Timo Eskola, huomattava teologi entisenä Teologisen Instituutin johtajana ja kirjailijana , on kirjoittanut blogi-kirjoituksen Päivi Räsäsen puolustukseksi. Kirjoitus on todella hyvä ja toivottavasti Räsäsen oikeusavustajat löytävät sen ja käyttävät sitä materiaalina Räsäsen puolustukseksi.
Eskola kirjoittaa objektiivisesti, näyttäen teksteihin vedoten sen miten kirkon eri instanssit ovat suhtautuneet homoseksuaalisuuteen ja sen tukemiseen. Siihen asti on kaikki hyvin. Mutta ydinkysymykseen siitä mistä koko keskustelu on saanut alkunsa, eli miten homoseksuaalisten tulisi hoitaa rakkauselämänsä ja sukupuolielämänsä ,ei saada vastausta.
Eskola viittaa eri kirjoituksiin ja seminaareihin joissa on tehty selväksi sellainen raamatullinen kanta, jonka mukaan Raamattu ei tuomitse homoseksuaaleja mutta kylläkin heidän seksuaalisen käyttäytymisensä. Nykyjään tämä asenne on standardi vastaus konservatiivisissa piireissä.
Jatkokysymykseen sitä ,että miten homoseksuaalien tulisi hoitaa rakkaus- ja sukupuolielämänsä, niin ainakin jotkut konservatiivit ovat johdonmukaisia ja vastaavat että homoseksuaalisten tulisi elää selibaatissa. Loput jättävät vastaamatta ja Eskola heidän mukanansa.
Eskola kertoo vain miten muut ovat ajatelleet homojen sukupuolisesta käyttäytymisestä ,mutta ei kerro omaa, ilmiselvää, kantaansa. Kun laajasti kertoo mitä muut asiasta ajattelevat, mutta itse pysyttelee neutraalina , niin mielestäni sellainen on tekopyhää itsensä suojelemista mahdollisilta syytöksiltä . Hän selviää neutraliteettinsa ansiosta rikkeettömänä.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Päivi Räsästä ei olisi pitänyt panna syytteeseen. Se on mielistelevää tyhmyyttä ja tahallista sananvapauden loukkaamista. Räsäsen puheet ja twiterit ovat loukanneet joitakin homoseksuaalisia ja heidän tukijoitaan. Entä sitten? Pitäisikö vastaavasti kaikki poliittinen keskustelu loppua koska on vaara että voi loukata jonkun tunteita. Homoseksuaalisuuden hyväksyminen yleisenä asenteena on prosessi jota ei voi kiirehtää , ei ainakaan oikeusistuimien kautta, vaan siihen on kypsyttävä. Se merkitsee, että elämme ylimenokautta jonka jännitykset meidän on kestettävä.
Mutta sitten rakkaat konservatiivit. Miten homoseksuaalisten olisi hoidettava rakkaus- ja sukupuolielämänsä heidän ihmisyyteen liittyvien tarpeiden osalta? Onko heillä samat oikeudet ja niihin liittyvä käyttäytyminen kun muilla?
