Terveisiä UUT:n pikkujoulusta!

Se oli jatkoa UUT:n järjestämälle seminaarille hengellisestä väkivallasta, jossa oli ollut aiheesta luentoja. Itse en päässyt siihen tilaisuuteen vasta kun glögimukilliselle, joten en voi siitä enempi kertoa, mutta uskon että asiasta uutisoidaan kohta jossakin. Mutta pikkujoulussa olin mukana ja nyt siitä hieman.

Siellä oli edustettuna ainakin vanhoillislestadiolaisuus, helluntailaisuus ja J:n todistajalaisuus. Kaikki olivat tietty entisiä uskonyhteisönsä edustajia. Itselleni suurin osa porukasta oli ihan tuntematonta, mutta kumma kyllä, tai ei oikeastaan ollenkaan kumma; juttu luisti. Miksi näin? Siksi, että kokemukset ovat samankaltaiset, ihan hämmästyttävän samankaltaiset.

Kaikista vertaistukitapaamisista, kaikkein selkeyttävintä ja päänuppia eheyttävintä ja ahdistusta vähentävintä, on ollut keskustella muista tiukoista uskonyhteisöistä irtautuneiden kanssa. On ollut todella avartavaa ja helpottavaa huomata, että muuallakin on ”taivas maan päällä” –kokemuksia, jotka pitävät kiinni liikkeessä, omanlaisiansa tulkintoja ja korostuksia eri raamatunkohdista, samantapaisia perusteluja oikeassa olemisesta, ulkopuolisten demonisointia, vaikeutta irtaantua liikkeestä jne. Näissä keskusteluissa tulee niin höpläytetty olo, ettei mitään rajaa. On helpompi ymmärtää oman itsensä höpläytyminen toisen ihmisen höpläytymisen kautta.

Suosittelen UUT:n vertaistukitapaamisia kaikille tiukasta uskonyhteisöstä pois lähteville. Se helpottaa irtaantumista tosi paljon ja se helpottaa nimenomaan ylikuormittunutta psyykeä. Näin taas täältä kyökistä käsin.

Lopuksi, ettei mene ihan liian vakavaksi tämä elämä, sallinette tällaisen suomalainen, ruotsalainen, norjalainen –tyylisen vitsin konsernilaisesta, todistajalaisesta ja laestadiolaisesta. Tarkoitukseni ei ole pilkata minkään yhteisön uskoon liittyviä asioita, vaan tarkoitukseni on tuoda esille ihmisoppia kevennyksen suoman välimatkan avulla.

Kai Karvaleuka, Joni Totuudentorvi ja Veli Lammas olivat Pyöreän Pöydän äärellä keskustelemassa autuudenasioista ja kun kukaan ei meinannut päästä kenenkään niskan päälle oikein missään asiassa, homma äityi kilpailuksi siitä, keitä heistä maailma pilkkaa eniten. Kaikille Pyöreän pöydän keskustelijoille oli nimittäin yhteistä se, että maailma pilkkaa heitä ja että jokaisella se oli tunnusmerkkinä Oikeassa Olemisesta ja Ainoasta Oikeasta Uskosta.

Kai kertoi ääni väpättäen, kuinka heidän kimppuunsa on käyty kun he haluavat noudattaa Ison Kirjan ohjetta Pyhistä Suudelmista ja kuinka hirvittävää pilkkaa heidän on täytynyt sietää, kun noudattavat samaisen kirjan ylensyöntikieltoa, niin että jopa heidän naisiansa on arvosteltu ihan terveydenhoitajien toimesta Neuvoloissa asiasta. Läskiä pitäisi kuulemma saada lisää, onko hullumpaa kuultu???

