Masennusta pruukataan pitää meidän päiviemme ilmiönä, mutta toki tämä moniulotteinen sairaus tunnettiin jo keskiajalla, joskin silloin puhuttiin melankoliasta. Melankolinen ihminen oli raskasmielinen, sisäänpäin kääntynyt, pohdiskeleva ja alistuva.
Varhaiskeskiajalla ja keskiajalla järjen menettämistä pidettiin merkkinä Jumalan epäsuosioon joutumisesta, rangaistuksesta syntisille sieluille. Käytännössä melankolia samastettiin kuolemansynneistä acediaan, laiskuuteen. Kaikenlaisen toimeliaisuuden vähäisyys pilasi maallisen hyvän, ja tila vertautui tuonpuoleisiin helvetin tuskiin.
Tältä ajanjaksolta on peräisin se leima, joka edelleen liittyy depressioon. Sielun, taivaan lahjan, tulisi olla täydellinen, ja sen vajavuudet koetaan syviksi häpeän lähteiksi. Eivät vielä tuolloin tienneet sitä, minkä me nyt: Kyllä Jumala hulluistaan huolen pitää!
Teologi ja luostarikilvoittelija Johannes Cassianus (360–435) kutsui melankoliaa Keskipäivän demoniksi. Se voidaan nähdä selvästi päivänvalossa, mutta siitä huolimatta se riistää ihmisen sielun Jumalalta. Syiden tietäminen ei välttämättä helpota depressiosta kärsivän tuskia lainkaan, vaan tuska pitää tiedosta huolimatta otteessaan.
Tämä demoni siis saapuu kiusaamaan uhriaan kuudentena hetkenä, kun aurinko on korkeimmillaan ja asialleen omistautuneen munkin pitäisi olla tutkimassa pyhiä kirjoituksia.
Nykyaikana Keskipäivän demoni saa henkisen työn tekijässä aikaan rauhattomuutta, keskittymiskyvyn puutetta, kun varsinainen ajatustyö unohtuu ja mieli lähtee harhailemaan polkuja, joita sen ei olisi suotava harhailla. Demonin vaikutuksesta ihminen hylkää todellisuutensa ja vaihtaa sen fantasioihin.
Kirkkoisien varoittavissa kirjoituksissa kuvataan hämmästyttävällä tarkkuudella prosessia, jossa Keskipäivän demonin riivaama ”unohtaa” tehtävät, joiden parissa hänen pitäisi kamppailla, kaiken sen ankaran henkisen ja hengellisen ponnistelun jonka Jumala on hänen osakseen määrännyt. Hän vetäytyy pois näiden päämäärien kimpusta, koska ne näyttävät turhilta ja mahdottomilta hankkeilta. Tietynlaisen alakuloisuuden vallassa, nähdessään kaikki päämääränsä saavuttamattomina, hän ryhtyy uneksimaan toisista ihmisistä, vieraista paikoista, mistä tahansa, mikä ei ole läsnä.
Tästä on seurauksena toisaalta mielen liiallista kiihtymistä, toisaalta henkistä velttoutta, epämääräistä kaipausta ja surua, epätoivoa, jossa kaikki käsillä oleva menettää merkityksensä.
”Masennus on särö rakkaudessa. Ollaksemme rakastavia olentoja meidän on myös oltava olentoja, jotka voivat vaipua menetyksistään epätoivoon, ja masennus on tuon epätoivon mekanismi. Tullessaan se alentaa ihmisen minuuden ja lopulta kuihduttaa kyvyn antaa tai vastaanottaa hellyyttä. Se nostaa sisäisen yksinäisyytemme pintaan ja tuhoaa sekä yhteytemme toisiin että kyvyn sisäiseen rauhaan.
Vaikka rakkaus ei estä masennusta, se pehmustaa mielen ja suojaa sitä itseltään. Lääkehoidot ja psykoterapia voivat uusintaa tuota suojausta ja helpottaa rakastamista ja rakastettuna olemista, ja siksi ne toimivat. Täysissä sielun voimissa jotkut rakastavat itseään ja jotkut toisia, jotkut rakastavat työtä ja jotkut Jumalaa: mikä hyvänsä näistä intohimoista voi antaa sen elintärkeän tunteen päämäärästä, joka on masennuksen vastakohta..”
