Teodikea – osa 2
Teodikea-kysymys on vaivannut mieltäni hieman yli kahdeksan vuotta. Tarkemmin sanottuna se kysymys nousi minulle perjantaina 16.11.2007. Se päivä oli minulla normaali papin työpäivä. Odotettavissa oli vapaa viikonloppu ja tarkoitus oli ajaa kotiseudulle viettämään sitä.
Perjantaina 16.11.2007 minuun iski aivoverenvuoto. Se tuntui siltä kuin minulla oli oikeassa hartianseudulla valtava kipu, joka säteili vasemmalle puolelle päätäni. Tähän kipuun eivät auttaneet mitkään kipulääkkeet. Illalla löysin itseni Yliopiston sairaalasta. Sen muistan vielä, että samana perjantai-iltana minut siirrettiin jonnekin osastolle ja laitettiin kaikenmaailman letkuja ympäri minua. Sen jälkeen mieleeni on tullut kahden viikon tauko, jolloin en muista paljoa mitään. Olin sairaalahoidossa kaikkiaan kolme ja puolikuukautta.
Vasemmalla puolen päätäni oli valtimo, jonka hiljalleen laski verta ja tuhosi aivosoluja. Tätä seurasi aivoinfarkti. En kyennyt leikkauksesta herättyäni liikkumaan oikealla puolellani. Minulle tarjottiin apuvälineitä kuten pyörätuolia ja rollaattoria. Sain liikuntakyvyn osittain takaisin ja siksi myös kieltäydyin tarjotuista apuvälineistä. Pääsin kotia 27.2.2008 ja koetin elää niin kuin ennen. Se osoittautui kuitenkin haaveeksi. 18.5.2008 minuun iski epilepsia. Ja kesällä 2008 oikealta puolelta päätäni leikattiin ja sinne valtimoon asennettiin klipsi, jotta aivoverenvuoto ei uusiutuisi. Tästä leikkauksesta oli myös seurauksena se, että menetin näköäni silmiin tulleiden kaihien kautta. Siinä meni melkein kolme kuukautta (elokuun alku – lokakuun loppu 2008) kunnes kykenin taas näkemään molemmissa silmissä tehdyn 25.10.2008 kaihileikkauksen kautta.
Sairastumiseni jälkeen olen myös saanut puheterapiaa. Luulen, että heidän tarkoituksenaan oli auttaa minua tulemaan toimeen omin sanoin. Puheterapiani loppui syystalvella 2010, samana talvena jolloin sain kuulla, että minä en voi toimia pappina enää. Pappisvihkimys minulla toki säilyi, mutta en enää toimi missään seurakunnan virassa.
Vuosittain 14000 suomalaista saa tämän taudin. Heistä kuolee heti kolmasosa, yksi kolmasosa joutuu jäämään eläkkeelle ja yksi kolmasosa palaa työhön. Minä kuulun keskimmäiseen joukkoon. Meistä eläkkeellä olevista löytyvät myös ne, jotka eivät saa sanottua mitään päivän aikana ja ovat jossakin hoitolaitoksessa vuoteen omana kaikkine vaippoinensa. Samaa kolmasosaan kuuluvat myös ne, joilla ovat aivot kasvaneet niin paljon, että on jouduttu ottamaan otsan yläpuolella olevat kalloluut pois ja odottamaan niin kauan kunnes aivot ovat lopettaneet kasvunsa. Silloin heiltä sitten on otettu aivoista ne osat pois, joita henkilö mielestään vähiten tarvitsee ja siiten liitetään kalloluut takaisin. Kyseinen henkilö tietää kyllä nimensä muttei kellonaikaa tai vuotta saatikka sitten ei pysty liikkumaan.
Niin, tämä kokemus liittyy minulla todellakin teodikeaan. Pappina ollessani minulla oli mielestäni hyvä yhteys Jumalaan. Tiesin toki, että minulla itselläni ei ole mitään suhdetta Jumalaan. Pikemminkin: Jumala on lähestynyt minua Jeesuksen kautta. Vähän niin kuin Lutherin sanoin: minä olen 100 % pyhä Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta ja että Jeesus Kristus on 100 % paha minun kauttani Golgatan ristillä. Tämä pätee sekä absoluuttisesti että konkreettisesti.
