Pieni poika kertoi äidilleen tulevaisuudensuunnitelmistaan:
- Alaluokat mä voin ihan hyvin käydä täällä Jakomäessä, mutta lopun koulun mä tahdon käydä Intiassa.
- Intiassa asti? Miksi ihmeessä?
- No, kun yhdessä oppikirjassa sanottiin, että Intiassa yläluokan ei tartte tehdä yhtään mitään!
Kuten tunnettua, tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Edellä mainittu poika oli jo oikealla polulla, ainakin jos tulevaisuudentutkija Ilkka Halavaan on uskominen. Halavan mukaan on onni, että koneet vievät työt kansan kärttyisistä käsistä, sillä ei elämän tarkoitus ole vain käydä töissä ja maksaa asuntolainaa. Ikävä kyllä se on näihin asti ollut juuri tuota! Ja sitten tulee kuolema.
Ilkka Halava uskoo, että moni menettää työnsä. Se on hänen mielestään oikein: robotit tehkööt tylsät työt, ihmiset hauskemmat. Ihmisen ei tulisi rakentaa identiteettiään työn varaan. Ikävä kyllä suuressa itäisessä naapurissamme näin tehtiin aina siihen asti, kunnes aate romahti. Kuviteltiin, että ihminen on yhtä kuin hänen työpanoksensa. Työn menettämisen myötä meni sitten ihmisarvokin.
Työelämässä rytisee lähivuosina, senhän näkee jo Sokea Reettakin. Kaikille ei pian riitä töitä, koska robotit alkavat tehdä niistä suuren osan. Vaan kuuluvatko robotit syy- vai seurauspuolelle? Halavan mukaan roboteilla teetetään ikävät työt. Ihmiskunta voi alkaa tehdä jotain järkevämpää kuin näpertää lenkkitossuja tehtaalla. Olisiko se paratiisillista nautiskelua ilman elatusmurheita? Vai taivaallisen autuaallista meditointia harpunsoiton säestyksellä?
Jostakin kumman syystä robotteja tahdottaisiin käyttää erityisesti vanhustenhoidossa. Onko vanhusten hoitaminen tätä nykyä niitä ns. paskaduuneja, joita oikeitten ihmisten ei kuulu tehdä? Miten minä olen voinut erehtyä niin perin pohjin ajattelemalla, että työ vanhusten parissa on tärkeää ja kunnioitettavaa duunia? Olen vielä kehdannut ihaillakin noita hoitsuja, jotka ovat hoiva-alalle lähteneet.
Tällä hetkellä moni ihminen toivoo, että olisi enemmän vapaa-aikaa. Halavan mukaan sitä meillä digitalisaation aikakaudella onkin. Jatkossa identiteettimmekin rakentuu entistä enemmän sille, mitä olemme – ei sille, mitä teemme työksemme. Tämä on minunkin mielestäni ihan oikein. Ihminen ei ole Human Doing vaan Human Being. Vaan opimmeko me todellakin olemaan aloillamme, ottamaan iisisti? Vai jatkammeko me vain keskinäisiä kähinöitämme jatkossa virtuaaliympäristössä? Nettivihaamme ja herjaamme toisiamme, trollaamme, vittuilemme, kyyläämme ja hakkeroimme kaikkea mahdollista?
Halavaa ihmetyttää, mikä ihmisiä pelottaa siinä, jos työtä on vähemmän. Menettääkö suomalainen todellakin mielenterveytensä, jos ei saa työskennellä? Työn väheneminenhän on tulevaisuuden tutkijan mukaan yhtä kuin paluu paratiisiin! Mahtaisiko työn ikeestä vapautettu ihminen todellakin jäädä miettimään elämänsä tarkoitusta tällaisessa uudessa kontekstissa enemmän kuin ns. vanhan systeemin aikana, jolloin aina oli niin kiire, ettei oikein ehtinyt tehdä mitään?