Lisää tietoa demonista kirjasta Andrew Solomon: Keskipäivän demoni – Masennuksen atlas (Tammi 2002).
Kun näyttää siltä, että kesäiset säät ovat nyt yllättäneet syksyyn valmistautuvan Suomen, niin meillä tarjoutuu auringonpaisteessa ja suloisessa lämmössä mahdollisuus antaa pikkurillimme Keskipäivän demonille. Ja hups, kohta se onkin vienyt koko käden. Ja mielen…
* * * * * * * *
Bloggaus 18 / 31. Taitaa jo bloginkirjoituskuntokoulumaratonin tässä vaiheessa tuntua siltä, että blogistiin on iskenyt Keskiöinen kunnianhimon demoni. Tekstissä pitää olla pituutta, asiaa ja juhanihuttusmaisia yllätyskäänteitä. Tämä riivaaja häädettäköön oitis kehästä seuraavanlaisen toimenpiteen avulla: Lyhennän jatkossa juttujani, blogejahan näiden piti olla eikä kolumneja. Mielenkiintoista nähdä, pitääkö paikkansa muusikoitten hokema: Lyhyestä virsi kaunis!
Lähetyshiippakunnan seurakunnat ovat rekisteröimättömiä yhdistyksiä. Niihin voi kuitenkin kuulua omalla nimellään ja tulla merkityksi jäsenrekisteriin. Tätä itse asiassa toivotaan ja siihen rohkaistaan. Silti meillä on paljon myös sellaisia seurakuntalaisia, jotka eivät ole ottaneet tätä askelta, mutta joiden de facto -seurakunta on joku meidän seurakunnistamme.
Kirkko on erittäin moniääninen. Välillä turhankin, suuntaan jos toiseen, mutta se on minun nähdäkseni parempi kuin ahdas pakottaminen. Jos katsoo asiaa etäämmältä, tai yrittää, niin kirkossa on erittäin laaja toiminnanvapaus. Opillisista näkemyksistä ei oikein millään päädy niinsanotusti pihalle, oli sitten vaikkapa sitä mieltä että kaikki pääsevät taivaaseen tai sitten että juuri kukaan ei pääse ellei kuulu johonkin tiettyyn hengellissosiologiseen ryhmään. Voi sanoa myös ettei taivasta ole. Voi olla sitä mieltä, että Jeesus ei syntynyt neitseestä ja makaa joukkohaudassa, tai sitten sitä mieltä että Maria pysyi ikuisesti neitsyenä vaikka synnyttikin useita lapsia. Tämä on kieltämättä vähän sekavaa. Mutta uskoisin että se on parempi vaihtoehto kuin inkvisitio.
Kohtuullisen harva kristitty ajattelee, että roomalais- tai kreikkalaiskatoliset eivät olisi “oikeita” kristittyjä, tai että Valamossa ei taivas olisi avoinna. En tunne ketään joka olisi sitä mieltä, että LHPK:n väki olisi helvettiin menossa. Sen sijaan tunnen ihmisiä, joiden mielestä Ev.lut. kirkkoa johdetaan justiinsa sinne suuntaan. Tämäkään ei ole johtanut kurinpidollisiin toimenpiteisiin suhteessa pappisvirkaan. Kirkon jäsenyydestä nyt ei noin muodollisesti edes voi erottaa ketään (ellei sitten liity toiseen uskontokuntaan, koska kaksoisjäsenyys on mahdotonta).
Mutta en jotenkaan jaksa uskoa, että jos vaikkapa paljon parjattu ja vaaralliseksikin mainittu Heikki Räisänen perustaisi hiippakunnan kavereidensa kanssa ja tulisi valituksi sen piispaksi, niin hän saisi jatkaa ev.lut. kirkon pappisvirassa. Lähtö tulisi.
