Tiukka kreationismi eli luomisoppi sulkee korvansa kaikelta evoluutioon eli kehitysoppiin liittyvältä tiedolta ja uskoo enemmän omaan ”vaihtoehtoiseen tietoonsa”. Yltiöpäinen kreationismi, joka uskoo että maapallo on 6000 vuotta vanha, on herkkupala ateismille.
Maltilliset kreationistit ja toisaalta uskonnolliset evoluution päin kallellaan olevat väläyttelevät toisinaan mahdollisuutta älykkäästä suunnittelijasta, Intelligent Designeristä eli Jumalasta joka maailman luotuaan jätti sen evoluution valtaan. Äkkiseltään kelpo kompromissi, joka yhdistää kaksi ääripäällistä ajatusta.
”Älykäs suunnittelija” on ainoastaan uskonnollinen kielikuva, runollinen ilmaus, sillä jos siitä yrittää tehdä tieteen maailman kovaa teoriaa, joutuu maailmankatsomuksen ojasta näennäistieteen allikkoon. Jumala ei ole tieteen tavoitettavissa. Eihän teologiakaan tiedä mitään Jumalasta, vaan pelkästään siitä miten Jumala on koettu, mitä Jumalasta on sanottu, kirjoitettu tai väitetty.
*
Kotimaa julkaisee viikoittain yhden teesin reformaation merkkivuoden innostamana (5.11.2017 saakka). – Teesien kirjoittaja/kokoaja on Olli Seppälä. – Keskustelu sallittua, jopa toivottavaa.
Siihen nähden, että kirkko ei tuomitse samaa sukupuolta olevan kanssa parisuhteessa eläviä ihmisiä eikä pidä kyseistä parisuhdetta syntinä, minun on hieman vaikea kuvitella, mitä muutakaan tuomiokapituli olisi voinut asiassa päättää.
On toki selvää, että kirkossa on paljon jäseniä, jotka pitävät homosuhteita syntinä, mutta olisi mielestäni ollut kummallista, jos tuomiokapituli olisi pakottanut papin kannattamaan nimenomaan tätä ns. konservatiivista kantaa asiassa.
Kirkossa pidetään normatiivisena avioliittoa ja vain hetoparit vihitään. Kirkossa saa myös vapaasti sanoa homoseksuaalisuuta luonnottomaksi ja synniksi, siitä ei mitään seuraa. En tiedä mistä kirkosta Jusu Vihervaara puhuu.
”Kirkossa saa myös vapaasti sanoa homoseksuaalisuuta luonnottomaksi ja synniksi, siitä ei mitään seuraa.”
Ei seuraakaan, sanojalle suoraan nimittäin. Mutta jos kirkon edustaja tai kannattaja sanoo noin riittävän julkisesti, jo vain alkaa kirkolle seuraamaan…;)
Tuollaisen vapauden ihannointi kyllä puhuu puolestaan.
Jos puhutaan kirkon jäsenistä, kirkossa on varmaan luvallista sanoa vaikka kaurapuuroa iljettäväksi. Ei kai siellä kukaan tule korville antamaan.
Myönnän kyllä, että esimerkiksi meidän työpaikalla ei ole luvallista sanoa homoseksuaalisuutta luonnottomaksi. Toimihenkilö saisi siitä todennäköisesti huomautuksen ja esimiesasemassa oleva henkilö kenkää. Firman politiikkaan kuuluu vahva usko siihen, että jokainen antaa parhaan panoksensa kun saa vapaasti olla oma itsensä ja ihmisten erilaisuutta arvostetaan ja jopa tavoitellaan.
Siitä en ole ihan varma, onko se varsinaisesti leuhkimisen aihe, jos oma yhteisö on sellainen, että se sallii toisten ihmisten halventamisen ja loukkaamisen. Tästäkin huolimatta olen valmis antamaan Paajaselle vapauden nimitellä homoja aivan haluamallaan tavalla. Uskon, että se kertoo enemmän Paajasesta kuin homoista.
