”Lapsipiispa siunasi tänään viiden sukupuolineutraalin henkilön ryhmäaivoliiton.”
Rulaako tulevaisuudessa virallistetuissa suhteissa järjellisyys, järjenvastaisuus vai järjettömyys?
Avioliitto kuuluu luterilaisittain ajateltuna ns. maallisen regimentin piiriin, ei hengellisen.
Viekö yhteiskunta ja vikiseekö kirkko? Pitäisikö yhteiskunnan ja kirkon ensin ottaa ero toisistaan?
Nykyinen arkkipiispamme Kari McInen käski meidän perehtyä avioliittokäsitykseen. Tehkäämme siis työtä käskettyä!
Lapsipiispa? Hmm… Tuohon voidaan päätyä, jos piispan virasta tehdään periytyvä. Onhan sellaisia ollut.
Juha ja Mikko. Miksi kirkon pitäisi aina uudistusten junassa istua viimeisessä vaunussa? Ei kun veturiin, miehet!
Mitä taas yhteiskuntaan tulee, niin sen tehtäviin kuuluu erilainen sääntely. Valtion kirstuun voisi vuosittain kilahtaa muutama kolikko lisää, jos päättäjät hoksaisivat laittaa esim. seksin kortille ja verolle… :p
En väitä ymmärtäväni tasa-arvoisen aviollittolain ongelmakenttää kokonaisuudessaan.
Mietin vain, että asiassa olisi myös kohtuullisen helppo tie edetä.
Jos kirkossa halutaan pitää kiinni siitä, että avioliitto on miehen ja naisen keskeinen liitto, yhteiskunta taas päättää, että myös nainen ja nainen tai mies ja mies voivat liiton solmia, niin miksi ei kirkko voisi luopua vihkioikeudestaan?
Silloin avioliitto, tuo maallisen regimentin asia, solmitaan maallisin ehdoin ja maallisin menoin.
Kirkko voisi halutessaan siunata jo solmittuja liittoja, jos sitä pyydetään. Ja vaikka rakentaa ehtoja siunaukselle (mistä en muuten oikeasti tykkää).
Epäilen, että noin tulee käymään. Yhteiskunta määrittelee avioliiton ja kirkko sen, keiden solmiva avioliitto siunataan.
Tämä parisuhdeasia tuntuu olevan todella vaikea paikka monelle.
Siksi en uskaltaudu kertomaan omia ajatuksiani, vaan lainaan itseäni viisaampaa:
”Kerjääkö tämä mies a) rahaa? b) huomiota? c) verta nenästään?”
”Julkisuuden valokeilaan ei kannata hakeutua tai jäädä keinolla millä hyvänsä. Itse ajattelen niin, että mediamyllyn pyöritykseen suostutaan silloin, kun tarve vaatii, mutta sitten sieltä huomion keskipisteestä on tajuttava tulla myös pois. Ainakin papin sopii niin tehdä.”
”kun samalla piti posket punaisina myötähävetä juttujasi.”
Olet kyllä ihan oikeassa, Hannu: keisarilla ei ole vaatteita.
Muuten olen sitä mieltä, että kirkko ei voi komentaa valtiota, mutta sillä on Sanan valta sanoa, mikä on oikein ja mikä väärin – niissä asioissa, jotka ovat selviä, kuten avioliitto miehen ja naisen välisenä suhteena. Ja jos tämä ei valtiolle kelpaa, kirkko voi luopua vihkimisoikeudestaan ja siirtyä käytäntöön, joka on Saksassa ollut pakollinen jo Bismarckin ajoista asti.
Paluuta entiseenhän tuo vihkioikeuden poistuminen kirkolta vain olisi: Jossakin vaiheessa maallinen virkamies hoiti juridisen puolen kirkon ovella, sitten hääpari siirtyi kirkon puolelle.
Häähömppäohjelmat telkkarista eivät tuosta muutoksesta varmaankaan katoaisi, tulisi vain Satusiunauksia ja Kuninkaallisia siunauksia. Tai sitten töllössä aletaan hehkuttaa maistraattivihkimisiä… :p
Lauri: En viitsinyt poistaa tuota tähän keskusteluun liitymätöntä kommenttiasi, jossa et sano mitään omaa, mutta siteeraat blogistia kokonaan toiseen aiheeseen kuuluneella tekstillä. Minä ymmärrän kyllä salaivasi, mutta muut lukijat lienevät aivan häpnadilla lyötyjä.
Sovitaanko, että jatkossa pysytään bloggaukseen liittyvässä asiassa?
Mitä taas tulee tuohon ajatukseen, Marja-Sisko, että pelkästään maallinen regimentti hoitaisi kaikki vihkimiset, niin veikkaanpa, että tulee aikamoinen ryysis maistraatteihin. Jonot pitenisivät aika ajoin hurjiksi, kun vihkijöitä ei löytyisi tarpeeksi. Entäs sitten tilat vihkimisiin? Ei kaikkia voi arkipäivänä ruokatunnilla vihkiä…
Olisiko sinusta, M-S, työnjako mahdoton ajatus: Kirkko taaplaisi tavallaan, sukupuolineutraalit ja siviilit vihkisi maistraatti?