Meillä on selvä teksti, Kristuksen sana: ”Tehkää se minun muistokseni.” Tämä sana käskee ja määrää meitä. Se velvoittaa jokaista, joka tahtoo olla kristitty, nauttimaan ehtoollista. Tästä syystä on kaikkien niiden, jotka haluavat olla Kristuksen opetuslapsia – heille hän tässä puhuu – ajateltava näitä sanoja ja pysyttävä niissä. Ehtoollisella ei pidä käydä pakosta, ihmisten painostukseen myöntyen, vaan kuuliaisuudesta Herraa Kristusta kohtaan ja hänelle mieliksi. Mutta jos väität, etteivät hänen sanansa ”niin usein kuin sen teette” pakota ketään vaan jättävät ehtoollisella käymisen kunkin vapaasti ratkaistavaksi, niin minulla on kyllä vastaus: Olet oikeassa, mutta ei siinä myöskään sanota, ettei sitä pidä tehdä koskaan. Päinvastoin. Koska sanat ovat juuri tällaiset: ”Niin usein kuin te sen teette”, niihin sisältyy ajatus, että ehtoollisella pitää käydä usein. Kristus on lausunut tämän lisäyksen sen vuoksi, että hän jättää sakramentilla käynnin vapaaksi. Sitä ei pidä sitoa, kuten juutalaista pääsiäislampaan nauttimista, mihinkään määrättyyn ajankohtaan.
Tunnustuskirjat/Iso katekismus/Alttarin sakramentti(sivu 414, kohdat 45-47)
Miksi sinun on (tai ei ole) helppo uskoa, että Kristus on todellisesti läsnä ehtoollisessa?
Ehtoollinen on osallisuutta Kristuksen ruumiiseen ja vereen (vert. 1. Kor. 10: 16-17); miten ymmärrät tämän?
Miten usein olisi hyvä käydä ehtoollisella ja mitä hyötyä siitä on meille?
Miksi syntien tunnustaminen ja anteeksi uskominen Jeesuksen nimessä ja veressä on tärkeää ennen ehtoollista?
Miksi meidän ei pitäisi polvistua ehtoolliselle yhdessä vihamiehemme kanssa ilman että olisimme sopineet erimielisyytemme?
Miksi on tärkeää, että seurakunnan ehtoollisella saavat leivän ja viinin ainoastaan ne, jotka ovat kastettu ja jotka tunnustavat yhteistä uskoa?
Kaikki julkaistut blogini:
Kristuksen sana; ”Tehkää se minun muistokseni” velvoittaa meitä jokaista , joka tahtoo olla kristitty, nauttimaan ehtoollista. Mutta kuitenkin voimme täydestä syystä esittää tärkeän kysymyksen: Kuka on oikea ehtoolisvieras ?
Apostoli Paavalin mukaan oikean vieraan synnittömyys ei voi olla kriteerinä pääsystä Herran pöytään, sillä hän sanoo, että itsensä tutkimisen lopputulos ei voi olla mikään muu kuin oman syntisyytensä tutkiminen ( 1.Kor.11:31 )
Sen tähden voimme sanoa, että juuri syntisyytemme tähden tarvitsemme ehtoollista, eikä suinkaan synnittömyytemme tähden.
Sillä vai syntiset tarvitsevat Jeesusta, eivätkä synnittömät. Tästä voimme tehdä johtopäätöksen: Ehtoollinen on muistus meissä asuvasta synnistä, ertyisesti muistutus siitä, että Kristus sovitti syntimme viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan.
Kiitos hyvästä kommentista, Martti. Jeesus aterioitsee syntisten kanssa.
Asiallinen kirjoitus ja kommentit.
Juuri näin: ”Tehkää se minun muistokseni.” Tämähän oli Jeesuksen ohje, eikä siinä mainita muuta edellytystä, kuin että on hänen opetuslapsensa. Synntisyys pysyy jokaisessa, joten ei se voi rajoittaa Ehtoolliselle osallistumista.
Mutta Paavali huomauttaa siitä, että Ehtoollista ei saa sekoittaa muuhun: ”sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois.” 1Kor 11:29-30.
Vaikka Raamatussa on tällainen varoitus nykyiseen ehtoolliskutsuun on sisällytetty lause: ”Tulkaa ja juokaa kuolemattomuuden lähteestä.”
Tässä Jeesuksen veri on alennettu spiritistiseksi taiaksi, joka antaa siitä juovalle kuolemattomuuden. Se johtaa harhaan niitä, joille Ehtoollisen merkitys on vielä epäselvä.
Tämä on Ehtoollisen ja Jeesuksen ristinkuoleman voimakasta halventamista. Raamattu ei puhu mitään kuolemattomuuden lähteestä. Menemättä asiaan pidemmälle, kuolemattomuuden lähde mainitaan kreikkalaisessa mytologiassa, mutta sillä ei ole mitään tekemistä Pyhän Ehtoollisen kanssa.
On jotenkin hämmentävää, että kirkon virkaa toimittavat eivät, joko ajattele tai tunne todellista Ehtoollisyhteyttä ja sen tarkoitusta ja siksi lausuvat näitä taikasanoja.
