Emeritusarkkipiispan uudelleen sytyttämän avioliittokeskustelun jälkeen virinnyt keskustelu on palaamassa normaaliin rauhallisuuteen. Vähän aikaa ilma oli sakeana mielipiteitä ja akateemista teologiaa, avioliiton historiaa Raamatun vanhasta ja uudesta liitosta antiikin kreikan ja rooman samansukupuolisten suhteiden kautta uskoonpuhdistuksen aikaan ja takaisin sekä kirkon käytöntöihin että uudempaan antropologis-kulttuuris-biologiseen ymmärtämiseen. Nopesti katsoen väittelyssä ovat vastakkain toisaalta Raamattuun tai luterilaiseen tunnustukseen ja toisaalta laajempi nykyaikaiseen tieteeseen perustuva käsitys siitä mitä on ja/tai tulisi olla kirkon avioliittokäsitys sekä suhtautuminen samansukupuolisteen parisuhteereen. Samalla asetelma vaikuttaa paljon monitahoisemmalta. Käytännössä osapuolia erottaa käsitys siitä, pitäisikä kirkon avioliittokäsitys säilyttää nykyisellään vai pitäisikö sitä laajentaa. On olemssa myös toinen näkökulma.
Erikoiselta yksityiskohdalta käydyssä väittelyssä tuntuu se, että välillä ratkaisevaksi näytti tulevan se miten antiikin roomalaiset suhtautuivat asioihin. Samoin olen huomaavinani, miten Lutherin osalta todetaan uskonpuhdistajan määritelleen avioliiton luomiseen ja maallisen vallan alle kuuluvaksi asiaksi, minkä jälkeen kuitenkin jatketaan että mutta toisaalta Luther korosti sitä ja tätä ja arvosti avioliiton merkitystä korkealle. Vähän kuin maallista asiaa ei voisi arvostaa tai Jumalan ajallisia lahjoja ei tulisi kiittää ja ylistää.
Itsessäni käynnissä oleva ja edelleen jatkuva keskustelu on vahvistanut sitä ymärrystä, että avioliitto – kristittyjenkään välinen – ei tarvitse teologiaa lainkaan. Tavallinen Jumalan arkiarmo riittää ja on tärkeä. Niinkuin missä tahansa rehellisessä elämässä ja työssä. Myöskään kirkko ei tarvitse ns. omaa avioliittokäsitystä, ainakaan sellaista jolla se riitelee yhteiskunnan lainsäätäjän kanssa, jolle avioliittoasia kuuluu. Sekava ja yhä tiukempaan solmuun menevä kiistely alkaa näyttää sekä valtiovallan että kirkon suunnalla jonkinlaisena valtiokirkko-perinteen hitaan kuolemisen loppukouristukselta. Valtion ja kirkon symbioosi on purkautumassa. Kirkon ei yhteiskunnalliseen valtaan joutuessaan olisi lainkaan pitänyt alkaa hallinnoida avioliittoja eikä suostua sellaisenaan arvokkaan yhteiskunnallisen rakenteen seremoniamestariksi. Hankala väittelytilanne on kuin tuntematon musta aukko, joka imee ja lopulta nielaisee kaiken lähellä olevan tuntemattomaan olemattomuuteen.
Avioliitto on kenelle tahansa riittävän vaativa harjoitus ilman siihen liitettäviä teologisia tai uskonnollisia erityismääritelmiäkin. Se mitä avioliitto tarvitsee saattaa olla jotakin paljon käytännöllisempää. Joku on ilmaissut sen laulamalla ”leipää, lempee ja lämpöö vain me tarvitaan”, mikä voisi viitata keskinäiseen fyysiseen ja henkiseen huolempitoon sekä kaikenlaisen turvan antamiseen kumppanille. Seurakunnat voisivat hyvin tukea asiaa esimerkiksi siunaamalla yhä ahkerammin koteja ja siellä asuvien ihmisten yhteiselämää.