Joni kohensi asentoaan tuolissa ja tuumasi: eihän tuo nyt ole vielä mitään, kuuntelehan tätä! Kun me noudatamme Ison Kirjan ohjetta lähetyskäskystä, jonka mukaan ovelta ovelle täytyy mennä pareittain puhumaan valtakunnan asioista, niin saamme osaksemme niin rumaa kohtelua ja pilkkaa, ettei mitään rajaa; ovia vedetään nenän edestä kiinni pilkkapuheiden kanssa, niin että meinaa nenä jäädä väliin. Eikä tuo vielä mitään, mutta niin ikään terveydenhoitoväki on meidänkin kimpussamme: kun emme halua itsellemme verensiirtoa, meitä pilkataan asian johdosta, vaikka käsityksemme perustuu niin ikään Isoon Kirjaan! Jonin puhuessa, kyyneleet alkoivat virrata vuolaina pitkin hänen kalvenneita poskipäitään.

Veli istui rennon letkeänä tuolissaan ja varmana voitostaan tässä asiassa, hänen ei tarvinnut edellisten tavoin värisytellä ääntään eikä vuodatella tekokyyneliä, asiat puhukoot puolestaan. Ensin hän kertoili laveasti siitä, kuinka heidän elämäntapojaan arvosteltiin ja pilkattiin. Sitten hän siirtyi myös terveydenhuollon piiriin ja kertoi, kuinka heidän rakkaita sisariaan painostettiin ehkäisemään ja joskus jopa abortteihin mukamas terveydellisistä syistä, mutta mikä oli siinäkin kaiken takana muu kuin raha ja kateus; nyt ne yrittävät ajaa sellaisia lakiuudistuksia läpi, mitkä veisivät uskovaisilta perheiltä kodinhoitotuet ja lapsilisät, REPIKÄÄ SIITÄ! Tässä vaiheessa Veli Lammas ei enää määkinyt lempeällä lampaanäänellä, vaan yltyi pyhään vihaan Ison Kirjan esimerkin mukaan. Samalla hän pyyhkäisi lihan käsivarrella koko Pyöreän Pöydän tyhjäksi kupeista ja tarjottavista.

Muut pöydässä istujat kalpenivat tehokkaan esityksen edessä, eikä heillä ollut enää mitään sanottavaa. Ei tuommoisen hengenpalon ja totisuuden edessä. Kai ja Joni lähtivät teroittelemaan sapeleitaan seuraavaa istuntoa varten.

 

Seuroissa Veli kertoi rakkaille veljille lyöneensä luut kurkkuun niin konsernin kuin todistajien edustajien kurkkuun. ”Minkäpä ne mahtavat, kun ei niillä ole kunnon perusteluita näkemyksilleen.”

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Henkisen tai hengellisen väkivallan uhrin kannattaa aina mennä lääkäriin. Mikään virallisen terveydenhoidon ulkopuoliset puuhastelut ilman lääkärin hoitosuositusta ei ole kannatettavaa. Mikä hoito on toiselle sopiva ei välttämättä sovi toiselle. Terveyden voi menettää helposti, mutta parantuminen vie aikaa. Terveydenhuollon ammattilaista ei mikään vertaistuki korvaa.

  2. Minusta se riippuu trauman syvyydestä, tarvitaanko toipumiseen lääkäriä vai ei, joskus voi selvitä ilmankin. Monet ovat sanoneet vertaistuen olleen ihan parasta apua. Mutta joskus tietty tarvitaan lääkäriäkin avuksi. Mun kohdalla lääkäri näki tervehdyttävänä sen, että puran traumaani kirjoittamalla. Se on kans yksi konsti. Ja älä sano Juha, ettei kirjoittaminen korvaa lääkäriä, kun just lääkäri määräsi mulle sen hoitokeinoksi

  3. Juha Heinilä: ”Terveyden voi menettää helposti, mutta parantuminen vie aikaa. Terveydenhuollon ammattilaista ei mikään vertaistuki korvaa.”

    Kuulepas nyt Juha, sinä et varmaankaan ole itse kokenut hengellistä väkivaltaa, mutta kuitenkin sinulla on vahvat mielipiteet, jotka tuot esiin.

