Totuus

Haluammeko pysyä Jumalan kirjoitetussa sanassa Pyhässä Raamatussa vai olemmeko luopioita, jotka halveksivat Jumalan sanaa?

Jeesus sanoo: ”Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.’ Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.” Ja hän sanoi heille: ”Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne”. (Mark. 7:6-9)

”Ymmärrettävästi se on Raamattuun kirjoitettu.” Tämä lienee avainajatus. Kiitos, Juha Heinilä! Jotta kuka tahansa ymmärtäisi Ramattuun kootun ilmoituksen Jumalasta, se on muissa suhteissa ’erehtyväinen’. Sen ovat kirjoittaneet entisaikojen ihmiset oman ymmärryksensä kautta ja sitä on tulkittu vuosisatojen aikana aina kulloisenkin ymmärryksen mukaan. Meilläkin on oikeus – velvollisuuskin – käyttää omaa ymmärrystämme.

Meilläkin on oikeus – velvollisuuskin – käyttää omaa ymmärrystämme.

Jumalan sana on sama aina ja ikuisesti. Samoin oikea ymmärrys Jumalan sanaan on muuttumaton.

”Jumalan sana on sama aina ja ikuisesti.”

Teknisesti Raamattu ei tietenkään kovin paljon muutu – siis nykyään. Tosin esimerkiksi useista Vt:n teksteistä on ollut aikoinaan monia erilaisia versioita, joita on myös muutettu ja täydennetty sukupolvien ajan. Vasta suunnilleen Jeesuksen ajoista lähtien Vt:n tekstejä vain kopioitiin tarkasti. Periaatteessa on mahdoton sanoa, mikä versio jostain kirjasta olisi ”alkuperäinen” (jos niitä jostain löytyisi).

Eikä kristillisillä kirkoilla ole edelleenkään yksimielisyyttä edes Raamatun kaanonista. Lutherkin kyseenalaisti Jaakobin kirjeen kanonisuuden, koska se oli hänen mielestään ristiriidassa evankeliumin kanssa. Täällä Lutherin nimiin vannovien mielestä se on kuitenkin täydellistä Jumalan totuutta joka sana?

”Samoin oikea ymmärrys Jumalan sanaan on muuttumaton.”

Joistakin perusasioista voidaan ehkä sanoa näin, mutta jo kristillisten kirkkojen laaja kirjo osoittaa, kuinka monin eri tavoin Raamattua (perustellusti) tulkitaan – siis ymmärretään. Käsitys Raamatun helppoudesta, yksinkertaisuudesta, selkeydestä ja yhtenäisyydestä on pelkkä myytti.

”Panu, meillä ei ole Jumalasta ja Jumalan tahdosta muuta tietoa, kuin mitä on Pyhässä Raamatussa. Kaikki muu on ihmisviisautta, joka ei ole totuus.”

Nyt teet jo tärkeän rajauksen, kun puhut Jumalasta ja Jumalan tahdosta. Raamattu puhuu aika paljon muustakin – eikä ole historiallisesti ja luonnontieteellisesti täydellinen ja erehtymätön. Parjaamasi ihmisviisaus on sen osoittanut – vaikka kuinka harmittaisi

Heinilä ja Pylkkänen ovat Raamatun arvovaltaa puolustaessaan koskettaneet Jumalan kaikkivaltiutta ja Pyhän Hengen – Totuuden Hengen merkitystä.
Hebrealaiskirjeen kirjoittajan mukaan ”Jumala puhui profeettojen kautta”.
Siis Jumala puhui, Jumala puhui heidän kauttaan!
N ä i n on Kristuksen kirkosa uskottu ennen tätä luopumuksen aikaa!

Sattumaltako vai kaikkivaltiaan suunnitelmallisuudella?
Suunnitelmallisuudella ja tarkoituksella.
Eikö hänellä silloin ole valtaa ja kykyä saattaa sanomansa kirjatuksi
Pyhän Hengen – totuuden Hengen kautta näissä ihmisissä?
Olihan Jumalalla selvä suunnitelma pelastaa ihminen.
Eikä sitten sen verran rahkeita, että saisi sanomansa selvänä maailmaan,
sanasta sanaan kun niin haluaa!
Voe tokkiinsa!
Epäilevän ja järkeisuskovan jumala on varsin heikko ja kykenemätön.

