Syyskuun alussa elämä normalisoituu Palestiinassa. Kuten kaikkialla siinä maailmassa, missä elämä sykkii ilman jonkinlaisen katastrofin läsnäoloa, koulut alkavat. Pojilla on usein siniset paidat, pienillä tytöillä siniset kouluhameet, vanhemmat tytöt pukeutuvat mustaan ja valkoiseen. Tunnistan tunnelman omasta elämästäni koulumaailmassa ja kolmen tyttären isänä: elämä on täynnä jännitystä ja innostusta. Uusi koulureppu on tärkeä ja usein tuntuu, että pieni ihminen murskautuu repussa olevan maailman tiedon ja murheen alle. Mutta ei: sen taakan kantaa nuori elämä hymyillen ja ulkomaalainen täällä Yattassa saa vielä kaupan päälle kikatuksen ja ystävälliset englanninkieliset lauseet ”How are you” ja ”What’s your name”. Vaatimaton kielitaito otetaan oitis käyttöön. Maailma on avautumassa, maailma on täynnä iloa ja toivoa.
Yattan kaupungin kaakkoispuolella aukeaa alue nimeltä Masafer Yatta. Alue näyttää ensisilmäyksellä kuolleelta erämaalta mutta silmä ei kerro oitis kaikkea. Masafer Yattassa asuu n. 1500 ihmistä perinteistä vuohenkasvatuselämää eläen noin kymmenessä pienehkössä yhteisössä. Alue on elänyt Israelin armeijan tuhoamisuhan alla, koska armeija on määritellyt alueen kovapanosammuntojen sotilasharjoittelualueeksi. Siitä Masafer Yattan toinen nimi: Firing Zone 918. Alue rajoittuu vuoden 1949 tulitaukolinjaan eli vihreään linjaan ja linjan toisella puolella, virallisessa Israelissa on suuri erikoisjoukkojen koulutuskeskus. Pienenä detaljina mainittakoon, että Masafer Yatta on ainoa alue, jonka kohdalle ei suunnitella Palestiinaa halkovaa ja pirstovaa eristysmuuria, jota usein sievistellen turvamuuriksi kutsutaan. Israelilaisten luontoaktivistien toiminnan tuloksena Negevin autiomaan gasellit saavat nyt vapaasti ylittää rajan. Armeijan kovapanosammunnat eivät ilmeisesti haittaisi pahemmin gasellien vaeltelua.
Masafer Yatta on jo kerran tyhjennetty asukkaista mutta israelilaisten kansalaisjärjestöjen toiminnan ansiosta ihmiset saivat palata koteihinsa. Armeija on säilyttänyt vaatimuksensa alueeseen ja liikkuu siellä tietenkin vapaasti, häiritsee ihmisten liikkumista ja on antanut tuhoamismääräyksen suurimpaan osaan kiinteistä rakennelmista. Tämä tarkoittaa sitä,että minä yönä hyvänsä (talojen hävitykset tehdään yleensä yön pimeydessä ja varoittamatta) puskutraktorit ilmestyvät kylään ihmisten järkytyksestä piittaamatta. Uudet palestiinalaisten rakennukset eivät tietenkään saa rakennuslupaa, joten uudisrakennus on valmistuttuaan luvaton ja voidaan tuhota milloin vain.Miksiköhän alueen rakennukset näyttävät hieman primitiivisiltä? Miksi rakentaa jämerästi, koska tuhouhka on todellinen ja jatkuvasti läsnäoleva.
