Tulkaa kaikki –liikettä on monesti syytetty homoliikkeeksi, joka ajaa vain yhtä ja samaa asiaa. Pohdiskelin asiaa vieraillessani toissa sunnuntaina San Franciscossa Glide-nimisessä metodistiseurakunnassa. San Francisco tunnetaan Yhdysvaltojen vapaamielisimpänä kaupunkina, erityisesti HLBT-yhteisön turvapaikkana.
Glide-seurakunnan kirkko sijaitsee Tenderloin-nimisellä alueella vain parin sadan metrin päässä Union Squaren keskusaukiosta ja sen hienoista hotelleista ja kaupoista. Tenderloinin on kuitenkin kaikkea muuta kuin suurkaupungin loistetta. Se on mustien, asunnottomien, prostituoitujen ja huumeidenkäyttäjien kaupunginosa, missä rääsyiset ihmiset kerjäävät ja hoippuvat kaduilla. Väkivalta on jatkuva uhka.
Filantrooppi Lizzie Gliden 1929 rakennutti Taylor ja Ellis –katujen kulmaukseen kirkon, joka oli aluksi konservatiivinen. Ajan myötä yhä harvempi löysi tiensä kirkkoon – kunnes musta pastori Cecil William herätti 1960-luvulla kirkon eloon. William päätti alkaa palvella kaupunginosan ihmisiä.
Gliden jumalanpalvelukset ovat erilaisuuden juhlaa. Mukana ei ole vain HLBT-väkeä, vaan kaikenlaisia ihmisiä: lapsia ja vanhuksia, mustia ja valkoisia, aasialaisia ja latinoita, huumehörhöisiä ja absolutisteja, kansalaisia ja paperittomia, sliipattuja juppeja ja asunnottomia, mielenterveyspotilaita ja uteliaita turisteja.
Itse sain istua penkin päässä ja tervehtiä vieressäni mustaa kääpiökokoista naista, joka istui sähköpyörätuolissa. Hän antoi kolehtikoriin 20 dollarin setelin, minä vain taskurahaa. Kaikki tunsivat olevansa tervetulleita ja saivat hyvää mieltä ja rohkeutta matkaansa.
Seksuaalinen suuntautuminen ei ole ainoa alue, jolla kristinuskoa on käytetty syrjintään. Sisällissotamme aikana kirkko käänsi selkänsä työväestölle. Apartheidin aikana Etelä-Afrikassa oli myös valkoisten kirkko. Oman osansa kristittyjen syrjinnästä ovat saaneet myös muun muassa vammaiset, romanit ja päihdeongelmaiset.
Tänä aikana kristinuskoa käytetään väärin homoseksuaalien syrjimisessä. Tämä ei valitettavasti tarkoita, että muu kristinuskon syrjinnät muodot olisivat kadonneet. Ne ovat vain piilossa ja valmiina nousemaan esiin, jos emme ole valppaita. Meitä uhkaa esimerkiksi muukalaisviha, ”vääräuskoisten” tuomitseminen ja köyhien syyllistäminen.
Kaikenlaista syrjintää yhdistää yksi ja sama ajatus: kaikki eivät ole samanarvoisia. Kun vastustamme kristinuskon nimissä syrjintää sen yhdessä muodossa, vastustamme sitä kaikissa muodoissa. Välitämme yleistä viestiä: ihmisarvo ja armo kuuluvat kaikille! Siksi liikkeemme nimi on Tulkaa kaikki.
Heikki Hiilamo
Hyvin kirjoitettu blogi. Paljosta olen täsmälleen samaa mieltä. Muutenkin kunnioitan Heikki Hiilamon näkemyksiä esimerkiksi sosiaalipoliittisissa kysymyksissä. Yksi juttu häiritsee: Tulkaa kaikki-liike on vasta puolivälissä. Todellinen suvaitsevaisuus edellyttäisi, että myös omasta katsantokannasta poikkeavia näkemyksiä sallitaan.
