Adventtiajan lisäksi joulun lähestymisestä kertoo joka vuotuinen julkisuudessa käynnistyvä pohdiskelu päiväkotien ja koulujen joulujuhlien sisällöstä. Monin paikoin ei enää lauleta joululauluja ja tonttulakitkin pölyttyvät varastossa, jottei loukata niitä, jotka eivät joulua vietä. Epätietoiset rehtorit pohtivat, muuttaako seimi kylpytakkipaimenineen tilaisuuden luonteen uskonnon harjoittamiseksi, johon ketään ei voi omantunnon vastaisesti pakottaa.
Eräässäkin koulussa jopa luokkien omista pikku-jouluista on luovuttu, ja vietetään vain talvijuhlia. Harvemmin meikäläisessä perinteessä pikku-jouluihin on tavattu yhdistää mitään erityisen harrasta ja uskonnollista, mutta voihan se muinaisskandinaavis-germaanisen ”joulu”-sanan esiintyminen jo jotakuta häiritä.
Uskonnonvapauslain uudistuksen yhteydessä annetut perustuslakivaliokunnan linjaukset ja opetushallituksen ohjeet antavat onneksi hämmentyneille hyvän selkänojan. Suomalaisten koulujen juhlaperinteeseen kuuluvat niin joulukuvaelmat kuin suvivirretkin, eivätkä ne muuta tilaisuuksia uskonnon harjoittamiseksi. Sitä paitsi lisääntyvä monikulttuurinen vuorovaikutus ja suvaitsevaisuus edellyttävät oman uskonto- ja kulttuuriperinteen hyvää tuntemusta.
Joskus tämä ”tonttuilu” näissä asioissa saa koomisiakin piirteitä. Osallistuin lapseni joulujuhlaan, josta eräänä vuonna kaikki kristillinen oli huolellisesti häivytetty yhteislaulujen valintaa myöden. Raja kulki suurin piirtein ”tähden tuikkeen” kohdalla. Perustelu kaiketi oli, että koulun suomalaisille kristityille oppilaille oli jo järjestetty kirkkotilaisuus.
Kuitenkin palkeet pullistellen lauloimme ”porsaita äidin oo-mme kaikki, oo-mme kaikki” muslimi- ja juutalaislapset mukana yhtälailla! Lapsukaisen rinnastaminen omassa uskonnossa saastaiseksi pidettyyn eläimeen olisi voinut synnyttää melkoista kalabaliikkia. Onneksi näillä vanhemmilla oli kuitenkin enemmän suvaitsevaisuutta kuin juhlan järjestäjillä.
Seuraavana vuonna tonttukavalkadin, harry pottereiden ja haltijoiden esitysten jälkeen muutoin samanlaisen juhlan päätti koko luokan yhteinen musiikkinumero. Lasten esittämän Simojoen laulun viimeisen säkeen aikana hämärässä salissa ihmiset pyyhkivät salaa silmiään ja nielivät liikutustaan:
”Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus Herraksi sen,
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on”.
Saliin laskeutui ilmapiiri, jossa kukaan ei pahoittanut mieltään ja paatuneinkin kohtasi armoa ja aitoa joulutunnelmaa. Elimme laulun sanoman; juhlasta tuli todellinen kun joulun Herra oli siihen tervetullut!
Sari Essayah, Europarlamentaarikko KD/EPP
sari.essayah@ep.europa.eu
Miettikääpä mitä evankeliumi kertoo ihmisestä, onko ihminen luonnostaan kykenevä kuulemaan Jeesusta?
Entäpä sitten seuraamaan Häntä?
Täällä puhutaan niin paljon opetuksesta, väärästä ja oikeasta, kuka opettaa ja miten?
Entä voiko opettaa rakastamaan, rakastamaan Jumalaa ylikaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään?
Eikö evankeliumi perustu täydellisesti rakkaudelle ja sen kautta vaikuttaviin tekoihin?
Voiko rakastaa kun lyö toista?
Mitä on opetus kun lapselle opetetaan että kyllä isä rakastaa äitiä vaikka lyö tätä?