Jokainen saa valita, mitä seuraa elämän tiellä.

”Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja”
1 Joh 4
1)
>>Sen ovat kirjoittaneet entisaikojen ihmiset oman ymmärryksensä kautta ja sitä on tulkittu vuosisatojen aikana aina kulloisenkin ymmärryksen mukaan>>> Martti Pentti

2)
sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.
Pietari Simon Johanneksen poika

Ymmärrys on ihmisen ominaisuus. Se koostuu ainakin älykkyydestä, tiedoista ja elämänkokemuksesta. Jokaisella meillä se on millainen on. Voimme toki pyrkiä kehittämään sitä. Ei kuitenkaan ole olemassa oikeaa ja väärää ymmärrystä, vaikka voimmekin ymmärtää oikein tai väärin yksittäiset asiat.

Eikä kristillisillä kirkoilla ole edelleenkään yksimielisyyttä edes Raamatun kaanonista. Lutherkin kyseenalaisti Jaakobin kirjeen kanonisuuden, koska se oli hänen mielestään ristiriidassa evankeliumin kanssa. Täällä Lutherin nimiin vannovien mielestä se on kuitenkin täydellistä Jumalan totuutta joka sana?

Panu, olen kanssasi täysin eri mieltä. Luther arvosti suuresti Jaakobin kirjettä, kuten Bibliasta voimme lukea.

Lutherin esipuhe Jaakobin kirjeeseen (Biblia 1776 ):

”Pyhän Jakobin Epistolasta on myös muinaisten opettajain seassa epäilys ollut, enimmiten sentähden, että se näkyy 1, 2:14, 21, 25, opettavan lain töistä, niinkuin niiden kautta pitäis vanhurskaaksi ja autuaaksi tultaman: jota vastaa pyhä Paavali monessa paikassa opettaa, että me tulemme autuaaksi ainoasti uskon kautta Kristuksen päälle, ilman lain töitä, Rom: 3:28, Eph. 2:8. Kuitenkin pidetään nyt myös tämä kirja, niinkuin se onkin, oikiana apostolin oppina kaikilta oikeilta opettajilta. Sillä ei tässä ole yhtään vastahakoisuutta; vaan nimitetyssä luvussa puhutaan ulkokullatuista, jotka ovat ainoastaan nimeltä kristityt, suullansa kerskaavat uskosta, vaan työllänsä toista osoittavat. Ei tässä puhuta oikiasta uskosta, joka ei koskaan ole ilman hyviä töitä, vaan turhasta luulosta, paljaasta tiedosta eli uskon varjosta, joka ei ketään autuaaksi tee. Ei p. Jakob tässä siitä puhu, kuinka syntinen taitaa vanhurskaaksi ja autuaaksi tulla Jumalan edessä, josta p. Paavali ennen nimitetyissä paikoissa opettaa, vaan siitä ainoastaan, kuinka ihmisen pitää uskonsa ulkonaisesti näyttämän sen hedelmillä, eli hyvillä töillä. Tärkeimmästi: p. Jakob puhuu uskon merkeistä ja hedelmistä, että hyvä puu ei taida olla ilman hyviä hedelmiä, Matt. 7:17,18. Vaan p. Paavali kirjoittaa vanhurskauden syystä, eli tekiästä, joka on meidän puoleltamme Jumalan armon ja Kristuksen ansion vastaanottavainen usko: siinä ei ole töiden siaa, jotka muutoinkin ovat puuttuvaiset ja saastaiset. Tässä kirjassa p. Jakob opettaa ja neuvoo vaarin ottamaan kärsivällisyydestä, hyvistä töistä, lain pitämisestä: välttämään turhan kunnian pyyntöä, paljoa puhetta, panetusta ja vääryyttä: niin myös ymmärtämään hartaan rukouksen suurta voimaa.”

”Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” Pyhä Henki on puhunut profeettojen kautta ihmisille niin, että sekä profeetat että kuulijat ovat sen ymmärtäneet. Niinpä Raamatun sana heijastaa tuhansien vuosien takaista ymmärrystä maailmasta ja ihmisistä.