Minusta esimerkiksi naispappeuden vastustajat sopisivat mainiosti kirkkoon. Kun erityisesti muutama vuosi sitten vanhoillislestadiolaisia kohtaan harjoitettiin suoranaista kansanryhmän vainoamista, missä oli Tulkaa kaikki-liike? Puolustamassa syrjittyjä vai viskomassa kiviä? Listaa voisi jatkaa, vaikka kuinka pitkään.
”Vanhoillislestadiolaisia kohtaan harjoitettiin suoranaista kansanryhmän vainoamista.” Eipäs liioitella! Vainoissa on kysymys vakavammista asioista kuin tahrattoman maineen ryvettymisestä. Pahimmassa tapauksessa on monien ihmisten vapaus, terveys tai henki uhattuna. Tahraton maine on sitäpaitsi yleensä harhakuva.
”Tahraton maine on sitäpaitsi yleensä harhakuva.” Martti
Tuo on totta. TK-liikein on kerennyt tahria mainettaan jo useamman kerran hyökkäämällä kirkon virallisia lähetysjärjestöjä vastaan ja sen kautta vaarantaessaan järjestöjen kohdemaissa suoritettavaa työtä, mikä sisältää mm. naisten ja lasten elinolosuhteiden ja aseman parantamista .
Otsikko on muuten oikea mutta kysymysmerkki sen perässä on liikaa. Tehän olette yhden asian liike. Miksi sitä kieltää. Seurakuntien päätöselimissä olette keskittyneet syrjiimään niitä järjestöjä jotka eivät ole kanssanne samaa mieltä. Turhaa hurskastelua puhua syrjimisestä kun itse edustaa suvaitsematonta ja syrjivää järjestöä.
Käytän termiä syrjiminen samassa tarkoituksessa kuin kirjoittaja. Kun en määrittele sitä, se voi tarkoittaa mitä tahansa. Miten homoseksuaaleja syrjitään, ei kirjoittaja edes yritä perustella.
”Seurakuntien päätöselimissä olette keskittyneet syrjiimään niitä järjestöjä jotka eivät ole kanssanne samaa mieltä. ” Voiko järjestöä syrjiä? Minä ymmärrän syrjinnän tarkoittavan ihmisyksilöiden väärää kohtelua sen mukaan, mihin ryhmään he kuuluvat esimerkiksi syntyperänsä, sukupuolensa, vakaumuksensa tai vammansa perusteella. Järjestön torjuminen ei siis ole nähdäkseni syrjintää. Sen sijaan torjutun järjestön jäsenen torjuminen vaikkapa työnhakijana tai palvelun käyttäjänä tuon jäsenyyden takia on syrjintää ja väärin.
” Sisällissotamme aikana kirkko käänsi selkänsä työväestölle.”
Hieman tarkennusta ettei tämä(kin) disinformaation mene läpi sellaisenaan. Suomen ev.lut. kirkko (Suomen suuri kristillinen ryhmittymä, ei kuitenkaan Kirkko) käänsi selkänsä laillista, vapailla vaaleilla valittua hallitusta vastaan kapinoineille sosiaalidemokraattisen puolueen ääriryhmille. Kyse oli siis v. 1918 yhden puolueen aloittamasta kapinasta, joka johti äärimmäiseen väkivaltaan. Kapinan aloitti puolueen vähemmistö fraktio, jolla oli aseet.
Kaikilla kristityillä on tottakai sama oikeus: katua syntejään. Ei synneistä ja pahoista teoista pidä ylpeillä (”pride” tms.) vaan ahneutta, kovuutta, väkivaltaa, siveettömyyttä jne. pitää katua. Jokaisella ihmisellä on erialaisia taipumuksia syntiin, ei niistä joitakin voi julistaa hyväksytyiksi ja joitakin oikeiksi. Julistaako tämä liike esim. aviorikoksen hyväksytyksi, koska joillakin on taipumusta tehdä se? Monet ihmiset ovat luonnostaan ahneita. Eikö ahneus olekaan synti koska se on ihmisen luonnollinen taipumus jne. Koko tämän liikkeen argumentaatio ja opetus on yhtä sekulaaria harhaoppia.
