Hypätäänkö uskoontulon yli?
Uskoontulo on puhtaasti Jumalan vaikuttama, jota ihminen haluaa kohdalleen. Raamatullisesti yhtä pätevää on ilmaista, että usko tulee ihmiseen. Mitään, eikä mikään liiku, ei edes Jumala, ellei ihminen tahdo. Ihmisen ratkaisuvalta ei ole sidottu vähäisemmässäkään määrin, koskien tilaa kuoleman jälkeen.
Kaikki se mikä ei pääse taivaaseen, eli on luotua, eli tästä maailmasta tätä maata, tuhoutuu, alkuaineita myöten.
Kun ihminen lankesi paratiisissa Saatanan houkutuksesta, houkuttajan tartuntapinta oli liha sisältäen sielullisuuden, eli tunteet.
Jo ensimmäisellä ihmisparilla oli toimiva oma ymmärrys, johon Saatanalla oli ”pääsy”, eli tartuntapinta. Koko luomakunta on vapaa Lutherin oivalluksesta ”Sidottu Ratkaisuvalta”. En usko, että sorrun tässä parjaukseen, jollaisena katolilais-luterilaisen opinmuodon kieltäminen saattaa vaikuttaa. Kun sanon, ”en usko”, niin perustan sen suhtautumiseen yleensä ihmisiä kohtaan, josta todisteena:
Olen silloin tällöin maininnut työni vuoksi toiminnasta muslimi-valtioissa. Tuli selväksi, etten ollut muodollisesti nk. kristitty, vaan Jeesukseen vapahtajanani uskova. Yleensä ”helluntailainen” käsitekin oli yhteyksissäni tiedossa.
Olen suurimman osan elämääni toiminut maissa, joissa roomalaiskatolisuus on valtio valtiossa. Työtoverini pääsääntöisesti ovat olleet näitä katolisia. Joillakin italialaisilla oli epätietoisuutta, että mitä tarkoitti kun sanoin ”sono evangelico / olen evankelinen”. Sitten ”pentecostale” eli helluntalainen, selvitti hengellisen minuuteni, silloin kun keskustelu siihen meni.
Uskova, uskoontullut on outo lintu, muttei sisäisen tilansa vuoksi ärsyttävä, mitä maallisten asioitten hoitamiseen ja jokapäiväiseen elämiseen yhteiskunnassa tulee. On inhimillistä, että vain pieni osa ihmisistä miellyttää tai nauttii arvostus-ihailuamme, kuten Suzanne Innes-Stubb.
Apt. 1:8 on selvittää uskovien tehtävän, eli ”.. te tulette olemaan minun todistajani ..”. Tämä ”oleminen” elävöityy mm. Fil. 2:
13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
Jos ja kun sanoa täytyy, niin siitäkään ei pidä huolestua etukäteen. ”Minä annan teille sanat”.
Reijo Mänttäri. Kaksi huomiota.
1. Väität, että Kaikkivaltias Jumala ja tomusta luotu ihminen, joka Raamatun moninaisen todistuksen mukaan ei voi käsittää edes asioiden alkua tai loppua,ovat jotenkin tasavertaisia toimijoita. Riippumatta siitä, onko ihmisellä uskomisen asioissa vapaa vaiko sidottu ratkaisuvalta, väite kuulostaa hyvin oudolta kristityn lausumaksi.
Itse asiassa on ihmisiä, jotka ilmeisen rehellisesti ovat halunneet tulla uskoon, mutta ovat kertoneet, että näin ei koskaan tapahtunut. Onko siis selitys siinä, että Jumalakaan ei tahtonut liikuttautua heidän suuntaansa?
2. Väität, että taivaaseen ei kuoleman ja tämän maailmanajan lopun jälkeen pääse mitään luotua, koska kaikki alkuaineetkin hajoavat. Huomaatko, että tällä väitteellä kumoat kaikista Raamatun ihmeistä suurimman: Herran Jeesuksen ruumiillisen ylösnousemuksen kuolleista. Siten myös Paavalin opetus 1. Korinttilaiskirjeen 15. luvussa on tyhjänpäiväistä pölinää. Myös Ilmestyskirja on väärässä, kun siellä sanotaan, että kultakaupunkiin kootaan kerran kaikki tämän maailman rikkaudet.
