Kun Antero alkoi pikkunassikkana kiinnostumaan kirjoista ja lehdistä, hän luki Aku Ankan lisäksi Jehovan todistajien lapsille suunnattua Kirjani Raamatun kertomuksista -kirjaa.
Kirja kuvaa Raamatun kertomuksia ja iskostaa lapsen ajatteluun syntiinlankeemuksen, vedenpaisumuksen ja monet muut tunnetut Raamatun tarinat. Näin Anterokin oppi tuntemaan syyn sille, miksi ihmiset olivat langenneita ja miksi he tarvitsivat pelastuksen, jonka Jeesuksen kuolema paalulla (kuten Jehovan todistajat väittävät) mahdollisti.
Jo hyvin nuorena tiesin siis, mistä maailmassa on kyse. Kuten myös sen, että perisynnin taakan voi voittaa, koska Jeesus lunasti meille kaikille siitä vapaalipun.
Kun aikaa kului ja kristinuskon käsitykset ja koukerot alkoivat ihmetyttämään enenevissä määrin, usko jäi hiljalleen taka-alalle. Se ei ollut koskaan antanut mitään mutta vienyt paljon. Sellaista elämä toki on muissakin uskonnollisissa kulteissa – ihmiset ovat kultille vain kulutushyödykkeitä ja hammasrattaita sen koneistossa. Väsyttäähän se, pidemmän päälle. Myöhemmin ymmärsin, etten ollut koskaan uskova sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka olinkin kuvitellut sellainen olevani. Minut oli vain kasvatettu sellaiseksi.
Kun tästä kului vielä jonkin aikaa, kiinnostus tieteeseen alkoi nostaa päätään. Ja siihen, mitä tieteellä on sanottavana raamatullisista asioista. Jehovan todistajana tieteestä poimittiin vain kaikki se, mikä tuki kultin kreationistisia käsityksiä (tai vaikka ei tukenutkaan, niin laitettiin tukemaan), lopulla tiedettä ei ollut niin väliä. Sehän oli vain tiedemiesten propagandaa.
Asiaan tutustuttuani havaitsin, että jos täällä joku oli asiasta propagandaa syytänyt, niin se oli Jehovan todistajat ja heidän uskonnollinen järjestönsä. Esimerkiksi evoluutioteoriasta oli kerrottu minulle hyvin harhaanjohtavia versioita. Kreationistinen kirjallisuus pursusi argumentaatiovirheitä ja naiiveja vertauksia. Sittemmin kävi selväksi, että syystäkin. Kreationismi ei ollut puolusteltavissa muuten kuin vääristelemällä tiedettä.
Lopuksi kävi myös ilmi, että ihminen ei suinkaan ole kuusi tuhatta vuotta vanha keksintö. Tästä seuraa, ettei mitään paratiisia koskaan ollut eikä siellä tapahtunutta syntiinlankeemusta. Näin ollen ei ole myöskään mitään tarvetta pelastukselle. Koko kristinuskon tarinalta tippui pohja.
Tiede pelastaa tarpeettomalta pelastukselta.
Mitä mieltä sinä olet kristinuskon syntiinlankeemuksen ja pelastuksen käsitteistä sekä siitä, että syntiinlankeemusta ei ole koskaan tapahtunut sellaisena kuin Raamattu sen esittää?
Mihin sinä koet tarvitsevasi pelastusta tapahtumasta, jota ei koskaan tapahtunut?
Hei Antero. Pakko sanoa, että komppaan sinun turhautumistasi. Blogisi ytimessä on kysymys siitä, miten on ymmärrettävä syntiinlankeemus konkreettisena tapahtumana, jollaisena se Raamatussa kuvataan, jos ihminen on evoluution tulos. Asiallisen vastauksen sijasta sinun aikaisempi historiasi vedetään uudestaan ja uudestaan esiin, vaikkei sillä pitäisi olla mitään tekemistä itse kysymyksen kanssa. Blogisi kysymys askarruttaa minuakin, vaikkei se estä minua uskomasta Jumalaan. Näen itsestäni ja ympäröivästä maailmasta, että ihminen kykenee uskomattomaan pahuuteen aivan tietoisesti. Ehkä meidät erottaa eläimistä se, että teemme tietoisesti niin pahaa kuin hyvääkin. Evoluution valossa paratiisissa ihminen ei ollut vielä ihminen ja syntiinlankeemukseksi kutsuttu tapahtuma oli tietoisuuden heräämistä ja ihmiseksi tulemista. Minulle syntiinlankeemuksen vertauskuvallisuus ei muuta sitä, että tarvitsen armoa ja anteeksiantamusta niin kuin koko kurja maailmamme.