Suomen taantumukselliset oikeistolaiset piirit liittoutuivat Venäjän vastaavien kanssa ja saivat Venäjän väliaikaisen hallituksen hajoittamaan heinäkuussa 1917 Suomen eduskunnan: syynä se, että eduskunnassa enemmistönä ollut sosiaalidemokraattinen puolue oli hyväksynyt valtalain, jolla korkein valta Suomessa olisi siirtynyt Venäjän keisarilta eduskunnalle. Tämä ei Suomen oikeistopiireille sopinut.
Tämä oikeistoporvarien epäisanmaallisuus oli eräs keskeinen taustatekijä sisällisodalle.
Hyvä Huomio Kari-Matti Laaksoselta
Toivottavasti vuosisadan takainen historia ei kuitenkaan ala toistamaan itseään.
Sähkönsioirtomonopoli Carunan hinnankorotukset ovat vasta alkusoittoa.
Isompi pommi tulee vastaan kun soteuudistuksen myötä yhtiöitettävät kaupunginsairaalat myydää ulkomaisille börssiyhtiöille. Sitä ennen karkaa käsistä lämmityskustannukset ja muut asumiskustannukset sekä julkisen liikenteen kustannukset työssäkäyntialueilla. Yhä useammalla työssäkäyvällä ihmisellä ostovoima hupenee kokonaan asumiseen ja työpaikkaliikenteeseen. Ruoka rahoitetaan sosiaaliturvalla. Kotoperäisen kapinan ainekset on kasassa.
Toki tauti saaadaan talttumaan jos liberaaliporvarillisen ajattelun sijaan käännetään kurssia piirun verran konservatiivisemman talouspolitiikan suuntaan ja toinen piiru sosiaalisemman yhteiskuntapolitiikan suuntaan.
Kolmaspiiru olisi syytä kääntää antamalla yhteiskunnassa enemmän tilaa uskonnonharjoittamiselle ja samalla evankelioivalle kristillisyydelle. Kirkko olkoon tunnustuskirkko ja irti valtiovallan holhouksesta. Elävä seurakunta harvoin kapinoi aineellisten arffvojen vuoksi.
Mistä päin nyt tuulee, kun harva se päivä julkaistaan Tulkaa kaikki-liikkeen nimissä artikkeleita, joissa syyllistetään suunnilleen kaikki muut kristityt ja heidän toimintansa, kirkkoa myöten, paitsi Tulkaa kaikki-liikkeen harjoittama syrjintä, mikä kohdistuu heihin, jotka uskaltavat olla Tulkaa kaikki-liikkeen edustajien kanssa eri mieltä?
Mikä estää TK-liikettä järjestämästä tilaisuuksia, joihin he kutsuvat kaikenlaisia ihmisiä: lapsia ja vanhuksia, mustia ja valkoisia, pakolaisia, turvapaikan hakijoita, aasialaisia ja latinoita, huumehörhöisiä ja absolutisteja, kansalaisia ja paperittomia, sliipattuja juppeja ja asunnottomia, rikollisia, mielenterveyspotilaita ja uteliaita turisteja, Gliden jumalanpalvelusten tapaan?
Onko nyt kyse kirkolliskokousehdokkaiden valitsemiseen liittyvästä lobbauksesta?
”Mikä estää TK-liikettä järjestämästä tilaisuuksia, joihin he kutsuvat kaikenlaisia ihmisiä.” Eikö jokaisen sunnuntaiaamun messun tulisi olla tällainen? Missä on vika, jos ei ole?