Tällainen mielipide saattaa näyttää halvalta ja helpolta ongelman pakenemiselta, mutta sanon sen silläkin uhalla. Asiaa voi katsoa myös ns. laatikon ulkopuolelta. Voi ymmärtää kyseessä olevan kirkon historiaan liittyvä paljon pitempiaikainen rasite kuin viime vuosikymmenien aikana tapahtunut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen äänen nouseminen ja kuuleminen. Tilanne ei ole pienessäkään määrin heidän syynsä, eikä ns. tassa-arvokeskustelulla ole mitään tekemistä asian kanssa.
Jokaiselle yhteiskunnalliselle instituutiolle ei tarvitse olla erityisiä teologisia perusteita. Jokaiselle kirkolliselle toimitukselle pitää olla. Siinä lienemme samaa mieltä, ettei kirkon tehtävänä ole toimia yhteiskunnallisena seremoniamestarina.
Mitenkä tilanne muuttuisi, jos avioliittojen siunaamisen sijaa ryhdyttäisiin siunaamaa ihmisten koteja. Siis aivan heidän keskinäisistä perhesuhteistaan riippumatta.
”…ettei kirkon tehtävänä ole toimia yhteiskunnallisena seremoniamestarina.”
Kuitenkin ko. seremoniat ovat juuri seremoniallisuutensa ja koristeellisuutensa ja lavasteittensa takia suurin syy ihmisille kuulua kirkkoon. Harva niiden teologisia merkityksiä ja syvyyksiä pohtii.
”Avioliitto on kenelle tahansa riittävän vaativa harjoitus ilman siihen liitettäviä teologisia tai uskonnollisia erityismääritelmiäkin. Se mitä avioliitto tarvitsee saattaa olla jotakin paljon käytännöllisempää. Joku on ilmaissut sen laulamalla ”leipää, lempee ja lämpöö vain me tarvitaan”, mikä voisi viitata keskinäiseen fyysiseen ja henkiseen huolempitoon sekä kaikenlaisen turvan antamiseen kumppanille.”
-Minusta keskustelua hankaloittaa enimmäkseen se, että avioliitto nähdään eri puolilla täysin eri tavoin. Kuten sinä tuossa esitit, että avioliitto on yhtä kuin kahden ihmisen välinen suhde, rakkaus ja huolenpito, johon kaikilla tulee olla oikeus. (Tästä ei kukaan liene eri mieltä.)
Toisella puolen taas on näkemys, että avioliitolla on syvempi tarkoitus, sekä yhteiskunnallisesti että teologisesti.
On selvää, että avioliitossa on eri ulottuvuudet. Mies ja vaimo perustaa kodin, jos lapsia siunaantuu niin kasvatus, koulutus ja elämän edellytykset sitten omaan itsenäisyyteen saakka uudelle polvelle. Samalla kuitenkin se on kasvatuspaikka myös iankaikkisuutta varten, johon tehtävään kirkko on asetettu johdattamaan ja tukemaan. Se on kokonaisuus, jossa yhteiskunnan perustana on luonnollinen miehen ja naisen liitto.
Avioliitto ei todellakaan tarvitse mitään teologiaa. Me kaikki ihmiset synnymme tänne ihmisarvoltamme samanarvoisina lähimmäisen rakkaus mentaliteetti olemuksessamme. Meillä kaikilla on oma päätösvalta elämämme ratkaisuihin. Tässä ei tarvita mitään teologiaa, Raamattua.
Jos Korkein, Jumala, on olemassa niin hänen merkityksensä tulee esiin poislähdössmme täältä planeetalta. Silloin hän todennäköisesti antaa positiivisen arvon samaarvoisen ihmisarvostuksen elämänkatsomuksen omaaville ihmisille.
Totean vielä, että lähimmäisen rakkaus mentaliteetti on ollut jo ensimmäisestä oliosta alkaen planeetallamme.
Totta, avioliitot eivät arvitse teologiaa, mutta teologit tarvitsevat avioliittoja. Olemassolon oikeuttamiseksi tarvitaan a i h e i t a.
Niin se on, teologia on saatavilla kaiken elämämme sektorin valoksi, koska tännekin pakanamaille on Evankeliumin valo aikanaan koittanut.
Oli kyllä yli 600 vuotta varsin hämärää ja välillä vallan pimeää. Paitsi noitarovioiden loisteessa. Oikeat Valot sytytti vasta valistus.
