Adventtiajan lisäksi joulun lähestymisestä kertoo joka vuotuinen julkisuudessa käynnistyvä pohdiskelu päiväkotien ja koulujen joulujuhlien sisällöstä. Monin paikoin ei enää lauleta joululauluja ja tonttulakitkin pölyttyvät varastossa, jottei loukata niitä, jotka eivät joulua vietä. Epätietoiset rehtorit pohtivat, muuttaako seimi kylpytakkipaimenineen tilaisuuden luonteen uskonnon harjoittamiseksi, johon ketään ei voi omantunnon vastaisesti pakottaa.
Eräässäkin koulussa jopa luokkien omista pikku-jouluista on luovuttu, ja vietetään vain talvijuhlia. Harvemmin meikäläisessä perinteessä pikku-jouluihin on tavattu yhdistää mitään erityisen harrasta ja uskonnollista, mutta voihan se muinaisskandinaavis-germaanisen ”joulu”-sanan esiintyminen jo jotakuta häiritä.
Uskonnonvapauslain uudistuksen yhteydessä annetut perustuslakivaliokunnan linjaukset ja opetushallituksen ohjeet antavat onneksi hämmentyneille hyvän selkänojan. Suomalaisten koulujen juhlaperinteeseen kuuluvat niin joulukuvaelmat kuin suvivirretkin, eivätkä ne muuta tilaisuuksia uskonnon harjoittamiseksi. Sitä paitsi lisääntyvä monikulttuurinen vuorovaikutus ja suvaitsevaisuus edellyttävät oman uskonto- ja kulttuuriperinteen hyvää tuntemusta.
Joskus tämä ”tonttuilu” näissä asioissa saa koomisiakin piirteitä. Osallistuin lapseni joulujuhlaan, josta eräänä vuonna kaikki kristillinen oli huolellisesti häivytetty yhteislaulujen valintaa myöden. Raja kulki suurin piirtein ”tähden tuikkeen” kohdalla. Perustelu kaiketi oli, että koulun suomalaisille kristityille oppilaille oli jo järjestetty kirkkotilaisuus.
Kuitenkin palkeet pullistellen lauloimme ”porsaita äidin oo-mme kaikki, oo-mme kaikki” muslimi- ja juutalaislapset mukana yhtälailla! Lapsukaisen rinnastaminen omassa uskonnossa saastaiseksi pidettyyn eläimeen olisi voinut synnyttää melkoista kalabaliikkia. Onneksi näillä vanhemmilla oli kuitenkin enemmän suvaitsevaisuutta kuin juhlan järjestäjillä.
Seuraavana vuonna tonttukavalkadin, harry pottereiden ja haltijoiden esitysten jälkeen muutoin samanlaisen juhlan päätti koko luokan yhteinen musiikkinumero. Lasten esittämän Simojoen laulun viimeisen säkeen aikana hämärässä salissa ihmiset pyyhkivät salaa silmiään ja nielivät liikutustaan:
”Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus Herraksi sen,
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on”.
Saliin laskeutui ilmapiiri, jossa kukaan ei pahoittanut mieltään ja paatuneinkin kohtasi armoa ja aitoa joulutunnelmaa. Elimme laulun sanoman; juhlasta tuli todellinen kun joulun Herra oli siihen tervetullut!
Sari Essayah, Europarlamentaarikko KD/EPP
sari.essayah@ep.europa.eu
Uskossa kasvamista ei varmaankaan uskon ja opin kirjoistamme löydy. Sitä käsitettä kun ei 500 vuotta sitten ilmeisesti ole käytetty. Miten se olisi kirjoihin tullut, jos koko käsite on keksitty myöhemmin. Uskossa kasvaminenhan on toisin sanoen Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa kasvamista. Sen ei pitäisi olla yhdellekään kristitylle vierasta.
Tuo on totta mitä Pekka Veli Pesonen sanoo. Käsitteenä tämä kyllä löytyy ennen luterilaisuutta olevasta kirjallisuudesta. Jostain syystä luterilaiset isät eivät käyttäneet tätä sana valintaa.
Samaa mieltä ed. kanssa ja blogin tarkoitus oli myös johdatella ajattelemaan , sitä puolta mitä Jumala on tehnyt eli kaiken ja tarjoaa valmista pelastusta ja kasvu tapahtuu yksin armosta Kristuksen tuntemisen kautta. Ja näin ollen Jumalan tarjoama pelastus ja usko kertakaikkisesti annettu ja ovat täydellisiä, mutta me muutumme ja saamme kasvaa Jeesuksen tuntemisessa.
Juuri, kuten Samuel kirjoittaa. Paavali tähdentää myös kaiken aikaa, että oppisimme lepäämään valmiissa työssä, KristukseSSA ja juuri sen kautta kasvaisimme Armoon juurtuneena, emmekä enää ajautuisi ja kääntyisi maailman alkeisvoimien puoleen (lihan käsivarteen) Paavali tähdentää että kaikki on valmista, kunhan vain pysymme uskossa lujina. Olemme ostettu ja lunastettu pois lain alta, kuinka enää voisimme suorittaa uskon töitä, sillä Rakkaus on tullut tilalle. Tunnemme Jumalan, mutta emme täydellisesti, mutta voimme luottaa, että Jumala kyllä tuntee meidät ja tietää millaista tekoa olemme. Ei Hän katso meihin, vaan Kristukseen, jossa asuu koko Jumalan täyteys. (Kol.1:19 ja Kol.2:9)
”Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.
Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!” Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta. Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole. Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?” Gal.4:4-9
”Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.
Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.
Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut
Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut. Kol.1:14-23
…Jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla…
Kristuksen tuntemisen kautta on kaikki, liha ei hyödytä mitään.
Ismo Malinen toteat minulle seuraavasti:
””Arille tekisi hyvää lukea Raamattua, niinkuin sinne on kirjoitettu. ””(Ismo Malinen)
Tunnen Totuuden ja Pyhä Henki kirkastaa Hänen sanansa minulle.
Entäpä Ismo malinen kuinkas itse luet Raamattua ja sieltä Jeesuksen sanoja, toteat että:””Jokaisella Kristityllä, joka tunnustaa Jeesuksen Herraksi on Pyhä Henki, tämä pitäisi kaikkien ymmärtää.””
Entäpä kun Jeesus sanoo selkeästi:
Matt. 7:21
Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Mikä on sitten Jumalan tahto, kuulla Jeesusta.
Matt. 17:5
Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä”.
Juuri tuota lepoa ja rauhaa Hänessä me tarvitsemme, jotta siitä vapaudesta käsin voimme viedä evankeliumia toisillekin.
On kai niin , että jokainen uskova joutuu painimaan ja viimein kun näkee todelliset mahdollisuudet eli mahdottomuuden elämänsä suhteen suhteessa Jumalan tahtoon , jotta Jumala voi kasvattaa armossa Kristuksen tuntemiseen ,jossa on lepo.
Uskoon kuuluu,että me luovutamme emmekä suorita tekoja, että Jumala saisi johdattaa.
Armon kirkastuminen , ei nähdäkseni tule kuin synnin tunnon kautta . Se että ihminen on Jumalan lapsi , ei ole kuitenkaan ole nähnyt kaikkea sitä totuutta mitä itsessä on ja minkälainen Jeesus on todella. Se on jatkuva prosessi, pyhitys, jossa nämä kaksi totuutta tulevat entistä selvemmin esille ja niistä seuraa tietoisuus, että minulla ei ole edellytyksiä elää Jumalan tahdon mukaan ja siksi se ajaa minut Kristuksen luo. Nuorena ihmettelin uskovia, että miten nuo vanhemmat on niin iloisia puhuessaan Jeesuksesta ja nyt jotain siitä ymmärrän .
Meillä on sanan mukaan myös lupa pyytää viisautta ja on myös luvattu antaa ja sitä uskova tarvii , joka elämän vaiheissa. On hyvä vetäytyä välillä yksinäisyyteen rukoilemaan ja saa uskoa , että Jumala johdattaa.Emme voi niin tunteen tasolla tavoittaa Jumalaa, mutta raamatun Sanan lupauksiin saadaan luottaa, Hän pitää meistä huolta.
Kun kompastumme, saamme nousta ja tunnustaa virheemme ja jatkaa matkaa
Samuel Pihkala mitä tarkoitat seuraavalla:”” niistä seuraa tietoisuus, että minulla ei ole edellytyksiä elää Jumalan tahdon mukaan ja siksi se ajaa minut Kristuksen luo””
Onko Jeesuksen seuraajalla ”edellytyksiä” elää Jumalan tahdossa vai ei?
Kristuksessa voimme elää Jumalan tahdon mukaan, mutta lihassa emme eli silloin elämme lain alla.
Joko me vaellamme lihassa tai Hengessä.
Pyhä Henki näyttää meille mahdottomuuden omassa voimassa elää kristityn elämää, eikö näin .
Jos vaikka me taistelemme syntiä vastaan ja sanomme että en tee , en tee ja kuitenkin teemme niin mikä vialla?
Tai pakotamme itsemme rukoilemaan ja lukemaan raamattua ja vapaus puuttuu, mikä vika?
Että,me vaellamme, elämme Kristuksessa!
Jätetään aamuin illoin kaikki elämän murheet ja asiat hänelle ja pyydetään johdatusta elämään,luetaan pätkä Jumalan sanaa tai hartauskirjaa ja koko perhe jos on . Siinä saadaan kuten illallakin viedä kaikki perheen murheet ja ilot Jumalalle, pyytää anteeksiantoa ja olla sydän avoimena ja jos sydämessä on asioita joita kokee että ei voi ,ei halua antaa Jumalalle, niin tunnustaa senkin. Käy seurakunnassa , raamattupiirejä, kyllä Jumala johdattaa ja voimme huokailla pitkin päivää asioiden, ihmisten puolesta.
