Joulussa on niin paljon hyvää, että ihmettelen, miksi jotkut vastustavat sitä, siis joulun Sanomaa. Eihän joulun viettoa sinänsä juuri vastusteta, niitä joulun käärepapereita.
Jouluna olemme parhaimmillamme, täynnä hyvää tahtoa ja lähimmäisenrakkautta. Löydämme sisältämme paremman minämme.
Joulun idea ja se kaikki hyvä lähtee Jeesuksen opetuksista. ”Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.” Vietämme joulua Jeesuksen syntymäjuhlana.
Jälleen tämänkin joulun alla on käyty keskustelua siitä, saako kouluissa ja muilla julkisilla paikoilla puhua Jeesuksesta, saako laulaa Enkeli taivaan tai esittää seimikuvaelmaa.
Hänen vastustajansa ja kieltäjänsä hyväksyvät kyllä tontut ja joulupukin, mutta Jeesuksen nimeä ei saisi mainita, vaikka he eivät virallisesti pidä Häntä totena. Miksi vastustaa sellaista, ”mitä ei ole”?
Vai onko sittenkin niin, että he tietävät Hänen olevan olemassa, ja sen vuoksi vastustavat? Hyvä muodostaa kontrastin, jota on vaikea hyväksyä. Hyvä tuntuu pahalta? Sellaista vapaa-ajattelua.
Arvelen, että he ovat vähemmistö. Enemmistölle joulu ja Jeesus käyvät, vaikka uskonnon harjoittaminen olisi ohuttakin. Hyvä niin.
****
Joulun evankeliumi kertoo kuinka Jumala syntyy pieneksi lapseksi seimeen eläintallissa. ”Vähempi väkevyys ei riittänyt”, kirjoitti runoilija-teologi Anna-Maija Raittila.
Kedolla lammaspaimenet kuulevat tapahtumasta ensimmäisenä ja he lähtivät kiireesti Betlehemiin.
Lapsilla tuli olemaan keskeinen sija Jeesuksen opetuksessa ja kristinuskossa. ”Ellette tule lapsen kaltaiseksi…” Joulussa on jotain lapsellista, eikä se tarkoita heikkoa tai vähäistä, päinvastoin.
Arkkipiispa Tapio Luoma sanoi aatonaatonaattoiltana televisiossa (MTV3), että hengellinen ja maallinen ovat yhtä. Jumala tuli jouluna Jeesus-lapsen muodossa ihmiseksi, meidän keskellemme, maallinen ja hengellinen yhdistyivät.
Joulua ei voi digitoida, vaikka voin kirjoittaa joulublogin. Sellaista en lapsena olisi osannut edes kuvitella.
Nyt aikuisena tiedän, että joulupukki on olemassa. Joulu on meissä itsessämme ja läheisissämme elävä hyvä ihminen.
Tulkoon joulu on ollut yksi tämän joulunajan suosituimpia joululauluja. Tuossa Pekka Simojoen sanoittamassa ja säveltämässä laulussa onkin kaikki joulun keskeiset elementit.
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on.
Olisiko niin että Rotolla ja mulla on ihan eri Jumala, ku Sepolla? Meidän Jumalamme lähetti oman Poikansa sovittamaan maailman synnin, ettei yksikään joka Häneen uskoo joutuisi kadotukseen. Osoittaen siinä valtavan rakkautensa Matiasta ja minuakin kohtaan. Sepon Jumala taas vaikuttaa ilkeältä ja pahalta. Joten voiko mitenkään ajatella, että kyse olisi samasta Jumalasta.
Kyllä Pekka tämä ao. raamatunpaikka on ihan siinä Matialksenkin lukemassa Raamatussa ja emmeköhän tuon ao. ’häntä’ sanan liitä ihan samaan Jumalaan kumpikin:
Matt 10:28 Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää h ä n t ä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa (apollymi) helvettiin (geenna).