Suni: ”lähimmäisen rakkaus mentaliteetti”
lähimmäisenrakkausmentaliteetti on yhdyssana.
Kirkolla on ollut tosi hankala homma jo alusta asti. Joten ei ihme, jos se on haalinut helpompia tehtäviä. Sillä ei ole vaikeampaa tehtävää, kuin evankeliumin julistaminen. Tuosta alkuperäisestä toimenkuvasta kun seuraa aina yllättäviä hankaluuksia. ” Kaikki jotka tahtovat elää jumalisesti joutuvat vainon kohteeksi.” Joten kirkolla on ollut ja on paljon syytä etsiä mukavampia puuhia.
Hannu Paavola, otan esiin vielä kaksi luterilaisiin tunnustuskirjoihin ja mm. Lutherin Genesiskommentaariin vahvasti sisältyvää näkökulmaa.
Vaikka miehen ja naisen välinen avioliitto on ”maallinen” järjestys, se on samalla Jumalan asettama luomisjärjestys. Maailma ei ole kristillisen uskomme mukaan Jumalasta riippumaton. Varsinkaan sillä tavalla, että me kristityt voisimme alkaa määritellä sen piiriin kuuluvia asioita Jumalan luomisjärjestyksen vastaisesti. Tämänhän mm. Miikka Ruokanen ja Juhani Forsberg toivat esiin ja syyllistymättä polemiikkaan. Nyt olemme käsittääkseni siinä tilanteessa, että joudumme tosiasiallisesti tunnustamaan uskoa: kristittyinä me uskomme ja opetamme useilla eri perusteilla toisin kuin yhteiskuntamme lainsäätäjien valtavirta. Tai ainakin meidän pitäisi uskoa ja opettaa näin. Itse näen syvästi traagisena sen, että jopa papiston piirissä halutaan laajentaa tai muuttaa tämä. Itse asiassa ongelma on paljon laajempi, kutwn Ilkka Kurjenmäki (ja Erkki Koskenniemi) ovat hyvin eritelleet.
Käsittääkseni Lutherin lausumat avioliitosta ”maallisena” järjestyksenä on tulkittava kannanottona kolmeen asiaan. Ensinnäkin Luther ei pidä avioliittoa sakramenttina, vaikka tuollainen linjaus saisi tukea katolisen kirkon traditiosta ja Raamatun Vulgata-käännöksestä. (Sivuutan sakramenttiteologian yksityiskohdat tässä).
Toiseksi Luther tiedostaa sen, että avioliiton solmimisessa on aina ollut mitä erilaisimpia paikallisia tapoja. Jumalan järjestys voi siis tietyissä, luomiseen palautuvissa rajoissa, toteutua monin eri tavoin. Avioliitto on oikea, solmitaan se sitten maistraatissa, kirkossa tai morsiamen muuttaessa sulhasen kanssa samaan telttaan.
Kolmanneksi Luther ottaa kantaa ”maallisen” ja ”hengellisen” väärään vastakkainasetteluun: ei tarvitse ryhtyä munkiksi tai nunnaksi ollakseen Jumalan palvelija.
On hullua, jos avioliitto ei yhä olisi myös syvästi teologinen, jumalallinen asia.
Marko Sjöblom, minustakin on ihan hyvä, että luomistyötä ja sen moninaisuutta mietitään. Luomiskertomuksiakin voi tulkita monella tavalla. Onko niissä näkyvissä muinaisitämainen maailmankuva vai ovatko ne erehtymätöntä jumalallista ilmoitusta maailman syntyhistoriasta? Esivalta/valtiokin on luomisjärjestys. Sen tulkinta se vasta on muuttunut. Erityisen radikaali murros oli kansanvaltaan siirtyminen, kun hallitusvallan alettiin ajatella tulevan kansalta eikä Jumalalta suoraan hallitsijalle. Taidettiinpa silloinkin protestoida, ettei luomisjärjestystä ole oikeutta lähteä muuttelemaan.
Voi siitä tehdä teologiaa. Mistä ei voisi?
Vesa Hirvonen. Totta kai yhteiskuntajärjestykset ovat muuttuneet, kuten toteat. Mutta se ydin, että Jumalan asetuksesta on olemassa esivalta ja alamaiset/kansalaiset ei ole muuttunut mihinkään.