Perjantaina 16.11.2007 minuun iski aivoverenvuotohäiriö ja sitten aivoinfarkti. Se tuli ikään kuin metsästä. Se vei minulta sekä aivosoluja että se söi minun optimismiani. Jos oletetaan, että AVH -tauti ja aivoinfarkti olisi vienyt minulta esimerkiksi liikuntakyvyn, niin silloin en olisi näinkään optimistinen. Ehkäpä juuri silloin olisin tullut masentuneeksi ja näköalattomaksi saatikka vielä joutunut ajattelemaan uskon asioita uusiksi ja entistä pessimistisemmin.
Raamatusta löytyy yksi kirja, jossa käsitellään teodikeaa. Se on Jobin kirja. Siinä saatana kiusaa Jobia Jumalan tahdosta. Saatana ei kuitenkaan saa Jobia omakseen. Koko kirja on kuvausta Jobin kärsimyksestä ja ihmisten neuvoista siitä, mistä nämä nousevat. Jumala on vahvassa roolissa kirjan sekä alussa että lopussa. Melkein lopussa löytyvät sanat, joiden mukaan Jumala kysyy, että ”kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?” (Job 38:2). Siinä jää Jobin kysymykseen vastaamatta. Job alistuu Jumalalle. Se on meille vastaus. Teodikea -ongelma jää vastaamatta. Jäljelle jää vain Jumalan viimeinen kysymys.
Kirkkojen maailmanneuvosto jos seuraa Jeesuksen sanomaa, niin se vetoaa Irakissa kuten muissakin valtioissa KAIKKIEN ihmisten auttamiseksi. Se ei valitettavasti tunnu onnistuvan kuin voimakeinoin. YK:n turvallisuusneuvosto tuskin tulee olemaan yksimielinen menettelytavoista. Tilanne on todella vaikea aivan maailmanlaajuisesti ajateltuna.
Katolinen kirkko on jo aikoja sitten vedonnut idän kristittyjen puolesta, kun Syyrian kapinalliset ovat toimeenpanneet joukkoteurastuksia useilla paikkakunnilla.
Jälleen hyvä blogi, mikä herättää ajatuksia.
On kysymyksiä, joihin emme saa koskaan ihmisjärkeä tyydyttäviä vastauksia. Luotu ei ole Luojaansa viisaampi. Ehkäpä sitten kerran perillä Jeesuksen luona saamme vastauksen…jos sillä enää sitten on mitään merkitystä. Kaikki entinen on silloin mennyt, katso, uusi on sijaan astunut, sanotaan Raamatussakin.
Ihan ajattelemaan paneva, rankka ja liikuttava sairaskertomus Ilpo. Ja uskovalle varmasti kova pala, kun joutuu kysymään ja pohtimaan miksi Jumala tämän minulle teki tai miksei estänyt sitä tapahtumasta. Kokee mahdollisesti vielä perusteetonta syyllisyyttä ”synneistään” ja joutuu viimein kuitenkin tyytymään vastaukseen: ”Tutkimattomat ovat Herran tiet”, joka ei selitä kellekään yhtään mitään.
Uskonnoton sen sijaan pääsee mahdollisesti siinä mielessä helpommalla, että ei joudu pohtimaan moisia kysymyksiä ja ihmettelemään Jumalan epäreiluutta, vaan selviää yksinkertaisella toteamuksella, että näin tässä nyt vaan kävi ja näin käy monelle muullekin. Kukapa sille mitään voi. Uskoipa tai ei.
Osanoton ilmaiseminen tuntuu varsin onnettomalta reaktiolta siihen, mitä sinä Ilpo olet kokenut. Ei ihme, että Jobin kirja tulee mieleen.
