Hymyilevät kasvot kutsuivat juttelemaan. Tapasin Toivo Virkin pari kertaa viime vuoden lopulla Kaunialan sotavammasairaalassa. Ymmärsin, että avoin, hymyilevä katse johtui oikeasta silmästä, joka oli lasia. Tosin kyllä karjalaismies hymyili muutenkin. vastoinkäymiset eivät olleet lannistaneet.
_ _ _
Toivosta tuli 14-vuotiaana kotitilan isäntä Vuokselan pitäjässä kun isä kuoli. Yhdeksän vuotta myöhemmin nuori luutnantti johti jalkaväkijoukkuettaan JR 50:n riveissä. He olivat juuri taistelleet Hyrsylän mutkassa ja edenneet kohti Petroskoita Säämäjärvelle. Siellä räjähtävä luoti katkaisi 25.8.1941 Toivon tien. Oikea puoli kasvoja hajosi siruiksi. Kymmenet leikkaukset läpikäyneenä hän palasi puolisokeana elämään.
Toivo osallistui kansanedustaja-äitinsä Helenan kanssa itsenäisyyden 30-vuotispäivänä 1947 presidentinlinnan itsenäisyyspäiväjuhlaan – sotainvalidipoika ja leskiäiti. Perhe oli jättänyt evakkoina kotipitäjänsä Vuokselan. Toivosta oli tullut rappiotilan isäntä Karkkilan Vaskijärvellä. Uutteruudellaan hän teki siitä edistyksellisen mallitilan, jolla kaikki kuusi lasta työskentelivät. Toivo itse toimi yrittäjänä ja lukemattomissa luottamustehtävissä. Vaikea uskoa, että kaiken tuon sai aikaan 75-prosenttinen sotainvalidi. Hän ei jäänyt surkuttelemaan itseään, vaan toimi sinnikkäästi isänmaansa ja perheensä puolesta. Toivon hymy sammui Kaunialassa 5. heinäkuuta 97 vuoden iässä.
_ _ _
Tänään vietetään Sotainvalidien veljesliiton 75-vuotisjuhlaa. 96 000:sta sotainvalidista vielä kolme ja puolituhatta on hengissä. Saman verran kaatui sodissa. Kaatuneet pääsivät kirkkomaahan – tai jäivät kentälle – invalidit pääsivät maatöihin. Käsi- tai jalka-amputoidut kuokkivat soita pelloiksi ja kaivoivat laskuojia, kylvivät siementä ja leikkasivat satoa.
Heitä rohkaisi ylipäällikkö Mannerheimin puhe veljesliiton perustamisjuhlassa: ”Nähdessäni sen hinnan, millä te isänmaan vapauden lunnaat olette maksaneet, kouristaa sydäntäni ja lämmin myötätunto täyttää mieleni. … vain sitkeällä työllä ja kaikki voimamme yhdessä ponnistaen voimme jälleen luoda tuleville sukupolville samanlaiset elämänehdot, joista meidän itsemme on suotu nauttia.”
_ _ _
Saarnasin Helsingin tuomiokirkon juhlajumalanpalveluksessa fariseuksesta ja publikaanista. Publikaanin nöyrä rukous ja armon pyyntö ovat meille esikuvana. Presidentti Niinistö puhui Messukeskuksen pääjuhlassa 1200 vieraalle. Hän siteerasi edellä mainitsemaani ylipäällikkö Mannerheimin puhetta. Siteerauksen kohta oli erityinen. Mitä tämän hetken ylipäällikkö halusi sanoa viestikseen meille, jotka elämme sotien jälkeen ehkä vaikeinta aikaa maamme historiassa? Hän lainasi seuraavia Mennerheimin sanoja sotainvalideille (18.8.1940): ”Tietäkää kuitenkin, että teissä itsessänne, sisimmässänne asuu se voima, joka auttaa teitä eteenpäin, että te ette ilman omakohtaista voimakasta halua ja yrittämistä pääse tulokseen edes suurenkaan ulkoa tulleen tuen varassa.”
Ulkoa tuleva tuki ei millään riitä tänäkään päivänä tai jatkossa yksin pitämään elämässä kiinni kaikkia avun tarvitsijoita, jos he eivät samalla voimiensa mukaan auta itseään ryhtymällä töihin ja hoitamaan perheitään. Siksi tarvitaan samaa sinnikkyyttä kuin sotainvalideille oli aikanaan. He saivat toki ja saavat edelleen yhteiskunnan tukia vammaprosenttinsa ja tarpeensa mukaan. He ovat kuitenkin lähtökohtaisesti suuntautuneet työelämään ja rakentaneet tätä yhteiskuntaa.
Presidentin sanoissa oli lämmin myötäeläminen ja kiitos sotainvalideille sekä samalla heidän elämänsä asettaminen esikuvaksi meille jälkipolville siitä, kuinka maan on mahdollista selvitä vaikeimmistakin vaiheista. Toivon hymy ei sammu.
Savonlinna: Mannerheimin rohkaisevat sanat v,1943, sodan pauhujen keskellä , rintamalla ja kotirintamalla. ” Tiedän teidän vaikeutenne siellä kotirintamalla ” , me täällä rintamalla , miehenne, veljenne ja poikamme tunnemme samoin. Rautaisella otteella me selviämme kaikesta .
