Meillä on selvä teksti, Kristuksen sana: ”Tehkää se minun muistokseni.” Tämä sana käskee ja määrää meitä. Se velvoittaa jokaista, joka tahtoo olla kristitty, nauttimaan ehtoollista. Tästä syystä on kaikkien niiden, jotka haluavat olla Kristuksen opetuslapsia – heille hän tässä puhuu – ajateltava näitä sanoja ja pysyttävä niissä. Ehtoollisella ei pidä käydä pakosta, ihmisten painostukseen myöntyen, vaan kuuliaisuudesta Herraa Kristusta kohtaan ja hänelle mieliksi. Mutta jos väität, etteivät hänen sanansa ”niin usein kuin sen teette” pakota ketään vaan jättävät ehtoollisella käymisen kunkin vapaasti ratkaistavaksi, niin minulla on kyllä vastaus: Olet oikeassa, mutta ei siinä myöskään sanota, ettei sitä pidä tehdä koskaan. Päinvastoin. Koska sanat ovat juuri tällaiset: ”Niin usein kuin te sen teette”, niihin sisältyy ajatus, että ehtoollisella pitää käydä usein. Kristus on lausunut tämän lisäyksen sen vuoksi, että hän jättää sakramentilla käynnin vapaaksi. Sitä ei pidä sitoa, kuten juutalaista pääsiäislampaan nauttimista, mihinkään määrättyyn ajankohtaan.
Tunnustuskirjat/Iso katekismus/Alttarin sakramentti(sivu 414, kohdat 45-47)
Miksi sinun on (tai ei ole) helppo uskoa, että Kristus on todellisesti läsnä ehtoollisessa?
Ehtoollinen on osallisuutta Kristuksen ruumiiseen ja vereen (vert. 1. Kor. 10: 16-17); miten ymmärrät tämän?
Miten usein olisi hyvä käydä ehtoollisella ja mitä hyötyä siitä on meille?
Miksi syntien tunnustaminen ja anteeksi uskominen Jeesuksen nimessä ja veressä on tärkeää ennen ehtoollista?
Miksi meidän ei pitäisi polvistua ehtoolliselle yhdessä vihamiehemme kanssa ilman että olisimme sopineet erimielisyytemme?
Miksi on tärkeää, että seurakunnan ehtoollisella saavat leivän ja viinin ainoastaan ne, jotka ovat kastettu ja jotka tunnustavat yhteistä uskoa?
Kaikki julkaistut blogini:
En ole lukenut koko ketjua joten en tiedä onko täällä jo ”puolustettu” luterilaista ehtoollis käytäntöä että ehtoollista saa jakaa vain pappi eli siitä on tehty ”kirkollinen” tapa jumalan palvelukseen jonka saa suorittaa vain tietyt henkilöt.
Miten alkuseurakunnassa oli asian laita kun kokoonnuttiin kodeissa ei kä ollut pappeja??
Ari, kiitos kommentista. Paimen kantaa aina vastuun ehtoollisesta. Kukaan muu ihminen ei tunne seurakuntalaisia eli niitä jotka ehtoolliselle osallistuvat läpikotaisin. Olen ymmärtänyt niin, että Tuomas-messussa papit ovat pienemmässä roolissa. Alkuseurakunnan kokoontumisesta en osaa paljoa sanoa, mutta uskoisin, että ehtoollisella on leipää ja viiniä tarjottu.
Jeesus kehottaa meitä syömään hänen lihaa ja juomaan hänen verta:
Kehottaako Jeesus meitä nauttimaan Pyhää ehtoollista vai miten muuten on mahdollista syödä ja juoda häntä?
Luterilainen ehtoollisoppi on niin yksinkertainen, mutta samalla syvällinen. Kristus on sanan kautta läsnä. Ehtoollisaineet eivät aineelliselta koostumukseltaan muutu, vaan pysyvät leipänä ja viininä. Mutta Kristus on niissä kuitenkin sanan kautta läsnä. Niinkuin rauta hehkuu punaisena ahjon tulessa, pysyen silti rautana, niin myös ehtoollisaineissa Kristus on läsnä tarjoten leivässä ja viinissä ruumiinsa ja verensä. Ei siinä mitään taikatemppuja (muuttumisoppia) tai vertauskuvallisuutta (pelkkä muistoateria) tarvita. Yksinkertainen usko ottaa sakramentin vastaan Kristuksen ruumiina ja verenä.
Justinos kirjoittaa Apologiassa sen luvussa luvussa 66:
Me kutsumme tätä ravintoa eukaristiaksi. Siitä pääsee osalliseksi vain se, joka
uskoo opetuksemme tosiksi ja joka on kasteessa pesty syntien anteeksiantamiseksi
ja uudestisyntymistä varten ja joka elää siten kuin Kristus on säätänyt. Me emme
näet ota tätä ravintoa vastaan tavallisena leipänä ja tavallisena juomana. Meidän
pelastajamme Jeesus Kristus nimittäin tuli lihaksi Jumalan Sanan kautta ja hän oli lihasta ja verestä meidän pelastuksemme vuoksi. Juuri samalla tavalla – näin
meille on opetettu – hänen kiitosrukouksen sanoin siunaamansa ravinto, josta
meidän veremme ja lihamme saavat muuttumisen kautta ravintonsa, on tämän
lihaksi tulleen Jeesuksen liha ja veri. Muistelmissaan, joita kutsutaan
evankeliumeiksi, apostolit ovat merkinneet ylös, mitä heidän käskettiin tehdä:
”Jeesus otti leivän, kiitti ja sanoi: ’Tehkää tämä minun muistokseni. Tämä on
minun ruumiini.’ Samoin hän otti myös maljan, kiitti ja sanoi: ’Tämä on minun
vereni.’ Hän antoi nämä ohjeet vain heille. ”
Näin Justinos kuvailee Roomassa 150-luvulla vietettyä messua. Hän ei tunne sellaista
sunnuntaijumalanpalvelusta, jossa ei vietettäisi ehtoollista. On itsestään selvää, että
eukaristia kuuluu jokaisena sunnuntaina jumalanpalvelukseen ja muodostaa sen
keskuksen. Näin yhä edelleen pysyttiin ehtoollisessa, kuten kaikessa muussakin, mikä
apostoliseen Kirkkoon kuului. Olihan Jeesus sanonut: ”Tehkää tämä…”. Lainaus:
Justinos Narttyyri Aoplogia eli puolustuskirjoitus v.noin 155 jKR -100. Justinos oli tärkein 100-luvun kirkon ja sen uskon puolustajista,
Kiitos hyvistä kommenteista, Osmo ja Martti. Oli antoisaa lukea 100 -luvun messusta.