Kiitos sympatioista. <3
Kieltämättä on turhauttavaa, kun edes kristinuskon perusteista ei voi keskustella ilman että lähtökohta mitätöidään vetoamalla taustaani, vaikka sillä ei olisi mitään tekemistä käsiteltävän aiheen kanssa.
Näyttää siltä, että kun esitän älyllisesti liian haastavia kysymyksiä, taustani toimii turva-alueena, jonka taakse voi vetäytyä piiloon. Tällä oikeutetaan ongelman sivuuttaminen ja vältytään raskaalta ajatustyöltä.
Tämänkertaista ongelmaa on pohdittu kristinuskossa laajalti juuri siltä pohjalta kun esitin, kuten itsekin olet pohtinut. Pohdiskelusta kuitenkin kieltäydytään täällä ainoastaan taustani varjolla.
Älyllistä laiskuutta. Ja pelkoa.
Kysyisinkin hiukan huvitteuneena kaikesta, että miten täällä Pohjolassa voisi langeta Adamin ja Evan tottelemattomuuteen, kun meillä ei kasva luonnonvaraisena omenapuita, eikä muitakaan paratiisin puita?
Täällä on kuokittu maata otsa hiessä, ja synnytetty lapsia kivulla, eli toteutettu rangaistusta vaikka ei ole langettukaan.
”Antero Syrjänen kirjoittaa: 01.07.2022 21:20
Tämä on virheellinen esitys. Jehovan todistajien mukaan Jeesus maksoi lunnaat kaikkien puolesta, kuten kristinuskon käsitys on muuallakin.”
Nyt on niin, että Antero oletko itsekään perillä siitä mitä jehovan todistajat opettavat. Tämä vastauksesi kertoo jotakin siitä, että ilmeisesti et ole hahmottanut kuka Jeesus on jehovan todistajien mukaan. Kristinuskossa alutuon ja luomaton Logos inkarnoituu, jehovan tosistajien mukaan arkkienkeli transformormoituu ja hän käyttää nimeä Jeesus täällä ajassa. Näin luotu sovittaa? luodun. Kristinuskossa asia ei mene näin. Jo tässä kysymyksessä on niin perustavanlaatuinen ero, puhumattakaan toisista kysymyksistä. Et voi niputtaa kristinuskoa ja jehovan todistajien gnostilaista harhaoppia keskenään. Sinun kysymyksen asettelu on lähtökohtaisesti virheellinen, koska lähdet siitä olettamuksesta, että kristinusko ja jehovalaisuus olisi jotenkin sama asia. Korjaa ensin tämä perusvirhe ja muotoile asia uudelleen. silloin on heldelmällisempää keskustella.
Minulle on yhdentekevää, mitä Jeesuksesta ajatellaan eri piireissä. Käsittelen raamatullisia aiheita Raamatussa esitetyn kerronnan pohjalta. Sen mukaan Jeesus maksoi lunnaat kaikkien puolesta ja tähän lähtökohtaan uskovat niin Jehovan todistajat kuin muutkin kristinuskon suuntaukset. Se mitä Jeesuksen olemuksesta halutaan missäkin piirissä saivarrella, ei ole millään lailla oleellista aiheen kannalta.
Tämän ymmärtäminen näyttää olevan vaikeaa vain sinulle ja muutamalle muulle fundamentalistille.
Paajanen puhui taas aidan seipäästä kun kyse oli aidasta. Anteron vietissä kun ei ollut olennaista se kuka tai mikä Jeesus oli, vaan vain SE että J e e s u s -oli siten kuka tai mikä hyvänsää- sovitti niin jehovistien kuin funkkujen ko synnit molempien opeissa. Paajasen vivahdetaju ei riittänyt tähän.