Toivottavasti tällainen spiritismi kirkossa lopetetaan. Itse en voi mennä Ehtoolliselle, jonka asetussanoihin edellämainittu sanapari ”kuolemattomuuden lähde” kuuluu.
Ehtoollisessa muistamme Jeesuksen ristinkuolemaa. Golgatan ristillä Jumalan ainoa Poika, Jumalan Karitsa, vuodatti verensä ja kuoli koko maailman puolesta. Kristuksen ruumiin ja veren sakramentissa ristillä uhrattu Kristus lahjoittaa itsensä meille.
Ehtoollisen lahja, syntien anteeksisaaminen, annetaan meille niissä sanoissa, jotka meille sakramentin saadessamme lausutaan: ”sinun puolestasi annettu”. Kun uskomme nämä sanat ja otamme vastaan leivän ja viinin, nautimme hengellisen aterian, joka uudistaa elämämme ja lisää meissä rakkautta lähimmäisiimme. Ehtoollinen yhdistää meidät Kristukseen ja toisiimme. Sitä vietetään yhdessä taivaan joukon ja kaikkien pyhien kanssa.
Ehtoollista nauttimalla pysymme Kristuksessa ja hän pysyy meissä. Kristuksen ruumis, elämän leipä, ruokkii ja vahvistaa kasteessa alkanutta hengellistä elämää. Kristuksen veri, kuolemattomuuden lääke, parantaa meitä ja lahjoittaa meille iankaikkisen elämän. Ehtoollinen ennakoi taivaallista juhla-ateriaa, jolle Kristus kerran kokoaa kaikki omansa.
Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. (Jes. 53:5)
Kun Jeesus sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. (Luuk. 24:30–31)
Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” (Joh. 6:35)
Lainaus Ev.Lut. kirkon viralliselta suvulta ” Aamenesta öylättiin”
Kiitos positiivisesta palautteesta, Esko. Kritiikistäsi kirkon pappeja kohtaan, en tiedä mitä ajatella. Luotan siihen, että suurin osa papeista tietää mitä tekee. Pohdin, että pääseekö ehtoolliselle sellainen, joka ei ymmärrä Jeesuksen kuolleen hänen syntien tähden ja joka ei tiedä mikä ehtoollinen on? Itselleni ehtoollinen on tärkeä ja se on osallisuutta Kristuksen ruumiiseen ja vereen.
Martti, Aamenesta öylättiin, on hyvä sanasto, jossa on hyvin selitetty eri käsitteitä. Kiitos lainauksesta!
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Etusivu
– – –
O F F – T O P I C
– – –
Tässä yhteydessä voimme esittää kysymyksen: ” Milloin olen tarpeksi uskova tulemaan Herran pöytään ? Mistä tiedän, etten saa itselleni tuomiota ?
Martti Luther antaa tästä meillekin hyvän sielunhoidollisen neuvon: ” On turha verrata toisiinsa Jumalaa ja syntistä ihmistä”. Silloin verrataan toisiinsa jalokiveä ja kivenlohkaretta. Tämä ei kuitenkaan saa olla este Herran pöytään tulemiselle. Jos todella haluat pitää silmällä omaa hurskauttasi ja puhtauttasi sekä ponnistella tilaan, missä mikään ei sinua kiusaa, silloin et voi tulla ehtoolliselle koskaan”.
Kuinka usein voi mennä ehtoolliselle ? Raamattu ei anna tästä suoranaista ohjetta. Lutherin aikana valtaosa ihmisiä kävi harvoin ja määrättyinä päivinä. Luther halusi romuttaa tämän käytännön. Sillä Jumalan sana jättää ehtoollisella käynnin vapaaksi. Mutta kuitenkin hän neuvoo tulemaan usein: ” Sillä niin usein kun te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee” ( 1. Kor.11: 27 )
Reijo, publikaani Matteuksen kodissa Jeesus aterioitsi sellaisten ihmisten kanssa, joita fariseukset eivät hyväksyneet joukkoonsa. Jokainen kastettu, joka uskoo, että Jeesus on kuollut hänen syntien tähden, on kelvollinen tulemaan ehtoolliselle. Meidän jokaisen on hyvä ennen ehtoollista tutkia omaa tilaamme ja tunnustaa synnit ja uskoa että Jumala antaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Myös veljien kanssa sopiminen on tärkeää, koska vihamielisyydet rikkovat ehtoollisyhteyden. Minä en mene ehtoolliselle yhdessä vääräuskoisten kanssa, jotka eivät tunnusta yhteistä uskoa minun kanssa.
Tänäpänä on helppoa mennä messuun, koska matkat kotoa kirkkoon ei vie paljoa aikaa. Muistaakseni Luther on joskus sanonut, että vähintään 4 kertaa vuodessa olisi hyvä käydä ehtoollisella. Ennen oli vaikeampaa osallistua ehtoolliselle matkojen, sairauksien, selkkausten jne. takia. Onneksi meillä vietetään lähes joka viikko ehtoollista, jolloin voimme tunnustaa synnit, uskoa että Jumala antaa ne anteeksi ja nauttia Jeesuksen ruumiin ja veren.