Jobin kirjan alussa kerrotaan mielenkiintoisella tavalla Saatanan ja Kaikkivaltiaan keskustelusta.Tämän maailman ruhtinas esittää haasteen: ”Ojennapa kätesi ja koske hänen lihaansa ja luihinsa. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!” Saatanalle myönnetään kiusaamislupa: ”Hyvä on! Tee hänelle mitä haluat, mutta henkeä et saa häneltä viedä!”(Job2:5,6)
Job ei tietenkään tiennyt taivaassa käydystä keskustelusta mitään ja luuli Jumalan olevan ongelmiensa takana: ”Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi! Kaiken tämän keskellä Job ei kapinoinut Herraa vastaan eikä syyttänyt häntä.”(Job1:21,22) Jotkut ”lohduttajatkin”, jopa oma vaimo, oli vähemmän tukemassa Jobia: ”Oma vika”
Tähän liittyen tekee mieleni kysyä sinulta Ilpo sinun tuntemuksiasi. Mikseivät myös muut voi ottaa kantaa, tottakai.
Oletko sinä koskaan ollut Jobin tavoin taipuvainen ajattelemaan, että Kaikkivaltias se nyt minua tässä kiusaa?
Entä onko mieleesi koskaan tullut, että Saatanalla taitaa olla lisenssi myös vähän laajamittaisempaankin operointiin maailmassa, jonka Raamattu kertoo olevan hänen hallinnassaan?Pahuutta ja kärsimystä kun on runsaasti liikkeellä, eikä se korreloi minkään valtakunnan oikeustajun kanssa. (1.Joh5:19)
Entä kuinka optimistinen olet sen suhteen, jatkuuko ihmisten kärsimys aina ja ikuisesti täällä maapallolla? Taivaassa ei ole tainnut tällaisia vaikeuksia koskaan ollutkaan, vaikka Saatanalla on ollut siellä jopa apumiehiä.
Jobin kirjan loppuhan on varsin lohdullista luettavaa. Olisiko teodikean ongelmaankin siis olemassa hyvä ratkaisu? Me olemme tuolla toisten otsikoiden alla sitä ainakin kovasti pohdiskelleet.
Rauli kirjoitta ja kehottaa muidenkin ottamaan kantaa hänen mielipiteilleen. Yksi otos niistä:
”Entä kuinka optimistinen olet sen suhteen, jatkuuko ihmisten kärsimys aina ja ikuisesti täällä maapallolla? Taivaassa ei ole tainnut tällaisia vaikeuksia koskaan ollutkaan, vaikka Saatanalla on ollut siellä jopa apumiehiä.”
—
Kärsimys maapallolla loppuu, koska kaikki ajallinen, eli luotu on tulelle talletettu. Koska meillä on Jumalan Sana ja jos me siitä elämme ja ammenamme lohdutusta, ei kysymystä “ikuinen kärsimys maapallolla”, voida Raamatun pohjalla muodostaa.
Jeesus on taivaassa Isän oikealla puolella, jossa hän alati rukoilee omiensa, Pyhästä Hengestä syntyneitten, puolesta, jotka vielä ajassa ovat.
2.Piet.3:9-13:
”9 Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.
10 Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.
11 Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa,
12 teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!
13 Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.
Eli, olen tätä mieltä, mitä Raamattu, Jumalan Sana vahvistaa, tässä ja monissa muissa kohdissa.
Jumala ei kiusaa tai kiduta ketään ei ajassa eikä ajattomuudessa. Sen ymmärtämiseen auttaa Jaak. 1;13:
“13 Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ”Jumala minua kiusaa”; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.
Ikuinen vaivan paikka ei ole kenenkään lohtu eikä uhka, jotka Kristuksessa ovat. Se ei ole paatuneelle jumalattomallekaan kumpaakaan.
Kiitos Reijo kommentistasi, johon pyydän hiukan tarkennuksia. Jotta me muut emme ymmrtäisi sinun näkemystäsi vain väärin.
Menemättä nyt (ainakaan vielä) Pietarinkirjeen yksityiskohtiin ”uudesta maasta” herää kysymys seuraavan sinun ajatuksesi suhteen: ”Kärsimys maapallolla loppuu, koska kaikki ajallinen, eli luotu on tulelle talletettu.”