    Sanoisin, että asia on juuri päinvastoin, eli mikään ei voi korvata vertaistukea! Kerron nyt omia kokemuksiani; minut hoidettiin SRK:n/RY:n toimesta työkyvyttömäksi. Meillä oli maatila – lypsykarja. seitsemän lasta. Eli olisin tarvinnut hyvän työkunnon, että olisin selvinnyt töistäni.

    Aina kun aloin virkistyä, tuli kutsu uuteen hoitokokoukseen ja taasen todettiin, että meissä vaimoni kanssa oli väärä henki. Viisaat papit ja saarnamiehet voivottelivat miten syvällä ja pimeitä olimme. Johtokunnan varapuheenjohtaja Ranto kauhisteli: ”Emme ole tienneetkään, miten kauhistuttava sieluntila noilla Korpeloilla on.”

    Masennuimme vaimoni kanssa, kun me emme yhtään ymmärtäneet ko. henkioppia. Rukoilin navetassa polvillani, että Jumala aukaisisi ymmärrykseni, että voisin tehdä semmoisen parannuksen. Jonka hoitajat hyväksyisivät ja vielä parempi, että löytäisin raamatusta kohdan, joka todistaisi henkiopin raamatun sanan mukaiseksi. Vaimoni rukoili myös ja valmisti ruokaa lapsille.

    Kunta lähetti kodinhoitajia vaimoni avuksi, että lapset eivät jäisi hoitamatta. Minä en jaksanut hoitaa eläimiä, oli tulla suuri vahinko. Menin lääkäriin, hän antoi rauhoittavia lääkkeitä ja lähetti minut psykolokin luokse. Kumpikaan, lääkäri, eikä psykoloki, he eivät yhtään ymmärtäneet, minkälaisessa pulassa olimme. Kun selitin, että minulta on kielletty usko, se, ettei minulle perheeni kanssa kuulu Jumalan armo! Ei, ei, eivät he yhtään ymmärtäneet.

    Minua eivät auttaneet lääkintäviranomaiset, en silti väheksy heidän ammatillista apuaan. Luulen, että jos minulla ei olisi niin vahvaa tuntemusta raamatun kirjoituksista, en olisi selvinnyt. Sen minä Juha sinulle sanon, että vertaistuki on ensiarvoisen tärkeää, että voisi selvitä suuremmilta henkisistä kärsimyksistä.

    Olen auttanut useita vl – uskon kahlitsemia uskovia vapautumaan ihmisopin kahleista. Arvostan suuresti noita nuoria uskovia, jotka ovat tulleet uskovien avuksi. Olen lukenut heidän kirjoittamiaan kirjoja, viimeksi luin Johanna Hurtig: Taivaan taimet – tutkimus lasten hyväksikäytöstä…

  4. Heino, arvauksesi meni vähän vikaan. Minä olen saanut hoitoa masennukseen 7 vuotta. Masennuksen syyt ovat moninaiset. Lähes aina syitä on enemmän kuin yksi. Hengellinen tai henkinen väkivalta on aina väärin. Olen kokenut näitä molempia. On hienoa käydä seurakunnassa, jossa opetetaan tervettä Kristuksen oppia. Hoitokokoukset ovat vertaistukea riippumatta siitä kuka sen järjestää. En väheksy kokemustasi. Lääkäreissä on eroja. Potilas huomaa sen, kun lääkäri ymmärtää mistä on kyse. Masennusta voidaan hoitaa monilla keinoin. Lääkehoidon rinnalla on usein terapiat. Laitoshoidosta ja terapiasta minulla on hyvät kokemukset. Tällä hetkellä masennukseni on loppuvaiheessa. Saa nähdä koska uskallan luopua siitä kokonaan.

  5. Juha Heinilä:
    ”On hienoa käydä seurakunnassa, jossa opetetaan tervettä Kristuksen oppia. Hoitokokoukset ovat vertaistukea riippumatta siitä kuka sen järjestää.”

