Tunnustuskirjat – Pyhitys

”On todella vaarallista, jos väitämme Pyhän Hengen toimivan miten vain.” Näinkin on varmasti, mutta sekin on väärin, että uskomme Raamatun kirjaimen hallitsevan Jumalan elävää Henkeä. Voimme toki luottaa siihen, että Jumala muuttaessaan mieltään toimii vanhurskaasti ja laupiaasti: ”Jumala näki, että he kääntyivät pahoilta teiltään. Niin hän muutti mielensä eikä sallinutkaan onnettomuuden kohdata niniveläisiä, vaikka oli sanonut tuhoavansa heidät.”

Martti Pentti, kiitos kommentista. Eipä tarvitse jäädä epävarmuuteen, kun luottaa Jumalan kirjoitettuun sanaan.

Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus. Sillä kolme on, jotka todistavat: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä. Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa. Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä. (1. Joh. 5: 6-13)

Jorma. En usko, että pyhittymiskäsityksissämme on mitään eroa. Pyhittyminen on täysin Kristuksen työ meissä. Mikään ei ole niin raskasta ja vaarallista kuin pyhittyminen, jota ihminen tekee omin voimin.

Juha, et tainnut ihan ymmärtää, mitä yritin sanoa. Raamatun sanoma sinänsä ei ole vanhentunut, mutta sen tapa esittää asioita voi olla vanhentunut, samoin Lutherin. Samat asiat esitetään tänä päivänä eri tavalla. Ei siksi, että tuudittautuisimme jotenkin väärään armoon vaan että ylipäätään ymmärtäisimme armon.

”Sillä kolme on, jotka todistavat: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.” Miten kirjoitettu sana liittyy tähän kolmikkoon? Raamatustahan me toki kaikki nämä luemme, mutta se on silti vain kirjakokoelmana välikappale sille, mikä on todellista ja elävää: ”Hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.”

Kari, toki asioita voi esittää eri lailla, mutta niitä ei saa muuttaa muuksi kuin mitä ne on. On hienoa, jos osaa esittää asiat ymmärrettävästi, mutta mitään sanomatonta pullamössöä se ei saa olla. Laki ja evankeliumi pitää tulla selkeästi, eikä niitä saa sekoittaa.

Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. (1. Kor. 2:1-5)

Hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.

Matti Pentti, tästä keskusteltiin Tunnustuskirjat – Luominen -kommenttiketjussa. Lukaise sieltä. Tämänkin kohdan oikea ymmärrys ei ole vuosien varrella muuttunut.

Jari, kiitos kommenteista. Ajattelen pyhittymiestä samoin kuin sinä.

”Tämänkään kohdan oikea ymmärrys ei ole vuosien varrella muuttunut.” Oletko varma, että sinun ymmärryksesi on se oikea? Jospa sinun olisi pitänyt vuosien varrella omaasi muuttaa tai ainakin avartaa? Pyhittyminen ei ole uskoni mukaan näköalan kaventumista vaan laajentumista.

Pyhittyminen voi toki joskus olla näköalojen laajentumistakin, mutta se on, tai ainakin pitäisi olla, usein myös tien kapenemista, kun elämästämme karsiutuvat sellaiset asiat pois, jotka osoittautuvat Jumalan tahdon vastaiseksi eli synniksi. Uskova ei voi olla kannattamassa sellaisia näköaloja, jotka sotivat Jumalan tahtoa vastaan. Sellaisten asioiden kannattaminen ja suosiminen ei ole näköalojen laajentumista, vaan tottelemattomuutta.