Totuus

”Lutherin suhde Jaakobiin oli opillinen ei luotettavuutta koskeva.”
Niin, jos Luther piti Jaakobia harhaoppisena, niin tuskin se luottamusta indikoi.

Panu, aikamoinen väännös. Martti Luther ei pitänyt Jaakobia harhaoppisena. Toivon, että et jatka Jaakobin ja Lutherin mustamaalaamista, koska leima voi tulla.

Koska Teidän Majesteettinne ja Teidän Korkea-arvoisuutenne vaativat minulta yksinkertaisen vastauksen, niin tahdon antaa sellaisen ilman sarvia ja hampaita. Jollei minua osoiteta vääräksi Raamatun todistuksilla ja selvillä järkiperusteilla, niin olen omatunnossani sidottu niillä raamatunkohdilla, joihin kirjoissani viittaan, ja olen Jumalan Sanan sitoma. Sillä en usko paavin enkä kirkolliskokouksiin yksin, koska on ilmeistä, että ne usein ovat erehtyneet ja puhuneet itseään vastaan. Sen takia en tahdo enkä voi mitään peruuttaa. Sillä ei ole hyvä toimia omaatuntoaan vastaan. Tässä seison enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon. Amen.

Luther ei puhu tässä omatunnosta yleensä, vaan Jumalan Sanan sitomasta omatunnosta. Kirjessään keisari Kaarle V:lle samana vuonna uskonpuhdistaja kirjoittaa: ”Koska omatuntoni oli sen jumalallisen Sanan vanki, jota olen kirjoituksissani esiintuonut, en voinut mitenkään perua mitään vastoin parempaa tietoani.” (WA Br, 2, 307)

3. Raamatun inspiraatio
Lutherille Raamatun sana ei ole pelkästään ihmisen sanaa. Se on tosin ihmisten – eli profeettojen ja apostolien kirjoittamaa – mutta se on peräisin Kristukselta ja Pyhän hengen innoittamaa.

Kari-Matti, ja ihan minkälaiseen jumalaan tahansa voi uskoa ja tämän jumalan voi itse määritellä niinkuin haluaa. Näin tapahtuu, jos ei luota Jumalan sanaan. Pelastaako kadotukselta oma epäjumala?

Kyllä Luther taisteli toimintansa alussa katolilaisia teologeja vastaan
Syyskuussa 1517 hän asettuu julkisesti skolastikkoja vastaan.
Huhtikuussa 1518 julkinen väittely teeseistä Heidelbergissa
Heinäkuussa 1519 Leipzigin disputaatiossa oli vastassa muistaakseni Eck.
Sitten olivat vastassa Pariisin yliopiston teologit ja sitten Löwenin eli Louvainin teologit. Näin ulkomuistista lueteltuna

Luther ei ole missään pitänyt Jakobia harhaoppisena eikä pyrkinyt kumoamaan tätä.

”Panu, taitaa sinulla ja Martti Pentillä olla iso tarve yrittää todistaa Jumalan sana epäluotettavaksi. Miksi?”

Hyvä kysymys, Juha. En usko, että kummankaan varsinainen intressi on osoittaa Raamatun epäluotettavuutta.

Ensimmäinen peruste on rehellisyys. Minun mielestäni sen enempää Jumala kuin Raamattu eivät kaipaa tuekseen epärehellisyyttä. Historialliskriittinen tutkimus on osoittanut, ettei muslimien perinteinen käsitys Koraanin synnystä ole totta. Tietomme on lisääntynyt huimasti myös Raamatusta: sen inhimillisyys, rosoisuus ja jännitteisyys on osoittanut sanainspiraation kestämättömäksi näkemykseksi.

Toinen peruste liittyy Raamatun merkitykseen yhteiskunnassa ja kirkossa. Sitä käytetään perusteena monissa etiikkaa ja lainsäädäntöä koskevissa kysymyksissä. Siksi on mielestäni välttämätöntä, että meillä on siitä mahdollisimman pitkälle tosiasioihin perustuva käsitys. Joku minua viisaampi on sanonut, että Raamattu on aivan liian tärkeä kirja jätettäväksi vain teologeille.

”Luther ei ole missään pitänyt Jakobia harhaoppisena eikä pyrkinyt kumoamaan tätä.”

Aiemmin lainaamani kohta viestii jotain aivan muuta. Samaan suuntaan viittaa tämäkin:

“Meidän tulisi heittää Jaakobin kirje ulos tästä koulusta [Wittenbergistä], sillä siitä ei ole paljon mihinkään. Siinä ei ole tavuakaan Kristuksesta. Se ei kertaakaan mainitse Kristusta, paitsi alussa. Uskon, että sen kirjoitti joku juutalainen, joka todennäköisesti kuuli kristityistä mutta ei koskaan tavannut yhtään. Kun hän kuuli, että kristityt painottavat suuresti uskoa Kristukseen, hän ajatteli: ‘Hetki pieni! Vastustan heitä ja kehotan pelkkiin tekoihin.’ Näin hän teki… Hän esittää vertauksen: ‘Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.’ Voi Maria, Jumalan äiti! Mikä kauhea vertaus!” (LW 54, 424-425)

Eikä tämäkään juuri muulta kuulosta:

“Raamatunkohdat eivät liikuta minua lainkaan, vaikka esittäisitte kuusi sataa tekovanhurskauden puolesta ja uskonvanhurskautta vastaan, ja vaikka kiljuisitte, että Raamattu on itsensä kanssa ristiriidassa.” (LW 26, 294->

Blogistin pyynnöstä mainittakoon, että monet katoliset teologit (esimerkiksi Kotimaa24:n blogisti Emil Anton) ovat käyttäneet näitä Lutherin kirjoittamia sanoja ”vääristelläkseen” oikeaa käsitystä Lutherista.