”Voiko rakastaa kun lyö toista? – – – Mitä on opetus kun lapselle opetetaan että kyllä isä rakastaa äitiä vaikka lyö tätä?” Tämä on toistuva aihe kommenteissasi, Ari Pasanen. Heijastatko lapsuutesi vai oman parisuhteesi kipuja? En kaipaa vastausta näille sivuille, mutta toivon, että haet muualta ratkaisua. Lyöminen ei todellakaan ole rakkauden teko, mutta tekeekö se rakkauden kuitenkaan tyhjäksi?
Huomenta Martti Pentti, selittäisitkö sitten mitä on se rakkaus joka lyö toista?
Minun Raamatussa sanotaan selkeästi:
Room. 13:10
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.
Sitten mielestäni kun lyö toista on pahan tekemistä, onko sinusta?
Voin lohduttaa sinua sillä ettei kenessäkään ihmisessä ole luonnostaan tätä rakkautta (joka ei tee pahaa lähimmäiselle) vaan sen saa vasta kun Jeesus parantaa ihmisen.
Joh. 5:42
mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne.
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Joh. 12:40
”Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi”.
Ap. t. 28:27
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, että he eivät näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Kukaan ihminen ei ole kokonaan hyvä eikä kukaan kokonaan paha. Kukaan ei onnistu olemaan rakkaalleenkaan aina hyvä. Tämän kanssa saamme kilvoitella koko elämämme.
Arin kysymyksiä, yritän vastata.
Täällä puhutaan niin paljon opetuksesta, väärästä ja oikeasta, kuka opettaa ja miten?
Kaikki opetus mitä raamattu puhuu tulisi olla perusta ja pohja. Synninlangeneen ihmisen pääsemisestä takaisin Jumalan yhteyteen ja kasvamista Jeesuksen tuntemisessa. Tietäen sen totuuden ,että Jumalan lapseksi päässyt (ottanut vastaan Kristuksen sovitutyön), myös joutuu elämään synninlangeneen luontonsa kanssa koko elämäänsä ajan ja ruumiin lunastus on vasta kuoleman jälkeen.
Entä voiko opettaa rakastamaan, rakastamaan Jumalaa ylikaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään?
Näinhän sana opettaa ja tiedämme , että lihastamme sitä rakkautta ei löydy.Jotta me saisimme olla Jumalan rakkauden välikappaleina, jonka Hän on vuodattanut uskoviin , niin meidän tulisi vaeltaa Hengessä ja totuudessa. Rakkaus ja totuus kulkee käsi kädessä, mutta rakkaus hiukan edellä. Totuus ei ole meidän lihallemme mikään iloinen asia ,koska se sotii Jumalan tahtoa vastaan .
Se kuitenkin on se tie synnin ja armon tunnon kautta kristitty pääsee totuuden tuntemiseen ja vapauteen.
Eikö evankeliumi perustu täydellisesti rakkaudelle ja sen kautta vaikuttaviin tekoihin?
Kyllä, Jumalan rakkaus vaati Kristuksen ristintyön ja kaikki Jumalan rakkaus meitä kohtaan on annettu Golgatan keskimmäisellä ristillä ja vain siitä rakkaudesta ja siitä totuudesta kaikki rakkaus ja anteeksiantamus kumpuaa kristinuskosta.Rakkautta ei ole ilman totuutta, sillä ihminen on toisella puolella ja Jumala on toisella puolella ja välissä on risti.
Voiko rakastaa kun lyö toista?
Ei kristityn tulisi ketään löydä ja tätä jokainen kristitty saa miettiä, että miten käyttäydyn lähimmäisiä tai vihamiehiä kohtaan. Se jos ihminen kokee syyllisyyttä Jumalan sanan edessä on tietysti hyvä asia ,koska Kristus on täynnä sekä armoa ja totuutta .
Mitä on opetus kun lapselle opetetaan että kyllä isä rakastaa äitiä vaikka lyö
Surullista!
Väärää.
