Mitä on oikea apu tai oikeanlainen kehitysyhteistyö?
Oikeanlaista on mielestäni sellainen kehitysyhteistyö, joka perustuu ihmisoikeuksiin. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille mutta eivät ole kaikkien ulottuvilla.
Palasin juuri kenttämatkalta Nepalin kaukolännestä. Tapasin paljon marginaalissa eläviä ihmisiä. Suomen Lähetysseura haluaa tehdä työtä juuri kaikkein hyljeksityimpien ihmisryhmien parissa. Työn tavoitteena on, että ihmisoikeudet voisivat toteutua kaikkien – myös heidän – elämässä. Tapasin HIV/Aidsin vaikutuspiirissä eläviä yksinhuoltajaäitejä; tapasin muslimityttöjä, jotka saavat opiskella vain muutaman vuoden ja ainoastaan urdua ja koraania; tapasin maattomia dalit-äitejä, joiden lapset ovat päässeet kouluun ja saavat lapsiystävällistä opetusta, johon ei kuulu ruumiillista kurittamista ja tapasin mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä, jotka ovat saaneet hoitoa ja kuntoutusta.
Erään aikuisen mielenterveyspotilaan äiti kertoi, miten tytär oli edellisestä päivästä saakka laittautunut kuntoon meidän tapaamista varten. Päivä oli koko perheelle todella erityinen. Mietin, miten tärkeää meille jokaiselle on tunne ja kokemus siitä, että joku tulee tänne tapaamaan juuri minua.
Eräs HIV-positiivinen yksinhuoltajaäiti halusi korostaa sitä, etteivät heidän miehensä huvikseen lähde naapurimaihin töihin. ”Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa! Ruoka ei riitä ja jostakin on saatava rahaa.” Äärimmäinen köyhyys – äärimmäinen ihmisoikeusloukkaus. Toteutumattomat ihmisoikeudet ovat sekä köyhyyden syy että seuraus.
Arvokkuuden kokemus perustuu suurelta osin sille, että minulle kuuluvat samat oikeudet kuin muillekin. Arvokas elämä on jokaisen syntymäoikeus.
Työmme perustuu paljolti ryhmien muodostamiseen: esimerkiksi äideistä perustetaan ryhmä, joka kokoontuu säännöllisesti. Ryhmäläiset voivat jakaa ongelmia ja asioita yhdessä, oppia uutta, saada tukea ja kannustusta. Lisäksi tuellamme he voivat saada erilaisia koulutuksia. Usein ryhmä myös säästää yhdessä ja säästöistä he voivat ottaa lainaa. Tapa on todella toimiva. Mutta aina minua pysäyttää summa, jonka kukin ryhmäläisistä voi tuoda säästettäväksi kuussa: se on useimmiten 20 rupiaa, ei siis kahtakymmentä senttiäkään. Kuussa. Enempään ei ole varaa.
Ryhmät ovat osoittautuneet hyvin tehokkaaksi toimintatavaksi. Vertaistuki on parasta tukea. Lisäksi uuden oppiminen paitsi innostaa ja kannustaa, tuo elämään uusia ulottuvuuksia aivan konkreettisesti. Ihmiset voimaantuvat ja tulevat osallisiksi myös yhteisöjensä päätöksenteosta. ”Te näytitte meille tien, jota emme tienneet olevan olemassa.” sanoi eräs äiti ”Elämä näyttää valoisammalta.”
Lähetysseuran kummityön koordinaattori ja tiedottaja Nepalissa