Tuomiokapitulit ovat jahdanneet ja tuominneet pappeja kytköksistä Luther-säätiöön.
Naispappi saa vapauden edistää homoseksuaalisuutta.
Sairas kirkko.
Ihme kyllä tuomiokapitulit eivät ole jahdanneet naispappeja kytköksistä Luther-säätiöön. Onkohan tässä jotain sukupuoleen pohjautuvaa syrjintää?
Tämänpäiväisen päätöksen perusteella väittäisin, että myös miespappi saa vapaasti edistää homoseksuaalisuutta. Tosin homoseksuaalisuutta ei voi edistää. Ihmiset ovat homoja ja heteroita ilman, että heitä edistetään. Siihen toki voimme vaikuttaa, miten suhtaudumme ihmisten erilaisuuteen – hyväksyen tai torjuen.
Kirkon sairauteen en nyt ota tässä kantaa.
Kukahan jahtaa ja ketä?
Lue luthersäätiön julkaisuja ja heidän jäsenten mielipiteitä niin ehkä huomaakin jotain joka kääntää näkemyksesi.
Muistutan vielä, ettei kirkossamme olisi ennen evätty piispaltakaan ehtoollista, mutta luthersäätiö senkin teki. Eli eikö se ole jo vainoa, ettei päästetä Herran pöytään.
Lisäksi on aika suppeaa sanoa että naispappi edistää. Voisiko sitten todeta että miespapit edistävät hengellistä väkivaltaa sulkiessaan ehtoolliseltaväkeä tai tuomitsevat toisin uskovia helvettiin.
Kun jälleen kerran Luther-säätiöstä kerrotaan juttuja, niin oikean tiedon nälkäiset voivat katsoa tämän erinomaisen dokumentin.
Ristisaatto: Suomen Luther-säätiön 15-vuotisjuhlavideo
Juha eiköhän säätiön toiminta ole tullut selväksi meille kaikille ihan ilman propagandavideoita, joilla kalkitaan toiminta puhtaan valkoiseksi. Olemme omin silmin lukeneet mm täällä Kotimaa24 palstoilla kuinka he säätiön jäsenet ja säätiötä komppaavat toimivat ja mikä on heidän asenne toisin uskovia kristittykä kohtaan.
Dokumentissa on kerrottu asiat niin kuin ne ovat. Fakta on faktaa eikä se muuksi muutu. On käsittämätöntä, jos asiasta mitään tietämätön voi teilata dokumentin katsomatta sitä. Minun tai sinun Albert asenteet uskovaisia kohtaan näkyy kaikessa. Peiliin kannattaa katsoa ennemmin kuin alkaa mustamaalata toisia.
Väki vain ilmeisesti vähenee kansankirkon tilaisuuksista. Se on luonnollinen seuraus siinä ketjussa, jota kutsutaan luopumiseksi perustastaan. Tämäkin ratkaisu on osa sitä. Itse en kyllä jaksa uskoa kansankirkon uuteen heräämiseen, jossa se palaisi perustavaan sanomaansa, Sanaan. Nythän sillä ei ole enää mitään varsinaista sanomaa, paitsi humaaninen usko johonkin hyvän tekemiseen. Sitäkin tarvitaan, mutta ei se ketään pelasta.
Samuel Kettunen sanoo, että: ”Nythän sillä (kirkolla) ei ole enää mitään varsinaista sanomaa, paitsi humaaninen usko johonkin hyvän tekemiseen. Sitäkin tarvitaan, mutta ei se ketään pelasta”.
Asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Muistaakseni jossain päin Uutta testamenttia sanotaan jotenkin näin: ”teidän jumalanpalveluksenne olkoon se, että muistatte köyhiä ja heikkoja heidän ahdistuksessaan”.
Ja muistaakseni Jeesus sanoi seuraavaa: ”Minä tulin teidän luoksenne haavoitettuna, alastomana ja kurjana, mutta te ette ottaneet minua vastaan. Kun te torjuitte luotanne yhden näistä vähimmistä veljistäni, te torjuitte minut” .