Kyse on faktuaalisesta toiminnasta. On täysin yleisessä tiedossa, että VL-liikkeessä ei lähtökohtaisesti hyväksytä naisten pappeutta. Silti VL-papit toimivat ev.lut. seurakunnissa yhteistyössä naispappien kanssa. Se kun on niinsanotusti pelisääntö. Jos VL-liike valitsisi oman piispan, kyseinen piispa todennäköisesti menettäisi pappisoikeutensa ev.lut. kirkossa, ja se olisi aivan oikea ratkaisu, samoin kuin edellämainitussa yhtä fiktiivisessä Räisäskuviossa, ja LHPK:n tapauksessa joka ei ole fiktiivinen. Ei tähän tarvitse muuta kuin maalaisjärkeä.
Ehkä kirkko on ollutkin liian joustava. Toisaalta voi yhtä lailla olla, että riittävää teologista työskentelyä ei ole tehty. En tiedä. Joka tapauksessa, kun katsoo ihan puhtaasti faktoja, niin kirkko on erittäin moniääninen. Voi olla että liiankin, en osaa sanoa. Yhteiset peruspelisäännöt on kuitenkin oltava, ihan jo siitäkin syystä, että muutoin ihmiset eivät kykene toimimaan yhdessä. Jos näitä perusasioita ei voi noudattaa, niin ei pidä enää ihmetellä että tulee sanomista.
Kirkossa on vaalittu ykseyttä ja yhteyttä. Mielestäni on ihan kohtuullista, että jos perustetaan itsenäisesti uusi hiippakunta ja valitaan sille piispa, jouston raja tulee vastaan. Vai tuleeko mieleen mitään muuta kristillistä kirkkokuntaa, jossa sellainen olisi niinsanotusti “ihan jees, ei täs mitään”?
“Toiminnanvapaus” ei tarkoita sitä, että voi tehdä kaikkea. Kirkon piirissä toimii paljon “vanhauskoisia”, ammatissa ja muutoin. Ei ole lähtöpasseja tullut. Miksei? Koska he toimivat yhdessä muiden kanssa eivätkä ole perustaneet omaa hiippakuntaa, joka minun nähdäkseni on helpohkoa tulkita jonkinasteiseksi ilmaukseksi siitä, että “me ei leikitä teijän kaa”.
Me kaikki huomaamme, että K24-toimitus on poistanut useita fiksuja kommentteja tässä viestiketjussa. On siis ilman muuta selvää, että K24n toimitus jatkaa vierihoitoaan vanhauskoisille naispappeuden vastustajille.
Koska K24-toimitus sensuroi monien ei-vanhauskoisten kommentteja sivullaan, toivon että mahdollisimman moni peruuttaa Kotimaa-lehden tilauksensa. Niin minäkin teen.
Jussi. Minun ei itse tarvinnut peruuttaa tilausta kun seurakunta ei enää tilaa eläkeläiselle. Itse en kyllä maksa.
Mitenkä olisi lapsikasteesta luopuminen. Sopiva ikä hengelliseen yhdyskuntaan liittymiselle olisi 12-16.a vuotta. Onhan se ihmeellistä, että kasvatuslupauksia ollaan vailla vanhemmilta ja kummeilta, mutta kirkko itse ei huolehdi sielun hoito-.opetuksen antamisesta jäsenilleen. Lapsikasteesta luopuminen saattaisi hengelliset yhdyskunnat reiluun kilpailutilanteeseen, missä katsottaisiin se, missä porukassa todella ollaan kiinnostuneita Ihmisen sielusta. Nykyisellään lapsikaste on kirkon työväline, millä puolustuskyvytön pienokainen ympätään kirkkoon. Ei varhaiskirkossakaan harjoitettu nykyisenlaista pakkokastamista ennen kuin Ihminen oli saanut asiaankuuluvan opetuksen siitä, mistä hommassa on kysymys.
Kas kun et saman tien esitä uskonnonvapaudesta luopumista. Siihen kuuluu vanhempien oikeus päättää lastensa uskontokunnasta.
Jaa anteeksi väärinkäsitys. Luulin, että Heinilä on vanhauskoinen pappi. Mutta kuuluukin olevan maallikko.