Muihinkin väitteisiisi tekisi mieli tarttua, mutta nämä riittävät. Ja ai niin, olen samaa mieltä siitä, että on kyllä olemassa ”muodollisia” ja ”tosi” kristittyjä, mutta jätän kyllä sydänten tilan arvioimisen Hänelle, joka tietää kaiken, mitä meissä ihmisissä on.
Marko,
Olen viitannut useinkin, kuinka Sidottu Ratkaisuvalta- käsite ampuu itseään jalkaan, eli on ristiriitainen. Jo Paratiisissa Jumala julisti ihmisen vapaasti tahtovaksi.
Näin oli laita enkeleilläkin, jotka tahtoivat olla niinkuin Jumala. Vaikka heidän kapinansa epäonnistui, niin ikuisuusolentoina he jatkoivat olemistaan ja alkoivat haalia muita samaan tuhoon, ihmisyyden, eli luodun tartuntapinnan kautta, jossa kunnianhimo herätettiin Saatanan avustuksella.
Eli ihminen aivan ensimetreistä lähtien on ollut vapaasti tahtova ja vapaasti päättävä, eikä ”sidotun ratkaisuvallan” suojaama, vaikkei Raamatun mukaan, mutta kylläkin sakramentaalisen pelastusopin mukaan. Tämän opin omaksuminen sopii pääteemaksi, kun jumaluuksista (teologista) oppia opiskellaan esimerkiksi Suomen valtion teologisissa tiedekunnissa.
Edellisenkin perusteella ”Kristityn lausumaksi”-lausumasi, on oikein. ”Kristitty” on väännös alkuperäisestä sanasta ”christianos”, mikä tarkoittaa Jeesuksen seuraajaa.
Kullekin kielelle asiallisesti oikein käännettynä se olisi häirinnyt sakramentaalista pelastusoppia. Uskovien seurakunnassa on kysymys uskoontulleista, eli uskovista, eli Jeesuksen opetuslapsista. Uskovaiset muodostavat uskovien yhteyden siellä missä asuvat, vaikuttavat. He, muodostajat, ovat aina uskoontulleita, eli he ovat antaneet Jeesuksen tulla asumaan heihin. Tämä ihmisen myöntyminen on koko ajan voimassa, eli kokoaikainen työtoveruus, mutta jota voi vähentää ja luopua jos niin haluaa.
Rehellisesti tulla-uskoon haluavia on paljon. Heidän kanssaan olen ”työskennellyt” niin kauan kuin muistan. Jo naapurin ”Asko” kaipasi sitä, mitä perheellämme oli. Siitä lähtien lähes 70 vuoden ajan hän joka kerta kun tapasimme kysyi, että olenko vielä uskossa.
Viimeisimpiä ihmisiä, tai hänen viimeisin yrityksensä tulla kytketyksi elävään uskoon, siihen, josta hänelle 4 viimeisen elinvuotensa aika viikottain kerroin. Sitten vähän ennen kuolemaansa oli kahdessa päivälehdessä koko aukeaman artikkeli hänestä ja silloisesta arkkipiispasta, jossa oli muotoiltu Antin palanneen isiensä uskoon. Kuitenkin muutama viikko artikkelin jälkeen ja ennen kuolemaansa hän minulle sanoi, että ”Reijo minulle kuuluu erittäin huonoa”, eikä viittaus ollut fyysiseen tilaan. Antti itse antoi luvan, että saan kertoa näistä keskusteluistamme, esim. täällä Kotimaan blogipalstalla. Hän kertoi saman kirjoissaan, mainiten helluntalaisten evankelioimisteltan Tammelan torilla.
Voisin kertoa samoissa tiloissa tapaamisistani muotojumalisten kanssa, jotka hekin, jopa neljän vuoden ajan, tulivat viikottain tapaamaan minua ja vaimoani, sisäisen ahdistuksen ajamina. Heistä ei enempää, koska nämä keskustelut säilyivät kahdenkeskisinä.
Jumala lähestyy jokaista ihmista tavalla ja toisella, vt. Isän veto. Suurin osa ihmisistä ei siihen yhdy, vaikka olisivat koko ikänsä kaikessa kirkollisuudessa mukana. Niin myönteiselle kuin kielteiselle vaikutukselle on rokote.
Marko, näin pitkästi ensimmäiseen kommenttisi osaan. Sitten kun ehdin, ehkä vielä tänään, laitan lyhyemmän numero kahteen.