Avioliiton osalta ydinkysymys on keskeisesti se, että Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi. Jos yhteiskunta päättäisikin toisin, siitä seuraa ensisijaisesti se, että kirkon tulee edelleenkin pitäytyä Jumalan sanaan, Raamattuun ja tunnustaa sitä. Vaikka heteronormatiivisuus ei olisikaan muodissa tai yhteiskunta määrittelisi avioliiton ei-kristillisesti.
Luomiskertomuksia on tulkittu kirkon historiassa monin eri tavoin, kuten varmasti tiedät. Viittasin tietoisesti tuohon 1. Mooseksen kirjan kohtaan telttaan muuttamisesta, koska siinä tulee hyvin esiin asian ydin. Mies ja nainen avioituvat ja perustavat perheen, ei kaksi samaa sukupuolta olevaa. Sen sijaan se, kuinka avioliitto tapa-, -seremonia- tai juridisella tasolla solmitaan, on vaihdellut jo Raamatun sisällä.
Marko Sjöblom, vielä runsaat sata vuotta sitten yhtä lailla perheen (ekonomia) kuin esivallankin (politia) uudelleentulkitsemista olisi pidetty luomisjärjestysten kumoamisena. Perheestä vastasi perheenpää ja valtiosta kuningas, ja Jumalan ajateltiin antaneen molemmille aseman, jota ei voinut kyseenalaistaa. Vastaavasti Jumalan ajateltiin asettaneen perheenjäsenet ja alamaiset rooliinsa, johon oli tyydyttävä. Esivallan kohdalla esimerkiksi keisarin vallan riistämistä ja valtiovallan tulkitsemista alhaalta nousevaksi kansanvallaksi pidettiin jumalattomuutena. Nyt näyttää sopivan, että valtio ja sen piirissä olevat suhteet tulkitaan uudelleen järjen valossa, mutta perhettä ei saa vastaavasti tulkita aikojen muuttuessa. Kaikkien on ilmeisesti edelleen sovittava huoneentaulun mukaiseen mies-nainen-lapset-palveluskunta -perheen malliin. Siinä ei ole sijaa kahden miehen tai kahden naisen perheille, mutta taitavatpa heteroidenkin roolit ja perhekuviot jäädä aika ahtaiksi.
Minusta on menty pahasti hakoteille, kun avioliiton teologialla on ryhdytty perustelemaan ainoan oikean avioliiton oikeellisuutta. Keskustelussa on sen avulla sivuutettu pääasia, eli se mitä voimme suoraan ja selvin sanoin Raamatusta lukea. Tämän seurauksena saamme pian nähdä sen, että hyväksymiselle alkaa löytyä teologisia perusteluita.
Pekka Veli Pesonen. Olen hyvin samaa mieltä. Vanha luterilainen teologia on halunnut lausua julki täsmällisesti ja ymmärrettävästi juuri Raamatun opetuksen eri asioista. Mutta kun tätä pitää nykyään esillä, saa kasapäin erilaisia perusteluja, joiden mukaan me ymmärrämme asian kuin asian paremmin kuin Raamatun kirjoittajat…
Sjöblom: ”joiden mukaan me ymmärrämme asian kuin asian paremmin kuin Raamatun kirjoittajat”
Jotka hekin olivat vain oman aikansa ihmisiä. Eivät yhtään sen kummempia neropatteja.
Yksi uskomme peruspilareista on, että Raamattu on kirjoitettu Jumalan henkeyttämänä. Pyhä Henki on siis puhunut profeettojen, evakelistojen ja apostolien kautta.
Aikamme ihminenkö viisaampi, kuin ajaton ja ikuinen Pyhä Henki?
”Aikamme ihminenkö viisaampi, kuin ajaton ja ikuinen Pyhä Henki?”
Kun katsoo kirkon historiaa noin 1500-vuoden ajalta ei voi kuin ihmetellä tämän viisauden kvaliteettia.
Kivimäki: ”Raamattu on kirjoitettu Jumalan henkeyttämänä.”
???
