä opetus että on ”oikeassa uskossa”??
Entä jos piispa tekee aviorikoksen niin missä vika, eikö opetus ollut riittävää??>>>
Ari, sinulle on tämä asia täällä kerrottu kymmeniä ellei satoija kertoja.
Oikea usko ei perustu jonkun toisen ihmisen tekemisille tai tekemättä jättämiselle, kuten sinun, vaan siihen, että uskoo evankeliumin sanan.
Oikea, evankeliumin mukainen katumus syntyy siis osallisuudesta Jeesuksen kärsimykseen ja kuolemaan. (Hedberg)
Tämä on myös herätyskristillisyydessä ollut perinteisesti tärkeä teema.
Ihmisen käsitys omasta itsestään valkenee vasta siinä, kun hän ymmärtää olleensa syyllinen Jeesuksen kuolemaan, huomaa olevansa Vapahtajan murhaaja. Tätä jotkut nimittivät sydämen särkymiseksi, ja varmasti se on opetuslapsille ollut rankka kokemus, jonka todellisuus paljastui vasta vähitellen.
Tässä on sekin pointti, että synnin todellinen olemus paljastuu, se ei olekaan yksityisiä tekoja, joita ihminen on saattanut murehtia, vaan koko pahuuden ydin, itsekkyys. Uskalllan sanoa, ettei tämä Hedbergin esiin tuoma asia ole niitä ensimmäisiä, jotka tulevat esim. kääntyvän ihmisen mieleen. Se on syvällisen mietiskelyn ja kokemuksen tulosta..
Jorma Ojala, kiertelet kysymystä eli voiko ”oikeassa” uskossa elävä tehdä aviorikoksen??
Miten määrittelet ”oikeaan” uskoon riittävän opetuksen jos piispakin voi tehdä aviorikoksen???
”Kiitos, Panu Saarela. Jospa löytäisit itsellesi riitakumppanin jostain muualta…!”
Kiitos, Jorma Ojala, jospa opettelisit perustelemaan mielipiteesi – varsinkin jos ne sisältävät syytöksiä nimeltä mainittuun henklöön.
”Miten me koskaan voimme vedota Kristukseen, jos emme ole elävässä uskossa, mistä seuraa myös rakkaus??? Tarkoitan sitä, että uskoa seuraa aina rakkaus. Viha seuraa taas jotakin muuta henkeä.”
Kukahan noin kirjoittaa?
Tutustu, Panu Saarela, luterilaisten opettajien kirjoituksiin, niin pääset Arin tavoin selville siitä mitä luterilainen uskomme on. Ei ole mahdollista ruveta perusasioita käymään täällä lävitse. Uskovalle kaikki nämä esille tuodut asiat ovat varsin tuttuja.
Minulla ei ole mitään perusteltavaa sinun väitteistäsi. Olen jo sanonut niistä, mitä ne ovat.
Ari on myös esittämäänsä kysymykseen saanut mm. Juha Heinilältä monta tyhjentävää vastausta. Ei ole tarkoitus jankuttaa yhtä ja samaa kuukausikaupalla.
Ei kuuliaisuus asetu perustaksi eikä se mene uskon edelle. Perustana tietysti on se, että on uskottu evankeliumin vapauttava sana omalle kohdalle. Tällaiselle ihmiselle ja vain tällaiselle, siis armon vastaanottaneellle, kuuluu myöskin kaste. Samoin kuin hänelle kuuluu myös ehtoollinen, seurakunta ja kaikki taivaan tavarat. It´s so simple.
Jari, kiitos kommentista. Näin sinä uskot.
Minä ajattelen niin, että kasteesta ei ole mitään hyötyä, jos ihminen ei usko Jeesukseen Kristukseen.
Juha Heinilä:
ymmärränkö oikein että sanot nyt ettei Jumalan työllä (näin kasteesta sanotte) ole mitään hyötyä jos ei usko, no kuinka kun siihen laitetaan kaikki uudestisyntymästä alkaen, niin eikö silloin pitäisi olla hyvää maata ja Sanan kantaa hyvää hedelmää jo vauvasta alkaen kun sitä luetaan???
Joku mättää kun Jumalakaan ei tee kunnollista työtä jios on uskominen teidän kaste lupauksiin ja puheisiin???
Ari, uskova ihminen voi tehdä tietoisen päätöksen ja kääntää Jumalalle selän ja lähteä omille teille. Luulen niin, että näin voi tapahtua ihan missä seurakunnassa tahansa. Toki Hyvä Paimen etsii luopioita.