Kun formulat tulevat maaliin, niin ainakin kärkipään autot tarkastetaan todella tarkasti. Hylkäämiseen on johtanut vääränlainen polttoaine, erilainen siiveke jossain ja ylimääräinen nappi irroitettavassa ohjauspyörässä. Urheilussa voittajat ja satunnaiset näytteenantajat tarkastetaan, ettei mitään laitonta etua olisi kenelläkään. Kun jääkiekkoilija veivaa maalin, mutta joku protestoi, niin tuomarit tutkivat videota oliko maali vai ei. Kun maali hylätään, niin se useimmiten hyväksytään vaikka karvastelee. Näin totuushakuisia me ihmiset olemme monissa maallisissa asioissa. Kaikissa kilpailuissa on tuomaristo ja vielä päätuomari, joka julkaisee tulkinnat sääntökirjasta.
Miten on meidän laitamme uskovat? Meillä on kirjojen kirja, Raamattu! Me kilpailemme voittaaksemme omaksemme iankaikkisen elämän, tai osa kilpailee ja osa on katsomossa ja antaa neuvoja, ei sitä voittopalkintoa ole edes olemassa, turhaan hikoilette! Kaikki, jotka kilpailevat, tavoittelevat samaa palkintoa, mutta täysin omilla säännöillään. Jos sääntöihin vedotaan, niin sanotaan: Käännösvirhe, tai ei ole nykyaikaa! Jos luemme ”diskaukseen” johtavista säännöistä, niin otetaanko vastaan? Osa ottaa ja ahdistuu! Osa väittää, että toinen vain huvikseen tuomitsee ilman tuomarin valtakirjaa, ja joku tuomitsee ihan huvikseen. Voiko hengellistä kenttää vielä jotenkin paimentaa tai hallita. Mielestäni ei voi, kun demokratia on poistanut auktoriteetin Sanalta, hengellisiltä johtajilta ja koittaa ottaa pois myös Jumalalta. Se ei kuitenkaan ole mahdollista. Ei ampiainenkaan pysty estämään sitä, jos joku rikkoo hänen pesänsä. Ihminen on hetken kaikkivaltias ampiaiseen nähden. ja voi päättää antaako elää vai antaako kuoliniskun.
Jumalamme armoa on ja pitkämielisyyttä se, että kansaamme ei ole sotien jälkeen paljon koeteltu.
Hyvinpä Lauri analysoit elämän nykyisiä kilpajuoksuja, joissa edetään jopa vastakkaisiin suuntiin. Paljon tulee törmäilyjä tuollaisessa tuoksinassa. Ja viittasit varsin osuvasti demokratiaan, kansan ääneen tässä prosessissa: ” Demokratia on poistanut auktoriteetin Sanalta, hengellisiltä johtajilta ja koittaa ottaa pois myös Jumalalta.”
Kotimaassa kauan kolumnia pitänyt , korkeasti oikeusoppinut Heimo Lampi kirjoitti jo aikanaan pelkäävänsä erästä kirkolliskokouksen äänestystä: äänestetään Jumalan olemassaolosta.
Oikeus tulee kyllä toteutumaan, eikä siitä paljon äänestellä. Näin Raamattu kertoo tosi rehdistä kilpajuoksun valvonnasta tulevaisuudessa: ”Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista.”(Apt17:31)
Tuosta ”päivästä” kertoo hiukan tarkemmin esimerkiksi Jesajan kirja. 11. luvussa kuvaillaan ”Iisakin kannosta” nousevaa kuningasta, joka ”ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta”. Edelleen tuosta ”tehtävään asetetusta miehestä” kerrotaan, että ”antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa. Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän.”
Ilmeisesti tuona ”päivänä”, Kristuksen hallinto- ja tuomioaikana, ei kukaan voi enää vedota siihen, että Jumalan tekstissä on ”käännösvirhe, tai ei ole nykyaikaa!”
Kirkon ulkopuolelle jo aikoja sitten astuneena en halua ottaa kantaa sen tekemiin päätöksiin. Uskon kuitenkin, että se mitä Raamattu oikeuden toteutumisesta sanoo, lohduttaa kaikkia siihen luottavia. Parempaa on siis tulossa, eikä vain taivaassa.
Muuten: Kuinka optimistinen Lauri sinä olet?
Kyllä sikäli olen optimisti, että ihmisellä on toivoa niin kauan kuin on elämää. Varmaan on paljon nikodemoksia, joka haluaisi saada lisää ymmärrystä, mutta ei pysty julki sitä hankkimaan. niin kauan, kun ei ole mitään hätää.
Kilpailemme voittaaksemme, entä mitkä on säännöt.
Siis ensinnäkin kuka määrittelee reitin jota ”juosta”, onko kaikilla sama reitti vai voiko joku oikaista ja päästä maaliin?