Lähimmäisenrakkaus ja hyvän tekeminen nousee kristinuskon perussanomasta. Sitä ei voi erottaa uskosta eikä myöskään Jeesuksesta.
Kyllä kirkolla on sanoma, mutta sitä ei ymmärrettävästi tahdota kovin äänekkäästi julistaa julkisuudessa. Arvelen, että tätä aitoa sanomaa kuulevat joka sunnuntai ne harvat, jotka kirkkoihin haluavat mennä.
Sarin ajatus, että ”lähimmäisenrakkaus ja hyvän tekeminen nousee kristinuskon perussanomasta” on toki teologisesti pätevä. Se varmaankin myös kuulostaa ylevältä, jos on vakaumuksellinen kristitty tai ei jostain syystä ole perillä uskonnon luonteesta.
Yleisen moraalikäsityksen mukaan se on jo vähän ongelmallisempi. Sitä paitsi: täsmälleen yhtä (huonosti) perustellusti näin voisivat väittää vaikkapa muslimit, joiden mielestä kristittyjen oikea osoite on helvetti.
Nuo kaksi yllä mainittua uskontoa pursuavat ylenpalttisesti rakkautta. Siihen nähden on hyvin jännä juttu, että niiden nimissä on tehty ja tehdään hirveitä tekoja. Ehkä jotkut kirkosta eroneet ovat tulleet pohtineeksi tätä?
Luterilaisen kirkon historiassa ”hirveitä tekoja”? Ei ole tiedossa, paitsi jos nykyisiä uusliberaalisia arvoja käytetään mittareina. Totta on, että usko ilmenee hyvissä teoissa ihmisiä kohtaan. Hyvä teko on joskus myös mauttomuuden suolausta, vaikka sen luonne mielletään helposti vain makeaksi. Mielestäni kirkon linja on nykyisin hämmentävän epäselvä yhdistelmä.
Sari Roman-Lagerspetz:
”Ja muistaakseni Jeesus sanoi seuraavaa: “Minä tulin teidän luoksenne haavoitettuna, alastomana ja kurjana, mutta te ette ottaneet minua vastaan. Kun te torjuitte luotanne yhden näistä vähimmistä veljistäni, te torjuitte minut” .”
Olet oikeassa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ne, jotka tuossa Kuninkaan tuomiolla (Mt 25?) tietävät tehneensä hyvää, tuomitaan kadotukseen. Ne, jotka eivät tiedä tehneensä hyvää, pääsevät iankaikkiseen elämään. Tämä kertoo aika paljon. Ihminen saastuu siitäkin, että hän tietää tekevänsä hyvää. Hyvän tekemisen pitäisi ollan niin selkärangassa oleva elämäntapa, ettei sitä edes ajattele.
Risto Korhonen:
” Siihen nähden on hyvin jännä juttu, että niiden nimissä on tehty ja tehdään hirveitä tekoja. Ehkä jotkut kirkosta eroneet ovat tulleet pohtineeksi tätä?”
Höh. Tehdäänhän valtionkin nimissä hirveitä tekoja:
– Abortti sallittu 12-24 viikolle.
– Suomessa voi tappaa toisen kymmenen vuoden välein niin että tuomitaan joka kerta ensikertalaisena ja istuu sen 4½ vuotta.
– Kolaripaikalta saa paeta korkeimman oikeuden luvalla itsekriminonitisuojaan vedoten.
Ehkä jotkut Suomesta eronneet ovat tulleet pohtineeksi tätä? Ai niin , Suomesta ei voi erota. Täältä voi vain muuttaa.
”Luterilaisen kirkon historiassa “hirveitä tekoja”? Ei ole tiedossa, paitsi jos nykyisiä uusliberaalisia arvoja käytetään mittareina.”
Minulla on tiedossa, itseenikin kohdistuneita. Jos henkinen ja hengellinen väkivalta ei sinun arvomaailmassasi yllä hirveän puolelle, katso toki historiasta esimerkkejä ihan ruumiillisesta väkivallasta uskonnon ja Jumalan nimissä. Tai vaikka Afrikan suunnalta, jossa luterilainen lähetystyö on ollut menestyksekästä.