Sanopa muuta. Jokainen sunnuntaimessu on tilaisuus, johon kaikki ihmiset ovat tervetulleita. Siksi en ymmärräkään Hiilamon ihastelevaa kommentointia Gliden jumalanpalveluksista ikäänkuin ne olisivat jotain erikoista.
TK-liike on järjestänyt ertyismessuja lähinnä sukupuolivähemmistöille. Mutta he voisivat järjestää messuja myös laajemmalle kutsujoukolle, jos heidän käsityksensä on se, että kaikki ihmiset eivät ole tervetulleita kirkon messuihin. Käsitettä ”sateenkaari” voisi laajentaa koskemaan kaikkia Jumalan luomia ihmisiä, myös heteroja.
”Käsitettä ’sateenkaari’ voisi laajentaa koskemaan kaikkia Jumalan luomia ihmisiä, myös heteroja.” Sitähän sateenkaari alunperin halusikin terkoittaa. Onko se vähemmistöjen vika, jos enemmistö ei halua tulla saman kaaren alle?
”Onko se vähemmistöjen vika, jos enemmistö ei halua tulla saman kaaren alle” Martti
Mitä mahdat tarkoittaa? Kaikki ihmiset ovat olleet vedenpaisumuksesta alkaen sateenkaaren alla. Vasta viime aikoina pieni vähemmistö on ominut sateenkaaren omaan käyttöönsä markkinoidessaan omaa agendaansa.
TK-liike ei ole omia säännöllisiä messuja järjestävä taho tai jumalanpalvelusyhteisö. Aina välillä olemme tosin olleet organisoimassa Tuomas-messuja, joihin aivan kaikki ovat tervetulleita. Myös ne ovat tervetulleita, jotka ovat kanssamme joistain kysymyksistä eri mieltä, esim. vaikkapa siitä, voiko samasukupuolisessa suhteessa elävä toimia pappina tai lähetystyöntekijänä, tai voiko nainen toimia pappina.
TK-liikkeeseen kuuluvat ihmiset ovat useinkin mukana myös järjestämässä sateenkaarimessuja. Kaikki ihmiset (heterot, seksuaali-ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat, vammaiset, mustat jne.) ovat tervetulleita niihin. Liturgeina ja saarnaajina toimii sekä heteroita että homoja. Naispappeja ja miespappeja. Sateenkaarimessun perusideana (näin olen ymmärtänyt) on toimia sellaisena turvallisena hengellisenä tilana, johon kaikki ihmiset ovat tervetulleita, mutta jossa ei tarvitse pelätä syrjintää, esim. sitä, että siellä opetettaisiin, että homoseksuaalisuus on luonnotonta tai että homosuhteet ovat syntiä. Miespari tai naispari voi siellä halutessaan uskaltautua turvallisesti istumaan kirkon penkkiin vaikkapa niin, että he voivat istua vierekkäin pariskunnan tavoin (ja jopa pitää toisiaan kädestä kiinni, jos siltä tuntuu) – kuten kuka tahansa heteropari ns. tavanomaisessa messussa – pelkäämättä, että heitä katsotaan kieroon.
”Vasta viime aikoina pieni vähemmistö on ominut sateenkaaren omaan käyttöönsä markkinoidessaan omaa agendaansa.” Mikä se agenda sitten onkaan? Päästä omana itsenään ihmisten joukkoon tasavertaisena ja hyväksyttynä. Tämä ei näytä kaikille kelpaavan. Rakentuuko joidenkin itsetunto mielikuvalle, että on olemassa toisia, jotka ovat minua huonompia ja väjäarvoisempia?
En min ole koskaan kuullut että joku ei olisi tervetullut kirkkoon kuulemaan sanaa ja osallistumaan ehtoolliselle. Kirkko ei aja kaikkia saioita joita itse kannatan, mutta ei se estä minua kokemaan olevani tevetullut kuulemaan Jumalan sanaa. Kirkon ei missään nimessä tule olla minun näköiseni eikä tapaiseni. Jos ”Tulkaa kaikki” -liikkeen nimi olisi ”Mennään kaikki”, niin asia etenisi paremmin. MInäkin voisin kuulua ”Mennään kaikki” -liikkeeseen.