Ei nää biblisistit täällä tajua mitä paratiisin eli Gan Edenin eli ’Intohimon kaivon’ keskellä seisonut ’elämän puu’ eli eats hajjim’ eli konkreettisesti ’elämän sauva’ tarkoitti ja mitä tuosta sauvasta ’syöminen’… Ja mitä siitä seurannut alastomuuden häpeäminen…
Koska blogin esittämät kysymykset tuntuvat joillekin liian vaikeilta, taustaani on taas käytetty turva-alueena, jonka taakse on piilouduttu.
Sivuston kommentoijien puolustukseksi todettakoon, että taustaani turva-alueena näyttävät käyttävän pääasiassa nk. änkyräfundamentalistit, josta tämänkin blogin kommenttiosio on hyvä esimerkki. Maltillisemmilta uskovilta saa pääasiassa älyllisempiä vastauksia ja he uskaltautuvat heittäytymään haasteiden aallokkoon. Myös tästä on esimerkkejä käsillä olevassa keskustelussa.
Mitä itse aiheeseen tulee, se ei liity taustaani millään tavalla. Jos olisin syntynyt mihin tahansa kristillisperäiseen uskontoon, olisin pohtinut aivan samoja asioita. Käsillä olevaa aihetta on pohdittu laajalti kristinuskossa yleisestikin, joka kertoo omalta osaltaan ongelman universaalista luonteesta.
Esimerkkinä kansainvälinen ja ekumeeninen tutkijatiimi, joka käsitteli ja tutki aihetta kolme vuotta. Prosessin tuloksena syntyi William T. Cavanaughin ja James K. A. Smithin toimittama teos Evolution and the Fall (William B. Eerdmans Publishing Company, 2017).
Keskustelijoille kotitehtäväksi lukea ko. kirjan kirja-arvio. Löytyy suomeksi täältä: https://www.areiopagi.fi/2017/11/ovatko-evoluutio-ja-syntiinlankeemus-mahdoton-yhdistelma/
Olen pettynyt etenkin Sami Paajasen, Juha Heinilän ja Mika Rantasen asiattomaan tapaan osoitella taustaani jokaisen vaikean kysymyksen äärellä. Eivät ne vaikeat kysymykset sillä mihinkään katoa. Ne kun perustuvat Raamattuun ja sen esityksiin. Päinvastoin osoittelu ja aiheiden väistely vain alleviivaa sitä, miten vaikeasta aiheesta (teille) on kyse, kun niihin ei uskalleta koskea pitkällä tikullakaan.
Rohkeitakin uskovia onneksi on, jotka uskaltavat tunnustaa asiat sellaisena kuin ne ovat.
Antero sinun ennakkoasenne ja virheellinen lähtökohta jossa kristinusko ja jehovalaisuus samaistetaan, aiheuttaa vaikeutta vastata kysymyksiin. Olen ehdottanut, että muotoilet kysymykset uudestaan.
Kerron sinulle nyt viimeisen kerran, että itse kehittämälläsi vastakkainasettelulla ei ole mitään tekemistä käsiteltävän aiheen kannalta. Tämän ymmärtävät monet muutkin uskovat. Jos sinä et halua ymmärtää tätä itsestäänselvyyttä, minä en voi sinua parantaa.
Kommenttisi, joissa jankutetaan tästä asiasta tullaan poistamaan jatkossa.
Ja ennen kuin kommentoit blogia enää muutenkaan, suorita antamani kotitehtävä ja lue linkkaamani kirja-arvio aiheeseen liittyen.
Antero kysyit; ” Mitä mieltä sinä olet kristinuskon syntiinlankeemuksen ja pelastuksen käsitteistä sekä siitä, että syntiinlankeemusta ei ole koskaan tapahtunut sellaisena kuin Raamattu sen esittää?
Mihin sinä koet tarvitsevasi pelastusta tapahtumasta, jota ei koskaan tapahtunut?”
Minua ei kiinnosta kirja-arvio, tai evoluutio. Yritin vastata kysymyksiisi, kahdesta eri Jeesuksesta, ja pelastuskäsityksen erilaisuudesta. Mutta en osannut.
No, me ihmisethän olemme erinomaisia puhumaan toistemme ohi, ymmärtämään väärin ja selittämään asioita vajavaisesti osaamattomuuttamme. Kukaan meistä ei ole vapaa näistä ominaisuuksista. Vähiten minä.