Israelin armeija sai näpäytyksen, kun Israelin korkein oikeus määräsi 2.9.2013 armeijan neuvottelemaan paikallisten asukkaiden kanssa. Oikeusistunnossa korkeimman oikeuden tuomari keskeytti armeijan selonteon ja totesi,että armeijan argumentit ovat tutut ja että armeijan tulee nyt siirtyä seuraavaan vaiheeseen: ottaa huomioon ihmisten tarpeet. Tähän asti armeija on saanut määritellä tarpeensa vapaasti ja vain Israelin kansalaisjärjestöjen (erityisesti Association for Civil Rights in Israel eli ACRI) puuttuminen asiaan mahdollisti uuden vaiheen alueen tulevaisuuden käsittelyssä. Palestiinalaiset itse, alueen asukkaat, eivät tietenkään yksin voineet tehdä mitään. Heillä ei ole mitään sananvaltaa Oslon sopimuksen mukaisella alueella C, johon 60% Länsirannasta kuuluu.
Palestiinalaiset ja heidän edustajansa olivat päätökseen tyytyväisiä, koska välittäjäksi ehdotettiin eläkkeellä olevaa korkeimman oikeuden tuomaria Yitzhak Zamiria, miestä Israelin oikeuslaitoksen huipulta. Israelilaisen oikeuslaitoksen perusbyrokraattisuudesta kertoo se,että korkeimman oikeuden päätös on vasta keskustelun alku. Armeija antaa vastauksensa päätökseen lokakuussa ja prosessi etenee. Armeijan toimivallan perimmäistä oikeutusta palestiinalaisalueella nimeltä Masafer Yatta ei oikeus kiistänyt. Se vain rajoitti sitä.
Israelilainen kirjallisuuden nobelehdokas David Grossman kirjoitti vetoomuksen Masafer Yattan puolesta (uutinen Haaretz 2.9.2013). Vetoomuksen kielenkäyttö kertoo tuhansien israelilaisten tuntemuksista maansa harjoittamaa miehityspolitiikkaa kohtaan. Näiden aitojen israelilaisten ihmisten kanssa, jotka ovat menettäneet lapsiaan sodissa ja rakkaitaan menneisyyden itsemurhaiskuissa, EAPPI-ohjelma haluaa olla yhteistyössä. Enemmistönä he eivät Israelissa ole.
Grossman, jonka oma poika kaatui Libanonin sodassa ja joka siis on myös virallisen Israelin sankari, kirjoittaa:
”Me emme voi tuoda rauhaa tänään. Mutta vähintä,mitä voimme tehdä on paljastaa ja tuomita ”pieniä” paikallisia törkeitä rikkomuksia. Edelleen jatkuvan miehityksen, järkkymättömän kyynisyyden ja pahansuopuuden todellisuudessa jokaisella meistä on moraalinen velvollisuus yrittää lievittää kärsimystä; tehdä jotain, jotta miehityksen jättiläismäinen ja julma käsi ei tekisi tuhotöitään”
EAPPI-tarkkailijoiden työnä on olla mukana Masafer Yattan koulukuljetuksissa. Tämän tehtävän jaamme amerikkalaistaustaisen Christian Peacemakers Team- järjestön ja italialaisen Operation Dove-järjestön kanssa. Koulukuljetukset tehdään YK:n jeepillä ja japanilaisen rahoituksen turvin. Koulukuljetus on osa UNICEF:in ”Access to Education”-ohjelmaa. Kaikkien näiden kansainvälisten järjestöjen tehtävänä on suojella lapsia armeijan läsnäolon tuomalta pelolta. Israelin armeija on kurinalainen ja tehokkaasti toimiva järjestelmä, jossa suurimpaan mielivaltaan puututaan täysin toisin kuin esim. Syyrian sisällissodan osapuolet tekevät. Kuitenkin armeijan tehtävänä on kontrolloida, hallita, olla läsnä ja näyttää aseisiin eli väkivaltaan perustuvaa fyysistä voimaa. Surullinen on se lapsuus, jossa turvallisuuden tunne pitäisi saavuttaa kohtaamalla koulumatkalla hampaisiin asti aseistautunut vieraan vallan sotilas.
