Eivät ainoastaan muutamat meikäläiset vaan jo vanhat kristilliset kirkon opettajat ovat eri tavoin selittäneet sitä uskonkohtaa, jonka mukaan Kristus astui alas helvettiin. Niinpä me tässäkin kysymyksessä jäämme pitämään kiinni yksinkertaisesta kristillisestä uskostamme ”Minä uskon Herraan Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka on kuollut, haudattu ja astunut helvettiin.” Noudatamme näin tohtori Lutherin neuvoa, jonka hän meille antaa siinä Kristuksen helvettiin astumista käsittelevässä saarnassa, jonka hän v. 1533 piti Torgaun linnassa. Tunnustus erottaa Kristuksen hautaamisen ja helvettiin astumisen eri uskonkohdaksi. Siinä lausumme julki yksinkertaisen uskomme, jonka mukaan Kristuksen koko persoona, Jumala ja ihminen, on hautauksen jälkeen astunut alas helvettiin, voittanut Perkeleen, kukistanut helvetin vallan ja riistänyt Perkeleeltä koko hänen mahtinsa.
Me emme saa ”rasittaa itseämme yrittämällä syvällisesti ja terävästi pohtien saada selville, kuinka se oikein tapahtui”, sillä tämä uskonkohta ei ole ”järjen ja viisauden aistin” tajuttavissa. Yhtä huonostihan me ymmärrämme edellistä uskonkohtaa, sitä kuinka Kristus istuutui Jumalan kaikkivaltiaan voiman ja majesteetin oikealle puolelle. Meidän on määrä vain uskoa ja pitää kiinni sanasta. Niin säilytämme asian ytimen ja sen lohdun, että ”helvetti ja Perkele eivät saa vangikseen eivätkä pysty vahingoittamaan” meitä eivätkä ketään Kristukseen uskovaa.
Tunnustuskirjat/Yksimielisyyden ohje/9. Kristuksen laskeutuminen helvettiin (sivu 450)
Miksi Jumalan Poika tuli Taivaasta tänne maanpäälle?
Miksi Jumalan Pojan piti käydä Helvetissä?
Miksi Jumalan Pojan ylösnousemus ja Taivaaseen astuminen on meille tärkeää?
Miksi meidän on (tai ei ole) helppo uskoa Taivaan ja Helvetin olemassaoloon?
Pitääkö meidän pelätä Herraa vai Helvettiä vai molempia?
Kaikki julkaistut blogini:
Minä voin perustella väitteeni siitä, että arvostelet Eliaksen uskon aitoutta.
Jorma Ojala: ”Tannin kommentti pani tuumailemaan, että liberaaliteologille ihmisen
epätäydellisyys ja rosoisuus ja keskeneräisyys ovat eräänlainen synnin peite ja oman viisauden savuverho. Sen takana on kiva askarrella yhtä sun toista.
Uskovan kohdalla epätädellisyys painaa nöyryyteen, turvautumaan Kristuksen sovintoarmoon ja pyytämään voimaa kuuliaisuuteen.”
Eliakselle ihmisen epätäydellisyys on synnin ja kaikenlaisen askartelun savuverho. Uskovan – (egosentrisesti) siis sinut – se ohjaa Kristuksen yhteyteen.
Egocentrisyys on kokonaan aidan toisella puolella. Mitä esimerkiksi Elias T:n kommenttiin tulee, en ole kirjoittanut hänen sielunsa syyvyksistä eli uskosta täällä sanaakaan.
Olen puhunut yleisellä tasolla, samoin tästä rakkaudesta ajassamme. En juurikaan Panun ja kumppanien rakkautta itselleni kaipaa, mutta kirkossa rakkautta kaipaavia on. Yhtään kristillistä rakkautta ei silti näy tässä viisaiden ja armottomien joukossa, eivät näytä tietävän mitä sillä edes tarkoitetaan. Niinpä suuri osa kirkon aktiivisia kristittyjä elää uhkausten ja ulko-oven välissä. Ainoa syntinsä on siinä, että uskovat mokomat viime aikojen uutuuksien sijasta Raamattuun ja haluisivat palvella Jumalaa omantuntonsa mukaan, kuten ovat vuosikymmeniä tehneet.