Kirkkoon pitää kutsua niitä, jotka eivät tiedä olevansa tervetulleita. Tätä kai Tulkaa kaikki -liike pohjimmiltaan tahtoo tehdä.
Kirkkoon ovat kaikki olleet aina tervetulleita. On sumutusta luoda käsitystä, että jokin joukko ei olisi tervetullut. Kirkko on sitä varten, että syntinen ihminen saa kuulla evankeliumin ja vastaanottaa armon ja sovituksen Jeesuksen rintinkuoleman ansiosta.
Ikävä kyllä joillekin kirkko taitaa olla enemmänkin isntituutio, jonka kautta yritetään lobata omia poliittisia ym.näkemyksiä.
-Mennään kirkkoon kuulemaan evankeliumia ja saamaan ehtoollista
-En minä tule, koska kirkko ei ole selkeästi sanonut kannattavansa tätä ja tätä asiaa
-Siitä huolimatta, olemme tervetulleita kuulemaan evankeliumia ja saamaan ehtoollista, mennään
-En minä tule koska kirkko ei kannata tätä ja tätä asiaa.
-Mennäänkö meille kahville, vaikka en kannatakaan sitä mikä sinulle on tärkeää?
-Joo
Valitettavasti käytännössä on niin, että kirkon aktiivijäsenien keskuudessa on niin paljon samasukupuolisiin suhteisiin kielteisesti suhtautuvia ihmisiä, että esim. monet mies-ja naisparit eivät voi turvallisin mielin mennä istumaan (pariskunnan tavoin) kirkonpenkkiin tavanomaisessa jumalanpalveluksessa. Myös saarnoissa voi olla sellaisia sisältöjä kuten: ”miehen ja naisen välinen avioliitto luo turvallisimman paikan kasvattaa lapsia”. Sateenkaariperhe ei välttämättä halua viedä lapsiaan kuulemaan näitä juttuja.
Kirkon aktiivijäsenillä on usein herätysliiketausta. Mm. Kirkon tutkimuskeskuksen nykyinen johtaja Hanna Salomäki on tutkinut herätysliikkeisiin sitoutuneiden käsityksiä homoseksuaalisuudesta, ja saanut tulokseksi sen, että suhtautuminen on huomattavan kielteinen ja poikkeaa vahvasti keskivertosuomalaisten (ja siis keskiverto kirkkoon kuuluvien ihmisten) suhtautumisesta (”Herätysliikkeisiin sitoutuminen ja osallistuminen”, 2010, Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja). Näitä kirkon aktiivijäseniä käy paljon jumalanpalveluksissa. On mielestäni ymmärrettävää jos monet samasukupuoliset pariskunnat ja sateenkaariperheet lapsineen tuntevat olonsa epämukavaksi tässä seurassa, ja menevät mieluummin sateenkaarimessuun.
Jeesus kutsui opetuslastensa joukkoon myös kiivailija Simonin vaikka ei suosinutkaan kapinointia esivaltaa kohtaa. Aivan sammalla tavoin kristillinen seurakunta kutsuu keskuuteensa vaikkapa homoseksuaaleja, vaikka ei opetakkaan homoseksuaalisuuden olevan Jumalan alkuperäisen luomistahdon mukaista.
Jos ja kun börssikeinottelija poistuu jumalanpalveluksen jälkeen kirkosta omatunto arkana, tarkoitaa se että hän juuri on sillä kertaa ollut erityisen terve tullut kirkkoon.
Jukka Kivimäki,
vertaat homoseksuaaleja pörssikeinottelijoihin ja esivaltaa vastaan kapinoijiin. Kommenttisi kertoo tietenkin paljon siitä, miksi sateenkaarimessuja tarvitaan. Niissä sateenkaariperheissä elävien ei tarvitse tuntea olevansa samanlaisia kuin pörssikeinottelijat.