Kristinusko ei muuten varsinaisesti alkanut luterilaisuuden keksimisestä, eikä luterilaisuus nykyäänkään ole kovin suuri osa kristikuntaa. Monissa yhteyksissä luterilaiset tuntuvat hyvinkin hanakasti laskevan itsensä saman jumalan palvojiksi kuin vaikkapa katolilaiset.
”Höh. Tehdäänhän valtionkin nimissä hirveitä tekoja …”
No niin, vanha kunnon perustelu: maailmassa tapahtuu pahoja asioita, siispä pahojen asioiden tekeminen on oikeutettua minullekin.
Abortin tekemisestä säädetään lailla, johon sinäkin voit vaikuttaa yhteisesti sovittujen pelisääntöjen puitteissa. Sille ja muille yhteiskunnan säätelemille asioille etsitään ja läydetään perustelut havaittavissa olevista asioista. Jumala on henkiolento, josta kenelläkään ei ole luotettavaa havaintoa. Se ei nyt vaan kuulu samaan sarjaan kuin lainsäädäntö, sori.
Lähimmäisen rakkaus ja hyvän tekeminen on seurausta perussanoman ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut” sisäistämisestä. Ensin usko sitten teot. Tietysti hyviä tekoja voi tehdä ilman uskoakin, humaanisti, mutta Raamatussa nämä kaksi, usko ja teot, ovat tiukasti kiinni toisissaan.
”Eläkää rauhassa keskenänne. Kehotamme teitä, veljet: ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä. Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille.” Tämä tekstikö oli mielessä? Raamattua ei tarvitse muistella umpimähkään, kun netissä on hyviä apuneuvoja jakeiden etsimiseen.
Hyvä, että asiaan saatiin ratkaisu, ja että sananvapaus voitti, etenkin kun kirjoitus oli varsin neutraali.
Sen sijaan ihmettelen ketä Hirvi tarkoittaa kirkon uudistusta ajavilla. Useimmiten sellaisena esiityvät näkyvät ainakin minulle henkilöinä, jotka ylläpitävät kirkon ikivanhoja huonoja toimintatapoja, kun ajavat agendaansa.
Hienoa, hieno päätös kun papilla on täysi sananvapaus. Nyt me konservatiiviset Raamattu uskolliset papit uskallamme surutta sanoa, että homous on syntiä ja tasa-arvoinen avioliittolaki on Jumalan Sanan ja tahdon vastainen. Ei tarvitse pelätä seuraamuksia, kun voi vedota tähän tehtyyn päätökseen papin henkilökohtaisesta sananvapaudesta.
Koskela: ”Nyt me konservatiiviset Raamattu uskolliset papit uskallamme surutta sanoa, että homous on syntiä ja tasa-arvoinen avioliittolaki on Jumalan Sanan ja tahdon vastainen.”
Joo, Eero, kyllä sinä saat noin sanoa – ole hyvä vaan, mutta minun ei ole pakko olla sinun, eikä Jumalasi kanssa samaa mieltä. Konservatiivisilla raamattu-uskollisilla papeilla ei enää ole valtaa tässä maassa. Onneksi. Se on demokratiaa, Eero, ei teokratiaa.
Eipä yllättänyt.
Kirkko on sellainen kummajainen organisaatioiden joukossa, että sen palkollinen saa julkisesti kyseenalaistaa ja kumota organisaation kirjattuja sääntöjä ja oppia. Selkärangaton ameeba.
Monet, elleivät useimmat yksityiset yhtiöt ja julkishallinnolliset organisaatiot kyllä puuttuisivat moiseen, kurinpitomenettelyllä tai jopa potkuilla. Mikä on ymmärrettävää. Jos on duunissa jossakin organisaatiossa, on päivänselvää, että kunnioittaa organisaation oppia/sääntöjä/strategiaa – tai voi mennä muualle, missä kokee aateilmaston itselleen sopivammaksi.