Raamatussa ei mainita joulu evankeliumia. Vuonna 354 Rooman piispa Liberius määräsi Jeesuksen viralliseksi syntymäpäiväksi 25 joulukuuta Babyloniassa oli aurinkojumalan syntymäjuhla joulukuun 25.päivä25.pv oli myösMithran persialaisten Jumala. Ja Rooman keisarin syntymäpäivä. Roomalaiset oli tottunut pakanallisiin juhliin, eivä halunneet luopua NIISTÄ SIKSI RooMAN KATOLLINEN KIRKKO MÄÄRÄSI JEESUKSEN SYNTYMÄN AJANKOHDAN
HISTORIALLINEN FAKTA ON. ETTÄ VUONA 354 ROOMAN PIISPA LIBERIUS MÄÄRÄSI JEESUKSEN VIRALLISEKSI SYNTYMÄPÄIVÄKSI 25 PÄIVÄ 12.JEESUS EI MÄÄRÄNNYT JOULUN VIETTOA EIKÄ SYNTYMÄ PÄIVÄÄNSÄ
TÄMÄ TOUHU ANTIKRISTILLINEN OHI RAAMATUN JOH. IL. 22:19. Ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.
kai meidän on sitten pelättävä ja rakastettava Jumalaa yhtä aikaa, mutta ei yhtä paljon. Rakastaa saame paljon, mutta pelätä vain vähän. Sen verran vain, että silloin meidän ei tarvitse mitään muuta pelätä. Siitä lohdutuksesta kaiketi on kyse, koska se alkaa: älkää peljätkö.
Pekka, Jeesus puhui tuossa lähimille ihmisilleen, ei koko ihmiskunnalle, jonka enemmistö Raamatun mukaan heitetään helvettiin, sillä kun Jumala paaduttaa kenet hän tahtoo ja pelastaa kenet hän tahtoo ja pelastettuja Raamatun mukaan tulee olemaan vain piskuinen joukko, niin enemistölle ei pelastavaa uskonlahjaa tahdota siis antaa.
Aika outoa, jos Matteus ei olisi halunnut kaikkien kuulevan noista sanoista. Jos ne kuuluivat vain lähimmille, niin miksi Matteus olisi sen laittanut ”paperille”.
Jostain syystä useimmat eivät halua ottaa pelastusta vastaan. Johtuuko se mielestäsi Seppo, siitä että Jumala ei salli sitä? Ensin Hän laittaa meidät kertomaan hyvää uutista kaikille ja sitten salaa meiltä, estää meitä saavuttamasta tuloksia. Paaduttaen ihmisten sydämet, niin ettei sanomaamme oteta vastaan.
Tuo Matteuksen paperi oli sekin tarkoitettu vain juutalaiskristittyjen pienelle joukolle. Kristinopin mukaan usko on y k s i n Jumalan teko, jonka saamisesa ihmisellä ei ole itsellään mitään osaa. Ja
R a a m a t u n mukaanhan – kuten sanoin- Jumala paaduttaa sen jonka t a h t o o. Hän on siis tahtonut paaduttaa kaikki joita ei ole tahtonut pelastaa.
Pekka: ”Jostain syystä useimmat eivät halua ottaa pelastusta vastaan.”
Pelastus sitä ja pelastus tätä. Mitä ihmettä tässä nyt pitäisi pelätä, miltä pitäisi pelastua??? Helvetiltä? Kadotukselta? elämän jälkeiiseltä kuolemalta? vai miltä/mistä? En ymmärrä.
Ensin eletään, sitten kuollaan, ei siitä kukaan pelastu, ei ainakaan mitään evankeliumeita kuuntelemalla. Viimeistään puolen vuosisadan kuluttua kuolemasta kukaan ei enää tiedä tai muista kuka semmoinen joskus elänyt äijä on ollut. Kaikki mitä on jäljellä, on korkeintaan muutama tuhkamolekyyli meren aalloilla.
On meillä yksi tärkeä tehtävä siinä uskonasiassa : Vastaan hangoittelu. Se on ainoa asia mihin oikeasti kykenemme.
Kimmo. Olet siis valmistautunut kuolemaan ydinsodassa, kun arvelet, että molekyylisi muuttuvat saman tien energiaksi.