Onko mielestäsi siis niin, että kärsimys maapallolla päättyy siihen, että koko maapallo hävitetään tulella. Maapallohan kun on juuri noita ajallisia/luotuja asioita.
Me kristityt olemme rukoilleet parin tuhannen vuoden ajan Jeesuksen antaman mallirukouksen ajatusta ”Tapahtukoon sinun tahtosin myös maan päällä niin kuin taivaassa.”
Tuskin kukaan voi nähdä esimerkiksi Ilpon kärsimykset ”Jumalan tahdon tapahtumisena maan päällä”. Onko sinun mielestäsi Raamatun Jumalan vastaus rukouspyyntöömme se, että koko pallo poltetaan poroksi? Sillä tavoinko se Jumalan tahto täällä ihmisten asuinpaikassa tapahtuu?
Onko Eedenissä aloitettu maapallosta-paratiisi-projekti siis Jumalan epäonnistunut yritys, joka muuttuikin hyvät-taivaaseen-pahat kidutukseen-hankkeksi? Voiko Kaikkivaltias epäonnistua tekemisissään?
Ilpo,
Kertomuksesi kosketti syvästi!
Jobin kirja on lohdutus, koska Jumalan tarkoitus uskovalle on aina oman lapsensa parhaaksi, lapsen tosiparhaaksi. Job ei ansainnut kärsimyksiään. Job todisti kaikille maallisille ja taivaallisille ja helvetillisille voimille, että suhde Jumalaan on enemmän kuin mikään katoava, terveytemme ja perheemmekin siihen luettuna. Job näki sen, mitä ei nähdä voi, muuta kuin Jumalan lahjoittamassa uskossa, niinkuin Hebrealaiskirjeessä, 11. luku, mainitut pyhätkin.
Kiitos Ilpo. Job on itselleni Raamatun tärkeimpiä kirjoja.
Job sanoo Jumalalle: ”Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.” Job 42:5-6
Minulle itselleni on käynyt juuri noin.
PS. (Job tarkoittaa muuten Heb. ”Taakankantaja” tai ”Ristinkantaja”)
Hieno ja koruton teksti. Tutustuin Ilpoon yliopistoaikoina yli 20-vuotta sitten ja ystävyys on säilynyt läpi erilaisten elämänvaiheiden. Voimia!
Hienoa, Ilpo, että kerrot elämästäsi julkisesti. Se ei ole ihan tavallista tässä täydellisten ja oikeassaolijoiden maailmassa. Muille lukijoille tiedoksi, että Ilpo on vanha ystäväni ja kollegani uskontotieteen tiedeyhteisössä Helsingin yliopistossa ja valmisteli väitöskirjaa åkerblommalaisuudesta, tornionjokilaakson lestadiolaisuudesta ja Lapin herätyksestä, kunnes sairaus iski. Tässä Ilpo on yhä edelleen Suomen/maailman paras asiantuntija ja hänen perehtyneisyytensä horrossaarnaajien ja Lapin herätyksen vaiheisiin on yhä merkittävintä alan tieteellisessä tutkimuksessa.
Ilpo on tehnyt valtavasti erittäin merkittävää työtä tutkijana ja pappina Tamperella. Jospa rukoilisin senkin eteen, että Herra palauttaisi hänen voimansa ja Ilpo saisi valmiiksi väitöskirjansa, joka todella jysäyttäisi Lapin herätyksen panoraamat.
Rauli T., kirjoitat:
”Onko mielestäsi siis niin, että kärsimys maapallolla päättyy siihen, että koko maapallo hävitetään tulella. Maapallohan kun on juuri noita ajallisia/luotuja asioita.”
Sinun ei tarvi tätä enempää selittää, vaikka ajatusketjusi tuhoaa itsensä.
Tottakait kaikki mitä maapallolla on, lakkaa olemasta, kun “.. silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat”.