Jeesuksien erilaisuudella ei kuitenkaan ole tekemistä blogin aiheen kanssa. Olisi ollut mukava keskustella aiheesta ilman siihen liittyviä oletuksia.
Olen samaa mieltä Anteron kanssa siitä, että tässä pienessä ”blogiyhteisössä” ei juuri pysty asiallista keskustelua käymään kristinuskon perusasioista. Kommentit ovat liian usein a) syyllistäviä b) täysin käsittämättömiä c) teologisia kiemuroita. Olisi mukavaa, jos näköalat olisivat hieman laajempia useampien kommentoijien myötä. Kirjoittakaa kommenttejanne, lukijat. Vai onko täällä lukijoita?
Helka kirjoitti Anterolle mielestäni sellaisen kommentin, johon minäkin voisin yhtyä. Ei minullakaan ole mitään selkeätä vastausta Anteron kysymyksiin. Raamatussa on todella paljon kuvakieltä, jota ei voi kovin konkreettisesti tulkita. Luomis- ja syntiinlankeemustarinat kuuluvat niihin. Näitä ei taatusti ole kukaan ollut kirjaamassa ylös niiden tapahtuessa. Siitä huolimatta ne ovat hämmästyttävän todellisia, vaikka eivät kirjaimellisesti. Kuvakieli, jos mikä, on varsin otollista erilaisille tulkinnoille ja käsityksille, joita maailma on pullollaan. Tässä ei nyt ole kyse siitä, miten JT:n ja ”aidon kristillisyyden” käsitykset poikkeavat toisistaan. Poikkeuksia on, mutta yhteistäkin on, etenkin juuri VT:n asioissa, jolloin kristinuskosta ei vielä ollut tietoakaan. Näitä asioita saa kyllä pohtia hyvinkin koko ikänsä, eikä 100% selvyyttä tule tämän ajallisen elämän aikana.
Minua ainakin hieman häiritsee jo nämä vanhakantaiset sanat ”synti”, ”lankeemus” ja ”pelastus”, joiden merkitys on melko laaja ja epäselvä tavalliselle ihmiselle. Ne ovat niin läpeensä uskonnollisia sanoja, että niiden selittäminenkin on helposti hyvin uskonnollista ja teologista. Eli ei kovin ymmärrettävää.
Kari: ”Olen samaa mieltä Anteron kanssa siitä, että tässä pienessä ”blogiyhteisössä” ei juuri pysty asiallista keskustelua käymään kristinuskon perusasioista. Kommentit ovat liian usein a) syyllistäviä b) täysin käsittämättömiä c) teologisia kiemuroita. ”
Tuntuu siltä, että teologiset kiemurat toimivat myös osaltaan jonkinlaisena turva-alueena, jonka taakse piiloudutaan suurten kysymysten äärellä. On helpompaa lainata koukeroita kuin käsitellä vaikeita asioita puhtaalta pöydältä ja samanarvoisesti kanssakeskustelijoiden kanssa. No, inhimillistähän tuo vain on. Mutta kyllä siinä menetetään keskustelun autenttisuus ja se mahdollisuus, joka dialogilla parhaimmillaan on.
Kari: ”Helka kirjoitti Anterolle mielestäni sellaisen kommentin, johon minäkin voisin yhtyä. Ei minullakaan ole mitään selkeätä vastausta Anteron kysymyksiin.”
Mielestäni ainakin hyvänä yrityksenä käy edellä mainitsemani kirja, johon suomenkielinen kirja-arviokin paneutuu mukavan laajasti.
Kiitos erinomaisesta kommentistasi.
Ari Pasanen: ”Siis kun tuot esille että tiede kukistaisi syntiinlankeemuksen niin kuinka se on sen tehnyt”
Siten, että Raamatun esittämää syntiinlankeemustapahtumaa ei ole voinut koskaan olla olemassakaan. Siis sellaisena, kuin se Raamatussa esitetään. Edenin puutarhassa ensimmäisen ihmisparin toimesta ja sitä rataa.
Ari: ”kuinka tiede selittää ihmisen taipumuksen pahaan eli siihen että se jopa lopulta tuhoaa maapallon, onko tieteellä tähän vastausta ja vieläpä ratkaisua?”