Halava viittaa paratiisiin, jossa ei ole työn raskaan raatamista. Hän olisi voinut myös muistuttaa, että itse asiassa työ on syntiinlankeemuksen jälkeen miehelle annettu rangaistus. Miehen tähden maa kirottiin ja otsa hiessä sekä niska limassa tämän tuli hankkia leipänsä. Naiselle annettiin rangaistukseksi vain synnytyskivut. Aikaa myöten nainen on kuitenkin tahtonut tulla mukaan työelämään jakamaan miehen kirouksen ja ohdakkeisen tien.
Harva on ensisijaisesti huolissaan työstään vaan lähinnä toimeentulostaan. Halavan mielestä huoli on turha, sillä ”työ ja toimeentulo erkanevat toisistaan tulevaisuudessa. Hän uskoo, että ihmisille aletaan maksaa perustuloa tai kansalaispalkkaa. Rahat niihin tulevat yrityksiltä, veroista ja siitä, että työllä on tulevaisuudessa parempi arvo: jatkossa on siis yhä vähemmän työtä, jossa laatupäällikkö tekee työkseen laatujärjestelmää, jota kukaan ei koskaan noudata”.
Sen sijaan tehdään työtä, jossa on koko ajan jotain järkeä. Mutta hei, eikös Suomen puolustusvoimat käyttänyt vähän aikaa sitten rekrytointi-ilmoituksissaan samaa ideaa: Tule tekemään työtä, jolla on tarkoitus? Ettei meillä näin vain tarjoutuisi tilaisuutta keskittyä entistä kokonaisvaltaisemmin sotiin ja muihin kansainvälisiin konflikteihin, koska kun kerran robotit voivat valmistaa meille valtavat määrät tappovehkeitä liukuhihnalta?
Halava sanoo, että markkinatalous ei toimi ilman ostovoimaa, ja yhteiskunnan tehtävä on sitä tavalla tai toisella järjestää. No, se ostovoiman järjestäminen tulee olemaan tasan tarkkaan yhtä helppoa kuin työn järjestäminen nyky-Suomessa. Ja vielä: Onko joku jo jossakin julistanut markkinatalouden voittajaksi tulevaisuudessa? Eikö nyt voisi olla aika kokeilla jotakin uutta, vaikkapa sellaista, että jokaiselle annettaisiin kunkin tarpeen eikä ahneuden mukaan? Vai olisiko se sittenkin liian kristillistä?
Miten peruspalkalla elävät ihmiset ostavat esimerkiksi asuntoja? Vai onko vuokralla tai kimppakämpissä asuminen tulevaisuuden juttu? Lopettaako peruspalkka leipäjonot? Tuskinpa, sillä jo nyt on nähty, miten vanhemmat seisovat leipäjonoissa voidakseen kustantaa lastensa kalliit harrastukset.
Kaikki työ ei kuitenkaan katoa. Moni saattaa tehdä tulevaisuudessa samaa työtä kuin nytkin. Halava kuitenkin toivoo, että jatkossa työtä tehtäisiin toisella tavalla. Hänen mielestään firmoissa pitäisi ymmärtää, että hyvää ei synny pidentämällä työaikaa tai sääntelemällä työtä tiukasti.
Sen sijaan ihmisten tulisi saada tehdä työtä esimerkiksi omassa rytmissään, aamuihmiset omassaan ja iltaihmiset omassaan. Yleensä käytäntö on, että kaikki työntekijät marssitetaan työpaikalle samaan aikaan, henkilökohtaisista rytmeistä piittaamatta. Omasta kokemuksestani väitän, että mitä enemmän ihmisiä pyritään tasapäistämään, sitä kauemmaksi karkaavat luovuus ja työn ilo, sillä ne voivat elää vain vapauden ilmapiirissä. Siviileitä voi olla vaikea saada marssimaan ja herkimmät yksilöt saavat käskyistä rytmihäiriön.
