Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.
Mitä se merkitsee? Vastaus: Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta.
Tunnustuskirjat/Vähä katekismus/Kolmas uskonkohta(sivu 306)
Kuka on Pyhä Henki ja mikä tehtävä Hänellä on?
Keillä on Pyhä Henki vai onko se salaisuus, jota kukaan ihminen ei voi tietää?
Mikä merkitys on 10 käskyllä; tekeekö niiden noudattaminen meistä kristityn?
Mitä pyhitys tarkoittaa?
Miksi on ainoastaan yksi pyhä kristillinen kirkko; mikä yhdistää jonkun seurakunnan pyhään kristilliseen kirkkoon?
Kaikki julkaistut blogini:
”Synnin tunnustaminen ja lähimmäiselle aiheuttaman vahingon korvaaminen…” Kuinka paljon vahinkoa hyvinvoivan länsimaan asukkaina aiheutammekaan köyhien maiden vähäisimmille? Voiko sen korvata? Tohtiiko sitä edes tunnustaa?
Tunnustettavaa vääryyksistä olisi varmasti puolin ja toisin,
sen asian sanominen ei kuitenkaan ole trendin mukaista.
Jari, käytin sanaa kujeilu. En ensi hätiin keksinyt oikein muutakaan, kun taas kiellät sellaisen asian, joka kuitenkin selvästi on havaittavissa ja koettavissa ja kuultavissa.
Puhut taas itsestäsi ja kavereittesi attityydistä, vaikka edellä puhuit koko kentän puolesta asian kieltäen.
Olen sen verran keskustellut eri yhteisöjen vesselien kanssa, että tiedän mistä puhun. Minua ei henkilökohtaisesti haittaa, miten esimerkiksi teidän yhteisössänne uskotaan, enkä ole sinua tai yhteisöäsi ottanut tikun nenään. Otin asian esille vain siksi, että puhumme täällä opillisia.
Onkohan niin, ettet ihan sisäistä asian vanhurskauttamisopillista ydintä?
Kristus-kalliolla ei seistä sen vuoksi, että hänen nimensä on päivittäin huulilla. Kysymys on siitä, mikä merkitys omille teoille ja valinnoille uskon todellisuuden perustana laitetaan. Tämä tulee esille, kun ruvetaan puhumaan kasteesta ja siitä, milloin ja miten vakavasti on tehty parannusta.
Suosittelen tutustumista Lutherin Galatalaiskirjeen selitykseen. En tietenkään tarkoita, että olisit kristillistä peruskoulutusta vailla, mutta mainittu teos voiisi valottaa paljon sitä asiaa, josta olen alkanut puhumaan.
Jos asioilla ei ole ollut merkitystä, mistä sitten tämä eriseuraisuus on saanut alkunsa?
En muuten ymmärrä viestisi viimeisen kappaleen ideaa. Jos me koko ajan puhumme aasista, mitä auttaa viittaus kirahviin?
Kenelläkään ei ole Pyhää Henkeä (Martti Pentti)
Se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa (Paavali Tarsolainen)
Kirjahyllyssäni on Lutherin Galatalaiskirjeen selitys. Tutustuttu on, kuten paljon muuhunkin luterilaiseen kirjallisuuteen.
Katsoin luterilaisen kirkon sivuilta aamenesta öylättiin kohdan ”vanhurskauttamisoppi.” Siinä ei ollut mitään sellaista, mitä en voisi hyväksyä. Hyväksyn luterilaisen ajatuksen siitäkin, että kristitty on yhtäaikaa syntinen ja vanhurskas, oikein tietysti ymmärrettynä.
Siihen, olenko ymmärtänyt asian vanhurskauttamisopillista ydintä, olen tietysti itse jäävi vastaamaan. Siitä aikanaan lausuu toinen minua paljon suurempi, minä itse en ole oma tuomarini. Olen kuitenkin asian suhteen levollinen.
Jari, kiitos hyvistä kommenteista. Iloitsen kommenteistasi, jotka uskaltaisiko sanoa, että ne ovat monesti luterilaisempia kuin monilla tämän päivän luterilaisilla. Onneksi meidän ei tarvitse vastata kuin omista ajatuksista.
Lähetyskäsky velvoittaa jokaista kristittyä.
Juha. Kiitos kommentistasi. Minulla ei ole mitään luterilaisuuden kovaa ydintä vastaan, päinvastoin. Mielestäni sellainen perinteinen luterilainen julistus ja jumalanpalvelus, jossa selkeästi julistetaan synti synniksi ja armo armoksi, Jumala suureksi ja ihminen pieneksi, ja lauletaan kunnon koeteltuja virsiä, on todella upeaa ja arvokasta. Olenkin enemmän surullinen siitä, että sellainen alkaa olla nykyisin harvinaista, uhanalaista suorastaan.
Jari, maalistuminen on luterilaisessa kirkossa aika pitkällä. Onneksi vielä on kunnon pappejakin, mutta ihan joka kirkkoon ei voi mennä. Tunnen entuudestaan ne, joiden saarnoja tai opetuksia otan vastaan.
Eli olen kommentistasi täysin samaa mieltä. Kiitos Jari!
”Lähetyskäsky velvoittaa jokaista kristittyä.” Pyhitys on kai sitten sitä, että ottaa tämänkin velvollisuuden tosissaan ja toimii sen mukaan.
Martti Pentti, näin on. Se on yksi monista piirteistä, josta kristityn tuntee.