Reijo M. Et ilmeisesti ymmärrä (tai halua ymmärtää) pointtiani. Aivan riippumatta siitä, onko ihmisellä sidottu vaiko vapaa ratkaisuvalta, Jumala on suunnattoman paljon suurempi ja väkevämpi kuin mikään meidän tahtomme.
Noita ”tapauskertomuksia” joihin viittaat, löytyy pilvin pimein ja laidasta laitaan. Myös minulla on omat sielunhoitokokemukseni. Onneksi meidän pelastuksemme asia on tämän suuren Jumalan käsissä! On ihmisiä, jotka ovat ”vastaanottaneet Jeesuksen” ties kuinka monta kertaa tahansa, mutta ovat aina joutuneet ahdistukseen, kun koskaan eivät ole voineet olla varmoja siitä, ovatko ”tehneet ratkaisun” tarpeeksi tosissaan, ovatko pilkanneet Pyhää Henkeä tai tehneet jonkun muun anteeksiantamattoman synnin, kuuluvat kadotukseen ennalta määrättyjen joukkoon tai vaikkapa jääneet ilman ”oikeaa kastetta”. Jankkaaminen siitä, että ”jos olet avannut sydämesi Jeesukselle, Hän on tullut sydämeesi asumaan”, ei tuota hengellistä hätää ratkaise, koska langennut ihminen joutuu aina epäilemään omaa vilpittömyyttään. Toki poikkeuksia, joissa ”ratkaisu” on tehty onnistuneesti, on olemassa.
Toimivin ratkaisukristillisyys, jonka minä muuten tunnen, on vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden malli. Siinä armoa kysyvälle julistetaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä (sekä Pyhän Hengen voimassa). Usein kysymällä ensiksi, lupaatko uskoa? Tosin epäilykset tapaavat tulla jossakin vaiheessa myös heille, eikä vähiten seurakuntaopin vuoksi.
Marko,
1. Moos.1. luku kertoo kasvi- ja eläinkunnan luomisen. Kaiken tämän kruunuksi, omaksi kuvakseen hän loi ihmisen, joka ennen Jumalan häneen puhaltamaa ”elämän henkeä”, Moos. 1. 2:7 oli eläimen kaltainen, vt. Saarn.3:
18 Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he omassa olossaan ovat eläimiä.
19 Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.
20 Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.
Koko luomakunta on tulelle talletettu, jolloin kaikki tuhoutuu suurella pauhinalla, vt. 2. Piet. 3:
5 ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.
Alkuaineitten täydellinen haihtuminen, tuhoutuminen kertoo, että todella kaikki luotu lakkaa olemasta. Tähän kun yrittää saada mahtumaan jotain taivaaseen selviytyvää edellyttää Kirjoitusten ulkopuolelle menemistä, samalla tavalla kuin muuttaa Jumalan ihmiseen luomaa, laittamaa, vapaata tahtoa, ratkaisuvaltaa, koskien tilaa ikuisuudessa. Kastevesi ja muistoaterian nauttiminen ei tätä kompensoi, eli vie taivaaseen niitä, jotka eivät sinne tahdo (katol.- evlut pelastusoppi). Tähän tahtomiseen on ihmisellä kyky, oikeus, jota kykenemistä ei Jumala hyvyydessään muuta.
Viittauksesi ”pölinään” kertoo, että olet ymmällä, tai et malta lukea tuota 15. lukua. Siinä todella erotellaan katoava katoamattomasta. Se mikä muuttuu, eli muutoksen tulos ei ole samaa kuin se mikä on luotu, ja kuuluu ryhmään 1.Kor2:
9 vaan, niinkuin kirjoitettu on: ”mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat”.
10 Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.
Tulevan, ikuisuuden ihanuus ei ole käsitettävissä eikä kestettävissä tässä ajallisessa tilassamme. Me muutumme ja siitä toistetaan monasti, kun uskoontulleen ikuisuusosasta puhutaan. Samoin kadotuksen tila ei ole kestettävissä ajallisessa statuksessamme. Ikuista kärsimystäkin varten ihminen varustetaan se kestämään.
Taivaan ihanuus on koettavissa jo täällä ajassa, kun ihminen tulee uskoon. Sitä ei voi edes kuvailla, siksi käytetään helmiportteja ja kultakatuja kertomaan sellaisesta mihin täällä ajassakaan ei pääse käsiksi.
Reijo Mänttäri kirjoittaa gnostilaista harhaa. Reijolla ei ole mitään tajua kristologiasta, se on tyypillistä kun ei tunne historiaa. Ei jatkoon.