Tähän lopuksi hiljan luin surullisen tarinan Brevjikistä, sen lapsuudesta.
Siitä on lyhyt versio wikipediasta ,osiosta lapsuus.
Brevjik oli siis se Norjalainen massamurhaaja , joka tappoi monta kymmentä ihmistä.
Arilla on mennyt laki ja Evankeliumi sekaisin ja tästä on monesti kirjoitettu aikaisemminkin. Hirveää sekasotkua ja aiheuttaa hämmennystä.
On selvää, ettei ketään tule lyödä, mutta silti meille täytyy sanoa, ettei saa lyödä. Laki on loppuun asti annettu. Sanottu ja tehty, Niinkö? Entä kun ihminen, Kristitty kiivastuu, lankeaa ja kompastuu tai peräti lyö?
Lihan teot ovat ilmeisiä, tämä täytyy uskaltaa tunnustaa, jos on Kristitty. Hyvään pyrkiminen ei tee kenestäkään hyvää. Varsinkaan jos vain puhuu, miten kuuluu olla, eikä itse noudata omia vaatimuksiaan. Näin toimii tekopyhät.
Jos ajattelemme, että kunhan vain emme lankea, niin laki ja käsky rakastaa on täytetty ja olemme tyytyväiset? Mutta, mites kun Jumala vaatii meiltä täydellisyyttä, niin miten silloin on meidän laita? Kuinka meidän käy kerran Tuomiolla? Enkö muka jää valheesta kiinni, kun olen peittänyt Totuuden? Olenko valehdellut itselleni, että hyvin menee, kun olen pyrkinyt kaikin voimin hyvään?
Sydämeni on musta, mutta kuka sen näkee? Enkö uskolla katsoa totuutta silmiin? Miksi pelkään? Koska Lain kautta tulee rangaistuksen pelko, ja sekö meidät saa toimimaan oikein? Eikös Kristityn tule toimia Rakkauden mukaan ilman pelkoa?
Jos meitä uhataan, niin toimimme käskyn mukaan, mutta pakosta, emme Rakkaudesta käsin. Laki saa aikaan vihaa ja se johtuu juuri tuosta rangaistuksen pelosta. Emme rakasta luonnostaan, mutta laki vaatii meiltä juuri sitä. Minkä siis teen, kun en pysty ja synti on minut pettänyt? Moni syyttää Jumalaa: ”Miksi minusta tällaisen teit?”
Kuinka voin tuomita toista, kun itse olen raadollinen paska? Kelvoton rakastamaan ja kaikkeen siihen hyvään mitä laki vaatii.
”Joka rikkoo yhdessä kohdin, on rikkonut koko lain.” Jos en rakasta, vaan vaan huomaan toimivani vastoin sitä, minkä tiedän hyväksi, niin olen lain rikkoja ja Jumalan Tuomion alla, eikä minulla ole enää pelastusta tekojeni tai tekemättä jättämisen nojalla. Kuka voi pelastaa minut, koska synti asuu minussa, enkä voi päästä pois? Seis maailma, haluan päästä pois!
Tahallaanko teen vääryyttä? Mikä saa minut kiivastumaan, niin, että rakkauteni on kuin kylmä vaate, joka ei lämmitä ketään? Miksi en ole jakanut kaikkia rahojani köyhille? Miksi sydämeni on hauras ja heikko, niin etten saa ajatuksiltani rauhaa?
Jos joku nyt sanoo, ettei koskaan tee mitään väärää, koska on Kristitty ja täynnä Pyhää Henkeä, joka aina vaan rakastaa täydellisesti niin menköö totisesti peilin eteen! Näin on syytä meidän jokaisen tehdä, eikä tule koskaan unohtaa mitä on nähnyt!
