Ekumenia voi kehittyä hyvin pitkälle, mutta ei ihan perille asti. Kynnykseksi tulee paavi. Hänen asemansa, valtansa ja symboliarvonsa. Sitä ei luterilainen niele. Katolisen kirkon linjaorganisaatiossa paavin asema on pyramidin huipulla. Paaviuteen liittyy liki ylimaallista auktoriteettia, joka ammentaa vanhasta hierarkkisesta maailmankuvasta.
Luther tylytti aikanaan Vatikaanin veljiä. Paavi ei ole Jumalan sanan perusteella koko kristikunnan pää, vaan Rooman seurakunnan kirkkoherra ja piispa. Luther kirjoitti (pidä tuolistasi kiinni!): ”– – kaikki mitä paavi on tuon väärän, herjaavan, rienaavan ja anastetun vallan nojalla tehnyt ja pannut alulle, se on ollut ja on yhä pelkkää Perkeleen touhua ja peuhua.” Niinpä. Tuossa on tunnustuskirjoihin sitoutuneen luterilaisuuden raja Roomaan päin kumartamisessa.
Sinänsä paavius on hieno keksintö. Kuten kuninkaallisetkin nykyaikana. Heillä on markkina-arvoa, he ovat julkkiksia. Ilman rocktähtimäistä paavia Vatikaanin tiedotusosasto saisi tehdä työtä maailman tappiin ilman samaa näkyvyyttä kirkon asialle kuin minkä Roomaan piispa saa yhdellä käden heilautuksella.
*
Kotimaa julkaisee viikoittain yhden teesin reformaation merkkivuoden innostamana (5.11.2017 saakka). – Teesien kirjoittaja/kokoaja on Olli Seppälä. – Keskustelu sallittua, jopa toivottavaa.
Paavi pysyköön pestissään ja lestissään! Sehän on kai meidän jokaisen määriteltävissä minkä statuksen annamme paaville. Onko hän kristikunnan ylipaimen vai ensimmäinen vertaistensa joukossa kuten arkkipiispa Suomessa. Lutherillä hän symboloi jotain, jonka monet tietävät. Olisiko kuitenkin niin, että siinä oli vastakkain kaksi jukuripäätä, jotka eivät ymmärtäneet eivätkä kuunnelleet toisiaan. Nimittäin Lutherin piti olla kiivas ja kiukkuinen, muuten ei siihen hommaan ryhdytä.
Olisiko kuitenkin niin, että alunperin oli piispoilla samat kysymykset: Kuka meistä on suurin. Kun tulee tappelu, sen yleensä joku voittaa ja ryhtyy kalifiksi kalifin paikalle. Toki siihen on tarvittu miljoonien ihmisten ihmispalvonta, että yksi kuolevainen sellaiseen asemaan pääsee. Kun sitten on päässyt, se alkaa tuntua luonnolliselta, että käsiä suudellaan ja maahan polvistutaan, jos joku ei sitä tee on hankala moukka. Suomalaiset ovat sen verran demokraatteja, että ihmisen nostettuaan yläpuolelle alakavt heti kadehtia ja myös kivittää. Paavi saa näinollen pitää mökkinsä ja virkansa, koska kuitenkin hänkin joutuu joskus ajattelemaan sitä, että minne hän on matkalla, siellä olemme kaikki ilman vallan merkkejä.
Eikös se paavi ole hierarkiassa Jumalasta seuraava – ylöspäin? Kuka tai mikä – jos kukaan tai mikään – sitten lieneekään paavin yläpuolella?
Jää nähtäväksi.