Rauli kirjoittaa:
”Me kristityt olemme rukoilleet parin tuhannen vuoden ajan Jeesuksen antaman mallirukouksen ajatusta “Tapahtukoon sinun tahtosin myös maan päällä niin kuin taivaassa.”
Tuskin kukaan voi nähdä esimerkiksi Ilpon kärsimykset “Jumalan tahdon tapahtumisena maan päällä”. Onko sinun mielestäsi Raamatun Jumalan vastaus rukouspyyntöömme se, että koko pallo poltetaan poroksi? Sillä tavoinko se Jumalan tahto täällä ihmisten asuinpaikassa tapahtuu?”
–
Rauli, ymmärrän, että Ilpoa lohduttaaksesi, ehdotat kumota Raamatun sanoman. Raamatun sanoma on se, että vajaa lakkaa ja täydellisyys alkaa. Jumalan tahto aikojen lopussa on, että vanha poistuu ja uusi astuu tilalle. Vanhan poistuminen kuvataan jopa “alkuaineitten hajoamisella” ja se hajoaminen käsittää Vartiotornin Valtakunnansalitkin.
Se mikä ei hajoa olemattomiin, on ihmisen iankaikkisuus-sielu (ei sielullisuus, järki ja tunteet). Uudestisyntynyt on “ylhäällä” Jeesuksen kanssa ja jumalaton, ei-uudestisyntynyt jatkaa olemassaoloaan paikassa, mikä on ollut varattuna Saataneelle ja hänen enkeleilleen.
Kumpainenkin ikuisuuspaikka on sellaista mikä ei ihmismielen ajalliseen ymmärrykseen yllä. Kumpikin toteutuu, varmasti, ja on vastaus rukoukseen “tapahtukoon Sinun tahtosi” , maan päällä, niin kauan, kuin se on olemassa ja sitten taivaissa. On turha kiinnittää huomiota tuonpuoleisen tulen astemäärään, hammasten kiristykseen (kipuun) ja matoihin, koska vain tällaisiin kauheuksiin asti voidaan mennä, kun kuvataan sitä tuskaa, mikä kohtaa ihmistä kadotuksessa, erossa Jumalasta.
Minun vastaukseni perustuu vain ja ainoastaan Raamatun ilmoitukseen. Ne ilmoitukset ovat selkeitä ja ymmärrettävissä kaikilla älyn tasoilla ja koht´sillään.
Vartiotorni-seuralla ei ole tarjota ikuisuuden verran kestävää toivoa, joka lahjoitetaan jokaiselle joka Jeesuksen tykö tulee. Tuo toivo on uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä.
Vartiotorni-seuralla on sitä vastoin tarjota kaikille ei-jehovalaisille olemattomiin haihtumisen toivo. Sellaista “toivoa” ei Raamatusta löydy.
Viimeinen kommenttisi lause on mauton.
Monilla suomalaisilla miehillä on tapana tehostaa juttujaan erilaisilla ärräpäillä. Toisilla samaa asiaa ajaa esimerkiksi Varrrrtiotorni-seura. Tällä kertaa käytit Reijo sitä maltilliset kaksi kertaa.
Koska varmasti kaikki lukijat tietävät, että olen Jehovan todistaja, voin siirtyä suoraan keskusteltavaan aiheeseen teodikea2. Nimittäin kärsimyksen ongelman totaalipoistamiseen tulevaisuudessa.
Monilla on todellakin se ajatus, ettei se Jumalan tahto täällä maan päällä toteudu ”niin kuin taivaassa”, vaikka kuinka rukoilisimme. Oletko sinä sitä mieltä, että maapallo poroksi polttamalla se toteutuu? Näin ymmärsin vastauksesi.
Raamattu opettaa maapallosta, ettei se ole pahaa tehnyt eikä ole hävittämisuhan alla Jumalan silmissä. Meillehän vakuutetaan aika monta kertaa siihen tapaan, että ”Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, horjumatta se pysyy ajasta aikaan.” Ja myös, että ”Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä aina.” (Ps104:29,37:26Myös Vapahtajamme näyttäisi olevan eri linjoilla kuin sinä(Mat5:5).