    Voi olla, että arvioin sinut väärin. En kuitenkaan halua loukata, eli aliarvioida kokemuksiasi. Ehkä puhumme toistemme ohi, eli emme kohtaa niin, että ymmärtäisimme mitä toinen yrittää kertoa. Jo tuo lainaamani kappale sinun kirjoituksestasi saa minut epäilemään sitä, että erotatko sinä oikean ja väärän opetuksen. Oikeaa ja niin kuin sanot: ”tervettä Kristuksen oppia.” et taatusti kuule ry:n seuroissa!

    Voi tässä elämässä! Sinä kirjoitat: ”Hoitokokoukset ovat vertaistukea riippumatta siitä kuka sen järjestää.”
    Kävin Haapavedellä apteekissa 1998, eli vähän jälkeen kun puhuin radiossa hoitokokouksista. Farmaseutti katsoi reseptistä nimeni ja kysyi: ”Oletteko sama henkilö, joka oli haastateltavana yle ykkösellä?
    Sanoin, että minähän se olin. Silloin hän alkoi kertoa, että hän oli miehensä kanssa kokenut täsmälleen samat hoidot, kuin minä. Heidän uskonnollinen yhteisönsä oli vapaaseurakunta.

    Ainoa hoito joka sopii uskovalle, on Jumalan sanan hoito, eikä tämmöinen hoito tule ihmisiltä. Muistapa mitä Jumala sanoo:
    Hes. 34:15 ”Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään — näin sanoo Herra Jumala.
    16 Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita.”

    Minulta jäi vajaaksi tuossa edellisessä viestissä se, että vaikka minä perheeni kanssa selvisin ilman lääkärin apua, niin tiedän monia, jotka eivät selvinneet edes lääkärien avulla, vaan joko kuolivat , tai jäivät pysyvästi työkyvyttömiksi.
    Minä olen käynyt mielisairaalassa heitä tapaamassa ja yrittänyt auttaa – en ole kyennyt. Kun ihminen särjetään sisältä uskonnon avustuksella, se on kauhistuttava teko!

    Onhan lääkäreissä eroja, kuten sanot. Eli on lääkäreitä jotka ovat itse kokeneen henkistä väkivaltaa ja sitä kautta ymmärtävät. Puhuin yhden tämmöisen lääkärin kanssa, kun yritin auttaa yhtä pientä uskovaa pois henkiopin sokkeloista – en kyennyt. Puhuin tästä lääkärin kanssa, hän sanoi, että kaikista parasta olisi, jos ymmärtäisi juosta niin nopeasti kuin kykenee pois semmoisten uskonnollisesta yhteisöstä, joka yrittää kyykyttää.

    Masennukseen sairastuu yhteiskunnassamme monet ihmiset, syitä lienee useita. Uskonnollinen, henkinen väkivalta on kuitenkin suunnatonta pahuutta. Kun yhteisö joka pitää itseään Jumalan valtakuntana, ei kykene näkemään pahuutta itsessään, ei vaikka se Jumalan sanalla osoitetaan. Vaan he näkevät pahuuden aina toisissa. He tosin pakon edessä, kun selkä on seinää vaste, he pahoittelevat, eivät pyydä anteeksi, eivätkä pyri korjaamaan tekemiään vääryyksiä. Sellainen yhteisö on täys-sokea joka taluttaa seuraajansa kuoppaan, josta ei ole ulospääsyä.

  6. Heino, kun on henkisen ja hengellisen väkivallan uhri, niin ei kannata alistua samaan eli kun juoksee sutta pakoon voi tulla karhu vastaan. Väkivalta on väärin tekipä sen kuka tahansa. Helposti syylistämme uhrin. Saat epäillä minun uskoani ja käsityksiäni terveestä opista. Minua se ei haittaa, koska epäilysi kertoo ainoastaan sinusta. Syylistäminen on helppoa eikö vain?

  7. Juha Heinilä: ”Saat epäillä minun uskoani ja käsityksiäni terveestä opista. Minua se ei haittaa, koska epäilysi kertoo ainoastaan sinusta. Syylistäminen on helppoa eikö vain?

    Hyvä ystäväni Juha, en minä epäile uskoasi, en myöskään syyllistä! Minä totean vain sen mitä itse kerrot uskostasi. Katsopa nyt mitä Johannes kertoo uskon olemukseen kuuluvan:
    ”Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.”