Missä kohtaa kirkon säännöissä on kirjattu, että papin tulee vastustaa avioliittolain muuttamista?
Ari, päättelysi olisi sinänsä loogista, jos kirkko toimisi kuten yritys. Kirkon tienestit tulevat kuitenkin merkittävältä osin jäseniltä, ei niinkään työntekijöiden panoksesta. Jos tällaisen ”niskuroivan” työntekijän kenkäisisi pellolle, seuraisi huomattavan huonoa julkisuutta ja maksavien jäsenten menetyksiä. Osataan sitä kirkon hallinnossakin laskea.
Niin ja toinen juttu on tietty se, että kirkon jäsenistä ja työntekijöistä käsittääkseni jo aika suuri enemmistö itse asiassa kannattaa niitä homoliittoja;)
”Missä kohtaa kirkon säännöissä on kirjattu, että papin tulee vastustaa avioliittolain muuttamista?” Jusu Vihervaara
Tuo kysymys on turha, sillä jokainen ajatteleva lukija tietää, että tuollaista sääntöä ei ole. Sen sijaan on ”sääntö”, että papin tulee noudattaa pappisvalassaan antamaansa lupausta pitäytyä kirkon opissa ja olla edistämättä kirkon oppien kanssa ristiriidassa olevia oppeja.
Meistä jokainen tietää, että kirkon oppi on sen mukainen mitä enemmistö kirkolliskokousedustajista äänestää. Se olisi oikein konservatiivin märkä uni jos nyt keksittäisiin sellainen sääntö, että kirkon oppiin ei saa ehdottaa mitään muutoksia.
Mielestäni kyseinen pastori on toiminut tehtäviä hoitaessaan sääntöjen mukaan, mutta kuten tuomiokapituli totesi, hänellä on mielipiteenvapaus kannattaa sääntöjen muuttamista.
Jusu, en ottanut kantaa ko. papin toimintaan vaan ihmettelyysi ”Missä kohtaa kirkon säännöissä on kirjattu, että papin tulee vastustaa avioliittolain muuttamista?”.
Jokaisella papilla on siis myös oikeus vastustaa avioliittolain muuttamista ja pitäytyä kirkon voimassa olevaan käytäntöön.Oikeudet- Fifty, fifty .
”Meistä jokainen tietää, että kirkon oppi on sen mukainen mitä enemmistö kirkolliskokousedustajista äänestää.”
No huh huh. Oli asioista mitä mieltä tahansa, on aika hurjaa jos ajattelee kirkon opin määräytyvän ”äänestämällä”. Kirkon, kristinuskon ja minkä hyvänsä uskonnon opin tulee perustua jollekin kestävämmälle kuin gallupeille ja kokousten päätöksille.
@Salme, alkuperäinen kysymykseni liittyi Ari Lahtisen kommenttiin. Kommenttiani ei voi irrottaa asiayhteydestään vaan se pitää lukea Ari Lahtisen kommentin valossa ja vastauksena siihen.
@Sari W., kirkolliskokous päättää kirkon opista ja siihen tehtävistä muutoksista. Muodostivatpa kirkolliskokousedustajat mielipiteensä miten hyvänsä, päätös on loppupeleissä äänestystulos.
Jusu, no, minä nyt vastasin sinun kommenttiisi, sallittakoon tällainen ilmaisunvapaus.
Salme kirjoittaa: ”Sen sijaan on “sääntö”, että papin tulee noudattaa pappisvalassaan antamaansa lupausta pitäytyä kirkon opissa ja olla edistämättä kirkon oppien kanssa ristiriidassa olevia oppeja.”
No jopa jotain. Enpä ole kuullut ennen tuollaista. Monia pappeja tunnen jotka kyllä antavat omat mielipiteet kuulua ja ovat aika railakkaasti ottaneet kantaa.
Ilmeisesti toiset lähinnä maallikot ja tunnustuskirjaan hurahtaneet haluavat pistää suitset pappien mielipiteille. Tehdäänkö papistosta vain välikappale joka orjailee kirkon oppeja ja toistaa mitä Luther käskee ja toimii sokeasti ylhäältä ohjaten kuin marjonet-nukke?
