Terroristeissa on jotain samaa kuin itsensä uskolle alistavissa ihmisissä. Samaa ehdottomuutta ja kaiken pois antamista. Kumpikin luottaa kutsumukseen, sisäiseen vakaumukseen lähteä tuntemattomalle tielle. – Tietenkään kyse ei ole täysin samasta asiasta, mutta samaa sisäistä dynamiikkaa kummassakin on.
Saksalainen terrorismi, sen aatteellisuus ja psykologia ovat kiehtoneet minua siitä saakka kun RAF ja Baader-Meinhof olivat julkisuudessa 1970-luvulla. Olen monesti miettinyt, mikä ilmiössä jaksaa pohdituttaa yhä. Muuta vastusta en ole löytänyt kuin tämän: ehdottomuus. Ja elämän antaminen pois, toisiin käsiin.
Kävin juuri katsomassa leffateatterissa dokumentin In the Darkroom – pimennossa. Se kertoo saksalaisen Magdalena Koppin tarinan Carlosina ja Shakaalina tunnetun venzuelalaisen terroristin puolisona.
Israelilaisen Nadav Schirmanin dokumentti on hyvin kerrottu ja synnyttää toisaalta ymmärrystä Magdalena Koppin valintoja kohtaan. Mutta valintoja myös kritisoidaan. Dokumentoin lopussa päähenkilöksi nousee tytär Rosa ja ilmiö hieman banalisoituu (koska sama on nähty tv-dokkreissa ja -relityissa monesti): tytär etsii isäänsä – ja käy tapaamassa tätä vankilassa. Kamera ei pääse mukaan. Katsojaa saa kuitenkin tietää mitä isä ja tytär puhuivat – ja mitä eivät.
Dokumentin yksi viesti on, että ihminen tekee elämässään ratkaisuja, joita tehdessään hän ei tiedä mihin ne vievät. Jälkikäteen on helppo sanoa, että tekisi nyt erilaisen ratkaisun. Mutta mikä esti alun perin valitsemasta toisin?
P.S. Bloggasin viime vuoden loppupuolella teatteriesityksestä, joka käsitteli yhtä Baader-Meinhof-ryhmän jäsentä, Gudrun Enssliniä.- Blogi täällä.
P.P.S. Ylläoleva teksti kirjallisella näkökulmalla varustettuna Vielä palaa lukulamappu –blogissani.
Kuvassa terroristin perheidylliä. Carlos alias Ilich Ramírez Sanchéz ja Magdalena Kopp ja heidän tyttärensä Rosa.
Vähän samantapaista pohdintaa olen tehnyt minä myös. Niissä on yhtäläisyyksiä. Tosin en ole hirveästi perehtynyt terrorismiin, eli ampukaa käsitykseni alas pu-tsum, jos puhun omiani.
Ensinnäkin se, että terroristiksi voidaan aivopestä kuka tahansa sopivan tilaisuuden tullen. Aivopesun tuloksena ihminen on valmis tekemään aatteensa vuoksi mitä tahansa. Tavallaan kaikki keinot ovat sallittuja ”hyvän” asian puolesta. Eli saa vaikka tappaa, jos on sillä edistävinään hyvää asiaa.
Sama on missä tahansa yhteisössä, esimerkiksi uskonyhteisössä. Ihmisten mielet otetaan haltuun eri asioilla ja sitten porukkaa voidaankin viedä minne tahansa. Ja. Ihmiset, uskovaiset ihmiset ajattelevat, että Jumalan sanaa (=yhteisön opetusta) voidaan puolustaa kaikilla tavoilla, tarkoitus pyhittää keinot -periaatteella. Mitä sitten jos tuli ruumiita, hyvällä asiallahan hommassa oltiin ja jos tehtiinkin muutama ylilyönti, ei se mitään, niitähän aina tulee kun ollaan kerta ihmisiä.
Eikös ristinretketkin olleet yhdenlaista terrorismia?
Entä terroristi, joka löytää Kristuksen? Onko hän edelleen terroristi?
Mirja, ymmärrän, että haluat provosoida, mutta vastaan silti retoriseen kysymykseesi. Kristuksen löytänyt terroristi on edelleen terroristi, jolle kuuluu siitä säädetty rangaistus. (Ja voihan Kristuksen nimeenkin tehdä terroritekoja, ja on tehtykin ja tehdäänkin – esimerkisi hyökkäykset aborttiklinikoita vastaan). Rangaistuksen kärsittyään Kristuksen löytänyt terroristi (ex?) on ihmisten silmissä varmaan vielä pitkään terroristi. Terroritekojen uhrien omaisten on vaikea ymmärtää hurskastelua, että usko jotenkin vapauttaisi tekijän tekojensa seurauksista.