Asiaa voisi tarkastella esim. sateenkaariperheiden lasten kannalta. Jos heidän annetaan ymmärtää että heidän vanhempansa ovat kuten pörssikeinottelijat niin miten tämä vaikuttaa heidän käsityksiinsä itsestään, perheestään ja läheisistään?
Vuonna 1918 kirkko ei kääntänyt selkäänsä työväestölle. Se, että kirkko ei tukenut punaisia, johtui ensinnäkin siitä, että silloinen sosialismi oli jyrkästi uskonnonvastaista ja toiseksi siitä, että punaiset olivat aloittaneet kapinan demokraattisilla vaaleilla valitun eduskunnan enemmistöön nojaavan laillisen hallituksen väkivaltaiseksi vallastasyöksemiseksi. Eivät kaikki työläisetkään kannattaneet punakaarteja, vaikka toki enemmistö vasemmistosta niin tekikin. Oli niitäkin työväenluokkaan kuuluvia, jotka nimenomaan uskonnollisin perustein eivät pitäneet mahdollisena äänestää sosialisteja.
En jaksa kommentoida Martti Pentin saivarteluja. Hyvin ymmärsit mitä tarkoitin.
Tarkoitit syrjinnällä samaa kuin suvaitsemattomuudella. Toivoisin sinun tarkoittavan sanoilla sitä mitä sanat tarkoittavat.
Minäkin joskus ilmettelen Martti Pentin intoa saivarrella eikä keskustella. Alkaa olla vähän sellainen inttämisen meininki joskus. Tämän totean ihan ystävyydellä 😀
Keskustelu sujuu, kun keskustelijat ymmärtävät toistensa puheet tai kirjoitukset. Epätarkka kieli haittaa tätä ymmärtämistä. Tahallisen epämääräinen sanailu on keskustelun tahallista hämäämistä.
”Keskustelu sujuu, kun Keskustelu sujuu, kun keskustelijat ymmärtävät toistensa puheet tai kirjoitukset. kirjoitukset.” Martti
Vapaassa kommentoinnissa emme pääse koskaan sille tasolle, että kaikki keskustelijat ymmärtävät toistensa puheet tai kirjoitukset.
Varsinkin saivartelijoiden tekstejä on vaikea ymmärtää.
Mikäli ymmärrän oikein, keitä saivartelijoilla tarkoitetaan (niinpä!), heidän kirjoituksiaan luulisi olevan helppo ymmärtää. He näet kirjoittavat juuri sen, mitä tarkoittavat jättäen rivien välit tyhjiksi.
Hyvinpä tiukassa elää yhä jako punaisiin ja valkoisiin. Hyviin ja huonoihin. Ei monikaan meidän pojista tienny mihin soppaan heidät on heitetty. Valheita ja vihaa silloinkin ruokittiin toisia vastaan. Hyvän asian puolesta taisteltiin. Pahat oli vihollisia. Yhä vielä puhutaan avoimesti laillisesta ja laittomasta. Kapinasta ja muusta. Unohdetaan sorto jolla rikkaat nöyryytti työväen. Ikäänkuin punaiset olisivat vain pahuuttaan lähteneet liikkeelle. Miksiköhän tätä samaa saa kuulla vielä jopa radiojumalanpalveluksessa?
Kiitos Heikki Hiilamolle!
”Kaikenlaista syrjintää yhdistää yksi ja sama ajatus: kaikki eivät ole samanarvoisia. Kun vastustamme kristinuskon nimissä syrjintää sen yhdessä muodossa, vastustamme sitä kaikissa muodoissa”.
Hyvin sanottu.