Pietarin kirjeen toki voi tulkita, nopeasti luettuna ja epätarkasti käännettynä, viittaavan siihen, että Kaikkivaltias tuhoaisi jopa kaikki alkuaineet maapallolta. Kun ei kerran paratiisi-hankkeesta tullutkaan mitään. No sehän tietysti on paitsi Raamatun myös järjenkin vastainen ajatus Kaikkivaltiaan onnistumisista: Hänen projektinsa eivät jää kesken.
Pietarin kirje Raamatussa opettaakin meille, että ”Nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Niitä säilytetään sitä päivää varten, jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan.”. Panitko merkille, mikä on tuhon kohde? ”Jumalattomat”, sanoo Raamattu.
On tietysti houkuttelevan modernia ajatella, että termi ”alkuaine” merkitsisi sitä, mitä se nykyisin tarkoittaa. Tiedät varmaankin, että alkuaineet olivat ihan toiset silloin kun Raamattua kirjoitettiin. Tässä yhteydessä niillä tarkoitetaan yksinkertaisesti niitä asioita, jotka tämän meidän pahan maailman rakennuselementteinä on.
On merkille pantavaa, että perustelluista syistä KR92 ja myös monet kansainväliset käännökset ovat lakanneet puhumasta ”maan polttamisesta”. Lopuksi tähän pieni käännösvertailu, joista toinen on sopusoinnussa muun Raamatun ilmoituksen kanssa ”pahuuden ”hävittämisestä”(2.Piet3:10b):
KR38: ”maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.
KR92: Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan.
Toisen käännöksen mukaan Jumalan alkuperäinen tarkoitus maapallon suhteen toteutuu, ja toinen kääntämistapa on sen kanssa ristiriidassa.
Rauli,
Olen perehtynyt Raamattuun ja luen sitä päivittäin. Alkutekstin muodot ovat myös tuttuja minulle ja sen lisäksi kaikki on tarkistettavissa, että Kirjoitukset ovat sitä mitä ne oli alkuseurakunnalle ja jo Vanhan Liiton aikana. Tarkoitan siis alkuperäisessä muodossa.
Kuitenkin Raamattu on kirjoitettu ohjeeksi vain uudestisyntyneille, Taivaan Valtakunnan kansalaisille, jotka tämän uskoontulon-uudestisyntymän kautta muodostavat Jumalan Seurakunnan, eli Kristuksen Ruumiin. Se toimii yksikköinä paikallisesti ja Seurakunnan ainoa ohjekirja on Raamattu, ilman tulkintoja.
Kaiken perustus on Kristus ja kaikki pääsevät tälle perustukselle uudestisynnyttyään Pyhästä Hengestä. Jos tätä Perustusta ei ole, ei ole mitään.
Miksi väitellä uskoontulon jälkeisistä asioista, jos uskoontuloa eli uudestisyntymistä ei edes ole. Vasta sen jälkeen voi seurata Jeesuksen jalanjälkiä ja ymmärtää Hänen opetuksiaan, jotka Jeesus itse antoi tai ilmoitti lähtönsä jälkeen muunmuassa Paavalille, kirjoitettavaksi, Uuden Liiton Seurakunnalle ohjeeksi siihen asti kun Jeesus hänessä kuolleet ja elävät noutaa taivaaseen.
Nämä asiat, eli sielun pelastusasiat eivät ole käännösten armoilla. Olennainen, tärkeä on tuotu monella tapaa kaikkien ihmisten ymmärrykseen yltäväksi. On kuitenkin luettava Sanaa, joka jokaisen uskovan tarpeisiin sulautuu, uskossa, koska muuten se ei hyödytä: ”.. mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.” (Hebr. 4:2)
Sana hyödyttää, eli avautuu, koska Pyhä Henki sen avaa, Joh. 14:16, 17:
”16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
17 totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
Omalata osaltani katson jo tarpeeksi käyttäneeni Ilpon hyvää blogia hyväkseni, eli jatka sinä, jos niin koet.