Kasvavan vapaa-ajan voisimme Halavan mukaan käyttää vaikka tekemällä keksintöjä tai vain ajattelemalla. Tulee mieleen ateenalainen tori, jossa ylhäiset ihmiset vetelehtivät ja olivat tavattoman kiinnostuneita kuulemaan aina uusia juttuja. Siksi he kuuntelivat mieluusti myös apostoli Paavalia, tuota hyvin koulutettua miestä, jonka mukaan sellaisen, joka ei tahdo työtä tehdä, ei pidä myöskään syödä. Itse hän ei käyttänyt yliopistollisia meriittejään jokapäiväisen leivän hankintaan vaan hän elätti itsensä tekemällä telttoja.
Ilkka Halava muistuttaa, että antiikin filosofit olivat vapaaherroja. ”On hyvä näyttö historiasta, miten kuolemattomia ajatuksia syntyy, kun ei tee fyysisesti kuormittavia töitä”.
Halavaa ei tulevaisuus pelota, eikä hänen mielestään muillakaan suomalaisilla ole syytä huoleen. ”Suomessa on korkea koulutustaso. Miksi juuri meillä olisi hätä?” Anteeksi, mitä? Tuo ajatus ei nyt ihan tunnu realistiselta. Suomessa on ollut korkea koulutustaso, mutta en muista yhtään niin koulutusvihamielistä hallitusta kuin meillä nyt on. Hallitus tahtoo, että työuria pidennetään alusta, keskeltä ja lopusta. Parempi olisi, jos ihmiset älyäisivät kaatua työn sankareina saappaat jalassa, niin ei tarvitsisi eläkkeitä maksaa.
Sitä minä vain en tiedä, mitä töitä hallitus tarkoittaa! Jos robotit tekevät jatkossa ne paskahommat, niin mitä jää ihmisille? Ja jos ihminen voi itse valita, tekeekö ollenkaan työtä eli ei, niin uskon uudenlaisen propagandan muuttavan tilannetta niin, että kyllä työhalut karisevat. Ketä tai mitä tässä nyt oikein pitäisi uskoa, pakkotyöllä uhkaavaa hallitusta vai pakkotyöttömyydellä houkuttelevaa tulevaisuudentutkijaa?
Tässä tulevaisuudentutkija Ilkka Halavan mainio haastattelu Hesarissa. Muista katsoa myös video:
http://www.hs.fi/elama/a1458102129690
Tuo 46.000 käsittää suomenkieliset helluntailaiset. Luvusta puuttuvat käsittääkseni ruotsinkieliset helluntailaiset, joita on muutamia tuhansia. He ovat kaksinkertaisia vähemmistöläisiä, kielellisesti ja uskonnollisesti 🙂
Helluntaiherätys ei ole jakautunut muuta kuin paperilla kahteen osaan. Sekä Helluntaikirkkoon että perinteisiin yhdistysseurakuntiin kuuluvat helluntailaiset toimivat samoissa seurakunnissa ja herätysliikeen yhteisissä järjestöissä. Suomen helluntaikansa on, toisin kuin jutussa väitetään, taas eri asia kuin yhdistyspohjalta toimivat perinteiset helluntaiseurakunnat. Helluntaikansa on kirkkokuntaa vastustava löyhä yhdistys, jotka hekin toimivat muiden helluntailaisten kanssa. Kuulostaako tarpeeksi monimutkaiselta? Ei haittaa, samoja hellareita he kaikki ovat.
Hyvä näin. Kirkkokunnan rekisteröinti ja sen vastustaminen on sentään aika vähäpätöinen skisman aihe.
”Kirkkokunnan rekisteröinti ja sen vastustaminen on sentään aika vähäpätöinen skisman aihe.”
Helluntaiseurakunnan muuttuminen helluntaikirkoksi on paljon suurempi muutos. Nyt helluntaiseurakunta on samassa jamassa kuin luterilainen kirkko muutama vuosikymmen sitten ja seuraa nopeasti perässä.
Herätyksestä ei ole juuri mitään jäljellä; ei odoteta Jeesusta, ei ole halua pelastaa sieluja, ei kaivata Pyhän Hengen täyteyttä eikä lähdetä liikkeelle. Sellainen vesi aina happanee, joka ei virtaa eteenpäin.