Kirkkaat silmät ja vastustamaton hymy: palestiinalaisen lapsen koulun alku tuo sen seuraajalle elämän sykliin kuuluvan uuden alun mahdollisuuden todelliseksi. Millainen on maailma kymmenen vuoden kuluttua, kun nyt kouluaan käyvät kirkassilmät suunnittelevat perheen perustamista ja haaveilevat, kuten kaikki heidän ikäisensä? Paul Simonin laulu ”Boy in a Bubble” on kohta 30 vuotta vanha mutta edelleen se iskee arkaan paikkaan. Uskommeko, että maailma voi muuttua? Onko meillä tulevaisuus? Mitä voimme tehdä Jumalan maailman eli paremman tulevaisuuden puolesta? Maailmamme on kaikesta nykysynkistelystä huolimatta tullut monella tavalla paremmaksi paikaksi vuoden 1986 jälkeen. Apartheidin romahdus Etelä-Afrikassa, Pohjois-Irlannin rauhoittuminen, Berliinin muurin kaatuminen, rajojen avautuminen, tekniikan huima edistyminen… Uudet uhat ovat todellisia mutta niin on usko siihenkin, että meillä on tulevaisuus ja toivo. Kuten Paul Simon laulaa: ”These are the days of miracle and wonder”. Siis tänään, silmiemme alla.
Paul Simon: The Boy in the Bubble
”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” (Jeremia 29:11). Ei kai kukaan enää kuvittele, että tämä lupaus on annettu vain Israelin ruhjotulle ja ruhjojaksi tulleelle kansakunnalle?
Mikä ihmeen ”miehitys” ?
Mitkä ihmeen ”palestiinalaiset” ?
Gazassa ei ole yhtä ainoaa israelilaista, ei yhtä ainoaa juutalaista. Aikanaan Gazan alue kuului Egyptille, nykyään israel on luovuttanut sen alueen näille jordanialais- ja egyptiläistaustaisille arabeille, jotka marrkinovat itseään ”palestiinalaisina” tai ”palestiinan kansana”.’
Ns. ”Länsiranta”, alueella, minkä nimi on Juuda (mikä kertoo sen ent. asukkaista) on jonkin aikaa kuulunut Jordanialle, joka otti sen haltuunsa eräässä sodassa ja menetti sittemmin israelille. Jordanialla ei ole siihen aluevaatimuksia.
”Palestiinan valtiota” ei ole ikinä ollut, ei myöskään muista arabeista erottautunutta ”palestiinan kansaa”, ”palestiinalaisia”, ei ”palestiinalaisten” maata tai aluetta, mitä paha Israel miehittäisi.
Mutta nämä ”palestiinalaiset” osaavat mediasodan, ja Suomen media on, toimittajiensa poliittisten suuntausten takia, täysin heidän äänitorvensa. Niin myös ikävä kyllä näköjään Kirkon Ulkomaanapu. Millä valtuuksilla?
Ari Lahtinen: voit aivan hyvin olla koko kansainvälistä yhteisöä ja israelilaista käytäntöä vastaan määritelminesi. Käsitteet ”palestiinalaiset” ja ”miehitys” ovat täysin yleisessä käytössä myös Israelin mediassa, joten ei siihen mitään suomalaisen toimittajan poliittista taustaa tarvita, jos niitä käyttää. Pelkkä selkeä yleistieto riittää. Jos olet eri mieltä israelilaisten kanssa, voit sen toki tuoda julki.
Kerro lisää ”palestiinan kansasta”, miten se eroaa muista arabeista, vallankin jordanialaisista ja egyptin arabeista, joista heidän enemmistönsä periytyy. Mikä oli Jasser Arafatin etninen tausta, mikä Mahmud Abbasin? Mistä olivat kotoisin, minkämaalaisista vanhemmista?
Kerro ”Palestiinan maasta”, mitä Israel ”miehittää”. Missä kulkivat sen rajat? Vai kattoiko se mielestäsi kenties nykyisen Israelin valtion alueen, kuten Hamasin uudessa logossa?
