Termillä Totuuden jälkeinen politiikka tarkoitetaan ilmiötä, jossa tosiasiat ovat menettäneet merkityksensä ja niitä korvaamaan päästetään mielipiteet ja tunteet.
Britannian eroa EU:sta ajettiin läpi pöyristyttävillä emävalheilla. Donald Trump eteni Yhdysvalloissa presidentiksi asti härskeillä herjoilla ja paikkansapitämättömillä väitteillä. Oli ällistyttävää ja kauhistuttavaa huomata, että ilmiselvä valehtelu kampanjoinnissa ei lainkaan heikentänyt Trumpin tai Brexitin suosiota. Kansalaiset eivät rapakon kummallakaan puolen kaivanneet faktoja vaan pikemminkin kansankiihotusta. Valinnat olivat jo valmiina. Tai siis ne mielipiteet.
Ettei totuus täysin unohtuisi, on pidettävä mielessä, että Suomen itänaapurissa propagandistinen asioitten vääristely on maailman sivu toiminut maan tapana. Valeuutisten lähettäminen nettiin on Putinin aikana ollut varsin järjestelmällistä.
Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että virheellinen tieto leviää moninkertaisesti enemmän kuin siitä jälkikäteen tehty faktantarkistus. Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas. Kun perinteinen media heikkenee, ns. sosiaalinen media nostaa ylpeästi häntänsä pystyyn. Ja nostaa sitten koipea kaiken päälle. Kuka tahansa pääsee helposti hörhöilemään omiaan – ja saa vielä seuraajiakin!
Näitä pohdiskellessani mieleeni nousee pyytämättä ja yllättäen vanhan virsikirjan virsi nro 440, joka alkaa sanoin Jo vääryys vallan saapi. Kakkossäkeistön alku on kuin suoraan tästä päivästä:
Nyt viekas vilppi täällä
on noussut kunniaan,
on valhe vallan päällä
ja vääryys voimissaan.
Mitä paksumpi valhe ja mitä kovempaa sen kertoja huutaa, sitä varmemmin puppu puree! Tämän ”tosiasian” ovat maailman hirmuhallitsijat tienneet jo ammoisista ajoista lähtien.
Ihmisten (myös itseni) suhteen Ruttopuiston rovasti on aikaa myöten tullut melkoisen pessimistiseksi, mutta suhteessa Jumalaan olen edelleenkin optimisti. Minusta tuntuu, että yhteisten asioitten hoito (siis politiikka) toimii pääasiassa valheiden verkko-periaatteella. Jos yhteisiä asioita ajettaessa paljastettaisiin todelliset motiivit tai jos asioita alettaisiin kutsua niiden oikeilla nimillä, ei politiikan tekemisestä taitaisi tulla yhtikäs mitään. Riittää, että kaikki NÄYTTÄÄ kauniilta, oikealta, hyvältä ja – todelta. Toki valheiden verkkoa voisi myös kutsua kauniimmin yhteisten etujen verkoksi.
Totuudenpuhuja puetaan helposti narrin kaapuun, sillä totuutta pelätään. Vilpillinen peli jatkuu, sillä pelin kyseenalaistajat joutuisivat varautumaan siihen, että ura katkeaa tai vallanpitäjät osoittavat epäsuosionsa. Kenellä lopulta on varaa totuuteen? Näin keskinäinen kusetus jatkuu, jatkuu, jatkuu…
Vaan Jumalapa ei olekaan vielä astunut Totuuden jälkeiseen aikaan. Eikä aio astuakaan. Edelleen pitää paikkansa Psalmin 51:8 sana, että Jumala tahtoo totuutta salatuimpaan saakka. Virressä pyydämme aina vain: Totuuden Henki, johda sinä meitä. Jeesus itse sanoo olevansa Totuus. Totuus voidaan siis oppia tuntemaan, aivan persoonallisella tavalla. Ja vielä on voimassa Jeesuksen lupaus, että totuus tekee vapaaksi.