Eikö Kristitty voi langeta? Miksi Paavali sitten sanoo Kristityille veljilleen, monesti: ”Älkää” Hän sanoo: ”Jos purette ja syötte toisianne, niin katsokaa, ettette perin hävitä toisianne” Nyt laitan tähän Paavalilta viestiä Galatalaisille, jotka olivat ajatelleet, että olen tosi Kristitty, kun menen ympärileikkauttamaan itseni. Saman voi sanoa, myös niille, jotka ajattelevat, että ovat tosi Kristittyjä, kun ovat menneet uskovana kasteelle, halveksien vauvana kastettuja. ”Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.” Tuo tarkoittaa, ettei Armon päälle tule enää mitään vaatimusta, vain Armoa, Armon päälle.
” Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi.
Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.
Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta.
Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko. Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia? Houkutus siihen ei ole hänestä, joka teitä kutsuu.
Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.
Minulla on teihin se luottamus Herrassa, että te ette missään kohden tule ajattelemaan toisin; mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoon kuka hyvänsä. Mutta jos minä, veljet, vielä saarnaan ympärileikkausta, miksi minua vielä vainotaan? Silloinhan olisi ristin pahennus poistettu. Kunpa aivan silpoisivat itsensä, nuo teidän kiihoittajanne! Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.
Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.
Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.
Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme. Gal.5
Siinä Ismo toi paljon aiheesta raamatullista faktaa ja voin täysin yhtyä edelliseen.
Silloin kun Jeesus kävi ristinkuolemaan ,niin Jeesukseen uskovat ajattelivat varmaan , että eihän se näin pitänyt mennä!
Sama on myös meidän kristittyjen elämässä, kun olemme ja ajattelemme itsemme Jumalan lapsina, mutta on kuitenkin vaara unohtua se, että on kysymys kristinuskosta, kärsimyksen kautta tulleesta rakkaudesta ja meidänkin osaksi on tullut myös kärsiä.Tähän ,kuitenkin Jumalan rakkaus on meille annettu, että saisimme olla Hänessä vapaita.
Olen elämän aikana kohdannut ihmisiä monenlaisista piireistä ja seurakunnista .Se tosiasia , että Jumala on antanut ihmiselle armon päästä Hänen osallisuuteen, jossakin yhteisössä, tuo ihmiselle usein yhtäläisyys merkit oikean ja väärän välille . Se tuo tietynlaisen kulttuurin, arvostukset eri asioista kristillisyydestä ja myös tavat.Kokemusmaailma tuo eittämättä sen , että jos sait sen kymppikilosen tietystä paikasta ,niin se on hyvä kalapaikka ja kaikki on siellä hyvää maisemia myöten.Jumalan työ ei kuitenkaan ole sidottu joidenkin kirkkojen sisälle, tuolla on Pyhä Henki ja tuolla ei. Mitä on saanut läheltä seurata ihmisten kamppailua lain ja evankeliumin suhteesta, niin usein on tullut ns. uskonpuhdistus. Se , että Luther oli syntinen, vajavainen ja erehtyväinen ihminen, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että juuri Galatalaiskirjeen kautta Jumala avasi Lutherille sydämen ymmärryksen käsittämään Jumalan armotalouden ja siitä on seurannut meille Suomalaisillekin paljon hyvää. Haluan sanoa nöyrästi Arille, enkä parempana kristittynä vaan veljenä, että älä ajattele mennyttä muulta osin kuin siltä , että Jeesus on sinut pelastanut. Unohda kristilliset kulttuurierot ja tilaa audienssi jonkun paimenen luo ja kerro ajatukset, pyydä rukoillen Jumalan johdatusta, että löydät sellaisen pastorin jonka Jumala tahtoo .Minä uskon luterilaisuudesta löytyvän vastauksia näihin kysymyksiin.Kuitenkin kun olen rehellinen ja vaikka en ole Lähetyshiippakunnan jäsen ,niin uskon että siellä on sitä luterilaista opetusta näistä asioista.
Katsot vaan lähimmän hiippakunnan seurakunnan ja kilautat papille ja sanot että poikkeatko juttusilla tai menet hänen luo.
Ismo Malinen toteat minulle:””Arilla on mennyt laki ja Evankeliumi sekaisin ja tästä on monesti kirjoitettu aikaisemminkin. Hirveää sekasotkua ja aiheuttaa hämmennystä.””