Oma näkyni käydessäni eräässä helluntaikirkossa, mutta uskon sen koskevan laajemminkin Suomen seurakuntia ja siksi jaoin sen sivustolla.
http://ennustuksia.com/2014/09/09/nakyni-enkeleista-ja-messiaan-seuraajien-tilasta/
Suomen Helluntaikirkkoon on kirjattu jäseniksi perheen alle 18-vuotiaat lapset, vaikka eivät kuulu paikalliseen helluntaiseurakuntaan. N. 46000 sisältää ainoastaa uskovina kastetut jäsenet. Eli ei ole kysymys samasta.
Helluntaikirkolla ei ole valtuutusta helluntaiherätykseltä edustaa tai tiedottaa kaikkien noin 240 seurakunnan puolesta, vaikka Helluntaikirkko itse on tällaisen ilmoituksen tehnyt.
Helluntaikirkko ”pitää majaa” 41 paikallisen helluntaiseurakunnan sisällä, joissa seurakunnissa Helluntaikirkon osuus on 10-35%.
Helluntaiherätys on jakautunut ja sen voi esittää paperillakin. Helluntaikirkkon osuus kertoo, että sen olemassaolo on käytännössä tarpeeton, muille kuin helluntaikirkolle.
Helluntaikansan keskinäinen yhteys ei ole löyhä, vaikka se on löyhästi mukana niissä virtauksissa, joita Helluntaikirkko sponsoroi ja saa aikaan. Helluntaikansalaisilla on yhteys kaikkien helluntaiseurakuntien kanssa. Ehkä Tampereen Helluntaikirkkoseurakunta tekee poikkeuksen, joka ei ole tunnustanut paikallista Helluntaikansan yhteydessä toimivaa Pirkanmaan Perinteinen Helluntaiseurakuntaa ensin edes Jumalan Seurakunnaksi ja nyt viimeiksi lieventänyt sen muotoon, ettei se ole helluntaiseurakunta. Tampereen Helluntaikirkkoseurakuntaan kuuluu 700-800 jäsentä ja Tampereen helluntaiseurakunnan jäsenluku on 2400. Kokouksissa, sunnuntaisin käy 300-400, eli hengellinen koti se ei ainakaan vielä ole Tampereen Helluntaikirkkoseurakuntalaisillekaan. Muuttuuko asia esim. 1.1.2015 kun seurakunnan omaisuus on tarkoitus siirtää kirkkoseurakunnalle, vai toistuuko Porin tapaus. Toivotaan ja rukoillaan, ettei tällaiseen mennä.
Helluntaikirkko on tähän mennessä ollut vahingollisin asia, pienen ryhmän tai alunalkaen muutaman henkilön ajatus tulla ”hovikelpoisemmaksi” Suomen kirkollisessa ilmastossa. Siksi on alettu muuttamaan leivänmurtotilaisuudet, eli ei noudateta sitä mallia, minkä apostolinen opetus antaa. Kastetta hyväillään oli se tehty lapsena tai aikuisena ja ilman järjestystä, joka uskoo-ja-kastetaan Raamatun opetusta. Käydään mentoroimassa helluntaiherätystä Itävallassa paremmin sopivaksi katolisuuden kanssa, vaikka pitäisi kehottaa vain pysyä siitä erossa.
Ensin Hesari antoi palstatilaa tulevaisuudentutkijalle, joka sanoi, että robotit tulevat jatkossa tekemään ihmisten kenkkumaisimmat duunit. Nyt sama aviisi tahtoo esitellä meille japanilaisen Peeper-höpöttäjärobotin. Sokka irti!
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1458285446360?
Tulevaisuuden tutkija on vääärässä. Jo nyt meillä on ongelmia viettää suurta märäämme vapaa aikka rakentavasti ja terveellisellä tavalla. Kaikki ympärilleen katsovat, ajattelevat ja havaintoihin kykenevät huomaavat että työn puute rappeuttaa monella tavalla nopeasti. Tämä näkyy mm. eläkkeelle jäännin jälkeisenä taantumisena, pitkäaikaistyöttömien työvalmiuksien ja työkunnon laskuna, rikkaiden öljyvaltioiden työn puutteessa rappeutuvan nuorison huonojen elintapojen kärjistymisenä jne, jne.