Itselläni on kokemusta paitsi naisten alamaisuuteen uskovasta kristillisyydestä myös apartheid-kristillisyydestä. 1980-luvulla minulla oli (ulkomailla eläessäni) useampikin ystävä joka kannatti apartheidia kristinuskon nimissä. Ystäväni eivät olleet kiiluvasilmäisiä rasisteja vaan ihan tavallisia ystävällisiä nuoria ihmisiä, jotka halusivat toimia oikeudenmukaisesti. Heidät oli vain kasvatettu pienestä pitäen uskomaan siihen, että ihmiset ovat tasa-arvoisia pelastuksen ja ihmisarvon suhteen, mutta että Jumala on luonut ihmiset ”eri tehtäviin”. Yksi käytännössä merkittävä osa tätä ”eri tehtäviin” luomista oli se, että valkoisten tehtävänä on määritellä (Jumalan sanan pohjalta) millä tavalla valkoiset ja mustat ovat erilaisia, sekä sen, mihin tehtäviin valkoiset ja mustat on luotu. Eipä siis ollutkaan ihme että valkoiset määrittelivät mustien ja valkoisten välisen erilaisuuden – ja rotujen eri tehtävät – omaksi edukseen. Ihan aidon vilpittömästi apartheidia kannattavat ystäväni kuitenkin ajattelivat että kaikessa toteutettiin Jumalan sanaa.
Oma käsitykseni on se, että jos joku ihmisryhmä (naiset, mustat, romanit, vammaiset, seksuaalivähemmistöihin kuuluvat jne.) suljetaan (syntyperäisen ominaisuutensa perusteella) ulos niiden ihmisten joukosta, jotka määrittelevät kirkossa oikeaa oppia, etiikkaa, seksuaalisuutta, ihmiskuvaa, ihmisten välistä erilaisuutta, parisuhdetta jne. niin mennään helposti vinoon ja korruptoidutaan. Tällöin koko ihmiskuva korruptoituu, ei ainoastaan kuva niistä, jotka suljetaan ulos keskenään tasavertaisten joukosta. Myös niiden omakuva korruptoituu, jotka ovat vahvoilla tällaisissa systeemeissä.
Onneksi Suomessa ei ole suljettu eikä suljeta mitään ihmisryhmää ulos kirkosta. Kaikki ovat tervetulleita kuulemaan ilosanomaa rakastavasta Jumalasta, joka antoi Jeesuksen syntiuhriksi jokaisen ihmisen syntien sovitukseksi.
Voi olla, että kuitenkin on ihmisiä, jotka eivät koe tarvitsevansa kuulla ilosanomaa ja eivät siksi halua tulla kirkkoon. Mutta se ei ole kirkon vika vaan ihmisten oma valinta. He menevät sitten kuulemaan halauamansa laista puhetta johonkin muiden kuin kirkon järjestämään toiseen paikkaan.
Kirkkoon itsessään ovat toki kaikki tervetulleita, mutta kirkkokansassa on paljon niitä, jotka eivät ikinä hyväksyisi, jos samaa sukupuolta olevat parit alkaisivat käydä messussa. Kyllä sanomista tulisi, seuraisi hyvinkin kiihkeitä kannanottoja. Osa kirkkoaktiiveista todennäköisesti lopettaisi kirkossa käymisen kuten asuinpaikkakunnallani kävi, kun pastorina oli nainen.
Merja,
kirjoitat, että näin ehkä kävisi. Onko sinulla tositapahtumiin perustuvia esimerkkejä?
Ja jos joku jättää kirkkoon menemättä sen vuoksi, että siellä on samaa sukupuolta oleva pari, niin sehän on hänen valintansa ja vahinkonsa eikä samaa sukupuolta olevien tarvitse lopettaa kirkossa käyntiä. Kirkossa ei noin pääsääntöisesti olla kovin intiimeissä kosketuksissa, joten kuka edes tietää kenenkin parisuhteista.
Salme,
kts. yllä oleva keskustelu.