Mielellään anna edellämainituille kunnon määrittelyt.
Kerro myös, paljonko ”palestiinan kansa” haluaisi vaatimalleen omalle valtiolle maata? Sen nykyisen Israelin alueenko, näin ainakin palestiinalaishallinto puhuu arabiaksi omalle väelleen, ulkomaisille tiedotusvälineille toki toisin.
P.S. Et ole vieläkään vastannut edellisen blogisi kommenteissa esittämääni kysymykseen oleskelusi rahoituksesta? Keskusteluun kuuluu vuorovaikutteisuus, ja myös se, että voi kysyä, ja saada vastauksen. Mutta taitanet pitää vain yksisuuntaisesta julistamisesta.
Palestiinan kansan määrittelystä en nyt lähde kanssasi turhaa vääntöä tekemään, Ari. Minua kiinnostaa se,mikä on todellisuus täällä eivätkä hypoteettiset arviot siitä, kuka tuli mistä. EAPPI-ohjelman rahoitusta koskeviin uteluihisi voin sanoa, että Kirkon Ulkomaanapu yhdessä Suomen Valtion ja UNICEF:in kanssa osallistuu toimintamme rahoitukseen. Minulla ei ole täällä tilikirjoja, joten tarkkoja summia en osaa antaa. Tiedän vain, että palkkaa en saa, matkani ja asumiseni kustannetaan. Jos asia OIKEASTI sinua kiinnostaa, saat tarkat tiedot KUA:sta. Minä vaan toimin täällä Palestiinan kirkkojen kutsusta.
Rahoitus tulee siis juuri sieltä, mistä pelkäsinkin. Meiltä kirkon jäseniltä ja veronmaksajilta.
Maksajana, sekä kirkollisveron, että valtionveron, en tahtoisi kustantaa tällaista propagandatoimintaa, mitä harjoitat, ja mitä KUA harjoittaa, vieläpä kirkkomme julkisivun takana, ja mitä EAPPI harjoittaa. Näissä on ”syylliset” ennalta päätetty, ja sitten lähdetään veronmaksajien rahoilla oleskelemaan ja kyttäämään, josko saisi ennakkoasenteisiinsa sopivia poimintoja.
Onneksi voi sentään jättää edes UNICEF:in suoriin keräyksiin rahaa antamatta. Kirkostakin voi erota, jos se antaa Ulkomaanapunsa sekoilla yksisilmäisessä poliittisessa aktivismissa.
Mutta et sentään edes yritä argumentoida ”palestiinan kansan” määrittelemiseksi. Vaikeata se olisikin.
Israel valtasi Länsirannan Jordanialta ja Gazan Egyptiltä vuoden 1967 sodassa. Minkä valtion alueita Israel parhaillaan miehittää?
Pekka Sartolan haastattelu
”Jerusalem studio : Israel, miehittäjä?”
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=28798
Ja toinen asia: Odotan vielä mahdollista vastausta kysymykseeni: ”Mitenkähän työntekijän oma suhtautuminen armeijan kavereihin mahtaa vaikuttaa lasten turvallisuuden tunteeseen?”
Se on hienoa että lapset pääsevät kouluun. Toinen asia on sitten se, mitä siellä opetetaan. Todennäköisesti Yattan lapsetkin oppivat koulussa että ”juutalaiset ovat apinoiden ja sikojen jälkeläisiä” ja että juutalaisvaltiolla ei ole oikeutta olla olemassa. Useimmiten PA:n alaiset koulut on nimetty jonkun terroristin, terroristi-iskun tai jihadistin mukaan, kuten esimerkiksi The Al-Khansa Girls’ Elementary School (Yatta Municipality) tai The “Dalal Mughrabi” Girls’ High School –(Al-Shuyoukh, Hebron). Dalal Mughrabi surmasi bussikaappauksessa 37 israeliaista siviiliä, joista 12 oli lapsia. Siinäpä roolimalli tytöille.