Työn tekemättömyydestä eli laiskuudesta on kansanviisaudessa kehitetty lukuisia sanalaskuja kaikissa kulttuureissa. On myös täysin utopistista ajatella, että tulevaisuuden yhteiskunnassa muutamalle riittää järkeviä töitä ja että näiden tuottavuudestaan loput elävät hyvällä elintasolla ja – elitavoilla itseään järkevästi kehittäen. Ihmisluonto ei osaa sopeutua työn puutteeseen ilman vakavien ongelmien kehittymistä, ainakin suurella enemmistöllä. Tämän johdosta asiantuntijat ja yhteiskuntakin hätäilee että nuorille pitää saada työtä mahdollismman nopeasti valmistumisen jälkeen että he eivät mene ”pilalle”. Halavan idealisointi jossa kukin tekisi töitä milloin sattuu huvittamaan, on myös epärealistinen suurimmalle osalle, sillä yhteistoiminta ja yhteisöllisyys on välttämätöntä ja se edellyttää ihmisten kohtaamista, myös kasvokkain. ICT ei sitä korvaa. Asiakkaita ja partnereita pitää tavata kasvokkain että syntyy luottamusta jota tarvitaan kehittämiseen. Hämmästyttävää että näin ammatitaidodon ja kokonaisuutta ymmärtämätön ”tulevaisuustukimus” ylipäätään saa palstatilaa mediassa.
Kysyin kerran vaimolta, mitä ”työtä” tekisi mieluiten jos saisi itse valita, eikä siis siitä maksettaisi palkaa, vaan kaikki saisivat peruspalkan?
Mietti pitkään, eikä osannut vastata. ”Mitä itse tekisit.” Kysyi lopulta?
”Hän uskoo, että ihmisille aletaan maksaa perustuloa tai kansalaispalkkaa.”
”Halava sanoo, että markkinatalous ei toimi ilman ostovoimaa, ja yhteiskunnan tehtävä on sitä tavalla tai toisella järjestää”.
Halavan aatoksia nyt voi heitellä kuka tahansa taivaanrannanmaalari. Halava voi uskoa kansalaispalkkaan jne tai että ostovoima järjestetään tavalla tai toisella. No ainakin aloitan kysymällä, että millä tavalla tai toisella nämä järjestetään, heh?
Ja muitakin kysymyksiä riittäisi, vaan en jaksa. Sinänsä mukava ammatti tuo tulevaisuudentutkija. Voi heitellä mitä tahansa, eikä kukaan oikein voi siihen tarttua 😀 :D. Voi vaikka laulaa vastaukseksi, että ”Kenpä tietäis sen, ken arvaisi huomisen….”
Se taitaa lopulta olla se viimeinen totuus.
Oikeudenmukaisuuden toteutuminen maailmassa, tuntuu olevan yhä harvinaisempaa. Tolkuton ahneus on päässyt valtaan ja yhteisöllisyyden kuolema johtaa lopulta myös nykyisen demokraattisen yhteiskunta rakenteen tuhoutumiseen.
Pian ollaan sellaisen moraalisen kuihtumisen viimemetreillä, jolloin kukaan ei ajattele enää kuin teoreettisesti muiden hyvää. Toiminta menee kuitenkin omaan taskuun oman edun ajamisen nähdään olevan kaikki muut hyvät syrjäyttävä hyve.
Luther oli oikeassa, kun sanoi: ”Köyhistä ja sairasta huolehtimen pitää säätää lailla, sillä ihmisen hyväntahtoisuuden varaa sitä ei voi jättää.”
”Kun laittomuus pääsee valtaan kylmenee useimpien rakkaus ”(yhteisöllisyys)
”Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.
Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin.
Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua.Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.
Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan.
Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.
Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.
Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” Matt.24