Sitaatit eivät asiayhteydestään irrotettuna kerro koko totuutta.
On selvää että kysymyksessä oli polemiikki vanhurskauttamisopista, jossa käytetään tähän päivään saakka argumenttina ”usko ilman tekoja on kuollut”
Totta se onkin, muttaa se ei kumoa Paavalia, eikä Jaakob yleensä edes puhu vanhurskaaksi tulemisesta vaan vanhurskaan elämästä – joka on ihan toinen asia.
Katolisella puolella tätä ei ole ymmärretty

Tässä on suoraan saksasta suomennettu pätkä vuoden 1522 uudesta testamentista

Käännöksen marginaaliin on liitetty runsaasti reunahuomautuksia, jotka sisältävät sanaselityksiä, historiallisia ja teologisia selityksiä, mutta myös joitakin poleemisia letkautuksia. Sen lisäksi Luther lisää kuhunkin Uuden testamentin kirjoitukseen evankeliumikirjoja ja Apostolien tekoja lukuun ottamatta esipuheet, jotka yhdessä lyhyen sisältöä koskevan selostuksen kanssa selvittävät kyseisen kirjoituksen erityisluonnetta evankeliumin kokonaisuudessa. Silmiinpistävä on Roomalaiskirjeen, tämän Uuden testamentin ”oikean pääkappaleen ja kaikkein kuuluvimman evankeliumin” esipuhe. Se on luterilaisen teologian tiivistelmä paavalilaisen uskonopin ja vanhurskauttamisopin mielessä.
Koko Uuden testamentin esipuheessaan Luther erottelee eri kirjat sen voiman mukaan, millä ne ”ajavat Kristusta”. Sen ”sisukseen ja ytimeen” hän lukee Johanneksen evankeliumin, Paavalin kirjeet sekä Johanneksen ja Pietarin ensimmäiset kirjeet. Näiden kirjojen pitäisi olla kristittyjen ”jokapäiväistä leipää”, sillä ne opettavat kaikkea sitä, mikä on tarpeellista ja autuasta tietää. Niinpä ”Johanneksen evankeliumi on ainoa oikea jalo pääevankeliumi ja paljon parempi kuin kolme muuta.. Siksi Pyhän Jaakobin epistola puolestaan on oikea olkiepistola, siinä ei ole mitään evankelista.” Tällaisella erottelulla Luther antaa lukijan käteen mittapuun Pyhän Raamatun omaan kriittiseen lukemiseen.

”Jos kumoat varmat väitteet, hävität kristinuskon”
– Liki viisisataa vuotta sitten uskonpuhdistaja Martti Luther joutui puolustamaan uskon totuutta sen ajan skeptistä humanismia vastaan. Hänen aikansa johtava humanisti Erasmus valitti, kuinka Raamattu on ”epäselvä” ja moniselitteinen, kuinka monet totuudet ovat yhtäältä selkeitä ja uskottavia mutta toisaalta kuitenkin myös varsin epäselviä ja siksi epäiltäviä. ”Minua eivät varmat väitteet miellytä”, sanoi Erasmus. Näin sanovat useat meidän aikamme teologit.Elikä tämä uskonpuhdistuksen ajan teologinen linjanveto jatkuu , jossa Raamatun arvovaltaa halutaan horjuttaa.

– Teoksessaan Sidottu ratkaisuvalta (1525) Luther torjui Erasmuksen yhtäältä-toisaalta-ajattelun sanomalla näin: Raamattu on täynnä ”selkeitä” kohtia, joskin on ”hämäriäkin”; selkeät kohdat selittävät hämärät kohdat. Raamattu on ”itsessään kirkas, läpinäkyvä, ymmärrettävä, itse itseään selittävä”; Raamatun keskus ja itsevalaiseva ”aurinko” on Kristus.

– Luther jatkaa: ”Jos kumoat varmat väitteet, hävität kristinuskon. Pyhä Henki ei ole skeptikko eikä hän ole sydämiimme kirjoittanut epäiltäviä asioita, vaan varmoja totuuksia, jotka ovat itse elämääkin ja kaikkea kokemusta lujempia.”

– Ikuisesti järkähtämätön, täysin varma ja tosi Jumalan sana voittaa synnin, kuoleman, Saatanan ja helvetin voimat. Ilman täysin luotettavaa Jumalan sanaa meillä ei ole mitään toivoa. Tätä oli kristinusko Lutherille.

Panu, kuten aiemmin kerroin, en hyväksy häväistyskirjoituksia. Jos haluat lainata Lutheria, niin kirjoita laajemmin koko konaisuus, ei lauseita sieltä täältä. Lähde olisi hyvä mainita. Monet Luther häväistykset ovat suurelta osin peräisin Roomalaiskatolisen kirkon teologi Dave Armstrongin kirjoista.

Juha, on varottava ettei Raamatusta muodostu epäjumalaa, eikä Lutherista.