Kivimäki: ”Pyhä Henki on siis puhunut profeettojen, evakelistojen ja apostolien kautta.”
Jassoo, mistäs tiedät? Kyllähän sitä paljon kaikenlaista kuulee puhuttavan, mutta taitaa olla semmoista puhetta vaan. Missäs tuommoinen väite on todennettu?
Kivimäki: ”Aikamme ihminenkö viisaampi, kuin ajaton ja ikuinen Pyhä Henki?”
Entäs jos onkin. Voisi ainakin kuvitella, että nykyihminen olisi ainakin enemmän tässä ajassa kiinni, kuin joku pyhä henki. Siitä pyhätä hengestä kun havainnot ovat lisäksi niin kovin harvinaisia, että vertailujen tekeminen on perin hankalaa. Minulla henkilökohtaisesti ei ole ainuttakaan havaintoa viimeisten 75 vuoden ajalta.
Siinäpä se Marko on . Kun meidän vastustajamme käy päälle, niin me väistelemme. Jolloin lopulta ei jää väistöliikkeille tilaa. Olisi pysyttävä vain tiukasti sanassa kiinni.
”Nopesti katsoen väittelyssä ovat vastakkain toisaalta Raamattuun tai luterilaiseen tunnustukseen ja toisaalta laajempi nykyaikaiseen tieteeseen perustuva käsitys siitä mitä on ja/tai tulisi olla kirkon avioliittokäsitys sekä suhtautuminen samansukupuolisteen parisuhteereen.”
-yksi ongelma keskustelun kannalta on, mielestäni, myös tuo, että kuin itsestäänselvyytenä niputetaan yhteen avioliittokäsitys sekä ”suhtautuminen samansukupuolisten parisuhteeseen”. Tai suhtautuminen homoihin.
Toiseksi, vähän pisti silmään tuo ”tieteeseen perustuva” tässä yhteydessä. Siis nykyaikaiseen tieteeseen perustuva käsitys siitä minkä tulisi olla kirkon avioliittokäsitys?
Perustuuko avioliitto tai avioliittokäsitys, oli se minkälainen tahansa, kirkossa tai yhteiskunnassa, ylipäätään ”tieteeseen”?
> Tai suhtautuminen homoihin
Tässä olisi tietysti kiva mennä avioliiton merkityksen taakse piiloon. Tai vaihtoehtoisesti teorisoida loputtomiin avioliiton teologialla. Jos nyt kuitenkin ollaan rehellisiä niin kyllä tässä loppupeleissä ovat vastakkain he jotka pitävät homoja ihan tavallisina ihmisinä ja he joiden suvaitsevaisuuskäsitys ei veny aivan noin pitkälle.
Mielestäni voidaan lopettaa teeskenteleminen ja huonot selitykset ja todeta, että yleinen suhtautuminen homopareihin korreloi lähes täydellisesti mielipiteeseen näiden parien kirkollisesta vihkimisestä. Miksi tätä pitäisi piilotella?
> Perustuuko avioliitto tai avioliittokäsitys, oli se minkälainen tahansa, kirkossa tai yhteiskunnassa, ylipäätään “tieteeseen”?
Etkö oikeasti ymmärtänyt vai leikitkö nyt tyhmää? Jos oikeasti jäi epäselväksi, tässä puhutaan tieteen tarjoamasta tiedosta koskien ihmisen seksuaalisuutta. Jopa nykypäivän koululaisilla on huomattavan ylivertaiset tiedot verrattuna Raamatun kirjoittajiin.
”Tässä olisi tietysti kiva mennä avioliiton merkityksen taakse piiloon. Tai vaihtoehtoisesti teorisoida loputtomiin avioliiton teologialla. Jos nyt kuitenkin ollaan rehellisiä niin kyllä tässä loppupeleissä ovat vastakkain he jotka pitävät homoja ihan tavallisina ihmisinä ja he joiden suvaitsevaisuuskäsitys ei veny aivan noin pitkälle.”
-Anteeksi nyt vain, mutta sinä niputat tässä ihmisiä selkeästi kahteen ryhmään. ”Meihin” ja ”noihin muihin”, niihin jotka pitävät homoja ihan tavallisina ihmisinä, ja niihin, jotka eivät pidä. Siis eivät ole ”suvaitsevaisia”.
