Todellinen kutsumus jokaiselle on tulla omaksi itsekseen

Oliko hyvä otsikko? Lainasin tuon ajatuksen Hermann Hesseltä. Enkä aio palauttaa sitä takaisin. Itse asiassa Kiuru tahtoo tässä tarinassa esiintyä lähes pelkästään lainahöyhenissä. Toivottavasti lukijat eivät höyhennä minua tämänpäiväisen siteerausvimmani takia.

Tahdon laittaa kirjailijat ja runoilijat keskustelemaan sekä keskenään että minun kanssani itsetuntemuksesta. David  Viscott täydentäköön Hesseä: Olet yhtä kuin tunteesi, tekosi ja aikomuksesi. Sinulla on oikeus tuntea mitä tunnet, oikeus olla oma itsesi.  Ellet sinä puolusta oikeuttasi olla oma itsesi, kuka sitä puolustaa? Kenen pitäisi?

Kyllikki Villa vastaa runon muodossa: Turvallisuutta ei ole /  ei palkka ei eläke / eikä vakuutus. / Ei toinen ihminen. / On vain uimataito / luottamus siihen että / vesi kantaa.

Jouduimmepas heti suorastaan heikoille jäille. Tai jos Kyllikki ei pudonnutkaan jäihin vaan uiskentelikin kauniina kesäpäivänä järvessä ilman kellukkeita, niin pakkohan siihen on uskoa, että vesi kantaa. Jos uskot, että vesi ei kanna uimaria, niin sittenhän sinä menet pohjaan kuin kivi. Jos taas yrität olla kuin Pietari, jonka Vapahtaja käski kanssaan kävelemään veden päälle, niin on todettava, että olisi ollut mukavampi lukea Uudesta  testamentista tällainen kohta: Ja Pietari luotti Herraan. Hän heilautti jalkansa veneen laidan yli ja astui järveen. Ja katso: hänen uskonsa pelasti hänet hukkumasta. Edes hänen sandaalinsa eivät kastuneet.

Mutta kun ei niin ei.

Wilhelm Moberg  olisi ollut ankara tsemppaaja  Pietarille: Auta itse itseäsi! Käytä järkeäsi ja omia voimiasi. Luota omaan kykyysi joka tilanteessa! Älä koskaan antaudu vaaran edessä! Älä koskaan ajattele, ettei kannata enää, vaan yritä aina panna vastaan vielä kerran! Älä koskaan lannistu äläkä sano itsellesi: Ei ole enää apua siitä mitä minä  teen!

Mobergia en tunne enkä tiedä, kuka tässä takoo järkeä kenenkin päähän, mutta lainaus on kuitenkin kirjasta Maastamuuttajat. Siitä voi ehkä päätellä jotakin.

Dag Hammarskjöldin Kiinnekohdat sen sijaan on tutumpi tapaus. Dag pohdiskelee sitä, pitääkö ihmisen pyrkiä olemaan kaikille mieliksi: Ollako toisten mieliksi? Itsesi kanssahan sinun on elettävä.

Miten voisinkaan tulla toimeen toisten kanssa, jos ja kun en klaaraa itsenikään kanssa? Mika Waltari komppaa ajatusta konkreettisesti: Hyvä omatunto on paras pielus / sanotaan. / Ilmankos meidän aikanamme / ostetaan unilääkkeitä / enemmän kuin koskaan ennen.

Anne Frank opettaa Nuoren tytön päiväkirjassa harjoituksen, joka on myöhemmin saanut mietiskelypiireissä nimekseen Päivän katselu: Kuinka kauniita ja hyviä kaikki ihmiset olisivat, jos he joka ilta ennen nukkumistaan palauttaisivat mieleensä päivän tapahtumat ja harkitsisivat tarkasti, mikä on ollut hyvää, mikä on ollut pahaa heidän käytöksessään: ”Omantunnon rauha tekee ihmisen voimakkaaksi.”

Hitler tuskin kuului Päivän katselijoihin. Eikä Anne Frank (1929-1945) koskaan palannut keskitysleiriltä.

Elämä on luopumista, aivan alusta alkaen, vaikka me ihmiset toimimmekin aivan päinvastoin pyrkimällä hamstraamaan itsellemme matkan varrella  sitä sun tätä. Kerran meidän on annettava pois  kaikki: työ, ystävät, läheiset, terveys,  omaisuus, palautettava lainassa ollut elämän lahja Luojallemme. Pieni vinkki: Anna mieluummin itse pois ennen kuin muut vievät sinulta kaiken. Elämän pituudesta päättää Jumala, mutta omaisuutesi palauttamisesta vastaat sinä itse. Kahlil Gibran antaa muistutuksen veroparatiiseihin rahojaan piilotteleville miljonääreille: Kaikki mitä sinulla on, on annettava pois jonain päivänä. Siksi anna nyt, jotta antamisen aika on omasi, eikä perijöittesi.

