Tunnustuskirjat – Iso katekismus

Meillä on selvä teksti, Kristuksen sana: ”Tehkää se minun muistokseni.” Tämä sana käskee ja määrää meitä. Se velvoittaa jokaista, joka tahtoo olla kristitty, nauttimaan ehtoollista. Tästä syystä on kaikkien niiden, jotka haluavat olla Kristuksen opetuslapsia – heille hän tässä puhuu – ajateltava näitä sanoja ja pysyttävä niissä. Ehtoollisella ei pidä käydä pakosta, ihmisten painostukseen myöntyen, vaan kuuliaisuudesta Herraa Kristusta kohtaan ja hänelle mieliksi. Mutta jos väität, etteivät hänen sanansa ”niin usein kuin sen teette” pakota ketään vaan jättävät ehtoollisella käymisen kunkin vapaasti ratkaistavaksi, niin minulla on kyllä vastaus: Olet oikeassa, mutta ei siinä myöskään sanota, ettei sitä pidä tehdä koskaan. Päinvastoin. Koska sanat ovat juuri tällaiset: ”Niin usein kuin te sen teette”, niihin sisältyy ajatus, että ehtoollisella pitää käydä usein. Kristus on lausunut tämän lisäyksen sen vuoksi, että hän jättää sakramentilla käynnin vapaaksi. Sitä ei pidä sitoa, kuten juutalaista pääsiäislampaan nauttimista, mihinkään määrättyyn ajankohtaan.
Tunnustuskirjat/Iso katekismus/Alttarin sakramentti(sivu 414, kohdat 45-47) 

Ehtoollinen_2

Miksi sinun on (tai ei ole) helppo uskoa, että Kristus on todellisesti läsnä ehtoollisessa?

 

Ehtoollinen on osallisuutta Kristuksen ruumiiseen ja vereen (vert. 1. Kor. 10: 16-17); miten ymmärrät tämän?

 

Miten usein olisi hyvä käydä ehtoollisella ja mitä hyötyä siitä on meille?

 

Miksi syntien tunnustaminen ja anteeksi uskominen Jeesuksen nimessä ja veressä on tärkeää ennen ehtoollista?

 

Miksi meidän ei pitäisi polvistua ehtoolliselle yhdessä vihamiehemme kanssa ilman että olisimme sopineet erimielisyytemme?

 

Miksi on tärkeää, että seurakunnan ehtoollisella saavat leivän ja viinin ainoastaan ne, jotka ovat kastettu ja jotka tunnustavat yhteistä uskoa?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

  1. En ole lukenut koko ketjua joten en tiedä onko täällä jo ”puolustettu” luterilaista ehtoollis käytäntöä että ehtoollista saa jakaa vain pappi eli siitä on tehty ”kirkollinen” tapa jumalan palvelukseen jonka saa suorittaa vain tietyt henkilöt.

    Miten alkuseurakunnassa oli asian laita kun kokoonnuttiin kodeissa ei kä ollut pappeja??

  2. Ari, kiitos kommentista. Paimen kantaa aina vastuun ehtoollisesta. Kukaan muu ihminen ei tunne seurakuntalaisia eli niitä jotka ehtoolliselle osallistuvat läpikotaisin. Olen ymmärtänyt niin, että Tuomas-messussa papit ovat pienemmässä roolissa. Alkuseurakunnan kokoontumisesta en osaa paljoa sanoa, mutta uskoisin, että ehtoollisella on leipää ja viiniä tarjottu.

  3. Jeesus kehottaa meitä syömään hänen lihaa ja juomaan hänen verta:

    Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat. Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.” Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: ”Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?” Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä. Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani. Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti.” (Joh. 6: 48-58)

    Kehottaako Jeesus meitä nauttimaan Pyhää ehtoollista vai miten muuten on mahdollista syödä ja juoda häntä?

  4. Luterilainen ehtoollisoppi on niin yksinkertainen, mutta samalla syvällinen. Kristus on sanan kautta läsnä. Ehtoollisaineet eivät aineelliselta koostumukseltaan muutu, vaan pysyvät leipänä ja viininä. Mutta Kristus on niissä kuitenkin sanan kautta läsnä. Niinkuin rauta hehkuu punaisena ahjon tulessa, pysyen silti rautana, niin myös ehtoollisaineissa Kristus on läsnä tarjoten leivässä ja viinissä ruumiinsa ja verensä. Ei siinä mitään taikatemppuja (muuttumisoppia) tai vertauskuvallisuutta (pelkkä muistoateria) tarvita. Yksinkertainen usko ottaa sakramentin vastaan Kristuksen ruumiina ja verenä.

  5. Justinos kirjoittaa Apologiassa sen luvussa luvussa 66:
    Me kutsumme tätä ravintoa eukaristiaksi. Siitä pääsee osalliseksi vain se, joka
    uskoo opetuksemme tosiksi ja joka on kasteessa pesty syntien anteeksiantamiseksi
    ja uudestisyntymistä varten ja joka elää siten kuin Kristus on säätänyt. Me emme
    näet ota tätä ravintoa vastaan tavallisena leipänä ja tavallisena juomana. Meidän
    pelastajamme Jeesus Kristus nimittäin tuli lihaksi Jumalan Sanan kautta ja hän oli lihasta ja verestä meidän pelastuksemme vuoksi. Juuri samalla tavalla – näin
    meille on opetettu – hänen kiitosrukouksen sanoin siunaamansa ravinto, josta
    meidän veremme ja lihamme saavat muuttumisen kautta ravintonsa, on tämän
    lihaksi tulleen Jeesuksen liha ja veri. Muistelmissaan, joita kutsutaan
    evankeliumeiksi, apostolit ovat merkinneet ylös, mitä heidän käskettiin tehdä:
    ”Jeesus otti leivän, kiitti ja sanoi: ’Tehkää tämä minun muistokseni. Tämä on
    minun ruumiini.’ Samoin hän otti myös maljan, kiitti ja sanoi: ’Tämä on minun
    vereni.’ Hän antoi nämä ohjeet vain heille. ”
    Näin Justinos kuvailee Roomassa 150-luvulla vietettyä messua. Hän ei tunne sellaista
    sunnuntaijumalanpalvelusta, jossa ei vietettäisi ehtoollista. On itsestään selvää, että
    eukaristia kuuluu jokaisena sunnuntaina jumalanpalvelukseen ja muodostaa sen
    keskuksen. Näin yhä edelleen pysyttiin ehtoollisessa, kuten kaikessa muussakin, mikä
    apostoliseen Kirkkoon kuului. Olihan Jeesus sanonut: ”Tehkää tämä…”. Lainaus:
    Justinos Narttyyri Aoplogia eli puolustuskirjoitus v.noin 155 jKR -100. Justinos oli tärkein 100-luvun kirkon ja sen uskon puolustajista,

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.