Savonlinnan ja Puruveden seuduilla on sodat aiheuttaneet kärsimystä monien sukupolvien ajan. Puruveden käräjäkalliolla ratkaistavat ristiriidat olivat keskiajalta saakka niin suuria , että tällä historiallisella kalliolla jouduttiin ratkaisemaan kahden valtakunnan etuuskysymyksiä . Pähkinäsaaren rauhansopimuksen rajapykälät aiheuttivat paljon vihaa ja vainoja , itä – rajamme molemmin puolin , erityisesti Savonlinnan kohdalla.
Rajasopimuksessa määrättiin miten valtakuntien raja kulki läpi Suomen. Raja oli vaikea määritellä tiettömissä erämaissa . Venäläiset väittivät rajan kulkevan siten , että Savonlinnan seutu oli heidän aluettaan , savolaiset pitivät eränautintansa jääneen Suomen puolelle. Joten suomenpuolella omaksuttu rajakäsitys pääsi yhä määräävämmäksi , sillä Venäjän sisäinen kehityspulmien lamaantumana Novgorodin kauppavaltio ei kyennyt tehokkaasti valvomaan karjalaisten etuja. Olavinlinnan tärkeimmäksi tehtäväksi tuli pitää raja sellaisena , miksi se oli erämaiden taisteluissa muodostunut ja turvata Suomen puolen eränkävijöille ja vakinaiselle asutukselle olot. Olavinlinna rakennettiin koko maalle edulliseen suuntaan.
Meidän esi-isät etsivät pakanuuden aikana syntysanoja , joilla he luulivat voivansa poistaa kaikki vaarat ja esteet sekä sada aikaan suuria töitä. Yksi ainoa on antanut oikean ja tyydyttävän vastauksen . Ihmishengen syvimpään kysymykseen , mikä on totuus , yksi ainoa on antanut edelleen riittävän vastauksen tähän , sillä on omassa itsessään vastauksen tähän kysymykseen . – Hän on totuus itse , Jeesus kristus on totuus ja valkeus meidän elämälle.
Eräs Saksalaisen lehden kirjeenvaihtaja on kirjoittanut Suomen kaartista seuraavilla ystävällisillä sanoilla ; Kauneimman kuvan antoivat minulle Suomalaiset .
Suomen kaartin tark’ampujapataljoona , joka juuri oli saapunut taistelualueelle , kaatuneiden sijaan . Nämä miehet ovat olleet neljäviikkoa matkalla , he marssivat rivakasti eteenpäin . Rykmentin jäsenet edustivat prodestantin uskontoa , heidän mukanaan seurasi pappi , myöskin Saksalainen . Etumaisena marssivat soittajat ja laulajat , sen jälkeen muu miehistö. Parrattomia , nuoria valkoverisiä , ystävällisellä katseella. Heidän kielessään oli harvinaisen kaunis sointi , ja laulun sävel iloinen , mutta kuitenkin jonkun verran surumielisyyttä . Rykmenttiä seurasi lääkäri , joka oli opiskellut Wienin yliopistossa .
Laulun ja soiton loputtua , kun rovasti liikuttuneena jätti hyvästit Suomen kaartille . Tahtomattaan hän ajatteli niitä uhreja , joita sota oli vienyt . Nähdessään tuon kauniin nuoren ja terveen elämän rientävän nyt heidän tilalleen.
Kirjottaja toivoi : Eikö Euroopan hallitsijat voisi keskuudessaan muodostaa sovinto – oikeutta , jossa ratkaistaisiin kaikki riita asiat ………………………………………………..
Samanlaisia toiveita on ilmoittanut Ranskan silloinen kuningas , Henrik 1V . hän oli sitä mieltä , että sodat oli lopetettava . Tätä mielipidettä kannattivat useat Euroopan silloiset hallitsijat. : v, 1763 . Ranskalainen kenraali Bernaradinin , matkakertomuksessaan kirjoittaa , hänelle oli piirtynyt mieluisa muisto Saimaan seudun luonnosta . Näillä seuduilla kokemansa vaikutukset , olivat siksi voimakkaat , että Eurooppalaisen kuuluisuuden saavuttaneena kirjailijana alkoi kirjoittaa kirjaa Suomesta. Kirjan tarkoitus oli Eurooppalaisille esitellä Saimaan ympäristöä . Kirja jäi valmistumatta , hänen poismenonsa vuoksi .
Toivottavasti tilaisuus ja sanat joita siellä lausuitte toisi hymyn kaikille kaikkina aikoina.
Laila Flink, kiitos historiakatsauksesta rajakysymykseen ja eri aikojen muistiin palauttamisesta Pähkinäsaaresta ja Suomen Kaartista lähtien.
Arvoisa Pekka Särkiö
Lämpimät kiitokset hyvästä ja isänmaallisesta kirjoituksesta!
Sekä muistakin tällä palstalla olleista!
Lisää näitä!
kiittäen
Marja Vilkama
Lahti
( isäni , joka nukkui pois viime keväänä, 94- vuotiaana, oli kaikki sodat käynyt mies. Myös hänen isänsä oli upseeri jne.,
joten olen saanut isänmaallisen kasvatuksen.
Kotona oli arvossaan ne kolme hyvää perusarvoa : koti, uskonto ja isänmaa)