Uskoon tulosta ei pitäisi tehdä oppia siitä millä tavalla se tapahtuu kunkin kohdalla. Muuten se johtaa siihen että toisen uskoa aletaan mitätöimään. On olemassa uskovia ja niitä, joilla pelastavaa uskoa ei vielä ole. Eroa näiden kahden välillä on usein hyvin vaikea nähdä. Varsinkin kun uskoontulo on monien kohdalla hyvin erilainen. Samoin se miten usko elämässä ilmenee. Kyse on Jumalan työstä ihmisessä, eikä ihmisen työstä Jumalan valtakunnassa. meidän tulee pyrkiä siihen, että evankeliumi otetaan vastaan, mutta meidän käsissä se ei ole. Samalla kun evankeliumia pidämme esillä on hyvä suhtautua kaikkiin ,niin kuin he jo olisivat uskovia. Ei me aina uskovien kesken puhuta samaan tapaan , kuin muiden kassa. Muiden kanssa keskustellessa on oltava tarkkana, ettei puhu sellaista, mitä ei uskovienkaan korville kuulosta hyvältä: Jolloin kuulijalle tulee vaikutelma, että hänellä ei ole toivoa, koska uskova puhuu hänelle ”tuollaista tekstiä”. Uskovina meillä on suuri vastuu siitä millaisia vitsejä etenkin muille kerromme.
Luin sosiaalisessa mediassa kerran tekstin : ” en iloitse mistään muusta niin paljon kuin siitä, kun uskovat riitelee keskenään”. Sen jälkeen olen pyrkinyt pitämään kurissa innostustani oikeaoppisuuteen.
Pekka P, olen aika lailla samaa mieltä. Itse olen myös ajatellut, että tiettyyn rajaan asti uskovien keskinäinen riitely ei ole vain kielteinen asia. Sehän osoittaa myös, että uskomisen asiat ovat tulleet tärkeiksi.
Käsitykseni mukaan uudestisyntyminen eli uskoon tuleminen on yksi Jumalan suurista salaisuuksista. On hyvä osata johdattaa toinen uskoon sisälle. Oikeastaan jokaiselle uskovalle välttämätön taito. Sitä ei saa yhtään kiirehtiä, eikä oikeaa hetkeä saa antaa mennä ohi. Silti kyse on Jumalan työstä ja vaikutuksesta. Eikä siitä miten me haluaisimme asian määritellä. Joidenkin kohdalla uskoontulon kokemus on tärkeä, siksi että itse tietää kenen oma on ja millaiset oikeudet ja velvollisuudet saa. Toiset elää sitä kaikkea todeksi jatkuvasti ilman varsinaista uskoontulon hetkeä.
Olisivatko saaneet uskon lahjan jo kasteessa tai äitinsä kohdussa sekä saaneet kuulla evankeliumia elämänsä varrella?
Marko,
Luther on tuohon kasteessa ja kohdussa kysymykseen vastannut. Raamattu ei sellaiseen pohdiskeluun osallistu.
Kysymys on todellakin syntymisestä, ylhäältä syntymisestä, uudelleen syntymisestä… Jota Nikodeemuskin ihmetteli, että mitä ihmettä Jeesus puhuu.
Kysymys: Kuka voi syntyä itse? Eikö kaikelle, joka on syntynyt, ole myös synnyttäjä? Eihän kukaan voi olla itsensä synnyttäjä? Ei ainakaan Raamatun mukaan. Ja todistaahan tämän meille, koko Luomakunta, elämää, ei voi olla ilman edeltä käyvää elämää. Luonnollisen ihmisen syntymä on isän ja äidin liittosta, samoin on myös Kristityn syntymä Jumalan ja seurakunnan liitosta. Kuka tämän ymmärtää, se ymmärtää.
Jumalan Sana (Kristus) on se Siemen, jonka kautta jokainen Kristitty saa syntymänsä. Kun Kristillisessä kasteessa on läsnä Isä, Poika ja Pyhä Henki, niin paikalla on myös seurakunta, joka toimii kätilön tavoin saattaessaan uuden syntyvän maailmaan.
”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”.
Nikodeemus sanoi hänelle: ”Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?”
Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.” Joh.3:3-6
Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, niin minkä sille voi ihminen mitään? Jumalan Pojan Evankeliumia on julistettava koko maailmaan, jospa joku, silloin syntyy uudestaan ylhäältä.
