Donald J. Trumpin virkaanastuminen Yhdysvaltain presidentin virkaan ei ole saanut aikaan suurta innostusta, ei hänen kotimaassaan, ei maailmalla. Päinvastoin. Hänen oikeita tekojaan odotetaan henkeä pidätellen.
Valta
Uusi presidentti sanoi virkaanastumispuheessaan, että valta siirtyy nyt kansalle. Se ei ollut sellainen ihmisoikeuksien julistus, jollainen Yhdysvalloissa kuultiin vuonna 1776. Eikä Trump tuntunut vallan kansalle siirtymisellä tarkoittavan demokratiaa.
Kuulin hänen sanovan, että valta siirtyy kansalle ja sitä valtaa käyttää hän, yksin. Kaiku vastaa historiasta: ”Yksi kansa, yksi valtakunta, yksi johtaja”. Vähän pelottavaa.
Vallan laillistamiseen käytettiin vahvasti uskontoa, mutta kristillinen etiikka, vaikkapa lähimmäisenrakkaus, ei juuri näy vallan käytön sisällössä, ei ainakaan ennakkopuheiden mukaan. Päinvastoin, pyydettiin jumalaa siunaamaan itsekkyys.
Yhdysvallat on demokraattinen maa, mutta eri tavalla kuin esimerkiksi Suomi. Siellä ei ole suhteellista vaalia vaan enemmistövaali. Järjestelmällä on vahvat perinteet ja monimutkaiset muotonsa, joiden tavoitteena lienee tasapaino eri vallankäyttäjien välillä.
Valta on USA:ssa sillä, jolla on enemmistö. Suomalaisessa demokratiassa myös vähemmistö tulee kuulluksi. Meilläkin valta kuuluu kansalle, mutta sitä käyttää valtiopäiville kokoontunut eduskunta.
Trump ei saanut äänten enemmistöä, mutta hän sai valitsijamiesten enemmistön. Yhdysvalloissa ei myöskään ole parlamentaarista hallitusta, kuten Suomessa. Toki USA – America, kuten Trump sitä kutsuu – on niin suuri ja monitahoinen maa, että todellinen valtakin on hajautunut.
Trumpilla on Obamaa parempi asema, koska hänen takanaan on oman puolueensa republikaanien enemmistö myös kongressissa. Jos siis puolue ja presidentti pysyvät samoilla linjoilla, mikä ei ole aivan varmaa.
Kaikissa järjestelmissä on heikkoutensa ja vahvuutensa. Pattitilanne voi syntyä molemmissa. USA:n kaksipuoluejärjestelmässä sellainen tilanne on, kun presidentti on eri puolueesta kuin kongressin enemmistö. Näin oli Obaman kaudella.
Meillä liian monen tasavahvan puolueen hallitus ei saa päätöksiä aikaiseksi, mitä pidetään demokratian heikkoutena. Siitä juontaa historiassa usein esiintynyt vahvan johtajan kaipuu. Moni perään kuuluttaa vahvaa johtajaa, mutta harva haluaa olla hänen valtansa alla.
Yhdysvaltain demokratia on heikkouksineenkin – tai ominaispiirteineenkin – eri luokkaa kuin vaikkapa Venäjän järjestelmä. Yksi tekijä siinä on riippumaton media, jota Trump tosin yrittää kahlita.
Kun maailmassa on viime vuosikymmeninä pyritty madaltamaan rajoja, lupasi Trump nostaa rajat kunniaan. Se tarkoittaa myös ihmisten kulun rajoittamista. Siirtolaiset ovat olleet yksi USA:n valta-aseman kivijaloista.
Totuus
Oireellista on ollut jälkikeskustelu virkaanastujaisten paikalla olleen yleisön määrästä. Median mukaan yleisöä oli kolmasosa Obaman vastaavan tilanteen määrästä. Trump väitti, että yleisöä oli hänellä enemmän. Avustaja sanoi kyseessä olevan ”vaihtoehtoisen totuuden”.
Mitä pitäisi ajatella Trumpin syytöksestä, että ”media on epärehellinen”. Lapsena minulle opetettiin, että on itse sitä, mistä syyttää muita.
Lehtivalokuvista ja tv:stä oli helppo nähdä totuus: Obamalla aukio oli täynnä, Trumpilla oli paljon tyhjää tilaa.
Tämä ei ollut tärkeä asia sinänsä, mutta ”vaihtoehtoiset totuudet” herättävät epäilyjä.
Kyse ei ole uudesta ilmiöstä, ihmisten mieliin vaikuttamisesta, mutta meidän aikanamme siihen on aikaisempaa enemmän välineitä. Se asettaa vapaalle tiedonvälitykselle suuren haasteen, joten ei ihme, että valtaa tavoittelevat yrittävät mediaa kahlita tai ohjata sen sivuraiteille.
Tuo media on, niin laaja käsite, en minäkään pokkana toteaisi, että mediaan voi luottaa. Olen itse hiukan epäluuloinen uutisointia kohtaan, joka Trumpiin kohdistuu. Yhdysvalloissa ymmärtääkseni on perustuslaki paljon vahvemmassa asemassa kuin meillä. En näe heidän demokratialleen mitään uhkaa, jos Trump on heille huono valinta, muuta oman järjestelmän puitteissa he ovat sen tehneet. Toisaalta ymmärtääkseni Trump on myös työllistänyt ihmisiä jo ennen presidentiksi tuloaan. Saa nähdä nyt, miten jatkuu.
Eija, olen samaa mieltä: valinta on tapahtunut lain mukaan ja perustuslaki kestää. Laissa on tosin liikkumavaraa, jota säätelee korkein oikeus, jonka elinikäiset tuomarit presidentti valitsee. Tuohon työllistämiseen laittaisin kysymysmerkin: vieko protektionismi oikeasti talouden kasvuun? Ja kestääkö demokratia sosiaalisen eriarvoisuuden kasvun?