En näe, JR, tuossa kopioimassani argumentissä oikein mitään ”sinänsä puolustettavaa”. Sehän on teologisessti ja käytännöllisesti aivan mahdoton.
Matti Väisänen on kirjoittanut kaksi mahtavaa kirjaa kasteesta, kannattaa tutustua. Olen huomannut, että Johanneksen kaste tulee liian usein argumentoinnissa esiin. Se vain sotkee asiaa.
Jorma O, kyllä kommenteistasi välittyy se, että ensisijaisesti olet – et välttämättä minua henkilönä – mutta itse mielessäsi rakentamaasi liberaaliteologiaa vastaan, ja vasta toisena oikeana pitämäsi uskon puolesta.Tuo siteeraamasi Schmalkadenin kohta: ”Jumala ei tahdo olla tekemisessä meidän ihmisten kanssa muulla tavalla kuin ulkonaisen sanansa ja sakramenttien välityksellä. Kaikki se, mitä ilman tätä sanaa ja sakramentteja Hengestä kerskaillaan, on perkeleestä.” kertoo juuri siitä, mikä on Raamatun tehtävä: Jumala puhuu sen kautta ihmiselle. Ei se, että ihminen itse mielessään pitää sitä historian, geologian tai psykologian erehtymättömänä oppikirjana.
Jorma Ojala: ”Egocentrisyys on kokonaan aidan toisella puolella.”
Sovitaanko, että aita on suunnilleen keskellä? Muuten menee aika egosentriseksi, ja eikös täällä jo aiemmin todettu, ettei täydellisiä kristittyjä ole.
”Mitä esimerkiksi Elias T:n kommenttiin tulee, en ole kirjoittanut hänen sielunsa syyvyksistä eli uskosta täällä sanaakaan.”
Ilmeisesti et sitten pidä Eliasta liberaaliteologina. Ilmeisesti vain sattumoisin totesit Eliaksen tekstin tuoneen mieleesi, noin ”yleisellä tasolla”, että liberaaliteologeille ihmisen epätäydellisyys on synnin peitto.
Ilmeisesti Eliaskin erehtyi, koska vastasi sinulle: ”Hyvinpä sinä tunnut omasta mielestäsi näkevän sieluni syvyyksiin. Minä kun olen aina luullut, että sinne näkee vain Jumala.”
Jos vahingossa(?) kirjoittaa jotain loukkaavaa, niin hyviin tapoihin kuuluu pyytää anteeksi.
”Kuten sanoin, vääristelet tekstiäni. Se siitä.”
Sanoit jotain muutakin: ”Panu Saarela tapansa mukaan vääristelee ja kirjoittaa totuuden vastaisesti.” Hyviin tapoihin kuuluu edelleen myös perustella vakavat syytökset.
Jään mielenkiinnolla odottamaan luetteloa, joka osoittaa kuinka ”tapani mukaan” kirjoitan totuudenvastaisesti.
Ja laitetaanpa puolin ja toisin jäitä hattuun, ettei tule lisää anteeksipyydettävää
Jorma. En ole puolustanut Arin, enkä kenenkään muunkaan, mitään yksittäistä kommenttia täällä. Lähinnä tarkoitin sitä, että Arin kommenteissa on hyvää niissä esitetty kehotus kääntymykseen ja parannukseen. Huonona pidin sitä, että kehotusten kohteena ovat kaltaisesi jo uskossaan autuaat.
Mitähän mahdat oikein tarkoittaa kommentilla ja teologisella puolella, joita minun on kommentoitava? Olen tippunut aivan kärryiltä.