Syntymän salaisuus on kätketty näihin kahteen: Sana ja Sakramentit. Vesi ja Henki.
Ismo,
” …. jospa joku, silloin syntyy uudestaan ylhäältä.”
Jokaista Isä vetää Jeesuksen pelastettavaksi, eikä hän heitä ketään pois, joka hänen luoksensa tulee!
Jumala, Jeesus tahtoo, että kaikki pelastuisivat. Jos et ihmisen työkumppanuutta uskalla sanoa tahtomiseksi, niin suostuminenkin-ilmaisu kelpaa, tai jopa alistuminen!
Jumalan armo kulkee alhaalla etsien ja kutsuen heitä, joista kukaan ei välitä ja ihmiset kääntävät katseensa pois heistä heidän halvan ulkomuotonsa tähden. Jumala armosta tekee ratkaisun heidän puolestaan.
Kosti,
Kyllä tosiaan, Jumala etsii niitä, jotka ihmisten silmissä ei mitään ole.
Haluan tähän tuoda toisen laidan unohdetut, eli ihmissilmissä arvokkaat.
Tästä esimerkkinä on Aarne Ylpön kertomus kahdesta pelastusta etsivästä, joiden puolesta Ylppö rukoili. Toinen oli paikkakunnan mahtimies ja valkoisiin kuuluva isäntä ja toinen alimman luokan talon palkollinen, punikki. Kun he polviltaan nousivat, Ylppö kertoi, kuinka valkoinen ja punainen syleilivät toisiaan.
Tarkoitin tosin sitä, että Jumalan yllättävä armo etsii heitä, jotka eivät etsi Häntä.
…… ”Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.”
Taannoin aloin selvittää sitä, mitä uudestisyntymisessä tapahtuu. Siitä on paljon puhetta milloin se tapahtuu, mutta tästä hyvin vähän. Ehkä ei mitään. Uudestisyntymässä saamme kosketuksen Jumalalta ja koska Jumala on rakkaus, niin uudestisyntynyt saa sisimpäänsä uuden rakkauden. Tapahtuu siis selkeä muutos entiseen. Tästä rakkaudesta uudestisyntyneet tunnistavat toisensa. Ainoa asia jota muut ei kykene matkimaan on se keskinäinen rakkaus, joka näillä on. Siitä muutkin tunnistavat heidät Jumalan lapsiksi. Syntyessään uudesti he saavat uuden hengen. Tämä henki vaikuttaa heissä muutoksen.
Reijo M. Ilmestyskirjan mukaan taivaan kultakaupunkiin – miten se sitten onkin ymmärrettävä – kootaan kaikkien kansojen rikkaudet. Miten ne voitaisiin koota sinne, jos ne tuhoutuisivat?
Paavalin mukaan meidän ylösnousemusruumiimme on sama ruumis kuin täällä maan päällä, vaikkakin erilainen: kirkastettu, hengellinen ruumis. Siemen on kovin eri näköinen kuin siitä versova kasvi mutta kuitenkin on kysymys yhdestä ja samasta kasvista.
Et ota huomioon, että Raamatun kirjoittajat ovat sanelleet tai kirjoittaneet eri ajankohtina ja erilaisista näkökulmista. Saarnaajan kirjan kirjoittaja kuvaa ihmisen ja eläimen elämän katoavaisuutta. Parissa kohtaa vilahtaa ikuisen elämän aavistelu.
On muuten mielenkiintoista, että sanot kadotukseen joutuvien ruumiiden tulevan varustetuiksi kestämään helvetin tuskia. Satutko tietämään, mistä tuo ajatuksesi on peräisin? (Vihje: siitä teologiasta ja akatemioiden teologisesta ajattelusta, jota niin kovasti vastustat).
Raamatun kirjoittajat ajattelivat maailman koostuvan neljästä tai viidestä alkuaineesta. Se, että tämä maailma tuhoutuu tulessa, ei tarkoita Jumalan alunperin hyvän luomistyön hävittämistä vaan sen nykyisen, synnin turmeleman olemuksen hävittämistä meille käsittämättömällä tavalla.
Marko,
Viittauksista Raamattuun on hyvä laittaa tiedot kohdasta ja käännöksestä. Muistinvarainen kuvaus asiasta saattaa johdattaa väärille jäljille.