Kaikilla on sama lähtöpiste eli nöyrtyä parannukseen ja uskomaan evankeliumi, siis nollata kaikki vanha.
Reitti on kaikille sama, Jeesus, reitin määrittää Jeesuksen Sanat eli kun kuulee Jeesuksen Sanat niin tekee niiden mukaan eli seuraa Jeesusta.
Kuka näin ei tahallaan poispoikkea reitiltä niin pääsee perille ja voittaa.
Oma uskoni ja ajatukseni on Jeesuksen tulleen kirkastamaan ja selventämään Jumalan sanaa.
Ilmeisen hyvin asia onnistui sinne asti kun valtaapitävät huomasivat vaivan suuruuden ja kun sitten Jeesuksen seuraajien uskosta tuli Rooman Valtakunnan uskonto.
Näin valtaan tulivat uskontodokmien harrastajat jotka varmastikin uskoivat tekemisiinsä.
Nämä mysteerien miehet tehokkaasti intohimoissaan jättivät toiseksi ne kolme Jeesuksen Uudesta Testamentista nousevaa opetusta keskeisinä ohjeina ja opetuksen kohteina aikalaisilleen.
Siitä eteenpäin tunnustettiin, tahdottiin ja luvattiin, ja unohdettiin kaikkein tärkein; entheos.
Emmekö ole samalla tiellä vieläkin kirkossamme, ja minne on jäänyt kirkon vaikuttavuusarviointien tekeminen Ihmisen pääsemiseksi eteenpäin moraalisessa ymmärtämisessään noustakseen ajan kanssa henkisessä tasossaan.
Joku sanonta on olemassa: Jos et voi voittaa vihollistasi, liity heihin. Kun Rooman valta ei pystynyt tukahduttamaan kristinuskoa, niin valtaapitävät alkoivat suojella sitä ja näin tuli demokraattista sananvaltaa myös sisältöön. Varmasti sen ajan kristityt olivat väsyneet vainoihin ja varmaan osa tervehti ilolla rauhan aikaa, mutta eivät haistaneet hunajaan kätkettyä myrkkyä. Jumalalla on kuitenkin aina ollut niitä uskollisia, jotka eivät kumarra baaleja. Kiitos Jumalalle, että pelastava evankeliumi on kumminkin keskuudessamme!
”Näin tuli demokraattista sananvaltaa myös sisältöön.” Näinköhän siinä kävi? Kirkko järjestettiin Rooman legioona-armeijan tapaan ylhäältä johdetuksi arvojärjestykseen perustuvaksi koneistoksi.
Onneksi meillä on Raamattu ja varsinkin Jeesuksen Sanat ja Apostolien kirjeet.
Katsokaa , ette kukaan teitä eksytä.
”Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto.
En minä ole kirjoittanut teille sentähden, ettette totuutta tiedä, vaan sentähden, että te tiedätte sen ja ettei mikään valhe ole totuudesta.
Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan.
Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.
Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.
Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.
Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät.
Mutta te-teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.
Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.
Jos tiedätte, että hän on vanhurskas, niin te ymmärrätte, että myös jokainen, joka vanhurskauden tekee, on hänestä syntynyt. 1.Joh.2:20-29
Valheen isä on aina eksyttämässä ja pyrkii langettamaan meidät pois Kristuksesta jotta me uskosta lankeaisimme ja alkaisimme jälleen luottamaan omaan vanhurskautemme.
Sen sijaan Pietari kirjoittaa:
”Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä,
ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta,
jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.
Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.
Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. 2.piet.1:3-11
Kyllä, kirjoittamaannekin liittyen on vaikea huomata kahdeksannen päivän kirkon perisyntikäsityksen tarkoittavan Ihmiselle langetettua kiroiusta perisynnin vaivoissa tehdä samoja möhläyksiä kerta toisensa jälkeen.
Miksi näin käy syntyy saamastamme opetuksen ja hengellisen tiennäytön traditiosta kirkossa mikä perisyntisyyttä koskien on Ihmisarvon vastainen.
Miten ihmeessä Jumalalta saatua työpakettia vapauden ja omantunnon orastavassa asiassa voi pitää perisyntinä Ihmisen kehittymistä varten historiassaan.
Totta on Ihmisen kamppailu viettejänsä ja animaalisia asioita kohtaan mutta huonolla traditiolla ei synny vastuskykyä edellisiä kohtaan.
Vielä hyvästä kommentistanne; omavanhurskaus ei kirkossamme tarkoita Jumalayhteyttä entheos, vaan jotakin sellaista missä Ihmisen ymmärretään itse lisäävän asiaa kirkon opin ohitse omana työnä Jumalan Kaikkivaltiudesta pelastaa kenet Hän tahtoo.
Samalla mielellä olivat myös Paavali ja Luther.