Siis mielestäsi Jeesuksen sanan mukaan eläminen on ”sekasotkua”?
Tää on mielenkiintoista kun tuo esille puhdasta evankeliumia niin sitten se on sekasotkua.
Siis hyväksytte kaikenlaisen väkivallan ja pakottamisen mutta Jeesuksen sanan mukaista julistusta ette hyväksy.
Evankeliumi on yksinkertainen niille joille Jumala sen imoittaa, muille mahdotonta ymmärtää.
”Tää on mielenkiintoista kun tuo esille puhdasta evankeliumia niin sitten se on sekasotkua.” Ari
Tarkoitan, että julistamasi evankeliumi on muuttunut lain julistamiseksi, ikään kuin Kristus olisi meille kasvattajana lakiin, kun asia on juuri päinvastoin, lain päämääränä on Rakkaus, Kristus, joka on lain loppu. Laki tappaa, koska sillä on kuoleman virka, kun Kristus taas tekee ihmisen eläväksi Evankeliumin kautta.
”Päämäärä” tarkoittaa sananmukaisesti maaliin saapumista. Kun maaliin on saavuttu, kilpailu on ohi ja alkaa lepo.
Ari, en ole myöskään sanonut, että Jeesuksen sanan mukaan eläminen on sekasotkua, vaan, että opetuksesi on sekasotkua. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ihailen intoasi ja kovasti toivon, että Jumala olisi sinulle Armollinen.
Ismo Malinen julistaako Jeesus lakia?
Ei julista vaan sitä kuinka uudestisyntyneen tulee elää.
Jeesus itse sanoo selkeästi:
Luuk. 4:43
Mutta hän sanoi heille: ”Minun tulee muillekin kaupungeille julistaa Jumalan valtakunnan evankeliumia, sillä sitä varten minä olen lähetetty”.
Luuk. 16:16
Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa,
Kun evankeliumia julistetaan niin se saa aikaan piston sydämessä KUN Jumala kutsuu eli evankeliumi ”nuhtelee” ihmistä ja tällöin on Jumalan voimassa mahdollisuus nöyrtyä parannukseen, siis tunnustamaan syntinsä eli ettei ole kuullut ja elänyt Jumalan tahdossa. Nyt tuleekin sitten se aarre eli Jumala vetää hyvyydellään puoleensa eli sen saadessa tulee oma halu luopua kaikesta vanhasta ja mennä kasteelle eli haudata vanha ihminen ja näin saa Jumalan hengen ja rakkauden.. Tässä uudessa tilassa onkin JUMALAN voima elää Jeesuksen opetusten mukaan.
Siis yksinkertaistettuna evankeliumi kutsuu parannukseen ja luopumaan kaikesta kysyen lähdetkö seuraamaan Jeesusta eli elämään hänen sanansa mukaan kun Jumala lupaa VOIMAN siihen?
Laske kustannukset eli oletko todella valmis luopumaan kaikesta ja lähteä seuraamaan Jeesusta KUN Jumala kutsuu? Luopua myös valheellisesta uskonnollisuudestasi? Ulkopuolelle leirin?
26 ”Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.
27 Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.
28 Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi,
29 etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä
30 sanoen: ’Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi’?
31 Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja pidä neuvoa, kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella?
32 Ja ellei kykene, niin hän, toisen vielä ollessa kaukana, lähettää hänen luoksensa lähettiläät hieromaan rauhaa.
33 Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.(Luuk.14)
Mikä on käskyn ja kutsun ero? Käskyyn sisältyy rangaistuksen uhka, kutsu näyttää mahdollisuuden saavuttaa jotain parempaa.
”Ismo Malinen julistaako Jeesus lakia? Ei julista vaan sitä kuinka uudestisyntyneen tulee elää.”
Ari, tuolla edellisellä kirjoituksellasi vain vahvistit sen, minkä edellisessä kommentissani totesin. Olet ehdollistanut Evankeliumin, eli tehnyt siitä lakia ja vaatimusta, sen sijaan Kristus tuo Vapauden ja Rakkauden. Sinulle Kristitty on sellainen joka tekee mitä vaaditaan. Siis elää, kuten kuten vaaditaan. Asetat selvät ehdot Kristitylle, onneksi Jumalan Armo Kristuksessa ei aseta ehtoja, vaan Kristitty saa elää Jumalan Lupasten mukaan. Amen.