Siksi tämä sepustus, koska vaeltaminen on elämää 24/7 Kristuksessa ja me itse estämme sen Jumalan tahdon , jos elämme puolittain ,hyväksyen , piilottaen syntejä, Jumala haluaa totuutta salatuimpaan asti ja srk pitäisi olla se paikka missä on paimen jonka kanssa saa kuskata niitä meidän kuormia ristin juurelle ns. Ja päästä iloon, rauhaan ja vapauteen. Sillä on siunausta että koko perhe kokoontuu yhdessä ainakin illalla Jumalan eteen.
Onko uudestisyntyneellä voima voittaa kaikki kiusaukset?
Vain Kristuksessa me voimme voittaa kiusauksia, kun vaellamme Hänessä, mutta tiedämme että ”minun lihassa ei asu mitään hyvää” ja tälläisiä me olemme kaikki.
Jeesus ei kuollut vain meidän rikoksien puolesta joita olemme uskoontuloon saakka tehneet , vaan kaikki, kaikkien ihmisten syntien puolesta.
” Jos , joku kuitenkin syntiä tekee , meillä Puolustaja Isän tykönä. Ja näimme saamme armahdettuina syntisinä jatkaa matkaa Kristuksen vapaudessa, kun tuomme Hänen eteensä syntimme.
Tämän vielä jaan, koska tämä laittaa miettimään…
”Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.” Juud.1:3
Ja vielä, on nimittäin varmaa, että menetämme kaiken, jos lähdemme pois Kristuksen Armosta takaisin tekojen kautta ansaittavaan vanhurskauteen.
Paavali kirjoittaa meille ja varoittaa vakavasti: ”Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.Gal.218-21
Mitään synergiaa ei ole, sillä Jumala yksin vaikuttaa Kristityssä Rakkautta Poikansa Evankeliumin kautta. Kuka tämän ymmärtää, saa levätä Hänessä ja uhrata Kiitosta lakkaamatta.
Ja Arille vielä erikseen: Jumalan tahdon noudattaminen on, että uskomme Jeesukseen Kristukseen, jonka Isä on Lähettänyt meitä pelastamaan. Hänessä on kaikki Laki ja Profeetat täytetty. Meillä ei ole enää mitään käskyä täytettävänä, Jumalan tahto on, että Rakastamme Jumalaa ja toisiamme. (1.Joh.2)
”Me rakastamme, sillä Hän on ensin rakastanut meitä.” 1.Joh.4:19
Ismo Malinen et sitten ottanut kantaa Jeesuksen sanoihin ettei kaikki jotka sanovat Hänelle ”Herra, Herra” pääse taivasten valtakuntaan?
Toteat vielä:””Mitään synergiaa ei ole, sillä Jumala yksin vaikuttaa Kristityssä Rakkautta Poikansa Evankeliumin kautta.””
Siis kuinka tämä rakkaus ilmenee, voiko silloin tehdä mitään pahaa kenellekkään lähimmäiselle?
Room. 13:10
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.
Siis eikö tästä seuraa selkeästi että teoista voi tunnistaa todellisen uskovan, mot.
Näin se on, Kristus itse on uskovan ainut laki.
Usko on uskovalle armosta annettu, mutta jos emme vaella ,sanan,uskovien yhteydessä,ehtoollisessa ja rukouksesta , niin meidän syntinen luonto määrittelee viimein mikä on oikein , kuten ev.lut.kirkossa on paljolti käynyt.Sitten tietysti voimme langeta siihen, että me yritämme rakentaa Jumalan työn päälle omavanhurskautta,mutta kuten Ismo kirjoitti ei ole yhteisrakennuksia Jumalan kanssa , vaan Kristuksen sovitustyön varaan tai ihmisen.Ja tämä ongelma muodostuu useimmiten väärästä opetuksesta, jossa vaaditaan tekoja ja pohja tälle on syntisyyden tiedostamattomuus tai sen kieltäminen tai jopa lihan pyhitysoppi.
Lihamyllyt jauhaa 24h/7 ja tarvitsemme yhteyttä Jumalaan ja Hänen sanaansa ettemme eksy.
Kausaliteetti ohjaa mailmankaikkeutta niin hengessä kuin aineessakin! Sama kausaliteetti ohjaa myös elämäämme: ”Synnin palkka on kuolema!” Synnitön Jeesus Kristus otti ansiottoman kuoleman päällensä sen puolestamme kantaakseen, jotta meillä syntisillä ja siten kuolevaisilla olisi mahdollisuus kuolemattomuuteen – tuon armon kulmakiveksi on Jeesus Kristus uhrannut itsensä täydellisenä uhrina, mihin uskominen voi tuoda meille Jumalan armon kautta ikuisen elämän. Sitä on usko Jeesukseen Kristukseen, lunastajaamme, mestariimme ja Herraamme!
Tuosta uskosta voi kuitenkin myös luopua – ”kutsututkin eksytetään”. Usko ilman tekoja: Jeesuksen käskyjen ja hänen ’orjiensa’, kuten Paavalin ohjeiden noudattamattomuus, on kuollutta uskoa, eli epäuskoa, ja siten hyödytöntä!