Tunnustuskirjat – Luominen

Kiitos, vastauksesta, vaikka se ei tullutkaan sieltä, josta sitä odotettiin.

Jeesus lupasi opetuslapsilleen Totuuden Hengen, se on hänen omiensa apuna tässä ajassa Raamattua lukiessakin. Martti Pylkkänen on selittänyt aivan Paavalin tarkoittamalla tavalla, mistä kirjaimen/hengen erossa on kysymys.
Kirjain = Lain sana kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.
Jos tätä on vaikea ymmärtää, onko kenties niin, ettei kirjain ole kuolettanut?
Paavalihan sanoo, (Room 7): mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, 10. ja minä kuolin…

Mikä merkitys meille on Isä meidän -rukouksella?

Minä rukoilen päivittäin Isä meidän -rukouksen. Monesti tulee rukoiltua tämä rukous useita kertoja saman päivän aikana. Isä meidän -rukous sopii joka tilanteisiin ja se on paljon parempi kuin omat sanoitukseni. Rukouksen aluksi ylistän Jumalaa, kaikkivaltiasta Isää, taivaan ja maan Luojaa. Seuraavaksi rukoilen lähimmäisilleni ja itselleni jokapäiväisen leivän. Pyydän anteeksi syntejäni ja vapautusta pahan vallasta. Ja lopetus on ylistystä.

Juha ottaa äärettömän tärkeän asian esille lopussa.” Mikä merkitys meille on Isä meidän-rukouksella ”
Sen on itse Vapahtajamme opettanut meille, Matt.6:5-13 ja Luuk.11:1-10
Mutta nyt on suuret maalliset opettajat oudolla asialla tämän Jeesuksen opetuksen sijalla. Esimerkiksi, Perusta 1/2013 lehdessä Jouko N. Martikainen (professori) opettaa että- se on alunperin ja varsinaisesti Herran Jeesuksen oma rukous Isälleen.Samoin opettaa eräs Luther-Säätiön nuori pastori.
Ei minun Raamattu (vanha käännös) kyllä anna näin ymmärtää missään kohtaa. Kyllä kait se on meille syntisille annettu rukous jota Jumalan Pojan ei itse synnittömänä tarvitse rukoilla.
Ottakaapa kantaa asiaan.

Mielenkiintoinen havainto! Jaa-a, mitenkä kunnianarvoistat teologit selittävät Jeesuksen syntisyyden? Synnittomän ei tarvitse pyytää…

Kiitos Mauno. Herran omilleen opettama rukous on meidän kristittyjen rukous. Se on täydellinen rukous, josta ei mitään puutu. Aloitamme rukouksen Isä meidän; EI Isä minun tai minun Isäni vaan Isä meidän. Voisiko ajatella, että Jeesus rukoilee kanssamme Isä meidän rukousta?

Juha – ” Voisiko ajatella,että Jeesus rukoilee kanssamme Isä meidän rukousta ? ”
Luuk.11:1-10. Ja kun hän oli eräässä paikassa rukoilemassa ja oli lakannut,sanoi eräs hänen opetuslapsistansa hänelle:” Herra opeta meitä rukoilemaan,niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa”.
Niin hän sanoi heille: ”Kun rukoilette,sanokaa: Isä,pyhitetty olkoon sinun nimesi j.n.e.
Samaan tapaan Jeesus opettaa vuorisaarnassaan,Matt.6:5-13 , jakeessa 9, Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän,joka olet taivaissa j.n.e. Kummassakaan opetuksessa Jeesus ei mainitse ” rukoilkaamme yhdessä näin”
Minä pyrin lukemaan Raamattuani kuten Lutteri neuvoo,”yksikertaisessa merkityksessään”.

Siihen minä uskon vahvasti,että Jeesus on aina läsnä,ja siunaamassa omiaan kun rukoilemme Hänen opettamaansa rukousta.

Kiitos Mauno. Olet pohtinut paljon Herran rukousta. Jeesus Kristus on meidän Ylipappimme. Ajattelen niin, että Jeesus ei opettanut vain sanoilla vaan myös omalla esimerkillään. Hän uhrasi itsensä ja sovitti koko maailman synnin kertakaikkisella uhrillaan Golgatalla ja toi meille iankaikkisen sovinnon ja anteeksiantamuksen. Ylipapin yksi tehtävä on rukoilla meidän puolestamme.

Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: ”Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin”; niinkuin hän toisessakin paikassa sanoo: ”Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan.” Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset, hän, jota Jumala nimittää ”ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan.” (Hepr. 5:5-10)

Juha toi esille mielenkiintoisen seikan Melkisedekin järjestyksen mukaisesta pappeudesta, jollaisia pappeja mekin luterilaiset papit olemme. Emme ole Aaronin juutalaisen pappeuden seuraajia, vaan Kristuksen seuraajia Melkisedekin pappeudessa. Melkisedek oli Aabrahamin aikainen Saalemin kuningas ja korkeimman Jumalan pappi. Kun Aabraham oli voittanut Kedorlaomerin ja tämän kanssa liittoutuneet kuninkaat, meni Melkisedek patriarkkaa vastaan, toi hänelle leipää ja viiniä sekä siunasi hänet. Aabraham puolestaan antoi Melkisedekille kymmenykset kaikesta. (1. Moos. 14: 18-20). Raamatussa Melkisedek on myöhemmin mainittu Kristuksen esikuvana. Psalmissa 110: 4 sanotaan Messiaasta, että Hän on oleva pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan.
Koska kuninkaana voi toimia myös nainen, on naispuolinen pappi yhtä oikeutettu pappisvirkaan kuin mieskin Melkisedekin järjestyksen mukaan. Juutalaisten Aaronin pappeus on eri asia.

Osmo, kiitos kommentista. Kristus on iankaikkisuudessa Isästä syntynyt, on tosi Jumala ja Häntä pidän ainoana Ylipappinani. Kaikki kolmiyhteiseen Jumalaan (Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen) uskovat kuuluvat kuninkaalliseen papistoon ilman mitään pappisvihkimystä. Pappisvihkimys ei liitä ketään kuninkaalliseen papistoon, joten vain osa luterilaisen kirkon papeista kuuluu kuninkaalliseen papistoon.

Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. Sillä Raamatussa sanotaan: ”Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva.” Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, ”on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi” ja ”kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi.” Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin. Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ”ette olleet kansa”, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut.” (1. Piet. 2:4-10)