Kun tällä Pohjolalla ei ilmeisesti ole ollut virkaa tai tointa evl kirkossa tai sen seurakunnassa niin mitä varten hän tarvitsee pappisoikeuksia ko kirkossa? Enymmärrä. Eikö se skismahiippakunnan Soramies voisi vihkiä hänet papiksi ja antaa virkamääräyksen tähän skismaattiseen yhteisöön?
Sinnehän hän kuuluu eikä se hiippakunta ole Suomen evl kirkon hiippakunta.
Ehdottomasti samaa mieltä!
Anteeksi vaan mutta minusta ns. Lähetyshiippakunnan perustamisessa omaksi kirkkokunnaksi näyttää esteen muodostavan maalliset asoat kuten mammona ja ns paimenten mahdolliset tulevat urat siinä ”porttokirkossa” jolle hr ovat hyvästit jo heittäneet
Tulee varmaan vielä kolmaskin asia. Ei sitten ole paikkaa minne purnata pahaa mieltä. 🙂 Uskon näet että jos tämä ns. Lähetyshiippakunta lohkeaa omaksi kirkoksi tulee lehtiin aika paljon palstatilaa kun heidän papiston ei tarvitse sitten voivotella kuinka heitä syrjitään… 🙂
Lähinnä teillä näkyy olevan paha ollla. Lähetyshiippakunnan paimenet keskittyvät Kiekon varsinaiseen sanomaan, jota muut ei enää halua tehdä.
Anteeksi virhe, Kirkon.
”Juha Heinilä 07.08.2014 09:08
Ahtaalle Sley ja Kansanlähetys on ajettu. Onneksi on Inkerin kirkko ja Lähetyshiippakunta.”
Eli suojatyöpaikat ovat tuossa, kun muualla ei voida olla.
Miksi maallikot jotka komppaavat näitä Lähetyshiippakuntalaisia roikkuvat sitten tässä nykyisessä kirkossamme, jos tämä on niin paha ja poikennut kaikista.
Olis oikeus ja kohtuus nyt tehdä myös maallikkojenkin pääs mihin kuulua ja mihin ei.
Olisi aika että piispat tekevät lopun tästä kahdelta lautaselta syömisistä.
Aika monta lounasta evl-kirkon piispat ovat syöneet minun maksamilla vero-euroilla. Toki ovat palkkansa ja lounaansa ansainneet. Taidan olla iloinen nettomaksaja.
Minulla on aarre Taivaassa. En täällä maailmassa aattele hyötyvän mistään. Kaikki on Jumalan lahjaa.
Niin no jos sinulla niin on myös allekirjoittaneella ja monella muullakin. Mutta miksi on vaikea vastata selkeään kysymykseen. Mikä sitoo tässä kirkossa jota niin auliisti hengenheimolaistesi kanssa parjaatte kilpaa?
En tiedä yhtään syytä miksi pitäisi erota kirkosta. Sinä ilmeiseti tiedät, joten voit vapaasti erota ja liittyä esim. paavin kirkkoon.
Miksi minä sinne liittyisin? Voisin liittyä, kunhan saisin siihen järkevät syyt. Nykyinen evl kirkko on antanut minulle erittän paljon hengellistä ravinnetta ja viihdyn.
Mutta eikö teidän olisi fiksua lähteä pois sellaisesta mistä ette rakennu tai tahdo rakentaa.
Halutaanko olla hiekkalaatikolla jossa tietentahoen olla? Missä hiekka ja pöly lentää silmille puolin ja toisin? eikö olisi mukavempaa rakentaa yhteistä hyvää?
Olen luterilainen ja kuulun luterilaiseen kirkkoon. Taitaa olla niin, että moni muu kuuluu vain tavan vuoksi, eikä heille oikea Kristuksen kirkon oppi mitään merkitse. Käyhän lukemassa blogiani, niin näet minkälainen merkitys kirkolla minulle on.
Ihan kiva, kun skismahiippakunnan kannattaja kustantaa kirkollisverolla myös evl seurakunnan naispuolisten pappien palkkoja
Sitä sanotaan kristilliseksi rakkaudeksi.