Tietysti tuo Ilmestyskirjan maininta 21:26 on löydettävissä., mihin ilmeisesti viittaat. Kun mainitsen ”muistinvaraisuuden”, niin itse asiankin voi muistaa oikein, mutta tässä yhteydessä sinulle ei ole käynyt niin. Biblia 1776 ”26 Ja pakanain ylistys/doxa ja kunnia/time, kääntää oikein, niinkuin KJV. Nämä sanat kertovat lihalle näkymättömistä asioista, mitkä ovat ikuisia.
Ilmestyskirja on ilmestys-näky-profetia tulevasta, Jumalan lupaukset omilleen. Vasta silloin merkitys on selvä ja toteutuu. Nytkin jo, me uskoontulleet voimme uskossa kosketella jopa Siionin vuorta, vt. Hebr. 4:2, ”.. uskossa sulautuu..”. Kultakaupungit, kultakadut jms. ei linjaudu katoavaan kultaan.
Uskon, että sinun kannattaa syventyä tähän Johannekselle annettuun ilmestykseen, eli Ilmestyskirjaan. Sen sanoma on vain uskovalle, niinkuin koko Raamattu. ”Vain uskovalle” tarkoitan, ettei se muuten hyödytä, ellei Jumalan ihmiseen laittama, Jumalan henki sitä avaa. Siksi on valtion teologinen tiedekunta, jossa ilman Pyhän Hengen osallisuutta opetetaan ”uskoontuloa”. Vaikeaako?, ehkä, mutta raamatullista ja niihin perusteisiin voimme mennä.
Minulla ei ole mahdollisuus puuttua kuin tähän, jatkan asap.
Reijo M. Olen totta kai samaa mieltä siitä, että tässä ajassa me voimme vain uskon kautta aavistaa tulevan maailman todellisuutta. Nyt ei kuitenkaan ole kysymys siitä.
Väitteesi, että taivaaseen ei pääse mitään luotua, on yksinkertaisesti kristillisen uskon ja Raamatun vastainen. Taivaassa ei ole epäuskoa, syntiä, sairautta eikä kärsimystä. Sen sijaan siellä ovat ruumiillisesti ylösnousseet pyhät, joiden ruumis on nimenomaan saanut alkunsa tässä maailmassa. Näin ollen on perusteltua pitää mahdollisena, että myös koko muu luomakunta ja inhimillisen toiminnan saavutukset ovat siellä edustettuina. Perusvirheesi on, että asetat täysin väärällä tavalla vastakohdiksi hengellisen ja Jumalan luoman fyysisen todellisuuden. Vastakohta kun on todellisuudessa hengellisen ja synnin välillä.
Kommentoin vain hyvin lyhyesti, että kuinka ihminen voi valita jotakin, josta hän ei tiedä mitään? Luterilaisen tunnustuksen mukaan luonnollinen ihminen ei tunne eikä käsitä Jumalaa. Jos hän valitsee jotakin hän valitsee oman käsityksensä, joka on jotakin varsin erilaista kuin Jumala. Juuri tähän Lutherin kritiikki kohdistuu: Joka valitsee sitä, mikä on hänen vallassaan, tekee synnin. Tarvitaan Jumalan ihmisen ulkopuolelta tuleva itseilmoitus, joka rikkoo ja yllättää ihmisen mielikuvat.
Karimies kuvaa hyvin luterilaista tunnustusta. Synkistän vielä hieman tätä, ei riitä se, että ihminen kuulee Jumalan sanaa, se ei takaa mitään ( Rm 10:14-15), vaikka kuinka paljon ihminen kuulisi Jumalan sanaa ja tietoa Jumalasta, se ei riitä. Näin ollen eroa ei ole, viidakossa asuvan joka ei ole kuullut Jumalasta ikinä mitään ja luterilaisessa Suomessa asuvan välillä. Väliä on ainoastaan sillä, antaako monergistinen Jumala uskon ja vapauttaako ihmisen sidotun tahdon. Sillä on väliä. Tähän ihminen ei voi vaikuttaa. Nämä ovat lohdullisia kuvauksia luterilaisuuden ytimestä.
Ilmari,
Arvostan, että kommentoit blogissani!
Raamatussa on tieto, tieto ja suositus Jumalalta: 5. Moos. 30:19 ”Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.” Jumala on laittanut ihmiseen kaipuun Jumalan yhteyteen.