Onko tullut edes mieleen, että moni avioliittolain vastustaja tai sellainen joka pitää kristillistä avioliittoa miehen ja naisen välisenä teologisista syistä, ihan oikeasti voi nähdä homot ihan tavallisina ihmisinä?
Onko sinulle mahdotonta, kiusallista tai jollain tapaa sietämätöntä ajatella niin?
Omasta puolestani voin sanoa, että olen aiemmin ollut ennakkoluuloinen suhteessa homoihin, on ollut stereotyyppisiä käsityksiä ja muuta. Mutta kun huomasin, että monet homoseksuaalit ovat oikeasti fiksuja ja asiallisia, eivätkä ärhäkästi pidä melua itsestään, niin oikeasti voin sanoa, että näen homoseksuaalit aivan tavallisina ihmisinä.
Ääritapauksineen, jotka ovat enemmän esillä.
Olen alkanut arvostaa monia heistä, eikä pelkästään mielipiteiden ja rohkeuden vuoksi. Ja kuten olen sanonut, monet homoseksuaaleista ovat olleet kriittisiä avioliittolain muutoksen vuoksi. Koska näkevät siinä jotain syvempää murrosta, ja avioliiton merkityksen paljon laajempana yhteiskunnallisena asiana.
Mutta jos kerta kaikkiaan olet päättänyt, että jokainen avioliittoasiassa eri mieltä oleva on ”homovastainen”, niin ole sitä mieltä. En minä jaksa sillä elämääni pilata, että et usko minua.
”Mielestäni voidaan lopettaa teeskenteleminen ja huonot selitykset ja todeta, että yleinen suhtautuminen homopareihin korreloi lähes täydellisesti mielipiteeseen näiden parien kirkollisesta vihkimisestä. Miksi tätä pitäisi piilotella?”
-Siis miksi pitäisi piilotetlla sitä minkä sinä sanot ”ihan varmasti” olevan siellä piilossa?
Avioliitosta on kirjoittettu vaikka minkä verran, on perusteltu yhteiskunnallisesti ja teologisesti, moneen kertaan, aivan turhaan. Koska olet kerta kaikkiaan päättänyt, että jokainen eri kannalla oleva on vihollinen ja yksinkertaisesti suvaitsematon ja paha.
Voisin minäkin alkaa analysoimaan sitä mikä mahtaa olla tarpeesi taustalla, että haluat nähdä asian noin…. 🙂
”Etkö oikeasti ymmärtänyt vai leikitkö nyt tyhmää? Jos oikeasti jäi epäselväksi, tässä puhutaan tieteen tarjoamasta tiedosta koskien ihmisen seksuaalisuutta. Jopa nykypäivän koululaisilla on huomattavan ylivertaiset tiedot verrattuna Raamatun kirjoittajiin.”
-Anteeksi nyt, mutta sinä et ymmärtänyt kysymystäni. Ollenkaan. 🙂
Kysymys avioliitosta EI koske ihmisten seksuaalisuutta. Eikä se koske sitä mitkä ihmissuhteet ovat hyväksyttyjä eikä varsinkaan sitä ketkä ihmiset ovat hyväksyttyjä.
Kysymys voi vaikuttaa sinusta jotenkin tyhmältä, koska olet lukkiutunut ajatukseen, että avioliittokäsitys on suorassa suhteessa siihen hyväksytäänkö joku ihminen, tai ihmisryhmä, vai ei.
Mutta avioliitto oikeasti, ei sisällä mitään tieteellistä aineistoa ja perustaa. Ei se ole ”lupa” rakastaa, se ei ole lupa elää yhdessä jonkun kanssa, eikä se ole edes lupa toteuttaa seksuaalisuuttaan. Vaan avioliitto on tapa rajoittaa ja kontrolloida tiettyä seksuaalisuuden toteuttamista. Sitä mistä voi luonnollisesti syntyä lapsia.
Vaikka et kysynytkään tosissasi, niin vastaan: ei, minä en leiki tyhmää. Esitin kysymyksen, joka koski mielestäni aika tyhmää väitettä. Sitä, että avioliitto instituutiona perustuisi jotenkin sille mitä ihmisestä on tieteellisesti saatu (nykypäivänä) selville.