” Miksi Jumalan Pojan piti käydä helvetissä” :”Sana, jolla ristin salaisuutta on selvitetty, on sijaiskärsimys. Sanaa sellaisenaan ei löydy Raamatusta, mutta juuri siitä Raamattu puhuu ja niin on myöskin asia ilmaistu kirkkomme tunnustuskirjoissa. ”Herralle Kristukselle ei kysymyksessä ollut vain se, että hänen hetkensä oli tullut, että Juudas tulisi pettämään hänet, juutalaiset tulisivat vangitsemaan hänet, pakanat naulaamaan ristiin, niin että hänen täytyy kuolla, vaan hänen päällään lepäsivät koko maailman synti, niin että hänen kärsimänsä kuolema oli oleva synnin kuolema, Jumalan vihan kuolema. Koska hän oli astunut meidän paikallemme, ottanut meidän syntimme päälleen sovittaakseen ne, yhtyivät tässä nämä molemmat: hän tunsi koko maailman synnit ja sen kuoleman, joka hänen näiden syntien tähden täytyi kärsiä.” Lutherin sanat tarkoittavat sitä, että Jeesus vaihtoi paikkaa meidän kanssamme. Hän antoi meille pyhyytensä, puhtautensa ja taivaspaikkansa ja otti omakseen meidän syntimme, saastaisuutemme ja paikamme helvetissä. Juuri tästä puhuu Jesajan kirjan 53. luku: ”Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi” (Jes 53,5) Jumala asetti Poikansa ihmisten paikalle ja Poika kärsi sen rangaistuksen, jonka me olemme ansainneet. Jumala kirosi hänet, rankaisi häntä meidän synneistämme ja tuomitsi hänet kadotukseen. Jeesus huusi ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” – ettei sinun tarvitsisi tätä kerran huutaa.
Risti on salaisuus, johon toiset ihastuvat ja toiset vihastuvat. Emme saa vastausta kysymykseen, miksi juuri näin täytyi tapahtua; eikö Jumala voinut pelastaa ihmiskuntaa millään muulla tavalla. Jumala oli valinnut tämän tavan ja siihen on tyydyttävä. Moni pitää ristiä raakamaisena hulluutena, joka pilaa muuten niin kauniin kristinuskon. Raamatun opetus on kuitenkin selvä: ilman ristiä ei ole mitään todellista yhteyttä Jumalaan, ei pelastusta eikä anteeksiantamusta. Risti on uskomme keskus. Ilman ristiä emme tunne Jumalaa, emme hänen pyhyyttään ja rakkauttaan. Jumalan pyhyys ei voinut jättää syntiä tuomitsematta, mutta Jumalan rakkaus jätti tuomitsematta meidät ja tuomitsi sijaisenamme Jumalan rakkaan Pojan. Ristillä riippuva Jumalan Poika on salaisuus, jota hämmästelemme, palvomme ja ylistämme.
Pyhä Raamattu on annettu meille ainoaksi aseeksi Helvettiä, ja Perkeleen joukkoja vastaan, sillä Kristus on ylösnoussut ja tallanut käärmeen pään totalisesti. On parempi luottaa ja turvata Jumalaan ja hänen sanaansa, kuin luottaa sellaisiin ihmisiin, jotka vesittävät Jumalan ilmoituksen
Kiitos erinomaisesta kommentista, Martti. Jumala hyväksyy meidät ainoastaan Jeesuksen tähden. Meillä ei ole mitään muuta kuin Jeesus Kristus, jolla voisimme ansaita paikan Taivaissa. Omat ansiomme riittää ainoastaan paikkaan Helvetissä.
Kirkolla ei ole valtuuksia muuttaa Jumalan tahtoa; Helvettiin vievä teko ei koskaan voi muuttua Jumalan tahdon mukaiseksi ja jonka Jumala siunaa. Minkälainen vastuu ihmisten sieluista on opettajilla? Mitä voisi käytännössä tarkoittaa, että joku opettaja johtaa ihmisiä Helvettiin vievälle tielle, vaikka pitäisi ohjata tielle, joka vie Taivaaseen?