Kristillistä rakkautta on myös ilmeisesti se että suljetaan piispa ehtoolliselta ja halveksitaan evl kirkon papiston jäsenistä ne jotka eivät ole naispepputta vastaan ja jotka tekevät alttarilla yhteistyön naisen kanssa. Sehän on Kristillistä rakkautta eikö niin? Niin ja sekin on kristillistä rakkautta kun pitää lyödä kilaa väliin kaikkeen hyvään ekumeniaan, kun kristillinen rakkaus on varmaan uhattuna jos kirkot lähentyvät toisiaan? 🙂 🙂
Albert, olet yksi kirkon suurimmista hajottajista. Käännän posken, hakkaa sinä vain.
Miksi nimität minua hajoittajaksi:
EN ole kannattanut omia kuppikuntia.
En ole kannattanut omaa ”papistoa piispaa hiippakuntaa” kirkon sisälle.
En ole kannattanut erillisiä messuja, jotta säilyisi yhteishenki.
En ole syyllistänyt enkä haukkunut suomen ev. lut. kirkon pappeja jotka hyväksyy naispappeuden.
En ole lähtenyt löymään kiilaa kirkkojen väliseen yhteisrtyöhön.
Monta muutakaan asiaa en ole tehnyt, jotka repisivät tätä kirkkoamme, joten on todella typerää väittää ” yksi kirkon suurimmista hajottajista” termiä.
Kannattaisi miettiä ja harkita tovin verran sanavalintoja ja pohtia miten on omat hengenheimolaiset tehneet ja tulla sitten kertomaan missä ovat nk suurimmat hajoittajat. 🙂
Albert, hyväksyt ainoastaan samalla lailla ajattelevat. Muita pillkaat ja haukut.
Juha & Albert, pienempikin nokittelu riittäisi.
Jos tarkastellaan suomalaista luterilaisuutta kokonaisuutena, mukaan lukien siis myös mm. STLK ja seurakuntaliitto, ei meillä loppujen lopuksi niin kovin riitaisia olla. Kukin kirkollinen organisaatio saatehdä rauhassa omaa työtään omien jäsentensä keskuudessa, eikä jäsenten siirtymiseen kirkkokunnasta toiseen suhtauduta kovinkaan damaattisesti. LHPK:n osalta käynnissä on murrosvaihe joka tuottaa kipuja. Siinä vaiheessa kun kaikille on selvää että toimitaan erillään ja rinnan, tämä rinnan elo onkin jo helpompaa.
LHPK:lla on juurensa Suomen ev.lut. kirkolla, mutta niin on STLK:lla ja seurakuntaliittollakin. Ei siitä kannata sen suurempaa aiaa tehdä.
Heinilä nyt heitit jälleen omaa ihmeellistä tulkintaasi:
”Albert, hyväksyt ainoastaan samalla lailla ajattelevat. Muita pillkaat ja haukut.”
Hyväksyn pajonkin, mutta rajoja pitää olla ja rajat tulevat mielestäni jo niissä asioissa mitä olen luetellut, mutta tässä ihan pienenä pintaraapauksena (listaa voisin jatkaa pitemmäksi mutta sitä en tee, joten) nyt kertauskena mitä en hyväksy:
– Kahdelta lautaselta syömistä ts. jos on oma ”piispa ja oma papisto” niin sitten vielä pidetään jäsenyys ja työpaikkaa paikkaa toisen piispan alaisuudesta vaikka ei hyväksy kyseistä piispaa.
– Oman ”hiippakunnan perustamista, omien pappien ja piispan vihkimistä”
– Oman virkapuvuston käyttöä että erotutaan massasta.
– Omien erillismessujen järjestämistä, jotta saadaan vain erottua massasta.
– Virkaan vihittyjen ja asetettujen kolleegojen halveksiminen jos sattuvat kannattamaan naispappeutta tai hyväksymään sen.
– Pappisvihkimyksen hankkimista ulkomailta siinätarkoituksessa että tullaan sitten tavalllaan ovenraosta liperit tai sokeripala kaulassa haukkumaan muita viran- ja toimenhalitiojoita.
– Piispan eväämisen ehtoolliselta.