Oikeasti avioliitto yhteiskunnallisena järjestelynä on yhtä vanha kuin ihmislaji. Ja kyllä, nimenomaan avioliiton merkityksestä ja tarkoituksesta on syytä puhua. Eikä jatkuvasti vain toistaa sitä, että ”jokaisella on oikeus tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi”. Kun siitä ei ole kyse.
En ole oikeastaan kovinkaan kiinnostunut keskustelemaan kanssasi, nimimerkki Nieminen. Turhaan sinäkin oikeastaan minun kommenteistani kiivastut. Minä ajattelen miten ajattelen ja kirjoitan mitä kirjoitan. Ja kirjoitan ainakin omalla nimelläni…
”Jos oikeasti jäi epäselväksi, tässä puhutaan tieteen tarjoamasta tiedosta koskien ihmisen seksuaalisuutta. ”
-Sanottakoon nyt vielä, jos tarvitsee alleviivata, että ymmärsin kyllä väitteen liittyvän tähän. Mutta sen (tieteellisen tiedon ihmisen seksuaalisuudesta) liittäminen suoraan avioliittoon _instituutiona_ oli se mikä pisti silmään.
> Onko tullut edes mieleen, että moni avioliittolain vastustaja tai sellainen joka pitää kristillistä avioliittoa miehen ja naisen välisenä teologisista syistä, ihan oikeasti voi nähdä homot ihan tavallisina ihmisinä?
Näin lähes täydellisen korrelaation sen välillä, että pitää homoseksuaalisia suhteita syntinä ja vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Kyllä ne ovat nämä homouden torjujat, joitaa kismittää samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen. Kaikki muu on turhaa lässytystä.
> Ja kuten olen sanonut, monet homoseksuaaleista ovat olleet kriittisiä avioliittolain muutoksen vuoksi.
Ei mitenkään yllätä, että löydät nämä sympaattiset ja rohkeat homot nimenomaan tuosta joukosta. Homotkin voivat olla siis fiksuja kunhan vain vastustavat avioliittolain muutos. Arvaanko oikein, että niissä toista mieltä olevissa homoissa ei näitä fiksuja ja rohkeita yksilöitä ole? He ovat sinulle vain näitä ääritapauksia.
”Näin lähes täydellisen korrelaation sen välillä, että pitää homoseksuaalisia suhteita syntinä ja vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoa.”
-No tietysti. Mutta samaa sukupuolta olevien avioliiton vastustaminen ei tarkoita eikä edellytä sitä, että pitäisi homosuhteita syntinä!
Eikä kumpikaan liity siihen miten homoihin suhtaudutaan ihmisinä.
” Kyllä ne ovat nämä homouden torjujat, joitaa kismittää samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen. Kaikki muu on turhaa lässytystä.”
-Edelleen, tämähän on luonnollista. Jos pitää homoutta syntinä, niin se on yksi merkittävä syy vastustaa homoparien vihkimistä. Mutta asiassa ON muutakin. Eikä se ole turhaa lässytystä.
Siis tärkein peruste pitää avioliittoa miehen ja naisen välisenä on teologinen.
Ja et näytä kerta kaikkiaan ymmärtävän sitä, että voi pitää avioliittoa miehen ja naisen välisenä, vaikka ei pitäisikään homosuhteita syntinä. Koska perustelut avioliitolle miehen ja naisen välisenä eivät liity homouteen mitenkään, eikä siihen miten suhtautuu homoihin.
> Ja kuten olen sanonut, monet homoseksuaaleista ovat olleet kriittisiä avioliittolain muutoksen vuoksi.
”Ei mitenkään yllätä, että löydät nämä sympaattiset ja rohkeat homot nimenomaan tuosta joukosta. Homotkin voivat olla siis fiksuja kunhan vain vastustavat avioliittolain muutos.”
-Ei, vaan nimenomaan sanoin että muutenkin kuin mielipiteiden vuoksi. Onko sinusta oikeasti aivan mahdotonta ajatella, että joku homoseksuaali voisi myös nähdä avioliitossa, sekä yhteiskunnallisesti että teologisesti (jos on Jumalaan uskova) jotain syvempää merkitystä kuin se, että kaksi ihmistä saa mennä naimisiin, jos tahtoo?