Paavalissa taisi olla aimo annos tuota ehdottomuutta ja kaiken pois antamista?
”Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen.” Fil 3:7.
Minä en laittaisi yhtäläisyysmerkkejä terroristin ja terveesti kristinuskossa olevan henkilön väliin, koska toiminnan motiivit ovat täysin eri lähteistä.
Se johtuu varmaan siitä, etten ole joutunut uskossani kenenkään manipuloimaksi vaan olen saanut vapaasti kasvaa ja itse löytää myös vastauksia.
Koen, että Jeesuksen ohjeiden noudattaminen ei johda toisten vahingoittamiseen vaan vapauttamiseen, pelastumiseen, iloon ja rauhaan itsen ja lähimmäisten kanssa.
Se ei tarkoita kaikkeen suostumista vaan sitä, että uskaltaa seistä ja toimia totuuden puolesta kaikkien parhaaksi.
Raamatussa on sellainenkin lause kuin ”Jumala maksaa kullekin häne tekojensa mukaan” eli meidän ei tarvitse kostaa vaan jättää asiamme oikeudenmukaisen Jumalan käsiin.
Terroristithan toimivat usein koston ilmapiirissä.
Ps. tuossa kuvassa mies/isä on paljon lempeämmän näköinen lastaan katsoessaan kuin vaimo/äiti, joka on kylmän ja kovan oloinen.
Kristuksen löytänyt terroristi ei muuten enää ole terroristi. Tämä sillä edellytyksellä, että hän lopettaa terrorin. Jos lopettaa niin silloin pitää keksiä uusi määritelmä. Samoin ongelmallinen määritelmä on se, että jos joku on Kristuksessa niin silloinhan hän ei periaatteessa voi toimia väärin. Toki todellisuudessa näinkin varmasti tapahtuu mutta monesti aidon kristityn etiikka on niin vahvaa, että kaikenlainen vääryys on pois suljettua.
Mika Turunen
Eihän inkvisitiokaan tehnyt pahaa. He kiduttivat ja polttivat jo maan päällä jotta aika kiirastulen tuskissa olisi lyhyempi. Silkaa hyväntekeväisyyttä. Sitä on liikkeellä vieläkin.
Kun on vahva usko että perisynti on kitkettävä lapsista heti alkuunsa, ollaan väkivällan jollei sentään terrorismin alueella.
Tämä on tietysti ääriesimerkki, mutta tdellinen.
No voi, hyvää päivää sentään!
Nyt tarjotaan jo terroristikorttia uskoville??!! Stefanuslähetyksen sivuilta;
Iran – Kohtuuttomat takuusummat viidelle pidätetylle
Kuten uutisessa 8.3. kerroimme, Mohammad Roghangir, Surush Saraie, Eskandar Rezaie, Shahin Lahooti ja Massoud Rezaie joutuivat 10.3. vallankumoustuomioistuimen eteen Shirazissa. Heitä syytetään yleisen järjestyksen häiritsemisestä, evankelioinnista, kansallisen turvallisuuden vastaisista teoista ja järjestelmän vastaisesta käytöksestä internetissä.
Oikeudenkäynnin odotettiin jatkuvan sunnuntaina, mutta tuomari määräsikin heille vain takuusummat. Mohammed Roghangirin takuusumma on noin 150 000 euroa, muilta pyydetään 60 000 euroa. Tuomari ei kertonut uutta oikeudenkäyntipäivää.
Pohjois-koreassa; jos omistat raamatun, se on sitten kuolemantuomio jne. Kaikessa vedotaan juuri tuohon ”terrorismiin” eli ”yhteiskuntavastaisuuteen” tms.
Tätäkö haluamme suomeen, suvaitsuvaisuuden nimissä?!!
Aijon nyt olla pari päivää pois sivustoilta, muuta puuhaa, siunausta heille jotka Krsituksen omia ovat. moikka.
Salme Kaikusalo:
En minäkään laittaisi, motiivien samankaltaisuudesta huolimatta.
metodeissa on sentään pientä eroa