Perisynnin olemus tulee nähdä oikeassa valossa, joka on siis sen todellisuuden ymmärtämistä, että jokainen lihaan syntynyt syntyy kuoleman ruumiseen ja elää luonnostaan ilman pelastusta ja toivoa tässä maailmassa. Luonnollinen ihminen ei edes ymmärrä tarvitsevansa mitään pelastusta ja ihminen rakastaa omia tekemisiään, eikä kestä jos joku asettaa kieltoja. Ihminen on vapaa synnin sisällä, eikä tajua olevansa orja. Paavali kirjoittaa: ”Lain kautta tulee synnin tunto.”
Synnin olemus ihmisessä on niin totaalinen, että emme ymmärtäisi siitä mitään, jollei Jumala olisi lähettänyt Lakia, joka on rikkomusten paljouden tähden vasta jälkeen päin ilmoitettu, että oppisimme mitä vanhurskaus on.
Ihminen voi näennäisesti tehdä paljon hyvää ja oikeaa, mutta niiden kautta hän ei voi lunastaa Adamin kautta tullutta syntiä jonka tähden kuolemme. Juuri sen tähden Jumala teki päätöksen Lähettää oman Poikansa meitä Pelastamaan ihmisen, että meidät ostettaisiin pois Adamin lankeemuksen seurauksesta, joka on kuolema.
Tämä Pelastus on Lahjoitettu ihmiselle Kristuksen Uhrin kautta, uskon mukaan.
Joka uskoo, se pelastuu. Eikä tuo usko ole toimeton, vaan toimiva, oikea usko ei koskaan ole ilman tekoja, vaan usko vaikuttaa tekojen mukana, Jumalan tahdon mukaan.
Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” Joh.11:24-25
Näinhän asia kirkon mukaan on kuten Ismo Malinen kirjoitatte.
Jeesus sen lisäksi että tuli kirkastamaan Jumalan sanaa oli myös täydellistynyt Ihmissielu. Näin yhdellä tavalla Hän oli myös esimerkki minnepäin Ihmisen tulisi pyrkiä.
Synnin palkka on kuolema kirkon mukaan
Kun kirkko kertoo meidän mahdollisesti kohtaavan rakkainpamme kuoleman jälkeen eikö henkien tapaamisessa sielumme kannalta olisi mukavaa kun elämässämme olisimme onnistuneet ottamaan askeleen moraalisessa ymmärtämyksessämme, ja jotkut jopa hiukan onnistuneet nousemaan henkisessä tasossaan.
Näin en huomaa enkä ymmärrä kuoleman pystyvän kirkastamaan sieluamme maallista vaellusta kummenmaksi vain uskon kautta. Onko tämä nyt sitä oikeaa epäuskoa.
Luonnonlakien mukaan synnymme avuttomina ja myös kuolemme avuttomaan tilaan tulleina. Olemme siis samalla tavalla riippuvaisia alussa ja lopussa. Jumala kyllä tulee toimeen avuttomien kanssa, koska avuton ihminen ottaa Hänen apunsa helpommin vastaan. Kuolema ei ihmistä vanhurskauta. se vain siirtää meidän jonkin osan pois ajasta. Kuoleman pitäisi nollata asiat ajassa, ettemme velkoisi enää ketään, joka ei enää pysty vastaamaan.
Uskon asioitahan nämä kaikki ovat, myös synti on uskottava, samoin kuin Jumalan Armo.
Mihin uskomme (mihin luotamme)?
Jos ihminen on luotu alunperin kuolemattomaksi olennoksi (Paratiisissa kuolema tuli ihmisen osaksi rangaistuksena Jumalan tahdon rikkomisesta), niin kuolema ei silloin ole alunperin ihmisen luontainen ominaisuus, vaan vihollisuus, kuten Raamattu antaa meille ymmärtää.
Juuri tästä kuolemasta Jumala tahtoo Lupauksensa mukaan ihmisen pelastaa.
(Antoi Lupauksensa jo Adamille ja Evalle) ja Kristuksessa tuo Lupaus on lunastettu ja täytetty.
Sen ole elämäni aikana oppinut, että on ihmisiä, joille Raamatun ilmoitus on selkeä uskonsa perustus ja sitten on ihmisiä, joille Raamattu tuottaa suuria hankaluuksia ja he pyrkivät sovittamaan Raamatun Sanaa omaan ymmärrykseensä, sen sijaan, että he pyrkisivät muuttamaan omaa ymmärrystään Raamatun ilmoituksen mukaiseksi.
Hebrealaiskirjeen kirjoittanut varoittaakin meitä, ettei meidän uskomme perustuisi omiin ajatuksiimme, vaan Jumalan Lupauksiin.
”Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle.
Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.
Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut: ”Ja niin minä vihassani vannoin: ’He eivät pääse minun lepooni'”, vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti.
Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: ”Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa”; ja tässä taas: ”He eivät pääse minun lepooni”.
Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden,
niin hän taas määrää päivän, ”tämän päivän”, sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne”.
Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä.
Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.
Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.
Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.
Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. Hebr.4:1-13