Palaan vielä alkuasetelmaan, koska esittelet että pilkkaan ja haukun:
Missä on pilkkaan ja missä on haukun kirjoittelussani. Voitko antaa sitaatit? On aika raukkamaista antaa kommenttia, että on pilkkaaja ja haukkuja, jos kertoo mielipiteensä. Aikasemmin olin mielestäsi ”yksi kirkon suurimmista hajottajista.” Siihenkään väittämääsi et antanut sitaattia tueksi.
Voin vielä todeta että minulla on paljon ystäviä joiden kanssa olen täysin erimieltä, mutta pysymme asialinjassa; yksikään heistä ei ole minulle todennut että olisin hajoittaja, pilkkaaja ja haukkuja, kun olen erimieltä.
Albert, lähes kaikki kommenttisi, jota K24:ssä olet kirjoittanut on ollut vihakommentteja, joissa ei ole kristillistä rakkautta.
Jukka, toki meidän vanhauskoisten pitää kestää hiljaa teidän liberaalien esittämät mustamaalaukset ja pilkat eri foorumeilla.
Juha Heinilä
Ketä olen mustamaalannut tai pilkannut?
Albert on mielestäni yksi terävimmistä ja terveimmistä kristityistä kommentoijista kommenttiensa perusteella. Rakkautta on myös rajat ja siinäkin Albert osuu maaliin esim. tuossa listassaan.
Ei taida hyvin mennä porukalla, joka itse suoltaa propagandaa ev.lut.kirkostamme mm. omassa lehdykässään ja muillakin foorumeilla.
Juha kuka mustamaalaa ja kuka pilkkaa ja miten? Et pysty antamaan sitaatteja ja kumota niitä faktoja joita olette tehneet. Ei savua synny ilman tulta.
Juha kirjoitat:
”Albert, lähes kaikki kommenttisi, jota K24:ssä olet kirjoittanut on ollut vihakommentteja, joissa ei ole kristillistä rakkautta.”
Jälleen annat kommentin jolla ei löydy sitaattia tai perustelua. Päätän keskusteluni tähän koska se ei kanna hedelmää ainoa mitä se kantaa oli nippu perusteettomia mielipiteitä minua kohtaan. Voin tulla vielä takaisin jos näen että minuun väitetään lähteettömiä ja perättömiä.
Onneksi on nitä jotka tietävät näkökantani ja vaikka ovat toistamieltä kanssani pystyvät silti asialinjalla ja antavat sitaatteja…
Kannatta silti muistaa, että minulla ei ole mitään mielipiteitä vastaan kunhan ne perustellaan ennenkuin ja jos johonkin henkilön mielipiteisiin viitataan toivon aina vähän mustaa valkoiselle.
Jukka, sinua kiinnostaa Lähetyshiippakunnan asiat ja sinnikkäästi luot kielteistä ilmapiiriä esim. usko ja elämä, seurakuntalainen ja K24 -sivustoilla.
Ja mitä rajoihin tulee, niin oli osuva kommentti tuolla seurakuntalainen.fi:ssä:
”Piispa Rimpiläisellä ei ollut mitään laillista oikeutta kieltäytyä vihkimästä naisia papeiksi. Jostain tuntemattomasta syystä mihinkään toimenpiteisiin hänen viralta panemisekseen ei ryhdytty. Piispan laittoman ja röyhkeän toiminnan vuoksi teologinaiset joutuivat matkustamaan toisille paikkakunnille vihkimystä saamaan.
Tämä kannattaa mainita aina välillä, koska yhä edelleen elää sellainen käsitys, että hänen toimintansa oli jotenkin oikeutettua. Asiaa kirkolliskokokouksessa käsiteltäessä hän käveli ulos. Tämä toiminta oli paitsi lapsellista niin myös lainvastaista.
Yhä edelleen saa lukea sellaistakin, että asian käsittelyn yhteydessä hyväksytty ponsi jotenkin olisi oikeuttanut ja oikeuttaisi ehkä vieläkin miespappia kieltäytymästä työskentelemästä naispapin kanssa. Tällaista oikeutta ei ole koskaan ollut eikä ole.”