Olen kuullut jostakin aineen häviämättömyyden laista. Sen mukaan kaikki molekyylimme jäävät olemaan, vaikka me henkilönä poistumme maan päältä. Joten emmehän me mihinkään katoa. Osamme vain palaavat alkuperäiseen muotoonsa.
Niistä osista voidaan sitten rakentaa joku uusi ihminen. Taikka jopa tämä alkuperäinen luomuskin. Kun kerran kaikki palaset on tallessa ja joku kykenee ne kokoamaan jälleen yhteen.
Pekka: ”Olen kuullut jostakin aineen häviämättömyyden laista. Sen mukaan kaikki molekyylimme jäävät olemaan, vaikka me henkilönä poistumme maan päältä.”
Olet ymmärtänyt aineen häviämättömyyden lain vähän väärin. Erityinen suhteellisuusteoria osoitti, että massan säilyminen pitää vain likipitäen paikkansa avoimissa systeemeissä, joista energiaa poistuu ympäristöön. Hiukkasten muodostaman systeemin massa ei yleensä ole yhtä suuri kuin hiukkasten massojen (lepomassojen) summa niiden ollessa toisistaan erillään, sillä asiaan vaikuttaa myös niiden välisestä vuorovaikutuksista johtuva potentiaalienergia.
Tuo tuhkaan viittaaminen tarkoittaa yksinkertaisesti vain sitä, että aineellinen olomuotoni muuttuu krematoriossa lämpöenergiaksi ja tulee joskus ehkä tovin kellumaan meren laineilla, jonne se on sovittu ripoteltavaksi, ihan määrättyyn paikkaan. Sen jälkeen se muuttuu Suomenlahden ravinteiksi ja voi vielä tulla kummittelemaan sinilevän muodossa jälkipolville.
Kiitos Kimmo opetuksesta. Heräsi siitä vain kysymys : katoaako energia ?
Pekka: ”katoaako energia ?”
Massan ja energian välillä vallitsee yhteys E=mc², josta seuraa, että massan ja energian säilymisestä ei voi enää puhua kahtena erillisenä luonnonlakina. Suhteellisuusteorian mukaan massa on siis yksi energian muotoi. Näin ollen massan säilyminen pätee vain likimääräisesti sellaisissa ilmiöissä, joissa systeemin tulevat tai siitä poistuvat energiamäärät ovat kohtalaisen pieniä. Sen sijaan energiaperiaate (Suljetun systeemin alkuenergian ja loppuenergian erotus on systeemin tekemä työ) pätee kaikissa ilmiöissä.
Joulu tuli ja meni. Joulumielen säilyttäminen lienee tärkeintä.
En nähnyt kaupoissa yhtään kristillistä joulukorttia, vain pulleita punatulkkuja, lumisia metsiä, joissa puput loikkivat. Joulusia nekin.
Näin jossain lehdessä otsikon: Joka viides ihminen vihaa joulua. Se jäi päähäni soimaan ja muuttui kysymykseksi miksi joka viides ihminen vihaa joulua. Tätä pitäisi miettiä. Tämä pitäisi ratkaista ja hoitaa. Eikö se olisi meidän tehtävämme?
Hyljätyksi tuleminen, pettyminen ihmiseen, yksinäisyys, pelko tuntea tunteita ja kenties liikuttua, olla heikko ja vajavainen syntinen.
Köyhät paimenet kedolla, alamaailman sakkia, saivat kokea enkelin ilmestymisen ja pääsivät talliin tervehtimään vastasyntynyttä, joka oli ottava heidän syntinsä ja huonoutensa kannettavakseen. Tämä ajatus pitäisi löytyä jokaisesta saarnasta. Jouluaaton hartaus kirkossamme radioitiin. Kirkko tuli niin täyteen, että ihmisiä oli seisomassa. Onneksi saarnaaja käytti tämän ajatuksen. Ehkä se jäi jonkun mieleen, jonkun joka vihaa joulua.