Kun ulkopuolisten suosio alkuseurakunnan uskovia kohtaan laantui, vt. Apt. 2:47, he olivat myynneet omaisuutensa ja kykenivät hajaantumaan niin, että koko silloinen Vähä Aasia tuli evankelioitua. Samasta vainon voimasta on koko maailmaa evankelioitu, tehty tiettäväksi kuinka jokaisessa ihmisessä olevan Jumal’kaipuun voi tyydyttäa.
Tästä Paavalikin Areiopagilla todisti, Apt. 17:22-32. 30. jae, ”30 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus..”
Paavali puheissaan Areopagilla mainitsee kuinka pelastus, yhteys Jumalaan on jokaisen ulottuvilla ja että ihmisen ajallisen elämän tarkoitus on löytää yhteys Jumalaan ja että se löytyy jopa hapuilemalla, koska Hän ei ole kaukana yhdestäkään ihmisestä.
Rakennat tilanteen, jossa massojen vanhurskautus on tapahduttava, koska tietoisesti uskoontuleminen ei ole mahdollista, niin se on tehtävä ennen kuin tietoisuus herää. Tätä tuetaan koko kansan vanhurskautuksella, jota Raamattu ei opeta. Yksi kerrallaan tullaan uskoon.
Huolesi on siis, että miten jokainen joutuisi Isän vetoon, eli herätykseen vt. Joh. 6:
44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Jumala vetää jokaista Jeesuksen pelastettavaksi, tavalla tai toisella. Ihminen voi siihen suostua tai vastustaa sitä. Niille, jotka eivät ole kuullut julistettua kutsua, vetoa, niin heidän omatuntonsa todistaa kuinka he vastasivat, kun Jumala heitä lähestyi. Jokainen on vastuussa valinnoistaan.
On oikein sanoa, että ”Luterilaisen tunnustuksen mukaan ..”. Lutherin oivallus ”Joka valitsee sitä, mikä on hänen vallassaan, tekee synnin.” Raamatussa ei tälle ole perusteluja. Myöskään konstikas ”Tarvitaan Jumalan ihmisen ulkopuolelta tuleva itseilmoitus, joka rikkoo ja yllättää ihmisen mielikuvat.”, on pelkkää hämäystä, koska: ”itseilmoitus”- on samaa rakennelmaa kuin RKK:n itseymmärrys-oppi.
Tällaiset itse-alkuiset hämäykset on järjestelmällisesti luokiteltu Raamatun-vastaisiksi, on se omasta itsestä tai muusta itsestä. Lahjavanhurskautus ei toteudu muutoin kuin siihen suostumalla. Ei edes Jumalan ”itse” saa mitään aikaan ihmisessä ellei ihminen siihen suostu. Se on yhteistyön tulos, työkumppanuuden alku, josta vain ihminen voi sanoutua irti silloin kun haluaa. Siksi Joh. 3:16 on ehto-muodossa, ”… hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (kreikan subjunktiivi verbi-muoto).
Monesti olen tätä miettinyt, kuinka Jumalaan uskominen ja Armon sisäistäminen sotkeutuvat tähän uudelleen syntymisen käsitteeseen… ”Monet papit tulivat uskoon” ja osa fariseuksista tulivat uskoon jne… Meille on kirjoitettu.
Tunnen monia, jotka uskovat Jumalaan, ovat lapsena kastettuja, mutta he eivät tunne Armoa ja Kristuksen lunastusta, se ei ole heille kirkastunut, Jumala on heille kuitenkin tärkeä ja sen he tunnustavat kyllä. Heidän vaelluksensa ja mielensä on kuitenkin lain alla ja he kantavat raskaita kuormia miellyttääkseen ihmisiä ja näin myös Jumalaa. He eivät ole ”vapaita” vaan ”orjia”
Kun kuvaukseni mukainen ihminen sitten kohtaa Kristuksen Armon ja hänen silmänsä aukeavat, niin tuleeko hän ”uskoon” vai onko hän uskonut kaiken aikaa? Itse ajattelen, että Jumala on vaikuttanut tämän ihmisen elämään jo hänen ennen hänen syntymäänsä iankaikkisuudesta käsin… Olen Raamatusta saanut myös ymmärtää, että Jumala pelastaa omansa, tapahtuipa ihmisen ”tämän” puoleisessa elämässä sitten mitä tahansa.
Tutkimattomat ovat Herran tiet, mutta tämä lupaus pysyy voimassa; Jumala tuntee omansa.