Juhani Ketomäki | 09.08.2014 13:52
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/4795/oulun_tuomiokapituli_erottamispaatos_puhtaasti_hallinnollinen
Kiitos Sonja. Sinullakin on hyvät ja rakentavat terävät mielipiteet. 🙂
Albert, tämän sivun kommenttisi ovat hyviä esimerkkejä kommenteistasi.
Eli se on vihaa kun kerron mitä esim Lähetyshiippakunnasa on tehty?
Faktojen esiintuomiset ovat siis vihaa.
Taas huomaan kuinka totuus käy joillekin niin kipeetä.
Mustamaalaaminen on tyypillistä kiusaamista, jonka kohteeksi nyt vuorostaan Albert joutui. Minä olen ollut myös kohteena samalta taholta. Säälittäväähän sellainen on, kun ei ole muuta esittää. Hohhoijaa…
Puolitotuus ei ole fakta, vaikka sen sata kertaa sanoisi.
Juha kumoa ne mitkä eivät ole faktaa.
Totuuden saa selville keskustelemalla asiasta parhaiten tietävien kanssa. Toiskäden tieto on aina puolitotuus, josta puuttuu tai on jotain ylimääräistä.
Eli et pystynyt kumoamaan kohtia, mutta sitävastoin pystyt kyllä loistavasti ylenkatsomaan mielipiteeni antamatta faktoja, mutta faktojen tilalle annoit halveksunnat parhaasta päästä. Kiitosta. Kirjoittelusi osoitti keskusrtelun laadukkaan tason.
Albert, olemme omien asioidemme parhaat asiantuntiat. Muista meillä on vain mielipiteitä, jotka pohjautuvat johonkin. Tiedän monista asioista paljon, mutta osaisinko niistä kirjoittaa objektiivisesti. Jos suhtaudumme kielteisesti johonkin, niin harvemmin voimme kirjoittaa siitä mitään myönteistä ja sama toisinpäin.
Juha olen kirjoittanut sen mitä olen havainnoinut ihan konkretialla lähtyshiippakunnasta, ihan lukemalla heidän omia kirjoituksia ja seuraamalla lehdistöä. Eli tiedän mitä kirjoitan.
Sekin on epärehellistä, että sanoo jotain oleellista tietävänsä, mutta ei kerro, mitä tietää. Tämä on usein vallankäytön muoto. Saattaa olla vallan väärunkäyttöäkin. Salatulla tiedolla on mahtia.
Kuitenkin se on vain sinun mielipide ja tulkinta. Omista asioistasi voisit kirjoittaa totuuden, mutta useimmat meistä ei siihenkään pystyisi.
Tosiaan kun niistä ls:n/lhpk:n omista kirjoituksista voi jokainen lukea ihan suoraan kirjoittajien fantasmat Suomen ev.lut.kirkosta, niin ei tarvitse olla profeetta eikä mikään erityinen tulkitsijakaan. On niin ”suoraa” kirjoitusta, että pitäisi olla täydellisessä huumassa, jos ei niiden tarkoitusperiä ymmärtäisi. Tai että tulkitsisi väärin.
Sonja, kannatan myös oikean tiedon lukemista tai kuuntelemista. Jokaisen kannattaa itse lukea ensikäden tietoa ja kuunnella Lähetyshiippakunnan seurakunnissa pidettyjä saarnoja. Tietämättömien tulkintaan ei kannata uskoa.
Tarkastelin tuota Albertin esittämää 7 kohdan listaa. Siinä kiistattomasti tosia olivat vain kohdat 2 ja 7 (hiippakunnan perustaminen jne. ja piispan sulkeminen ehtoolliselta). Myös kohta 5 voi pitää paikkansa. Kohta 1 pitää paikkansa vain niiden pappien osalta, jotka ovat SELK:n seurakuntavirassa ja hoitavat samalla LHPK:n tehtäviä – onko heitä? Kohdissa 3, 4 ja 6 Albert esittää arvailuja LHPK:n toimijoiden motiiveista.
Piispan sulkeminen ehtoolliselta oli tietenkin provokaatio, mutta nythän puntit ovat tasan. Mitä tulee oman hiippakunnan perustamiseen sekä omien pappien ja piispojen vihkimiseen, niin Suomessa on koko joukko yhteisöjä, joilla on omat pappinsa ja joillakin myös omat piispansa. Miksi juuri LHPK on Albertille punainen vaate?
