Tunnustuskirjat – Luominen

Minä uskon Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan Luojaan. 

Mitä se merkitsee? Vastaus: Uskon, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä. Hän antaa myös vaatteet ja kengät, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, vaimon ja lapset, pellon, karjan sekä kaiken omaisuuden. Hän suo minulle joka päivä runsaasti ruumiin ravintoa ja kaikkia elämän tarpeita, suojelee kaikilta vaaroilta, turvaa ja varjelee kaikesta pahasta. Kaiken tämän hän tekee yksinomaan isällisestä, jumalallisesta hyvyydestään ja laupeudestaan, vaikka en sitä lainkaan ansaitse enkä ole sen arvoinen. Tästä kaikesta minun on häntä kiitettävä ja ylistettävä ja tämän vuoksi häntä palveltava ja toteltava. Tämä on varmasti totta.

Tunnustuskirjat/Vähä katekismus/Ensimmäinen uskonkohta(sivu 305)

Uskotko Isään Jumalaan, joka on luonut koko luomakunnan vai evoluutioon ja sattumaan; miksi ja mikä merkitys luomiskertomuksella tai alkuräjähdyksellä ja sattumalla on meille?

Arkkipiispa Jukka Paarma: ”Jumala nähdään takaapäin. Jumala ikään kuin kätkeytyy vastakohtaansa. Jumala ei suostu ihmisten paljastamaksi tai ihmisten selitettäväksi. Jumala on salattu Jumala ja hänen voimansa näkyy hänen heikkoudessaan, Jumalan kirkkaus pimeyden keskellä ja hänen läsnäolonsa tunnetaan poissaolon kokemuksen keskellä.”
Miksi meillä on salattu Jumala?

Mikä merkitys meille on Isä meidän -rukouksella?

 b2ap3_thumbnail_Arkkipiispan-vaakuna-.jpg

Linkki arkkipiispa Jukka Paarman hyvään saarnaan Roomassa:

http://www.evl.fi/arkkipiispa/jp17-1-99.htm

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

  1. Panu, pitää tehdä parannus. Meistä jokainen voi katsoa omaa profiilia, mitä kommentoi ja miten. Taitaa olla niin, että on paljon helpompi osoittaa muita sormella tuomaroiden, kun pitäisi osoittaa itseä, vai mitä?

    Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: ”Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.’ Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.’ Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.” (Luuk. 18: 9-14)

  2. Minusta Juha on aina puhutellut toisin ajattelevia Raamatun hengessä ja pitänyt heitä vanhempana veljenä.
    Ihmisen on hyvä tutkia itseään. Riidanhalu ja yksinkertaisesti uskovien kristittyjen aliarvioiminen ja sanallinen vainoaminen ei ole Jumalasta.

    Lutherin työtover,Nürnbergin ja Brandenburgin reformaattori Andreas Osiander kkirjoitti esipuheen Kopernikukseen teoksen vuoden 1543 laitokseen.
    Teemu Kakkuri tosin kertoi jo edellä, että teologit ovat teologeja, eikä heiltä voida vaatia uusinta tietoa luonnontieteistä.

  3. Osmo, kiitos. On kunnioittavaa, jos luterilaisen kirkon pappi saa Jumalalta kehotuksen rukoilla jonkun puolesta ja tekee myös niin; mutta, jos tarkoitus on kristityn pilkkaaminen, alistaminen ja mustamaalaaminen Herran nimeä ja sovitustyötä pilkaten, niin sellaista en ymmärrä.

    Martti Luther kirjoittaa päivän mannassa meille kaikille seuraavasti:

    Pyhä Henki näyttää maailmalle todeksi – vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö. (vert. Joh. 16:8-10) Nämä sanat käsittävät Jeesuksen koko työn meidän lunastamiseksemme ja pelastamiseksemme. Sitä varten Jumalan Poika lähetettiin taivaasta ja sen työn hän on tehnyt meidän edestämme ja vieläkin tekee aina loppuun asti, nimittäin hänen kärsimisensä, kuolemansa ja ylösnousemisensa sekä koko hänen valtakuntansa hänen seurakunnassaan. Tämä hänen menemisensä Isän luo on sitä, että hän antaa itsensä uhriksi vuodattamalla verensä ja suorittaakseen kuolemalla maksun meidän synneistämme. Ylösnousemisellaan hän voittaa ja alistaa valtaansa synnin, kuoleman ja helvetin.

    Elävänä hän asettuu Isän oikealle puolelle, missä hän näkymättömänä hallitsee kaikkea taivaassa ja maan päällä. Evankeliumin saarnalla hän kokoaa ja levittää kristikuntaansa, iankaikkisena välimiehenä ja ylipappina edustaa ja esirukouksin auttaa Isän luona uskovia, joissa on vielä jäljellä heikkoutta ja syntiä. Tämän lisäksi hän antaa Pyhän Hengen väkevän voiman synnin, perkeleen ja kuoleman voittamiseksi.

    Kristittyjen vanhurskaus Jumalan edessä on se, että Kristus menee Isän luo, toisin sanoen hän kärsii meidän puolestamme, nousee ylös ja näin sovittaa meidät Isän kanssa, niin että meillä hänen tähtensä on syntien anteeksiantamus ja armo. Tämä juuri on se vieras vanhurskaus, jonka hyväksi emme ole tehneet mitään emmekä ole ansainneet sitä. Se on lahjoitettu ja annettu meille omaksi. Se on vanhurskautemme, jonka kautta olemme Jumalan mieleisiä, hänen rakkaita lapsiaan ja perillisiään.
    Martti Luther: Mannaa Jumalan lapsille

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.