Olisiko kohtuullista ilmaista seuraavaa: Emme ota kantaa pelastukseen, mutta teemme rahoillasi asioita, joita sinä haluat.
Olisihan se vaihtelua nykyiselle ”pelastut vain jos uskot samalla tavalla kuin minä uskon” -propagandalle, jota erään konservatiiviset maallikkojäsenet mielellään pitävät pinnalla.
Pelastukseen on Raamatun mukaan vain yksi tie ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut”.
En ole huomannut täällä kenenkään konservatiivin pitävän yllä propagandaa muista teistä. Kyllä he Raamttunsa ovat lukeneet.
Viime aikoina on pidetty esillä lähinnä hyvän tekemistä, ”tasa-arvoa”, ”oikeuksia” ym. Mitkä ovat sinänsä tärkeitä.
Mutta evankeliumia ei voida eikä saada unohtaa. Armon voi saada vasta syyllisyyden tunnustamisen jälkeen.
Eräässä Simojoen laulussa sanotaan: ”Aitoa, vanhanajan evankeliumia, sitä tänään tarvitaan. Elävää vettä ja ruisleipää Jumalan kaipaa kansa maan. Aitoa vanhanajan evankeliumia, sitä tänään tarvitaan. Jeesus pelastaa.”
Joskus pidin tuotakin liian mustavalkoisena ja pelkistettynä julistamisena, kun ajattelin, että pitää voida sanoa asioita maanläheisemmin. Mutta juuri se on nyt kirkolta unohtumassa. Riippumatta mielipiteistä ja kannanotoista, Jeesus on yhä se joka pelastaa. Ainoa tie, totuus ja elämä.
Joskus ehkä tarvitaan, että tulee joku, joka katsoo asioita kauempaa ja näkee selvemmin.
http://www.blogimetsa.fi/item/1602-pastori-medad-birungi-hervannan-kirkolla-27-8-2014
Jusu Vihervaara: ”Meistä jokainen tietää, että kirkon oppi on sen mukainen mitä enemmistö kirkolliskokousedustajista äänestää.”
Asiahan ei ole noin vaan Kirkkolain 1. luvun 1§ kuuluu näin: ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.”
Kirkkojärjestyksen 1. luvun 1§ on näin: ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.”
Juuri näin kuten Mika Turunen sanoo. Ja sitten kun tullaan kysymykseen siitä, mitä nuo kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä olevat sanat tarkoittavat kirkon opin kannalta vaikkapa koskien uutisessa mainittua tasa-arvoista avioliittolakia ja homoparien vihkimistä, asia ratkeaa sen mukaan, mitä kirkolliskokous asiassa äänestää.
Lakipykälät, tunnustuskirjat tai Raamattu eivät tee päätöksiä. Ihmiset tekevät. Ja päätökset tehdään äänestämällä.
Jusu ei selvästikkään tiedä mistä kirkon uskossa on kyse.
Maarit Hirvi oli helpottunut, että hän sai vapauttavan päätöksen tuomiokapitulilta. Häntä vastaan oli tuotu kanne, että hän pappina kannatti ”tasa-arvoista avioliittolakia”. Ilon aihe on väärä, ja hän vielä kehotti seurakuntalaisia valitsemaan ”uudistusta” kannattavia ehdokkaita. Sekä Hirvi että tuomiokapituli sekä me kaikki olemme syvästi vastuussa Jumalalle valinnoistamme. Virka-asemassa olevat ovat myös vastuussa Jumalalle ihmisistä, mihin heitä johtavat ja opastavat.
Haureuden salliva, synnin laki ei koskaan ole tasa-arvoinen, sillä ihmisen himonitsekkyys alistaa toisen. ”Uudistus” on myöskin väärä sana, sillä ihmisen synti on vanha, jo paratiisista lähtenyt. Aito, Jumalan vaikuttama uudistus vie Jumalan tahdon etsimiseen ja tietoiseen synnin hylkäämiseen.