” Arvaanko oikein, että niissä toista mieltä olevissa homoissa ei näitä fiksuja ja rohkeita yksilöitä ole? He ovat sinulle vain näitä ääritapauksia.”
-Ei. 🙂 Eri mieltä oleminen ei ole sinällään mikään ”ääritapaus”. Voisit nyt vähän rauhoittua. Ylipäätään tämä sodankäynti on aika lailla rasittavaa. Mitä tahansa mieltä oleva ihminen, homo tai hetero, voi olla fiksu. Jos on asiallinen ja kunnioittaa toisten ajattelutapaa. Eikä luo viholliskuvia siitä että joku näkee asian toisin. Vaan on oikeasti kiinnostunut toisen perusteluista, eikä lyö heti leimaa: PAHA SUVAITSEMATON HOMOVIHAAJA.
Kuten aika monet heterot…
Jatkoin avioliittoaiheesta tuolle seuraavalle sivulle…
Vielä siitä, että minua oikeasti kiinnostaa erilaisten vähemmistöryhmien ajattelutapa. Ja haluaisin pystyä näkemään kaikki aivan tavallisina ihmisinä.
Myös polyamoristit ja vaikka objektiseksuaalit. Joita en muuten pidä minään vinksahtaneina ja mielisairaina. Ja myös toisiinsa rakastuneet sisarusparit, joita Mikko N ilmeisesti jotenkin kammoksut…
Ihmiset voivat elää joidenkin mielestä oudolla tavalla. Tai tavalla jota on vaikea hyväksyä. Mutta voivat silti olla ihmisinä ihan tavallisia ja fiksuja.
Se mikä nykyaikana olisi todella tarpeen, niin erilaisten mielipiteiden sietäminen.
Lisäksi, minua kiinnostaa todella sekin milloin herätään huomaamaan, että homoseksuaalien sortajat ovat nykyään aivan muita kuin konservatiiviheteroita. Tavalliset homoseksuaalit ja transaktivistit ovat kaksi ihmisryhmää, joiden välit kiristyvät jatkuvasti.
Vaikka miten yritetään esittää,että homoille on aivan ok, että heitä painostetaan seksisuhteisiin ja deittailemaan transmiesten kanssa, tämä on iso ongelma. Joka saa varmasti jossain vaiheessa ainakin sen muodon, että homoseksuaalit enemmän tai vähemmän järjestäytyvät. Ja todennäköisesti tullaan perustamaan aivan uusi homojen asiaa ajava järjestö. Mitä pidän oikein hyvänä asiana.
Tässä on esimerkki erittäin fiksusta homoseksuaalista, jonka avioliittokannasta en tiedä yhtään mitään. Eikä sillä ole mitään väliä:
https://laventeliveikkonen.blogspot.com/
> Vaikka miten yritetään esittää,että homoille on aivan ok, että heitä painostetaan seksisuhteisiin ja deittailemaan transmiesten kanssa, tämä on iso ongelma.
Mielestäni ei ole ok painostaa ketään deittailemaan tai seksisuhteeseen yhtään kenenkään kanssa.
> Jatkoin avioliittoaiheesta tuolle seuraavalle sivulle…
Kommentoin aihetta siellä lisää.
Hyvä blogi. Miksi muutens kirkko sekaantui muutamia vuosisatoja sitten tähän naimisiinmenoon? Ja vain kolmisensataa vuotta sitten otti sen todella omaksi toimituksekseen. Ennen sitähän avioliiton solmiminen oli aivan maallinen sopimus ja ne avioliitothan olivat ihan päteviä, laillisia jne ilman kirkkoakin. Ihmettelen miksi kirkko roikkuu tässä vihkimisoikeudessaan, kun siitä ei näytä olevan muuta kuin harmia.
”Seurakunnat voisivat hyvin tukea asiaa esimerkiksi siunaamalla yhä ahkerammin koteja ja siellä asuvien ihmisten yhteiselämää.” Juuri niin olisi ok.