Ei pahuus ole tieteellisesti katsoen mikään ongelma. Pahuus on määritelmä, jonka ihminen on antanut tapahtumille, joissa koetaan esimerkiksi epäoikeudenmukaisuutta ja inhimillistä kärsimystä. Luonnossahan tätä vastaavaa ”pahuutta” esiintyy jatkuvasti. Siellä syödään heikommat ja vahvimmat ja sopeutuvimmat pärjäävät. Ihan samaahan me ihmiset toteutamme. Sillä erotuksella, että meillä on demareita ja sosiaalitoimi.
Siitä ei ole mitään varmuutta, että ihminen tuhoaa maapallon väistämättä.
Ari: ”Tätä haluan verrata toisiin ”eläin” lajeihin, miksi ne eivät tuhoa vaan elävät lajilleen tyypillisesti?”
Elämmehän mekin lajillemme tyypillisesti. Mikä toimintamme ei olisi lajillemme tyypillistä? Siksi toisekseen, jos päästät vaikkapa kissaeläimiä saarelle, jossa niitä ei ole aikaisemmin ollut ja saarella elää joku kissaeläimelle maukas saalislaji, kissaeläin tappaa saalislajin ja tuhoaa siten saaren ekosysteemin ja edellytykset lajinsa selviytymiselle.
”Luonnossahan tätä vastaavaa ”pahuutta” esiintyy jatkuvasti.”
-Eli… Pahuutta ei oikeastaan ole?
Syntiinlankeemuksen suhteen en itsekään ajattele että on tapahtunut ”omenavarkautena”.
Mutta ihminen on tullessaan tietoiseksi itsestään, alkanut tehdä pahaa. Lankeemus on siinä, että ihminen tekee pahaa, eläimet toimivat vain vaistonvaraisesti.
Sari: ”Eli… Pahuutta ei oikeastaan ole?”
Määrittelisin pahuuden tarkoitukselliseksi teoksi, jossa tekijä lasketaan syyntakeelliseksi. Putin ja kristinuskon Jumala Raamatun tarinoissa ovat aiheuttaneet pahuutta tarkoituksellisesti. Kuten monet muutkin diktaattorit.
”Putin ja kristinuskon Jumala Raamatun tarinoissa ovat aiheuttaneet pahuutta tarkoituksellisesti.”
-Jos unohdetaan Putin hetkeksi, niin… ajatteletko ateistina asian siten, että kertomusten kirjoittaja on halunnut jostain syystä kuvata Jumalan pahana? Mikä tämä syy mielestäsi voisi olla?
”Määrittelisin pahuuden tarkoitukselliseksi teoksi, jossa tekijä lasketaan syyntakeelliseksi.”
-Varsinainen pahuuden määritelmä tuosta oikeastaan puuttuu. Onko se se, että on tarkoitus tuottaa toiselle vahinkoa ja kärsimystä.
Tosin, itse luen pahuudeksi myös oman edun tavoittelun, toisten ihmisten oikeuksista ja turvallisuudesta välittämättä, tai toisten kärsimyksen ja ahdingon pitämisen viihteenä.
Katsoin Netflixistä ”Squid gamen” ensimmäisen kauden. Youtubessa analysoitiin henkilöhahmot vähiten pahasta pahimpaan. Pahimman statuksen saivat ne rikkaat ylimykset, jotka katsoivat kilpailijoiden selviytymistaistelua huvikseen.
Sari: ”ajatteletko ateistina asian siten, että kertomusten kirjoittaja on halunnut jostain syystä kuvata Jumalan pahana? Mikä tämä syy mielestäsi voisi olla?”
Sellaisella Jumalalla on helpompi hallita kansaa. Kun Jumala on tarpeen mukaan julma, sitä, eli Jumalan puhetorvia, pelätään.
Sari: ”Varsinainen pahuuden määritelmä tuosta oikeastaan puuttuu. Onko se se, että on tarkoitus tuottaa toiselle vahinkoa ja kärsimystä.”
Pahuutta on monenlaista.
”Sellaisella Jumalalla on helpompi hallita kansaa. Kun Jumala on tarpeen mukaan julma, sitä, eli Jumalan puhetorvia, pelätään.”
-Tämän voin ymmärtää, ja olen jopa samaa mieltä.