Days of Miracle and Wonder? Enpä tiedä. Ehkäpä PA:n antisemitistisen ideologian romahtaminen voisi olla Etelä-Afrikan apartheidin romahtamiseen verrattava ihme, mutta se voi tapahtua vasta sitten kun silmät avautuvat tuomitsemaan tämän vihan ideologian lähellä ja kaukana.
Minna: Taman miehityssanan merkityksen kanssa neppailu vie asian, kenties tarkoituksellisesti, sivuraiteille. Annetaan sanalle mika sisalto tahansa, lopputotuudeksi jaa, etta Israel hallitsee sodassa valloittamiaan alueita ja kaiken kattava sopimus tilanteen selvittamiseksi puuttuu. Israel hallitsee Palestiinalaisaluiden arkea lasnaolollaan eika se ole liittanyt alueita itseensa (Golania lukuum ottamatta) eli se ei anna alueen asukkaille sananvaltaa tahan lasnaoloon ja sen vaikutuksiin. Sellaista tilannetta mina ja koko kansainvalinen yhteiso seka sadat tuhannet israelilaiset kutsuvat miehitykseksi. On tarkeaa palata niihin poliittisiin vaihtoehtoihin, joita tulevaisuudessa on myohemmissa blogeissa. Keskustellaan sitten niista.
Risto: olet onnellisessa asemassa, jos olet arabian kielen taitoinen ja paaset syventymaan palestiinalaisten oppikirjojen vihapuheisiin. Itse en siihen kykene, niin paljon kuin sita haluaisinkin. Olisin todella kiinnostunut kuulemaan, milla tasolla Palestiinan koulujarjestelmaa tama vihapuhe opetetaan? Mielellani tekisin myos eron Gazan ja muun Palestiinan valilla. On selvaa, etta Hamasin hallitsema aineisto sisaltaa kovempaa tekstia kuin muun , PA:n hallitseman Palestiinan.
Olen saanut tutustua englannin oppikirjoihin peruskoulun yhdeksanteen luokkaan asti. En ole loytanyt yhtakaan vihapuheeksi tulkittavaa lausetta. Historian ja yhteiskuntaopin oppikirjoissa saattaa hyvinkin olla ainakin puutteellista tietoa, sita en epaile ollenkaan.
Suurin ongelma palestiinalaisessa koululaitoksessa lienee sen tehottomuus. Englannin oppikirjat ovat teksteiltaan erittain korkeatasoisia mutta ihmisten englannin osaamisen taso on surkeaa, jopa monien koulutettujen osalta. Jos koulun tarkoitus olisi opettaa vihaamaan, niin sen osalta opetus epaonnistuu viela surkeammin. Usko huviksesi, koska muuten et varmaan usko, silla muu veisi pohjan koko ajattelultasi: palestiinalaiset eivat vihaa israelilaisia. Varmaan on yksiloita ja erityisesti uskonnollista ja poliittista retoriikkaa, joka antaa toisen kuvan. Sen todellisuus ei ole todellisuutta on the ground, paikan paalla ja kaikkien ihmisten mielissa.
Muutenkiaan en pida siita, etta kauneus selitetaan rumuudeksi. Tulevaisuuden toivon siemenet pienten koululaisten aloittaessa aherruksensa ei pitaisi olla vaantelyn ja kaantelyn kohde. These are the days of miracle and wonder. Oikeudenmukaisen tulevaisuuden alku. Sellaisen oikeudenmukaisuuden, missa vihaltakin kitketaan kasvumahdollisuus pois.
PA:n koulutussysteemin vihan ideologia on ollut jo pitkään yleisesti tiedossa, ja siitä saa varsin kattavaa ja puolueetonta tietoa Juha vaikka et arabiaa osaakaan. Kun PA julkaisi koulukirjat (asteet 1-12), silloinen senaattori Hillary Clinton arvioi niitä seuraavalla tavalla: