Terroristeissa on jotain samaa kuin itsensä uskolle alistavissa ihmisissä. Samaa ehdottomuutta ja kaiken pois antamista. Kumpikin luottaa kutsumukseen, sisäiseen vakaumukseen lähteä tuntemattomalle tielle. – Tietenkään kyse ei ole täysin samasta asiasta, mutta samaa sisäistä dynamiikkaa kummassakin on.
Saksalainen terrorismi, sen aatteellisuus ja psykologia ovat kiehtoneet minua siitä saakka kun RAF ja Baader-Meinhof olivat julkisuudessa 1970-luvulla. Olen monesti miettinyt, mikä ilmiössä jaksaa pohdituttaa yhä. Muuta vastusta en ole löytänyt kuin tämän: ehdottomuus. Ja elämän antaminen pois, toisiin käsiin.
Kävin juuri katsomassa leffateatterissa dokumentin In the Darkroom – pimennossa. Se kertoo saksalaisen Magdalena Koppin tarinan Carlosina ja Shakaalina tunnetun venzuelalaisen terroristin puolisona.
Israelilaisen Nadav Schirmanin dokumentti on hyvin kerrottu ja synnyttää toisaalta ymmärrystä Magdalena Koppin valintoja kohtaan. Mutta valintoja myös kritisoidaan. Dokumentoin lopussa päähenkilöksi nousee tytär Rosa ja ilmiö hieman banalisoituu (koska sama on nähty tv-dokkreissa ja -relityissa monesti): tytär etsii isäänsä – ja käy tapaamassa tätä vankilassa. Kamera ei pääse mukaan. Katsojaa saa kuitenkin tietää mitä isä ja tytär puhuivat – ja mitä eivät.
Dokumentin yksi viesti on, että ihminen tekee elämässään ratkaisuja, joita tehdessään hän ei tiedä mihin ne vievät. Jälkikäteen on helppo sanoa, että tekisi nyt erilaisen ratkaisun. Mutta mikä esti alun perin valitsemasta toisin?
P.S. Bloggasin viime vuoden loppupuolella teatteriesityksestä, joka käsitteli yhtä Baader-Meinhof-ryhmän jäsentä, Gudrun Enssliniä.- Blogi täällä.
P.P.S. Ylläoleva teksti kirjallisella näkökulmalla varustettuna Vielä palaa lukulamappu –blogissani.
Kuvassa terroristin perheidylliä. Carlos alias Ilich Ramírez Sanchéz ja Magdalena Kopp ja heidän tyttärensä Rosa.
Jotenkin minulle tulee tunne, että Paulilla on tarve osoittaa kristinuskon erityiseksi pahuuden lähteeksi ja kristityt pahoiksi roistoiksi, siihen tapaan että jos vain maailmalla jotain pahaa ilmenee niin se on näiden aikaansaannosta. Ihminen ei kykene pahuuteen ilman kristinuskoa.
Teetti varmaan töitä etsiä yksi esimerkki, jolla kaadettaisiin koko ajatus uskosta hyvän lähteenä. Bonhoeffer suunnitellessaan murhaa oli tietenkin ensisijassa uskovainen, eihän muuta voi ajatellakaan. Hän sai ideansa Raamatusta ja Kristuksen käskystä ja esimerkistä ja Pyhä Henki oli lopullisena innoittajana, eikä hän olisi ryhtynyt hankkeeseen ellei hän olisi ollut kristitty? Ja on luonnollista että yhteinen nimittäjä koko hankkeelle oli kristinusko ja siksi kaikki siihen osallistuneet olivat kristittyjä.
Pauli ei kykene ajattelemaan, että Bonhoeffer osallistui suunnitelmaan Saksan kansalaisena, koska se on mahdottomuus. Bonhoeffer ei ollut saksalainen eikä ihminen eikä syntinen, vaan kristitty. Nih! Ja kaikki kristityt ovat tuollaisia. Toisin kuin muut ihmiset.
Kun siis poliisi raiskaa, niin hän raiskaa poliisin ominaisuudessa ja poliisin tehtäviin kuuluvana toimenpiteenä. Just joo, Pauli.
Täällä on varmasti lukijoita, jotka paremmin tietävät, mitä B.:n uskolle kovassa ulkoisessa paineessa tapahtui. Se on asia, josta harvemmin puhutaan.
Sunhan pitäisi Pauli todistaa että tämä kristityn tekemä paha johtuu juuri tuosta kristityn identiteetistä, eikä hokea sitä, että kristityt sitä kristityt tätä. Väitätkö, että kun uskovainen tekee pahaa, hänet siihen inspiroi hänen uskonsa?
Miksihän krsitityt sitten tekevät parannusta ja katuvat syntejään Raamatun kehoituksesta? Vai näkeekö Pauli kristityn katuvan sitä, ettei ole kyennyt tekemään tarpeeksi pahaa?
Tämän saatanan valheen ja syytöksen on kyllä Raamattu torjunut:
Tässä esitetään taas jotain valheellista. Kristitylle antaa Jumala kaiken, eikä päinvastoin. Siitä hän jakaa lahjaksi muillekin siinä suhteessa kuin saa.
Kuule Janne, näin kristittynä minulla ei ole mitään tarvetta pyrkiä demonisoimaan kristinuskoa. Sen sijaan yritän toki osoittaa että kristityt ovat tavallisia ihmisiä. Ja jos Janne sinä et näe lukea siltä mollaamisen tarpeeltasi niin sillehän minä en mahda mitään.
Bonhoefferin tarinan tunnen oikein hyvin ja ihailen häntä suuresti. Bonhoeffer tosiaan oli sitä mieltä että joskus on tehtävä pahaa jotta hyvä voisi elää, mutta se ei silti hänen mukaansa tehnyt pahasta hyvää. Tarkoitus ei siis pyhitä keinoja, vaikka joskus se olisi ainoa vaihtoehto. Tämä muistuttaa sitä kuviota, joka katolisessa kirkossa oli aikanaan voimassa: sodassa tappanut ekskommunikoitiin kahdeksi vuodeksi, vaikka sota olisi ollut oikeutettu. Enää eivät taida niin tehdä.
Mutta edelleen pointtini pysyy: jos antaa kaiken itsestään ei jää itse jäljelle.
Mitä tässä yritettiin sanoa? Voisiko joku antaa esimerkin terroristiin verrattavasta kristitystä tai jostain tapauksesta, jossa kristitty on tehnyt terroritekoihin verrattavan teon? Sitäkö tässä haettiin, että kristitty on samaistettavissa terroristeihin tappamisessa, vai siihen, että he yltävät terroristien kanssa samaan pahuuden asteeseen?
Voisiko joku poistaa tällaiset viestit, jossa käytetään näin asiattomia rinnastuksia? Täällä heitetään nyt sellainen määrä disinformaatiota, että joutuu kysymään tarkoitusperiä. Mihin nämä heitot perustuvat ja mihin tällaisella mustamaalaamisella pyritään?
Pauli, tuon voisi sanoa yksinkertaisella tavalla.
Kristittykin lankeaa.
Tämä on kristinuskossa aina tiedetty.
Mutta verrata kristittyä terroristiin? Huh, huh!
No niin. Eikö tässä nyt ole sekoitettu kaksi regimenttiä toisiinsa? Tiedän hyvin, että on tilanteita, jossa valittavana on vain pahoja vaihtoehtoja. Puolustussota on tällainen. Mutta jos kristitty osallistuu sellaiseen, ei hän puolusta maataan kristittynä, sillä kirkolle ei ole annettu aseita eikä armeijaa, vaan maan kansalaisena. Kahden maan kansalaisena, yhtä aikaa, 100%.
Kristitty voi olla samassa persoonassa, isä, sotilas, mies, hyväntekeväisyysjärjestön puheenjohtaja, puolueen jäsen, kunnanjohtaja, palopäällikkö, hänellä voi olla kaksoiskansalaisuus jne. Jokaista 100%
Tähän voi vielä lisätä, että parannuksessa Jumala kääntää ihmisen takaisin alkuperäiseen ja luonnolliseen luotuisuuden tilaan, eli ihmiseksi. Sellaiseksi kuin kukin on luotu ja lähemmäksi sitä tilaa, missä ihminen oli ennen lankeemustaan.
Tässäkin väite, ”ei jää mitään jäljelle” on asiaton.
Tämä on sellainen loputon suo, josta seuraa vain sellaista, että kun joku sanoo jonkun terroritekoon verrattavan teon jonka on tehnyt kristitty niin kohta joku sanoo joko että kyseinen henkilö ei voinut olla uskova tai sitten että ei sitä tehty kristittynä vaan jonkun maan kansalaisena. Kokeillaan kuitenkin.
James Charles Kopp
Pohjois-Irlannin veren vuosikymmenet
Triburan liike
NSCN
Garda de fier
Ugandan LRA
Ku Klux Klan
Scott Roeder
Inkvisitio
Perun matabrujos 2011
Onhan näitä. Mutta samanlaisia (ja pidempiäkin) listoja voi rakennella oikeastaan mistä tahansa uskonnosta tai uskonnollisesta ryhmästä. Sekään ei ole se pointti, vaan se, että jos antaa itsestään kaiken jollekin, ei jää itse jäljelle. Onko tämä nyt sitten disinformaatiota?
Olen verrannut, kuten blogistikin, ainoastaan sitä mekanismia, joka voi liittyä terrorismiin ja syvään uskonnollisuuteen. kaiken pois antamista. Ja on varsin hyvin tiedossa noin historian lehtiä selatessa, että fanaattinen uskonnollisuus voi uskonnosta riippumatta johtaa terroriin. Kristinusko ei ole tältä erityisesti vapaa. Sinä teet omia tulkintojasi kirjoittamistani asioista, siitä vaan, mutta missään en ole väittänyt mitään sen suuntaistakaan että terrorismi ja kristinusko ovat samalla pahuuden akselilla. Pitää lukea aika pahasti ohi jos niin nuo kirjoittamani ymmärtää. Koska vaikutat ihan fiksulta kaverilta, niin epäilenkin että teet sen tahallasi ja ihan vaan v***uilet. Josta herääkin toki kysymys, että kun kristitty v***uilee, niin tekeekö hän sen kristittynä vai nettikirjoittelijana?