Mies-ja naisparit eivät useinkaan uskalla esim. käyttäytyä pariskunnan tavoin (sillä tavoin mikä on aivan tavallista heteroseksuaalisille pareille, kuten vaikkapa lähekkäin istuminen, käden pitäminen toisen hartioilla, käsi kädessä oleminen jne.), tai omasta perheestä avoimesti puhuminen kirkkokahvipöydässä, paitsi sateenkaarimessussa. Seurakuntien välillä on tietenkin eroja, esim. Helsingin seurakunnissa ollaan usein keskimääräistä suvaitsevaisempia. Yleensä seurakunnissa herätysliiketaustaiset aktiivijäsenet ovat kuitenkin usein niin kielteisesti asiaan suhtautuvia että pitää pysyä kaapin kätköissä.
Miten on omassa seurakunnassasi/uskonnollisessa yhteisössäsi? Voivatko samaa sukupuolta olevat parit ja sateenkaariperheet olla avoimesti omia itsiään?
Sari,
en osaa vastata kysymykseesi, koska en ole törmännyt seurakunnassa koko kysymykseen. En siis ole itse tarkkaillut kenenkään käyttäytymistä kirkossa tai arvaillut kenenkään parisuhteesta mitään. En ole myöskään kuullut kenenkään muunkaan ottaneen esille toisten parisuhteisiin kuuluvia asioita, ainakaan julkisesti. Ts. käydessäni kirkossa en kiinnitä huomiota toisiin ihmisiin vaan keskityn tilaisuuden sanomaan.
Sari R-L
Jumalpalvelus ei ole se paikka jossa tuodaan seksuaalisuutta esille olitpa homo- tai hetero. Kirkon penkissä istutaan samaa tai eri sukupuolta olevan kaverin vieressä jos tuntuu siltä. Saattaa toki olla että joku haluaa pitää kaveriaan kädestä ja joku toinen pitää sitä sopimattomana, mutta entä sitten?
Jos sitten onkin niin että joku kokee itsensä ei-toivotuksi sen vuoksi, että saarnassa opetetaan juuri niin kuin kirkon katekismuksessa opetetaan, hän on kenties erehtynyt kirkon tehtävästä. Saarnan kuuluu murstata ihmisen ylpeys syntitaakan alla ja sitten julistaa hänelle armo Kristuksen veren tähden. Saarnaaja ei tee tehtäväänsä oikein jos ihminen vielä saaarnan jälkeen kokee kykenevänsä täydelliseen elämään.
En tiedä minkälaisissa seurakunnissa Merja Ruuska ja Sari Roman-Lagerspetz käyvät.
”Mies-ja naisparit eivät useinkaan uskalla esim. käyttäytyä pariskunnan tavoin (sillä tavoin mikä on aivan tavallista heteroseksuaalisille pareille, kuten vaikkapa lähekkäin istuminen, käden pitäminen toisen hartioilla, käsi kädessä oleminen jne.), tai omasta perheestä avoimesti puhuminen kirkkokahvipöydässä, paitsi sateenkaarimessussa. Seurakuntien välillä on tietenkin eroja,…”
Seurakunnissa taitaa olla eroja. Kirkossa istutaan lähekkäin, jos sinne väkeä riittää. Kai minä sitten niin aikoinaan Helsingissä kuin nyt susirajallakin kuulun seurakuntaan, jossa ei pariskunnat, olipa miehinä tai naisia, pitäneet käsiä toisten hartioilla tms. Jos pitivät, ei siihen todellakaan kukaan ole kiinnittänyt huomiota.
Varsin tavallista on, että niin jotkut naiset kuin miehetkin kimpassa ehtoolliselta poistuessaan pitävät toisiaan kädestä. En ennen teidän kirjoituksianne koskaan ajatellut kyseisten henkilöiden mahdollista seksuaalista suuntausta. Tuskin muutkaan, koska en mitään vihjailuja koskaan ole kuullut.
Olen pahoillani, jos teillä on tuollaisia huonoja kokemuksia.