Jumalan tahto on, että luotamme Jumalaan Kristuksen kautta, Laki on naulattu Ristille. Armossa eläminen ei ole valheessa elämistä, vaan synnin tunnustamista ja yhteistä uskoa kaikkien Kristittyjen kesken. Ei ole enää erottavaa tekijää, koska olemme kaikki Jumalan edessä alasti. Ei ole parempia ja huonompia Kristittyjä, sillä meille ei ole annetu valtaa tuomita toisia, vaan meille on annettu valta julistaa syntejä anteeksi Kristuksen tähden ja julistaa Jumalan Rakkautta ja armahtavaisuutta. Tuomio on yksin Jumalan. Jumala tuntee omansa ja sen täytyisi meille riittää.
”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee”.
Ismo malinen minkälainen on käsityksesi rakkaudesta, siis minun mielestä uskovan teot on tehty rakkaudesta Jumalaan, ei vaatimuksesta tai käskystä.
Juuri näin Ari. Vapaudesta käsin, ilman rangaistuksen pelkoa, ei siis niin; jos en tee, niin en kelpaa, vaan Jumalan antaman Armon ja Voiman mukaan, sen mukaan kun on annettu, eikä sen mukaan kun ei ole annettu.
Kaikilla on sama usko, mutta armolahjat ovat Jumalan tahdon mukaan. Hän antaa ja varustaa jokaisen ihmisen oman tahtonsa mukaan. Lupausten varassa on hyvä kasvaa Kristuksen tuntemisessa. Lihan käsivarsi ei mitään hyödytä. Ellei Herra rakenna, niin turhaan rakentajat vaivaa näkevät, sillä Hän antaa omilleen heidän nukkuessaan, jos Hän niin näkee hyväksi. Mitään ei voi ottaa, jollei anneta. Odota Herraa, Hän sen tekee.
Jumalan rakkaudesta me kaikki olemme saaneet lahjaksi uskon Kristukseen, jossa kaikki Viisaus on kätkettynä.
”Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, on oleva meidän kanssamme, totuudessa ja rakkaudessa.
Minua on suuresti ilahuttanut, että olen lastesi joukossa havainnut olevan niitä, jotka totuudessa vaeltavat sen käskyn mukaan, jonka me olemme saaneet Isältä.”
”Ja tämä on rakkaus, että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan. Tämä on käsky, että teidän, niinkuin olette alusta kuulleet, tulee siinä vaeltaa.”
”Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.” (lainaukset Johanneksen kirjeistä.)
Huomaa, että tuossa käsky on yksikössä. Focus on kaiken aikaa uskossa Kristukseen, jonka kautta kaikki Rakkaus on alkuisin. Kristus on Itse Rakkaus ja Hän on täynnä Armoa ja Totuutta. Laupeus, Armo ja ja Jumalan Rauha lisäntyköön ihmisten kesken. Amen.
Ismo malinen toteat että ”käsky” on yksikössä, kuinka niin, eikö tuossa ole:
“Ja tämä on rakkaus, että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan. ””
Siis ensinnäkin on ”käsky” uskoa Jeesukseen ja se tarkoittaa että pitää Hänen käskynsä, eikö olekkin selkeää?
Mitä on sitten keskinäinen rakkaus josta Jeesuksen seuraajat tunnistetaan?
Juu, kyllä jokainen voi pitää vaikka kaikki käskyt, jos siihen on tarvetta, mutta niiden pitäminen ei ketään pelasta, vaan Jumalan tahdon pitäminen.
”Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Joh.6:40
Joh. 3:36
Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”
Ismo Malinen mitä sana ”kuuliainen” sinulle merkitsee?
Entäpä mitä tarkoittaa ”ylenkatsominen”?
Joh. 12:48
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.