Juuri ensi käden tietoja olen lukenut. Jos niiden tarkoitus onkin olla mainostusta, jolla yritetään saada ihmisiä kuuntelemaan heidän saarnojaan, niin on todella kampanja epäonnistunut.
Ja tämän sanon ihan sisarrellisuuttani: ei kauheasti houkuta mennä semmoiseen tilaisuuteen, jossa saattaa jäädäkin ilman ehtoollista, vaikkei piispa olekaan. Siinä on tehty semmoinen erotus, joka railo ei umpeudu. Ja hyvä niin.
En ole minäkään uskaltanut mennä LHPK:n ehtoolliselle. Tiedä vaikka lukisivat minut samaan kategoriaan kuin piispat ja naispapit eli harhaoppiseksi. Olenhan sentään kirjoitellut täälläkin kaikenlaista.
En ole myöskään uskaltanut mennä helluntaiseurakunnan ehtoolliselle, koska en tiedä, päästäisivätkö. Pitäisi varmaan kysyä etukäteen. Katolisen kirkon ehtoollisella olen ollut kuokkimassa kaksi kertaa, kummatkin ulkomailla kirkollisen juhlan yhteydessä.
Lähetyshiippakunnan seurakuntien saarnat ovat kuunneltavissa netin kautta. Mitään mystistä niissä ei ole. Paikanpäälle kannattaa mennä ja rippikoulun käyneet luterilaiset saavat ehtoollisen ja muita varten on siunaus. Hyvät tavat kannattaa pitää mielessä, jos menee johonkin vierailulle.
Miten on anglikaanien ja metodistien suhteen? Noudattaako Lähetyshiippakunta Suomen kirkon tekemiä sopimuksia alttariyhteydestä?
Jaa, ettäkö Eero Huovisella ja muilla, joilta ehtoollinen on evätty ei ollut hyviä tapoja? Asia on juuri päinvastoin. Odotan pyydetäänkö koskaan anteeksi noita loukkauksia. Piispalla on tietysti kestokykyä, mutta noin muuten, niin en kauheampaa loukkausta ja hylkyä osaa ihan heti kuvitella kuin ehtoollisen epääminen. Kristuksen asettaman sakramentin.
Sonja, piispa Eero Huovinen osaa käyttäytyä aina asiallisesti. Eipä kukaan ole koskaan muuta väittänyt. On hyvä kun huolehdit muiden anteeksipyynnöistä, mutta tärkeintä on muistaa itse pyytää niiltä läheisiltä anteeksi, joita on loukannut.
Niin, sitä joutuu aika anteeksi pyytämään. Tietysti ensin täytyy ymmärtää, mitä on tehnyt/jättänyt tekemättä.
Piti kirjoittamani, että aika usein joutuu anteeksi pyytämään. Toisille se on helpompaa kuin toisille.
Miten on Juha Heinilä, onko kirkkoherra Soili Juntumaalta jo pyydetty anteeksi, että häneltä evättiin ehtoollinen oman seurakuntansa alueella?
Jukka. Asia ei minulle kuulu, eikä Soile minulle ole kertonut. Vaikka olisin Soilen tai jonkun ohjaava piispa en niitä asioita tänne kirjoittaisi. Jokainen kirjoittakoon omat asiansa itse, ei siinä muiden mestarointia tarvita.
Asia on toki täysin Juntumaan ja Korpisen välinen ja anteeksipyyntö on siis ollut Korpisen asia. Hallinnollisen seuramuksensa hän on jo aikanaan saanut.
Enemmistön mielipiteitten perässä menemiseen ei tarvita erityistä viisautta. Ajan merkeistä vaarin ottamiseen ja oppimiseen kylläkin.
Aika jännä, että vanhauskoisia täällä parjataan kovasydämisyydestä yms. Kuitenkin tässä ketjussa melkein kaikki poistetuista kommenteista ovat muiden kuin vanhauskoisten kirjoittamia. Mistä tämä kertoo? Sydämen kyllyydestä suu puhuu? Kenellä se kova sydän onkaan?