    Jeesus osoittaa meille saman asian pienen vertauksen kautta:
    Matt. 21:28 ”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’
    29 ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni.
    30 ”Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään.
    31 Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?” ”Edellinen”, he vastasivat. Jeesus sanoi: ”Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te.”

    Ymmärrät nyt varmaankin, että SRK:n pahoittelu ei ole uskosta tuleva hengen hedelmä! Jos oikein ihmisillä/yhteisöllä aukeaa tunto niin, että he itse näkevät mitä pahaa he ovat tehneet, niin siitä on aivan varmasti seurauksena katuminen ja pahojen opillisten harhojen anteeksi pyytäminen ja korjaaminen niiltä osin kuin se on mahdollista.
    Ei voi olla ”tervettä Kristuksen oppia” siellä missä ei toimita Kristuksen opetuksen mukaisesti.

  8. Mikä on uskonlahkon määritelmä eli mistä tuntee lahkon??

    Minulle se on että ihmisiä joko pakotetaan tai pelotellaan pysymään lahkossa eli ei ole vapaaehtoista tulla ja mennä.

    Toisaalta se miten ulkopuolella olevia kohdellaan kertoo kyllä täydellisesti onko lahko Jumalan rakkauden lähde vai ei.

    Toisaalta on tietysti ns yhteiskunnan hyväksymiäkin lahkoja eli ne voivat käyttää tätä ”hyväksyntää” oikeutuksenaan olla olemassa. Tämän kyllä huomaa niiden arvoista kuinka nemuuttuvat yhteiskunnan arvojen kanssa.

    • Heino, en ihan ymmärrä mitä yrität todistella. Jotenkin tuntuu siltä, että haluat alistaa, mutta onneksi olen tyhmä, niin en sitä tajua. On aina helppoa osoittaa toista sormella. Ehkä tulevaisuudessa on uusia vertaistukiryhmiä UUT:n uhrien tukiryhmä. Sinänsä suhtaudun myönteisesti UUT:n artikkeleihin, mutta rikkinäisten eheyttäminen vertaistukiryhmissä vaikuttaa hoitokokouksilta.

  9. Pasasen Arille UUT:n määritelmä lahkosta:

    Lahko on uskovien yhteisö, joka korostaa yksipuolisesti jotakin opin kohtaa. Kaikille lahkoille näyttää olevan tyypillistä luja vakaumus, etteivät ne ole lahkoja. Ne ovat juuri sen ainoan oikean pelastuksen sanoman tuojia, jota muut uskonnolliset ryhmät edustavat korkeintaan puutteellisesti.
    Lahko pyrkii aina korostamaan omaa merkitystään. Usein sen jäsenet uskovat, että lahkolla on ratkaiseva asema mitä tulee ihmiskunnan pelastumiseen. Vaikka lahko on usein perusyhteisön tuomitsema tai halveksima, se rakentaa aina oman gloriansa ja suhtautuu muihin halveksivasti (”me tiedämme totuuden, ja muut ovat typeriä, kun eivät tajua sitä” -mentaliteetti).

    Opit tulkitaan usein fundamentalistisesti. Pyhien kirjoituksien historiallista taustaa ei ymmärretä, vaan niiden katsotaan sopivan sellaisenaan nykyaikaan. Kaikenlainen arvostelu on kiellettyä. Tieteellistä tutkimusta ei käytetä apuna. Lahkot luovat itse omat opinmuotoilunsa, joista ne pitävät tiukasti kiinni.

    Yhteistä melkein kaikille lahkoille on myös, että suurimpana syntinä pidetään apostasiaa eli luopumusta. Se käsitetään loukkaukseksi paitsi yhteisöä myös itse Jumalaa vastaan, ja katkerimmat syytöksensä lahkot kohdistavat omiin luopioihinsa.

    http://www.uskontojenuhrientuki.fi/

Ilola Vuokko
Ilola Vuokko
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.