Mutta näkisin silti, että on epäreilua sanoa Raamatun Jumalasta, että hän on ”itse pahuus”. Kun toisissa kertomuksissa hän selkeästi esiintyy hyvänä ja armahtavana. Enkä näe edelleenkään mitään loogista syytä sille, että ihminen loisi Jumalan, joka valehtelee olevansa hyvä 🙂
Muuten Antero… Tuli mieleen mahdollinen syy miksi sinut mielletään ehkä helpommin jehovan todistajaksi kuin ateistiksi.
Sama syy mitä itse ihmettelen. Se, että jatkuvasti puhut Raamatun Jumalasta kuin hän olisi todellinen ja Raamattu totta. (Jumala on itse pahuus, ”murhaaja alusta asti” ja ”Niiniven armahtaminen oli yksittäistapaus, joka ei tee tyhjäksi kaikkea sitä pahaa mitä Jumala on tehnyt”).
Eli sitä mietin ja tarkoitan että onko niin pitkälle menevä ”eläytyminen” fundamentalistiuskovan näkemyksiin oikeasti tarpeen ja mielekästä.
Syntiinlankeemuskertomus kuten muutkin raamatun alkukertomukset ovat symbolisia kertomuksia maailman ja nykyisenkaltaisen ihmislajin syntymästä. Kertomusten tarkoitus on osoittaa että maailma ja ihminen on luotu Jumalan tahdosta ja että ihmisyyteen on alusta asti kuulunut mahdollisuus valita hyvän ja pahan välillä. Taipumus valita paha silloin kun se palvelee omia etuja on tässä maailmassa ihmisen osa. Pelastusta tarvitsen siksi, että tuosta pimeästä perinnöstä osallisena olen tehnyt syntia ”omasta syystäni, omasta suuresta syystäni”.
Kiitos vastauksesta.
Jos syntisyys periytyy geeneissä eikä sille voi mitään, miten se voi olla kenenkään oma syy tai tahto?
Ovatko perinnölliset sairaudetkin henkilön oma syy ja tahto?
Jos syntisyys periytyy geeneissä eikä sille voi mitään, miten se voi olla kenenkään oma syy tai tahto?
Tämä on kysymys jonka olen eri muodoissa myös usein palstalla esittänyt saamatta kertaakaan relevanttia vastausta. Miten y h d e n alkuihmisen tekemä rike saattoi syyllistää ja vaurioittaa (perisynnillä) miljardeja ihmisiä, joilla ei ko. tekoon ole ollut osaa eikä arpaa ja ilman tiettyä ehtoa johtaa heidät kakki helvettiin kärsimään ikuista kidutusta vuosimiljoonista toisiin. Voiko tämmöinen Jumala – minusta rakkauden irvikuva- olla oikeudenmukainen eli vanhurskas?
Ajattelen, että ns. perisynti tarkoittaa taipumusta toimia vastoin Jumalan lakia. Ihminen ei ole vastuussa esivanhempiensa synneistä, vaan ainoastaan omisya ratkaisuistaa. Yhä uudelleen joudumme valinnan eteen: toiminko niinkuin tuntuu hyvätä ja itselle edulliselta vaikka tiedän vaihtoehdon vääräksi vai toiminko Jumalan tahdon mukaisesti vaikka se aiheuttaakin minulle hankaluuksia. Vaikka aina ei tällaista valitatilannetta olekaan, niitä kuitenkin tulee eteen monta kertaa elämän aikana. Inhimillinen kokemus osoittaa, että kukaan ei jokaisesta valintatilanteesta selviä lankeamatta tuohon itselle muka edulliseen vaihtoehtoon. Kaikesta tästä joutuu vastaaman tämän elämän päätyttyä. Siksi tarvitaan armo, siksi tarvitaan Kristus, ilman häntä taivas jäisi tyhjilleen.
”Ajattelen, että ns. perisynti tarkoittaa taipumusta toimia vastoin Jumalan lakia. Ihminen ei ole vastuussa esivanhempiensa synneistä, vaan ainoastaan omista ratkaisuistaan.”
Mutta eikö Yrjö S. tämä ’taipumus’ tehdä omia vääriä syntisiä ratkaisuja johtunut ja johdu juuri tuosta yhden Eevan ensimmäisestä väärästä ratkaisusta? Johon siis muut ihmiset eivät ole syypäitä?!!! Jos ei näin, niin silloinhan Jumala on itse luonut tämän ’taipumuksen’ jokaiseen syntyvään ihmiseen !!!!
Jokin tässä syntisyyssopin logiikassa mättää ja pahasti!
”Vaistonvaraisesti” ? Meillä on kissa. Kerran se toi linnun sisään. Lintu oli elossa, joten otimme sen pois ja päästimme lentämään. Sanoimme kissalle, että lintuja ei saa tuoda. Kissa murjotti pitkään. Kerran se närkästyi meille väärästä ruoasta ja kosti sen tuomalla kuolleen (tappamansa ?) linnun. Se heitti sen jalkojemme juureen ja pinkaisi pakoon. Kissa siis osaa ajatella pitemmälle kuin luulemme. Se teki sen selvästi tahallaan ja välttääkseen nuhtelun juoksi ulos. Myöhemmin tuli muina miehinä sisään. Sen jälkeen lintuja ei ole tullut.
Täytyy myöntää, että aikoinaan tulin itsekin siihen päätelmään, että kissat ovat ajattelevia ilkeämielisiä olentoja.
Ajalta, jolloin jaoin kesätyönä lehtiä, ja kissat kävivät pissaamassa lehtilaukkuun 🙂
Toimiikohan ihminenkin ”luonnontilassa” ollessaan yhtä lailla vaistojensa varassa kuin eläimetkin? Sivistyttyään hänellä on sitten mahdollisuus valita toisin ja jarrutella vaistojaan… Siis sanoa itselleen ”ei”. Päihteet taas vaikuttavat toiseen suuntaan tuossa sivistyksessä.
Toki Charlotan kanssa samaa mieltä siitä, että eläimetkin osaavat kyllä olla joskus ”sivistyneitä” 😁. Ihmiset taas eivät aina.
Pohdin blogissa esitettyä ajatusta siitä, että syntiinlankeemusta ei ole tapahtunut, koska tiede selittää ihmisen olemassaolon ajaksi enemmän kuin 6000 vuotta.
Miksi ihmiselle tulee ”synnintunto”? Syntiä ei ole? On vain vääriä valintoja? Miksi ihminen tuntee häpeää väärästä toiminnasta? Nämä ajatukset nousevat minulle sen ajatuksen pohjalta (evoluutio), että eloton materia (ilman olemassa olevaa moraalia), on kehittynyt inhimilliseksi olennoksi, joka on alkanut pohtia oman olemassaolonsa syytä sekä kysymyksiä elämän oikeasta ja väärästä.
Miksi Raamatun 10 käskyä tuntuvat olevan aika hyvät yhteiskunnan järjestyksen kannalta? Nämä suojelevat lähimmäistä minun vääriltä valinnoilta sekä minua lähimmäisen vääriltä valinnoilta? Aika hyvä setti?
Syntiinlankeemusasia on traditiomme ketjussa saada asianmukaista opetusta murheellinen asia.
Kirkot ja uskonnolliset yhteisöt ovat suurelta osin mitätöineet kehnolla todistuksella ja sitten opetuksella Jumalan suurenmoiset, silloin vielä orastavat lahjst omassatunnossa ja kyvyssä valita, perisyntikäsityksessään mikä on nykyisen Ihmissuvun alku silloin Ihmisen anomalian erijatkuvuudessa Luomisen kahdeksantena päivänä.
Moista takkua on ymmärrettävästi vaikean tuskallista myöntää, ja näin saamme eteenkinpäin todistusta missä olisi ollut hyvä jatkaa elämistä yhtä muiden Luotujen kanssa alastomana ja samalla ymmärryksellä vielä silloin ymmärretyssä paratiisissa.
Edellisten lahjojen ilmenemistä vielä orastavina ei muualta Vanhasta Testamentista löydy.
Kurjan huono traditio opetuksessa on joltinen synti, eikä pienemmästä päästä.
Pekka Väisänen, erikoinen kommentti. Minun täytyy myöntää, että sinun tapasi ilmaista asiaa, on vaikeasti avautuva minun ymmärrykselleni, jonka itse aina olen vajavaisen todennut olevan.