Pienen mutta sitäkin tärkeämmän reunahuomautuksen Gibran tekee antamisasiaan: Ainoastaan silloin kun annatte jotakin omasta itsestänne, te tosiaankin annatte.

Axel Fredenholm kertoo opettavaisen tarinan oikeasta suhtautumisesta Stock…  eiku elämän Hulluihin Päiviin: Vanhasta kreikkalaisesta filosofista kerrotaan, että hän kuljeskellessaan eräänä päivänä ostoksilla näki monia kauniita ja hyödyllisiä esineitä. Äkkiä hän kääntyi erään läsnä olevan puoleen ja sanoi: ”On niin paljon, mitä minä en tarvitse.”

Tämä maailma on asuinpaikkana kuin Turkin pääkaupunki: Ankara. Armosta täällä puhutaan vähän, enemmän tuntuu olevan kannatusta ajatuksella, että ei oikeutta täällä saa, ken itse sitä ei hanki. Stoalaiset filosofit pyrkivät aikanaan siihen, että kukaan tai mikään ei voisi heidän mielenrauhaansa järkyttää. Epiktetoksen Käsikirja on stoalaisten manuaali,  jonka saa hankituksi tänäkin päivänä kirjakaupoista. Tai netistä tilaamalla. Myös suomenkielisenä laitoksena. Tässä Epiktetoksen mielikuvaharjoitus:

Tauti on haitaksi ruumiille mutta ei sielulle, jollei sielu suostu siihen. Rampuus on haitaksi jalalle mutta ei sielulle. Sano näin kaikesta mikä kohdallesi osuu; huomaat, että se on haitaksi jollekin muulle mutta ei sinulle itsellesi.

Näkökulman muuttamisen taito kuuluu myös nykypsykologian repertuaariin.

Kaksi vuotta sitten menetin pahoinpitelyn seurauksena suurimman osan näöstäni. Olen kertonut tapauksesta blogissani ja ainakin 15500 ihmistä on tutustunut keissiini täällä Kotimaa24:ssä. Aluksi olin kauhuissani siitä, voisinko enää tehdä papin duunia. Työni puolittui, mutta eniten jännitti ehtoollisen asettaminen. Hämmästyttävää oli havaita, että kun on tehnyt riittävän kauan jotakin asiaa, niin kroppa muisti kuviot paremmin kuin nuppi. Sielun silmistä oli enemmän apua kuin näistä päässä olevista. Olen alkanut luottaa intuitioon enemmän kuin koskaan.

Tätä taustaa vasten minulle on tullut entistä läheisemmäksi Jeesuksen sana: Autuas se, joka uskoo näkemättä. Totta ja lohduttavia ovat myös nämä havainnot:

• Maailma on mielen, ei silmän havainto (Eeva-Liisa Manner)
• Miten rajallinen ihmisen näkökenttä onkin, hänen mielikuvituksensa ei tunne rajoja (Yashar Kemal)
• Kuinka voi sydämesi avautua ellei se säry? (Kahlil Gibran)

Tietotekniikka mahdollistaa monella tavalla sen, että me näkövammaisetkaan emme  jää  infoähkypaitsioon.  Kirjassaan Ihminen vailla minuutta Joachim Bodamer muistuttaa elintärkeästä asiasta: Yksi ainoa oma ajatus pitää maailmaa järjestyksessä paremmin kuin satojen päivittäisten uutisten nieleminen. Useimmat niistä ovat huomenna merkityksettömiä, mutta niiden monilukuisuus estää oman ajatuksen, yksilöllisen vakaumuksen syntymisen.

Olen samaa mieltä Bodamerin kanssa. Bloggaaminen toimii minulla juuri näin: Kun keskityn johonkin asiaan, kauas jää ja unohtuu katala maailma. Aina silloin tällöin käy niin, että kun pitäisi aloittaa saarnan valmistaminen, niin ennen sitä on ollut ihan must blogata pois jokin päässä villinä pörisevä ajatus. Siirrän siis pörriäisen lukijan korvien väliin. Ja toivon, että hän olisi juuri sitä ääntä mieluusti ehtinyt  jopa kaivata…

Käsi sydämelle, lukija: Mikä on ollut sinun ikioma  päivänajatuksesi tänään?

Jos sinulla on ollut kenkku päivä tänään, niin oletko varma, että et itse ole omalla asenteellasi vaikuttanut omaan fiilikseesi? Dag Hammarskjöld ei suoraan sano, että oma asenteemme on aina ratkaiseva tekijä, mutta lähelle hän tulee: Emme saa valita kohtalomme kehyksiä, mutta annamme niihin sisällön.