”Jos totuus on sinut vapauttanut, olet todella vapaa etkä pidä huolta ihmisten turhista sanoista”.(Tuomas Kempiläinen)
”Jokainen toivoo totuuden olevan hänen puolellaan, mutta harvat vakavasti toivovat olevansa totuuden puolella”. (Richard Whately)
Kuvatekstit:
Yllä: Sormet sanoo soo, soo, soo…
Alla: Bussi bullollaan Brexit-bullshitia.
Pari kiinnostavaa artikkelia Totuuden jälkeisestä maailmasta. Valitsin tarinankertojiksi Helsingin Sanomat ja YLEn:
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002918136.html
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/08/19/valheenpaljastaja-tervetuloa-faktojen-jalkeiseen-aikaan
Myös viime vuonna olen näemmä blogannut totuudesta ja valheesta:
Ylen alamäen huomaa uusintojen uusinnoilla, sama kirkolla : joka vuosi samat pyhät.
Charlotta Lindfors :”joka vuosi samat pyhät.”
Sellaista tämä elämä on, Joka päivä sama kellotaulu, joka vuosi samat vuodenajat, joka aamu aurinko nousee jne. Siihen pitää vain tottua.
”Lopulta Mäkisen viesti mediaväelle oli lohdullinen: kirkkokin edelleen porskuttaa painokoneista huolimatta.”
On suoraan sanottu pelottavaa, jos tuollainen väite on mennyt journalismin päivillä läpi ilman että kukaan on uskaltanut älähtää.
Kirkkohan lähinnä polskuttaa hyvin syvällä. Eikä pelastusrengasta ole lähellä, ei ylipäänsä.
Internet on se kirkon jaloissa oleva lyijypaino joka vastustamattomasti vetää kirkkoa alas. Internet ei häviä.
Eikös ”totuuden jälkeinen maailma” ole luonnollinen jatke postmodernille relativismille? Yhteiskuntatieteissä tuhannet opiskelijat ovat jo vuosia aloittaneet esseet lauseella: ”Kyseessä on sosiaalinen konstruktio…”.
Usko(nto) on toki sosiaalinen konstruktio, mutta paljon muutakin.
”Mitä paksumpi valhe ja mitä kovempaa sen kertoja huutaa, sitä varmemmin puppu puree! Tämän ”tosiasian” ovat maailman hirmuhallitsijat tienneet jo ammoisista ajoista lähtien.”
Eikös tästä ole kyse. Kun näitä populistisia liikkeitä katsoo näkee selvästi, mikä ne aiheuttaa. Tämä palvottu globaali markkinatalous hyödyttää vain muutamia. Valtaosaa se ei kosketa mitenkään, on pelkästään menetetty. Siinä on alustaa kenen tahansa helppoheikin nousta lupailemaan vaikka minkälaista muutosta ilman mitään todellisuuspohjaa.
Olisiko se tämän päivän hirmuhallitsija globaali markkinatalous, jota auvoisesti kumarretaan seurauksista piittaamatta? Ja kun päälle on lisäksi ilmastonmuutos ja sen aiheuttamat kasvavat ongelmat, niin tilannettahan nokkela käyttää tietysti hyväkseen. Niinhän se on aina mennyt :(.
Kristillisestä sanastosta löytyy termi kuvatunlaiselle lopunajalliselle menolle: Eksytys.
Tässä vielä innokkaille lukijoille linkki juttuun venäläisestä trollitehtailusta:
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000004890418.html?share=246c7b4b1106b92a253dc97becfa2cf6
Taisi olla Paasikivi, kun sanoi: ”Kaikki viisaus alkaa totuuden tunnustamisesta.”
”Vielä minä näin auringon alla: oli oikeuspaikka — ja siellä vääryys, oli tuomioistuin — ja sielläkin vääryys.” Saarn.3:16